Pages

"Pikkukauppareissun" ostokset

keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Meillä käy näin usein: mennään muka "pikkukauppareissulle", mutta ostosten yhteissumma onkin yli satasen! Kauppakassipostauksia toivotaan aina silloin tällöin, joten tässä nyt yksi aika normaali ostoskuvapostaus. Ostoksilla käytiin Prismassa ja ostosten yhteissumma on noin 150e. Tämä on sinällään tosi perusostossetti, sillä juhliin tai muihin erityistilanteisiin emme tällä ostosreissulla varautuneet. Lihat ja kananmunat ostamme pääsääntöisesti paikallisesta lähi-luomupiiristä ja superfoodit tilaamme pääsääntöisesti Foodinilta. Muuten käytämme Prismaa ja Lidliä ostospaikkanamme. Ja jep, ruoka on meidän taloudessamme aika suuri menoerä...











Miltä teidän 150 euron kauppakassi näyttää? Onko samoja juttuja kuin meillä vai ihan eri ostoksia?

Parin minuutin maidoton, gluteeniton ja sokeriton herkkuvälipala

maanantai 27. maaliskuuta 2017

Ei ole ulkonäöllä nyt kehumista (kiitos pienet keittiöapulaiseni :-)), mutta helppoudella, nopeudella, terveellisyydellä ja herkullisuudella on! 

Minä suosin käytännöllisyytensä vuoksi pikaruokaa aika usein. Ja tämä resepti on pikaruokaa tai oikeastaan pikaherkkua. Tämän osaa tehdä jo meillä reilu kolmivuotiaskin. Ja on yllättävän hyvää, uskokaa pois!


Kesäkurpitsa-viinirypälecocktailtikut 

(makea) kesäkurpitsa
viinirypäleitä

Pese kesäkurpitsa ja viinirypäleet. Pilko kesäkurpitsa pieniksi kuutioiksi ja puolita viinirypäleet. Kieritä pilkotut kesäkurpitsat ja viinirypäleet sulatetussa kookosöljyssä ja sen jälkeen riisiprotskussa. (Meillä tämä pyörittelyosuus ei ollut kovin tasaista, mutta hyvää se on epätasaisenakin :-D) Jähmetä pyöritellyt palaset jääkaapissa minuutin ajan. Työnnä palaset cocktailtikkuihin ja nautiskele. Halutessasi voit käyttää myös suklaanmakuista protskua (esimerkiksi tätä), ja tietenkin se voi olla myös muuta kuin riisiprotskua (esimerkiksi tätä).


Yhteistyössä Foodinin kanssa

NLP:stä kumpuavia apuja vanhemmuuteen osa 3

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Taas mennään NLP-teeman kanssa! Huomaan tilastoista, että näistä teksteistä tykätään ja näitä on henkilökohtaisestikin pyydetty, joten täältä tulee: NLP:stä kumpuavia apuja vanhemmuuteen osa 3. Tämän osan jälkeen hengähdetään vähän kauemmin NLP-asioista.

Aiemmat tekstini liittyen NLP:hen:

Tässä osassa käsittelen enemmänkin sellaisia kasvatuksen itsestäänselvyyksiä. Koska niitä nyt vain on hyvä välillä kerrata :-) Toki nytkin liikutaan NLP:n termein.



1) Assosiaatio ja dissosiaatio. Yksinkertaisesti: mitä tahansa tilannetta voi käsitellä ja elää sen sisältä (assosiaatio) tai sen ulkopuolelta (dissosiaatio). Kun ollaan assossa, tunteet ovat voimakkaampia, elävämäpiä ja reaktiot suurempia. Kun ollaan dissossa, kaikki on vaimeampaa ja etäämpää. Tätä tietoista muutosta assosta dissoon ja takaisin voi käyttää kasvatustilanteissa: esimerkiksi positiiviset tilanteet kannattaa tietenkin elää assossa, - niin, että todella tuntuu, näkyy, maistuu ja tuoksuu! Kun hyvältä tuntuu, kannattaa oikein hengittää tilannetta sisäänsä ja painaa se mieleensä. Mutta ne negatiiviset tilanteet, joita jokainen vanhempi varmasti päivittäin kohtaa, kannattaa asettaa sinne dissoon. Ihan tietoisesti etäännyttää itsensä tilanteesta. Tässä yksi esimerkki peruslapsiperhetilanteesta: Lapset kränäävät, eikä mikään auta ja itselle on tulossa kohta hermoromahdus. Astu mielessäsi tilanteesta kauemmas ja ala kuvittelemaan tilannetta mustavalkoisena (tämä usein vie paljon elävyyttä tilanteesta pois). Voit myös pienentää tilannetta mielessäsi, heittää sen tilanteen huoneen nurkkaan pisteeksi ja vaimentaa lasten äänet hiljaisemmalle. Jo esimerkiksi tämä nopea mielikuvaharjoitus saattaa viedä sinut assosta dissoon, jolloin vaikea tilanne tuntuu paljon helpommalta käsitellä, ja saatat selvitä siitä hermojasi menettämättä.

