tag:blogger.com,1999:blog-1174898408606519393.post1231641343500578871..comments2023-06-27T16:32:42.554+03:00Comments on hei meillä valvotaan: Kun yhteisiä vapaapäiviä ei oleskribenttihttp://www.blogger.com/profile/03690934220693593528noreply@blogger.comBlogger4125tag:blogger.com,1999:blog-1174898408606519393.post-7821594567950645052016-09-02T22:03:32.169+03:002016-09-02T22:03:32.169+03:00Minun mielestä meillä ei edes ole kiireinen arki (...Minun mielestä meillä ei edes ole kiireinen arki (enkä kai sitä ole koskaan niin sanonutkaan?) - olemme meinaan sitä mieltä, että kiire on lähinnä oman pään sisällä, ja että kaikelle, minkä kokee oikeasti tärkeäksi, löytyy aikaa. Meille on esimerkiksi kavereiden lapset, kummilapset ja naapurin lapset aina tervetulleita - sitten heidän kanssaan tehdään juuri sitä, mitä oltaisiin muutenkin tekemässä. Ja tottakai - jos meiltä pyydetään apua suoraan, yritämme parhaamme, että voimme auttaa! Ja tosi usein kyllä tarjotaan apua niille, jotka voisivat sitä kaivata. Itse en näe meidän arjessa ja auttamisessa mitään ristiriitaa. Mutta lisähuomautuksena, että edellinen teksti, johon viittasin, ei koske pelkästään konkreettista auttamista, vaan laajemmin toisista välittämistä. skribenttihttps://www.blogger.com/profile/03690934220693593528noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1174898408606519393.post-82983620030157697302016-09-02T21:58:23.273+03:002016-09-02T21:58:23.273+03:00Kiitos näistä kannustavista sanoista :-)
Kiva kuu...Kiitos näistä kannustavista sanoista :-) <br />Kiva kuulla, miten teillä on selvitty noin hienosti tuommoisesta elämästä :-)<br /><br />Kaunista syksyä myös teidän perheelle!skribenttihttps://www.blogger.com/profile/03690934220693593528noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1174898408606519393.post-14036209311771409342016-09-02T21:43:10.789+03:002016-09-02T21:43:10.789+03:00Hei. Luin tämän postauksen lisäksi myös linkin kau...Hei. Luin tämän postauksen lisäksi myös linkin kautta aiemman postauksen, jossa kiittelit loppuelämän läheisiä. Jäin vielä vähän häilyvään epätietoisuuteen. Teillä on ilmiselvästi kiireinen arki, joten pystyttekö vastavuoroisesti itse auttamaan lähipiiriänne pienten lasten hoidossa? Meillä on kolme lasta, useita kummilapsia ja ikääntyvät vanhemmat sekä yrittäjyys ja vuorotyö, niin oikeasti, ei millään pysty aina konkreettisesti auttamaan muita. Taidan olla hakoteillä kokonaisuudesta, mutta perhetilanteita on erilaisia.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1174898408606519393.post-56949033861955442562016-09-02T21:31:10.071+03:002016-09-02T21:31:10.071+03:00Hei. Bloggaaja. Voin kertoa, Teille 30-vuoden koke...Hei. Bloggaaja. Voin kertoa, Teille 30-vuoden kokemuksella, että mikäli parisuhde on rakastava ja tasavertainen ihan kaikki järjestelyt perheen ja lasten parhaaksi järjestyvät ja parisuhteenne sen kestää. Tämä toimii vain ja ainoastaan mikäli molemmat tekevät täysin tasavertaisesti kaikki kodin työt ja ja ottavat siitä vastuun. Mikäli toinen on heikko linkki tämä ei vain toimi. Minä ole ollut itse päivätyössä ja aina viikonloput vapaat. Mieheni on ollut yötyössä keskellä viikkoa ja aina viikonloput töissä.(Kun lapset olivat pienia teki 6 päivää viikossa töitä välillä 7) Siis nyt 30-vuotta. Toki näihin vuosiin on mahtunut muutamia vapaita viikonloppuja per vuosi.(siis vain muutamama per vuosi). Meillä ei ole kovin montaa tukiverkostoa aikanaan kun lapset olivat pieniä. Emme ole jaksaneet siihen rumpaan läheteä. Mummit ovat olleet kultaisia mutta vain harvoin käytettyjä. Emme ole juuri harrastaneet yksin koskaan mitään.(olsi varmaan ehkä pitänyt. Ei tämä tosin kaduta.) Olemme harrastaneet lastemme ehdoilla ja kanssa. Nuorimmainen rullaluisteli jo 4 vuotiaana ja oppi uimaan. Mieheni tykkäsi rullaluistella ja niin se pirpana vain oppi sen isänsä kanssa. Ulkoilua on ollut erittäin paljon jne. Emme esimerkiksi raaskineet koskaan jättää lapsiamme koskaan yksin harrastusten pariin vaan erittäin mielenkiinnolla aina olimme mukana vuodesta toiseen ja seurasimme sitä. Tämä oli kyllä aivan mahta juttu. Tämä on antanut elämäämme hyvin paljon. Emme ole koskaan syyllistäneet ketään vaikka omat lähiverkostot kummit ja ystävät eivät ole olleet apunamme. Eivätkä juuri jaksaneet olla meihin yhteydessä. Halusimme antaa heille ikimuistoisen lapsuuden. Olemme itsemme mielestä siinä onnistuneet. Juu kyllä he olivat päivähoidossa nuorin jo 1,5 vuotiaana aikamoisten allergioiden vuoksi. Toinen taasen oli täysin ylivilkas ikiliikkuja. Kävi myös terapiassa.(Kävi meillä kerran psykologi arvoimassa päivähoidon touhua ja totesi, että poikamme ei halua piirtää ja tehdä paperienkeleitä hän tarvitsee liikuntaa. Ja niin sittä sitten järjestettiin päiväkotiin:))( ja joo on aivan täysipäinen nyt) Lapsemme huusivat öisin ensimmäiset vuodet varmaan kolme ja olimme väsyneitä mutta rakkaus lapsiimme auttoi meitä selviytymään. Joo-o en tiedä kovin paljon nykyajan äideistä mutta en tarkoita nyt sinua blogin kirjoittaja mutta minusta ainakin tuntuu siltä että mitään valvomista tai pitkäkestoista rasitusta ei monet kestä.( Voin olla väärässä) Minusta hienoita ja upeita on nähdä lastemme kehitys ja kasvu. Toivatan teille onnea ja tsemppiä tuohon taipaleeseen. Se ei tunnut mitenkään siltä ettei siitä voisi selvitä. Näyttää aika normilta. Vaikka teillä on omat haastenne ollut kun lapset olivat pieniä. Onhan teillä yöt yhteistä aikaa. Meillä ei ollut edes sitä. Hyvää syksyn jatkoa. Voimia teille kun lapsenne ovat pienia. Kyllä tärkein syli on äidin ja isä sylin kun vanhemmat ovat töissä päivät ja illat ja yhteistä aikaa on vähän. Ei tämä ainakaan meidän parisuhdetta ja lapsia vaurioittanut. Anonymousnoreply@blogger.com