Blogin käyttöohjeet

Blogin ainesosat: mm. 40 herätystä yhdessä yössä, 60 siivottua oksennusta ja 5 hengityskatkollista refluksikohtausta päivässä, tynnyrillinen epätoivon kyyneleitä, tuhansia kipeitä muistoja, satoja tuttujen ja tuntemattomien tarkoituksellisia ja tarkoituksettomia ärsytyshuippuun yltäviä kommentteja, lukemattomia yrityksiä esittää pirteämpää kuin oikeasti onkaan, kymmeniä suuttumiskohtauksia julkisen terveydenhuollon pelleilyn takia. Huom.! Saattaa sisältää jossain määrin myös ilon pilkahduksia, naurukohtauksia, häivähdyksiä paremmista ajoista.

Blogin tarkoitus: Lieventää kirjoittajan ärsytystä, helpottaa pahaa oloa, välittää kuulumisia tutuille silloin, kun kirjoittamista sosiaalisemmat keinot tuottavat liikaa tuskaa ollakseen millään tasolla miellyttäviä toteuttaa, valistaa Suomen kansaa refluksitaudin problematiikasta

Blogin käyttöohjeet:  Vertaistuellisessa merkityksessä mainio. Sopii myös normaalien (=terveiden) vauvojen vanhempien oman ylemmyyden tunteen nostattamiseen.  Kelpaa myös keskustelun avaajaksi ja refluksilapsiperheen elämän ymmärtäjän avartajaksi.  Tämä blogi pitää ehdottomasti ottaa vakavasti. Tätä blogia ei missään nimessä saa ottaa vakavasti.

Blogin annostelu: Käyttöohjeen mukaan toimittaessa yliannostuksen vaaraa ei ole. Kokopäiväisenä ja –öisenä heilutusautomaattina ja tuskanlievityskeinojen keksijänä kirjoittaja on liian kiireinen suoltamaan vaaralliseksi luokiteltavia tekstejään niin usein, että terveydellinen haitta konkretisoituisi. Blogin annosteluksi arvioidaan aluksi riittävän kerran, pari viikossa. 

VAROITUS! Ei suositella optimistisia tekstejä etsiville lukijoille eikä helposti tunteensa loukkaaville ihmisille. Lukeminen omalla vastuulla.

Tämä blogi kertoo siis elämästämme.  Ei siitä nonparelleilla kuorrutetusta elämästä, jossa kaikki vaatteet silitetään, maanantaista perjantaihin suhataan kaikenmaailman muskareissa, perhekerhoissa ja mammatapaamisissa ja viikonloppuna vietetään laatuaikaa koko perheen kanssa menemällä johonkin huippukivaan örkkimörkkiseikkailumestaan. Blogin tarkoitus ei myöskään ole esitellä high tech- järkkäreillä otettuja pyykkivuoret ulkopuolelle sommiteltuja kuvia rauhallisten päivällisten osso bucoista. En myöskään aio postata päivän asuja Vuittonin kassi olalla Angelina Jolien Oscar- poseerausasennossa. Not my cup of tea. Ei sillä, etteikö tuo kaikki olisi kivaa ja ihanaa ja tavoiteltavaa ja kaunista ja ettenkö itsekin tykkää lukea sellaisesta elämästä. Meidän perheessäämme vain asustelee pieni iso mutta: 1,5 -vuotias refluksivaivainen poikamme. Tämän takia blogi keskittyy päivästä toiseen selviytymisen tematiikkaan.

Blogiin vuodattaminen on häilynyt mielessä jo tämän koko puolitoistavuotisen kamaluuden ja ihanuuden ajan. Väärinymmärrykset, alidiagnosoinnit, mitätöinnit, epäilevät katseet ja kaikki muu sekalainen pahanolon tuottoon vaikuttava materiaali on nyt täyttänyt mittani, joten tässä se tulee: suodattamatonta vahvaa alitajuntahuutoa kaikkien refluksilasten ja – vanhempien puolesta! Blogin aloittaminen sai kovin myönteisen vastaanoton mieheltäni: ”Missä ihmeen rakosessa sä sitäkin aiot kirjoittaa?”. En ole ihan varma. Ehkä pitää ottaa tavaksi sen seitsemännen ja kahdeksannen herätyksen välissä aamuyöllä tulla raapustamaan ne viimeisetkin sielun rippeet paperille.

Toivon, että pääsen mahdollisimman pian eroon tästä blogista. Että refluksitauti jättäisi poikamme ja perheemme rauhaan.