2) Kolmen näkökulman harjoitus. Jos sinua on jäänyt vaivaamaan ja/tai ahdistamaan jokin tilanne, jossa on mukana ainakin yksi toinen henkilö itsesi lisäksi, voisi tilanteen käsittelyyn käyttää kolmen näkökulman harjoitusta. Siinä tarkastellaan tilannetta ensin sinuna itsenäsi ja omista fiiliksistä ja ajatuksista käsin. Sitten siirrytään tarkastelemaan tilannetta toisen näkökulmasta; siitä, miltä toisesta tuntuu ja mitä hän todennäköisesti ajattelee ja miksi toimii niin kuin toimii. Ja viimeiseksi tarkastelijan näkökulmasta: miltä tilanne näyttää ulkopuolisen silmin. Tämä analyysi kannattaa tehdä mahdollisimman tarkasti. Riitatilanne/turhautuminen lapsen kanssa voi saada uusia, itselle ymmärrettävämpiä ulottuvuuksia, kun joutuu menemään lapsen pään sisälle ja ehkä siellä pään sisällä havaitseekin asioita, joita muuten ei olisi tullut miettineeksi. Joskus analyysi on jopa silmiäavaava kokemus! Myös tarkkailijan näkökulma voi tuoda uusia ahaa-elämyksiä esille omasta käyttäytymisestä, mikä taas saattaa motivoida muutokseen.

3)  Mallintaminen. Tämä on asia, jota olen käyttäytymisessäni lisännyt alettuani opiskelemaan NLP:tä. Olen mallintanut omaa hyvää käyttäytymistäni. Siis ottanut opikseni toimivista tilanteista. NLP perustuu paljon siihen, että siinä mallinnetaan hyviä käytösmalleja/toimivia strategioita/sellaisten ihmisten käyttäytymistä, joiden kaltaiseksi halutaan muuttua. Minä olen alkanut mallintamaan omia onnistumisiani lasten kanssa. Siis analysoimaan tarkasti niitä tilanteita, joissa olen mielestäni onnistunut hyvin, ja kirjoittanut prosessin auki mieleeni. Kun tätä prosessia sitten kelailee, siitä oppii paljon, ja se voi siirtyä yhä useammin käytäntöön, jolloin huonot tilanteet vähenevät.

4) Huomio ja läsnäolo. Viime koulutuksessa kouluttajamme toteamus jäi mieleeni, ja se meni jotenkin näin: yksi tärkeimmistä asioista, jonka ihminen voi toisella antaa, on hänen huomionsa ja läsnäolonsa. Ja pakko mainita tietenkin, että nykyään kännykkä on yksi pahimmista huomion ja läsnäolon sieppareista. Tätä kannattaa jokaisen miettiä ja valita oma tiensä. (Täällä on muuten minun kannanottoni aiheeseen: Minun vinkkini somevanhemmuuden vähentämiseen.)

5) Rakkaus. Niin kulunut, mutta niin tärkeä sana. Päätän tämän jutun toteamukseen: ihminen kasvaa parhaiten rakkaudellisessa ympäristössä. Muistakaa, että lapsi saa parhaan mahdollisen kasvualustan niin, että kaikki kasvatuksessa perustuu rakkauteen (ei pakkoon, uhkailuun tms.)!


Teille, jotka olette kiinnostuneita NLP:stä, suosittelen True Heartsin sivujen tsekkailua aika ajoin. True Hearts järkkää usein ilmaisia NLP:hen tutustumisiltoja ja muutakin ilmaista hyvinvointiin liittyvää mukavaa menoa :-) 

Onhan teidänkin suolistossa paljon hyviä tyyppejä?

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Meidän ravintolisien käytöstä kysellään suht usein, ja olemme tarjonneetkin pieniä maistiasia siellä täällä, lähinnä aikaisempien tekstien kommenttiosioissa. Nyt päätimme tehdä näistä asioista hieman kattavamman juttusarjan. Tässä ensimäisessä osassa käsittelemme suolistoa ja siihen liittyviä ravintolisiä. Seuraavissa osissa käymme läpi vitamiinit ja mineraalit sekä hivenaineet. Aloitetaan perusasioista, tietenkin.


Eviran mukaan ravintolisällä tarkoitetaan valmiiksi pakattuja elintarvikkeita, jotka ovat yhden tai useamman ravintoaineen tai muun aineen, jolla on ravitsemuksellinen tai fysiologinen vaikutus, tiivistettyjä lähteitä. (1.)

