Kyllä se on paljon mielessä. The Tuska. Parin päivän päästä pääsen siitä polille juttelemaan.
Suurin piirtein näin kirjoitin ennakkolappuseen:
Kerro meille omin sanoin, mikä sinua synnytyksessä pelottaa:
Eniten minua pelottaa hallitsematon kipu, jonka takia kontrolli koko synnytyshetkeen voi kadota. Pelkään, että lamaannun kivusta, enkä pysty rentoutumaan avautumisvaiheessa enkä ponnistamaan sisukkaasti ponnistusvaiheessa. En halua enää tuntea niin voimakasta kuolemanpelkoa, kun viime synnytyksessä koin puutteellisen kivunlievityksen takia. En halua vain maata ja kärsiä ja odottaa helpotusta, jota ei sitten tullutkaan. Pelkään, että osastolla on taas ruuhkaa, jolloin en saa ajoissa kivunlievitystä (tai edes mahdollisuutta siihen) enkä ystävällistä tukea henkilökunnalta. Pelkään repeytymistä sekä sektioon joutumista. Pelkään vauvan puolesta. Pelkään, että mahdollisesti annettavat kivunlievitykset eivät sovi minulle tai että ne annetaan väärään aikaan, jolloin synnytys pitkittyy.
Mitä toiveita sinulla on synnytyksen hoidon suhteen:
Toivon, että kaikki yllä mainitsemat pelkoni otettaisiin vakavasti. Toivon henkilökuntaa, jolla olisi hyvä tilannetaju ja rohkeutta ehdottaa juuri siihen hetkeen sopivia valtavirrasta poikkeavia, erilaisia vaihtoehtoja. Toivon, että tällä kertaa pystyn käyttämään sekä lääketieteellisiä kivunlievityksiä (jos niitä koen siinä hetkessä haluavani) mutta myös ei-lääketieteellisiä kivunlievityksiä, kuten ammetta, jumppapalloa, TENS-laitetta, hierontaa, kylmä - tai kuumahoitoa, erilaista liikkumista jne. Toivon myös mahdollisuutta yrittää eri ponnistusasentoja (kuten kyykkyä), jos ne siihen tilanteeseen sopisivat. Toivon, että ensimmäinen yltiötuskainen synnytyskokemus peittyy toisen, positiivisen synnytyskokemuksen alle.