Ravintolisäkenttä on melkoisen suuri ja siellä on paljon erilaisia valmisteita. Hintahaitarikin on valtava. Ennen valintapäätöstä kannattaa kiinnittää huomioita ainakin seuraaviin seikkoihin:

Laatu. Tämä on jokseenkin itsestään selvää. Laatu tässä kontekstissa tarkoittaa ensinnäkin ravintolisän valmistusta. Eri maissa on erilaisia säädöksiä ja laatuvaatimuksia. Yleisesti ottaen Euroopassa, etenkin Suomessa, kriteerit ovat paljon tiukempia kuin esimerkiksi USA:ssa. Toisaalta laatu tarkoittaa sitä, että ravintolisään ei ole lisätty (turhia) halpoja täyteaineita. Esimerkiksi samaa vitamiinia voi ostaa tablettina, kapselina tai nestemäisenä liuoksena. 

Muodot. Vitamiineilla ja mineraaleilla on monia muotoja. On synteettisia ja luonnollisia, aktiivisia ja vähemmän aktiivisia. Esimerkkinä vaikkapa B9-vitamiini: foolihappo vs. folaatti. Ensin mainittu ei ole kovin hyvin elimistön hyödynnettävissä, mutta jälkimmäinen, sen luonnollinen muoto, on.

Annos. Vaikka olisi kuinka laadukas tuote, mutta annoskoko on riittämätön tai toksinen, ei ravintolisällä saavuteta sille oletettua hyötyä. Annostus on hyvin yksilöllinen asia, jos haetaan terapeuttisia vaikutuksia. Yleisillä ravitsemussuosituksilla torjutaan vain puutostiloja, niillä ei välttämättä ole terveyden optimoimisen kanssa paljoakaan tekemistä. Yksinkertaisin tapa selvittää omat itselle tarpeelliset ravintolisät ja niille sopiva annostus ovat laajat verikokeet, siis vitamiini- ja hivenainemittaukset.

Muita tekijöitä, jotka kannattaa huomioida ovat ajoitus, yhteisvaikutukset ja imeytyminen. Näistä kuulette vinkkejä nyt ja seuraavissa osissa.

Suomen markkinoilla on muutamia hyviä ravintolisävalmistajia, jotka läpäisevät meidän perheen tiukat kriteerit ja yksi niistä on Biomed. Heidän strategiana on perustaa valmisteiden teho uskon sijaan moderniin tutkimukseen. He varmistavat tuotteiden vaikutusmekanismit tehokkaiksi yhdessä alan huippuosaajien kanssa. (2.)

Suoliston hyvinvointi. Imeytyminen liittyy olennaisesti suolistoon. Suoliston pitää olla kunnossa, siis toimia oikein, jotta sieltä voi jotakin myös imeytyäkin. Esittelemme seuraavaksi suoliston hyvinvointia tukevia tuotteita, joita me itse käytämme.


Jos suolisto ei toimi kunnolla tai epäillään imeytymishäiriötä, kannattaa ensin kokeille Biomedin Silicum Tonic:ia. Se on piihappogeeli, joka sisältää myös karamelloosia. Se tekee suoliston seinamälle suojaavan kalvon, joka rauhoittaa suolistoa ja antaa sille aikaa korjata itseään. Pii sitoo itseensä suolistosta haitallisia aineita ja siten puhdistaa putkistoja samalla. Me olemme antaneet Silicum Tonic:ia lapsille aina mahdollisen ripulin ensioireiden ilmentyessä tai jos olemme huomanneet allergioista kärsineen lapsen laittaneen suuhunsa jotakin hänelle epäsopivaa. Olemme käyttäneet tuotetta muutamia päiviä ensioireiden ilmentymisen jälkeen, siihen asti kunnes suoliston tilanne on jälleen rauhoittunut.

Probiootit eli maitohappobakteerit ovat suolistolle äärimmäisen tärkeä asia. Suoliston hyvä bakteeritasapaino vaikuttaa olennaisesti terveyteen monella tapaan. Tämän bakteerikannan voi nykyisin myös tuhota hyvin helposti, esimerkiksi jo yhdellä antibiottikuurilla (meidän perheessä tästä todellakin on kokemusta!). Ne bakteerit, mitä ruokit, myös lisääntyvät suolistossa. Siksi jokaisen on syytä ajoittain vahvistaa suoliston hyviä bakteereja. Hyvä taistelusuunnitelma voisi olla seuraavanlainen:


1., 2. ja 5. päivä aamulla ennen aamiaista yksi pussi Biomedin Replete Intensive
Päivät 7-14 Biomedin Acidiphilus Forte  1-2 kapselia päivässä
Sen jälkeen ylläpitoa Biomedin Acidophiluksella 1-2 kapselilla päivässä

Muista myös lisätä ruokavalioosi hapatettuja ruokia, kuten jukurtit, suolakurkut (ei mastekurkut), hapankaali, kefiiri, kombucha ynnä muut sellaiset. (Ekstravinkki blogistani kolmen vuoden takaa: voit käyttää maitohappobakteereita myös itse jukurtin tekoon: klik!)

Jos et ole aikaisemmin käyttänyt maitohappobakteereja, huomaat ensimmäisinä päivinä kirjaimellisesti, miten suolistossa käydään reviirisotaa. Vatsa saattaa siis toimia hieman liiankin hyvin.

Jos suolisto ei voi hyvin, kuten esimerkiksi vuotavan suolen oireyhtymässä, jonka epäillään olevan merkittävä taustatekijä monessakin suolistovaivassa ja muissa sairauksissa, on todennäköistä, että myös monien ravinteiden imeytyminen on heikentynyt. (3.) Tässä yhteydessä täytyy mainita vitamiini B-12. Sen imeytyminen riippuu paljolti suoliston kunnosta. Jos tiedät kärsiväsi suoliston heikosta kunnosta, voisi olla aiheellista mittauttaa B-12 vitamiini taso verikokeella tai sitten ottaa varman päälle ilman verikoetta ja käyttää luonnollisessa muodossa olevaa Biomedin B-12 tippoja.

A-vitamiinilla on myös tärkeä rooli muun muassa limakalvojen kunnon ylläpitämisessä, siksi sen käyttöä ravintolisänä voi myös harkita tässä yhteydessä, jos ei syö luomumaksaa viikottain. Huomautus vegaaneille ja kasvisruokaa suosiville: muistattehan, että kasviperäinen a-vitamiini eli beetakaroteeni ei ole kovin hyvin elimistön hyödynnettävissä verrattuna eläinperäiseen retinoliin. Sama koskee B-12 vitamiinia, jonka aktiivinen muoto tulee eläinkunnan tuotteista!

Seuraavassa osassa syvennymme tarkemmin vitamiinien maailmaan.

Yhteistyössä Biomedin kanssa 

Postauksen on näpytellyt suurimmaksi osaksi mieheni - meidän perheen paras ravintolisäasiantuntija.

Lähteet:

1.Ravintolisän määritelmä: https://www.evira.fi/elintarvikkeet/valmistus-ja-myynti/elintarvikeryhmat/ravintolisat/
2. Biomedin filosofia: http://www.biomed.fi/
3. Vuotavan suolen oireyhtymä: https://draxe.com/7-signs-symptoms-you-have-leaky-gut/
 

NLP:stä kumpuavia apuja vanhemmuuteen osa 2

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Luitko jo ensimmäisen ja toisen tekstini koskien käymääni True Heartsin NLP:tä? (Kurssini on siis ensimmäinen, Practitioner.) Jos et lukenut, ne löytyvät täältä: Matkalla itseeni ja NLP:stä kumpuavia apuja vanhemmuuteen. Nuo tekstit kannattanee lukea ennen tätä tekstiä :-) Tässä tekstissä jatkan muutamalla lisävinkillä, joita olen itse hoksannut syvemmin NLP:n kautta. Käsittelen vinkkejä lähinnä vanhemmuuteen liittyen, mutta toki, nämäkin vinkit ovat sovellettavissa ihan kaikkiin elämänalueisiin.


1) NLP:n yksi perusperiaatteista on systeemiteoria: jos ongelmat jatkuvat aina vain samanlaisina ja ihmisten käyttäytyminen jatkuu aina vain samanlaisena, kehä kiertää itseään muuttumatta - näin ongelma tuskin poistuu. Tässä vaiheessa, kun tämän tajuaa, on jotakin muutettava. Siis: esimerkiksi jos riitely toistuu aina saman kaavan mukaan, ja asia vaivaa, kannattaa ehdottomasti muuttaa jotakin osaa tässä systeemissä, niin koko systeemi voi muuttua! Tämä on yksinkertainen, mutta niin tärkeä asia. Systeemin osan muuttaminen saattaa olla yllättävänkin vaikeaa, mutta todella kannattavaa.

2) Ankkurointi, asia, joka voi mahdollistaa vaikka mitä lapsen kanssa toimiessa! Yksinkertaisimmillaan ankkuroinnin voi ymmärtää vaikka sen kautta, kun miettii, miten tietyn musiikkikappaleen/hajun kuultaessa/haistaessa tulee mieleen tietty tilanne/tunne, jossa musiikin/hajun on ensi kertaa/toistuvasti kuullut/haistanut. Tämä on ollut luonnollinen ankkurointitilanne. Ankkurointia voi tehdä myös tarkoituksellisesti. Tehkää vaikka rentoutumisharjoitusta lasten kanssa tietyn musiikin aina soidessa taustalla. Sitten, kun tulee tilanne, jossa haluat luoda lapselle lisää rauhallisuutta, niin laita tämä kyseinen kappale soimaan ja saat ankkuroitua rauhallisuutta lapsiin. Tai kokeile ankkuroida lapseesi itseluottamusta: käy esimerkiksi laskemassa kätesi toistuvasti lapsesi olkapäälle rauhallisesti silloin, kun hän tekee jotakin leikkiä/tehtävää/läksyä/toimintaa luottaen itseen ja innoissaan ("flowssa"). Sitten, kun tulee vastaan tilanne, jossa lapsi on epävarma itsestään ja toiminnastaan, käy laskemassa kätesi lapsesi olkapäälle samalla tavalla kuin edellisissä tilanteissa. Näin hän saa käyttöönsä ankkuroitua itseluottamusta.

3) NLP:ssä painotetaan peiliin katsomista ja omaa henkilökohtaista kasvua - siis sitä, että useimmiten ne asiat, mitkä pistävät ärsyttämään, ovat jollakin tavalla sellaisia, joissa olisi syytä tarkastella itseään ja sitä, miksi juuri ne asiat/ihmiset pistävät ärsyttämään/aiheuttamaan muita voimakkaita tunteita (toisin sanoen tulisi katsoa peiliin). Tämä on ohje, mikä on yleisesti ottaen oikein toimiva ja tosin samalla kyllä aika vaikea. Mutta myös NLP:n oppien mukaan jatkuvan peiliin katsomisen ja itsestään vikojen etsimisen voi kuitenkin lopettaa, jos vastassa on persoonallisuushäiriöinen ihminen. Tämä oli suuri helpotus: minä olen vuosia ja vuosia yrittänyt ymmärtää, tarkastellut omia toimintatapojani, itkenyt "virheitäni",  yrittänyt kaikkeni tietyissä suhteissa - siis todellakin katsonut peiliin - ja ihan ilman mitään vaikutusta! Ja näissä suhteissa vastassa ovat olleet juurikin persoonallisuushäiriöiset ihmiset. Ei siis ihme, että peiliin tuijottaminen ei ole tuottanut tulosta! Kaikissa muissa suhteissa peilin tarkasteleminen on siis hyvinkin tarkoituksenmukaista, mutta pakene hyvä ihminen, jos kohtaat persoonallisuushäiriöisen ihmisen! Päästä irti ja lähde! Ja se, miten tämä minulla liittyy juuri vanhemmuuteen, on se, että ne yhdet kököimmistä suhteista ovat olleet juurikin isovanhemmuussuhteissa kohdistuen myös lapsiini, ollen siksi erityisen kipeitä, sillä ne vaikuttavat minun lisäksi seuraavaan sukupolveen.

4) NLP:ssä tutustutaan myös ihmisyyden "nippelitietoihin". On erittäin mielenkiintoista tutustua teorioihin (ja sitten teorioihin käytännössä), miten erityyliset ihmiset (visuaalinen, kinesteettinen, looginen, auditiivinen) liikuttavat silmiään eritavalla, kun he muistelevat asioita, keksivät asioita, kuvittelevat jonkun äänen ja niin edelleen. (Silmien automaattinen liikuttelu on yhteydessä aivoihin ja niiden tiettyihin alueisiin.) Parhaimmassa tapauksessa tällainen pieni toisen ihmisen tarkkailu voi antaa esimerkiksi sen viimeisen vihjeen siitä, puhuuko hän totta (muiden vihjeiden ohella). Lapsen kanssa toimiessa silmänliiketeoriaa voi käyttää esimerkiksi niin, että kun on tietoinen lapsen toimintatyylistä (edellä mainitut tyylit suluissa), voi häntä opettaa tietoisesti katsomaan tiettyyn suuntaan silloin, kun hän esimerkiksi ei muista jotakin asiaa oman luonnollisen tyylinsä kautta. Esimerkiksi: jos lapsi muistelee, millaista mökillä on olla, ja hän osaa kertoa vain niitä asioita, jotka liittyvät tuntoaisteihin (esimerkiksi lämmintä, märkää), häntä voi ohjata katsomaan tiettyyn suuntaan, josta haetaan visuaaliset muistot - ja näin ollen lapsen mieleen saattaa tulla esimerkiksi joitakin näköhavaintoihin liittyviä asioita (kaunista, vihreää)! Tällä tavalla harjoitellen voi myös se automaattinen muistaminen pikkuhiljaa parantua ja kehittyä ja monipuolistua. He, jotka kuulevat silmänliiketeoriasta ensimmäisen kerran, ajattelevat usein, että silmänliikkeiden hallitseminen on helppoa ja toista voi juksata niitä muuttamalla. Me kokeilimme ja harjoittelimme tätä NLP:ssä käytännössä: ei onnistu. Silmänliikkeet ovat spontaanin puheen ohella täysin hallitsemattomat! Että juksauksen voi unohtaa.

5) Se, mihin keskityt, lisääntyy. Tarvitseeko tästä sanoa muuta? Simppeli, kaikenkattava NLP:n ohjenuora elämään, myös lastenkasvattamiseen. Huomio lapsessasi positiivisia asioita, löydä elämästäsi kiitollisuuksien aiheita, keskity vahvistamaan lapsen positiivista käyttäytymistä jne. niin ne lisääntyvät. Keskity hyviin asioihin!


Tässäpä taas pieniä otteita sieltä täältä, mitä minä olen NLP:stä saanut irti. Tosin vain pienen pieni murunen... Toki monet tässäkin esiteltävät asiat ovat sellaisia, joihin tarvitsee perehtyä paremmin kuin yhden kappaleen verran, jotta varmasti mahdollistaisi keinon toimivan arjessa. 

Oikein mahtavaa viikkoa kaikille! Täällä jännitellään sitä, pääsenkö tulevan viikonlopun NLP:hen vai olenko kenties synnärillä silloin... :-)

Miehen maidoton herkkukeitto: kermainen myskikurpitsakeitto

lauantai 18. maaliskuuta 2017

Mieheni ei ole koskaan ollut oikein keittojen ystävä, mutta nyt viime aikoina hän on hieman niistä innostunut ja yksi päivä hän kokkaili tällaisen kermaisen, pehmeän ja makeahkon myskikurpitsakeiton. Keitto on maidoton ja gluteeniton.

1 keskikoinen myskikurpitsa
0,5 dl kookosmannaa
2 tl sipulijauhetta
0,5 tl kuivattua timjamia
ripaus suolaa
0,5-1 dl vettä

Halkaise kurpitsa pitkittäissuunnassa. Poista siemenet. Paista uunissa 200 asteessa 45-60 minuuttia, kunnes kurpitsan malto on pehmeää.


Kaavi malto kattilaan.


Lisää kookosmanna.


Soseuta keitto sauvasekoittimella tai blenderillä sileäksi.


 Mausta ja lisää vettä halutun koostumuksen aikaansaamiseksi.


Keitto on herkullinen sellaisenaan, mutta voit lisätä siihen vaikka metsäsieniä ja jonkun proteiinilähteen (pekonikuutiot, jauheliha tms.) Ohjeesta tulee yksi annos.

Yhteistyössä Foodinin kanssa

Vauva on tullut taloon

torstai 16. maaliskuuta 2017


Pikkuveli lykätään rattaiden kyytiin ja työnnetään edestakaisin taloa, koska nyt nukutetaan vauvaa. (Tosin nämä rattaat ovat isoin mahdollinen leikkiauto, mikä meiltä löytyy.)

Bataatinpalat muussataan lautasella soseeksi ja isoveli syöttää pikkuveljeä. (Tosin tämä vauva syö itse siinä välissä lihanpaloja toisella haarukalla.)

Kaksi ihmistä istuu huoneen nurkassa sylikkäin, ja kun heiltä kysytään, mitä he tekevät, tulee vastaus "imetetään". (Tosin pikkuveli on tämä vauva ja isoveli on äiti ja he yhdessä rätkättävät leikkinsä päälle.)

Purulelut kaivetaan kaapista ja ne löytävät tiensä pikkuveljen suuhun. (Tosin tämä pikkuveli on jo kolmevuotias.)

Itkuhälyttimestä kuuluu voimakasta itkua. (Tosin itku on teeskentelyitkua ja se kuuluu sängyn alta.)

Vauva istuu potalla ja hoitaja hakee vessapaperia. (Tosin vauvan potta sijaitsee leikkihuoneessa, potta on leikkiteekannu ja tämän vauvan peppu ei mahdu siihen lainkaan.) 

Kun joku ehdottaa musiikkia, tulee äkäinen, mutta kuiskaava vastaus: Ei nyt! Vauva nukkuu! (Tosin tämä vauva on piiloutunut sohvalle tyynykasan alle ja itse huutelee sieltä vaikka mitä.)


Meille on tullut vauva. (Tosin eräs vauva majailee edelleen äidin mahassa.)

Parempaa kuin kaupan maitosuklaa!

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Aika moni on varmaan jo tehtaillut omassa keittiössään raakasuklaata, tai ainakin maistanut sellaista jossakin muualla? Mitä sitten, jos tahtoisikin välillä tehdä itse terveellisemmistä aineksista enemmän maitosuklaan tyylistä suklaata? No, tässä tulee resepti teille, jotka kaupan maitosuklaiden perään vielä haaveilette! En tahdo liikaa ylistyssanoja tästä suklaasta nyt ladella... mutta sanonpa vaan, että tuskin tämän jälkeen käytte siellä kaupan hyllyillä enää notkumassa, heh :-)) 



60g kookosmannaa
20g kookossokeria
30g kaakaojauhetta
15ml vaniljanmakuista heraproteiinia
ripaus suolaa

Sulata kookosmanna vesihauteessa juoksevaksi. Lisää muut aineet joukkoon, koko ajan sekoittaen.
Kaada massa laakeaan astiaan ja laita se pakkaseen puoleksi tunniksi. Nauti maitosuklaa ”jäisenä” eli suoraan pakkasesta.



Huomaathan, että tämä resepti ei ole maidoton, sillä käytämme tässä reseptissä ehdottomasti meidän lemppareinta lehmänmaidosta tehtyä heraproteiinia, nimittäin Foodinin niittyheraproteiinia. Meidän proteiinijauheista on kyselty muutamaan otteeseen, joten tulee sekin tässä nyt kerrottua :-) Jos siis tahtoo käyttää jotakin heraproteiinia, niin suosittelemme tätä maussakin ylivoimaista (uskokaa, olemme kokeilleet todella montaa eri vaihtoehtoa!), matalassa lämpötilassa valmistettua korkealuokkaisesta ruoholla ruokittujen lehmien maidosta tehtyä protskua! Tämä protsku ei sisällä lainkaan kaseiinia, joka yleensä on maidossa allergisoiva ainesosa. Ja tämä tuote ei siis sisällä mitään ylimääräistä, vaan kaikki on luonnon omia aineita (heran lisäksi vain stevia ja aito vanilja)! Jos et tahdo käyttää maitoproteiinia, niin riisiproteiini on myös hyvä vaihtoehto (esimerkiksi tämä).

Yhteistyössä Foodinin kanssa 

10 toivetta synnytykseen

perjantai 10. maaliskuuta 2017

Pikkusankarin synnytys oli kaamea, järkyttävän tuskainen ja epäoikeudenmukainen, ikuisesti kylmiä väreitä aiheuttava muisto. Minimullistajaa mentiin synnyttämään pelkopolikäyntien kautta - ja se synnytys tapahtuikin paljon onnistuneemmin! Missään nimessä kivuton, kiva eikä haikailemisen arvoinen sekään synnytys ollut, mutta sellainen, jonka soisin toistuvan mieluummin, kun näitä kahta vertaa. 

En ole kovin paljon tätä kolmatta synnytystä miettinyt, sillä jo raskauden alusta lähtien minulle on ollut aika selvä, mitä siltä toivon. Kirjoittelin yksinkertaistetun, simppelin kymmenen kohdan toivelistan tulevaa synnytystä silmällä pitäen.


1. Heti, kun supistukset alkavat olla vähänkään kivuliaita ja säännöllisiä, laitamme TENSin päälle.

2. TENSin asentamisen jälkeen on aika lähteä sairaalaan, jonne meiltä on 40 minuutin matka.

3. Kaiken mahdollisen ajan olen liikkeellä ja käytän jumppapalloa avuksi.

4. Kun TENS ei enää tehoa suppareihin, siirryn ammeeseen liikuskelemaan.

5. Mieheni on hyvä hieromaan, ja hän helpottaa oloani niillä otteilla, millä suinkin kykenee.

6. Jos/kun kipu yltyy sietämättömäksi, tahdon kivunlievitystä, todennäköisesti spinaalin. 

7. Tahdon ponnistaa konttausasennossa, toinen jalka sivulle nostettuna.

8. Toivomme, että napanuora saa sykkiä loppuun asti ja että mies saa sen katkaista.

9. Haluamme, että heti synnytyksen jälkeen valot himmennetään ja vain välttämättömät hoitotoimenpiteet tehdään, niin, että voisimme välittömästi vain keskittyä rinnalla oloon ja yhteiseen ensimmäiseen kohtaamiseen.

10. Jos kaikki on kunnossa, sairaalasta tahdomme kotiin mahdollisimman pian. 


Tietenkään, mistään ei voi tietää mitään, kun on kyse synnytyksestä. Mutta onneksi toiveita ja suunnitelmia saa ja kannattaakin olla. Synnytyksen jälkeen mielenkiinnolla palaan näihin toiveisiin... Eikä synnytykseen ole enää montaakaan viikkoa, sillä vauva on virallisesti ihan lähipäivinä täysiaikainen, iik!

Bataattiranskikset uusilla ulottuvuuksilla

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017


Jo aika monta vuotta ennen kuin bataattiranskiksista tuli valtavirtaa, meillä niitä tehtailtiin pakon edessä (lue: imetysdieetti). Kaikenlaisia ranskiksia siis on tullut tehtyä tässä vuosien varrella! Tällä hetkellä ne tehdään meillä seuraavanlaisesti. Ohjeesta tulee kaksi pellillistä ranskiksia.


Pese ja kuori 1kg bataatteja (jos käytät luomubataatteja, niitä ei välttämättä tarvitse kuoria). Leikkaa bataateista viipaleita.


Raasta haarukalla urat kummallekin puolelle viipaleita. Raastaminen lisää paistopintaa, saa maut imeytymään paremmin ja tuo mukavaa suutuntumaa ranskiksiin, kun niistä tulee rapeampia. Leikkaa viipaleet ranskiksen muotoisiksi pötköiksi. Levitä ruokalusikallinen kookosöljyä ranskisten sekaan sormin mahdollisimman tasaisesti.



Paista ranskiksia uunin keskitasolla 225 asteessa 30-40 minuuttia. Kääntele ranskiksia paistoajan puolivälissä. Kun otat ranskikset uunista, mausta ne suolalla.


Yhteistyössä Foodinin kanssa

Terveysteot, joihin minä EN suostu!

perjantai 3. maaliskuuta 2017

Okei, tiedättehän te, meidän perhe on tosi kiinnostunut hyvinvoinnista ja ravinnon sekä muidenkin elämäntapojen vaikutuksesta ihmisten toimintakykyyn - ehkäpä elämämme on jossakin määrin terveyshifistelyä ja biohakkerointiakin jopa - koska yksinkertaisesti se on meidän juttumme! :-) Me emme kuitenkaan ole tiukkiksia, ja nyt päätinkin karistaa liiat terveyteen liittyvät kultakehykset yltäni ja kertoa teille topkutosen asioita, joita en todellakaan tekisi vain sen takia, että ne ovat superterveellisiä! Postausaihe tuli mieleeni, kun tässä yksi päivä laitoin instaani (@skribentti) kuvan hellamme ääreltä ja kerroin, että se soossi ei todellakaan ole tulossa minun suuhuni...


1) En söisi etikkaa, maksaa enkä luuliemiä. Voi näitä terveellisiä, täynnä ravintoa olevia ruokia! Näille olen antanut monen monta mahdollisuutta, mutta eivät vain uppoa, eivät millään. Ruokakokonaisuus menee pilalle, jos näitä aineksia on niissä edes hippasen. Oksennus on aina lähellä, kun näitä ruokia edes haistaa (myös ei-raskaana ollessa siis). Muutenkin, minulla on periaate, että en syö mitään, edes superterveellistä, ellen pidä sen mausta.

2) En menisi avantoon, kylmiin suihkuihin enkä kylmähoitoihin. Hei hei kipeydet ja tervetuloa virkistynyt olo ja verenkierron tehostuminen, sanovat kylmäaltistajat ja tutkijat. Olen tosi, tosi herkkä kylmälle, enkä missään nimessä kykenisi tällaiseen aktiviteettiin, VAIKKA tiedän, että kylmäherkkyys voisi vähän helpottua näiden avulla.

3) En harrastaisi hot joogaa tai muitakaan lämpöisten tilojen lajeja. Lihakset vetreytyvät, aineenvaihdunta boostautuu, lihasvammatodennäköisyys vähenee, mutta... Vähän sama perustelu kuin yllä: en sopeudu tosi kuumiin paikkohin, varsinkaan, jos siellä tarvitsee tehdä mitään aktiivista. Kolmen viikon häämatka Thaimaahan oli ihan tuskaa, enkä suostu enää matkaamaan maahan, jossa on 30 astetta tai sen lähelle lämmintä. Hikoilu esimerkiksi hot jooga -salissa on kauhistuttava asia minulle ja pelkäisin, että en saisi siellä happea.

4) En lähtisi hiljaisuus-rauhoittumis-meditaatioretriitille. Tältä retriiriltä tulet varmasti kuin uutena ihmisenä takaisin, suorastaan zen-buddhana, jonka pinna on maailmanympäryksen mittainen ja jonka elämäntarkoitus on kirkastunut niin kristalliseksi, että haluat luopua kaikesta materiasta... Voisin lähteä kyllä johonkin joogaretriitille, mutta se, että olisin viikon pari vain hiljaa ja mietiskelisin vain oman pään sisäisiä juttuja yksikseni, ei olisi niin kuin yhtääääään minun juttuni! Huh sitä ajatustakin jo!

5) En kykenisi luopumaan kengistä ja ryhtymään paljasjalkalaiseksi... Jalkapohjien iho vahvistuu, jalkapohjan pienet lihakset saavat uutta tarvittavaa ärsytystä ja pääset maadoittumaan aina, kun kuljet ulkona! Tämä ei tule onnistumaan, koska, no, tykkään kengistä, pelkään maan pieneläimiä ja edelleen, olen herkkä kylmyydelle... :-)

6) En voisi paastota kovinkaan pitkään. Suolisto saa lepoa ruuankäsittelystä, mieli virkistyy, on aikaa tehdä kaikkea muutakin kuin ruokaa... Ei, ei, ei. Taidan tietää sen jo kokeilematta, että pitkä paasto ei vain olisi minun juttuni. Ehkä se on mielenheikkoutta, mutta tuskin pystyisin olemaan ilman ruokaa kauaa :-D Eikä kyllä tee mieli testatakaan :-D


Mitkä teillä ovat ehdottomat nounout, vaikka ovatkin terveellisiä/superterveellisiä juttuja? Vai onko teillä sellaisia edes?

Theme by: Pish and Posh Designs