Vaihtoehtoista apua

tiistai 30. huhtikuuta 2013

Jo pitkään odotettua the Gurulla käyntiä jouduttiin valitettavasti siirtämään kuukaudella eteenpäin. Viimeisen viikon aikana Pikkusankarin oireet ovat onneksi hieman taas tasoittuneet, mutta tätä edeltävien viikkojen oireiden suuruus jäi kaivelemaan. Nyt on keksittävä jotain uutta. Sähköpostittelu The Gurun kanssa sai aikaan suuren mietintärykäyksen vaihtoehtohoitojen suhteen. Hän kannustaa kokeilemaan vaihtoehtohoitoja, mutta jättää päättämisvastuun niiden valinnassa tietenkin meille. Voi olla, että kuukauden päästä fiksaamme taas refluksi-, allergia- ja astmalääkitystä uuteen malliin hänen kanssaan, mutta onneksi vaihtoehtohoitojen kokeileminen ja perinteinen lääketiede ei sulje toisiaan (ainakaan meidän tapauksessa) pois.

Nyt sitten pää takoo eri vaihtoehtojen välillä, mistä lähdemme liikkeelle: vyöhyketerapia, osteopatia, homeopatia, Manuka-hunajan tms. itsenäinen kokeileminen, vai mitä… Kaikkiin edellä mainittuihin olen nyt pintapuolisesti perehtynyt, ja mieli on avoin jokaista hoitoa kohtaan. Tuskaton Pikkusankari- arki mielessäni antaa kaikki syyt kokeilla mitä vain hänen olonsa helpottamiseksi. Ajattelen, että mistään luettelemistani hoidoista ei  varmasti ole ainakaan mitään haittaa Pikkusankarille. Itseäni viehättäisi myös ajatus, että myös minä voisin saada apua synnytyskauhuuni jostain vaihtoehtohoidosta…

Vinkkejä näihin asioihin liittyen otetaan todella mielellään vastaan kommenttikenttään ja sähköpostitse ja tuttujen kesken tietenkin myös live-elämässä, kuten tähänkin asti :-)

Siivoan, korjaan, murehdin

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Koska vihdoin löysin blogistani "lisää kuva"-kohdan (ai olinko laiska etsimään...), saatatte jatkossa näinä tympeinä ja vähäsanaisina aikoina saada kuvamaistiaisia arjestamme, jos vaan jaksan edes joka tuhantena tallennettavana hetkenä kaivaa kameran esille ja räpsäistä Pikkusankarin huomaamatta muiston.

Ei se mennytkään suuhun.

Ei se mennytkään pönttöön.



Näitä otoksia riittäisi taas tältä (oire)viikolta. Tässä muutama. The Gurun vastaanottoa siis odotellaan...

Tuliko jollekulle parempi mieli?

Ilkivalta oli viikon teemana myös jollakulla muullakin kuin Pikkusankarilla. 


Joku päätti meidän puolestamme, että tällä viikolla kaupasta ei lähdekään se paras luomujauheliha matkaan mukaan, vaan saamme korjata tuntemattoman huvituksia silläkin rahalla.

Edistysaskeleita keittiössä

torstai 18. huhtikuuta 2013

Meidän pian 3-vuotias pikkuvauvamme on alkanut syömään bataattisoseen lisäksi kiinteämpiä ruokia. Hän on maistellut eri koostumuksia ja eri makuja. Tai no, onhan hän niitä vastentahtoisesti maistellut jo pidemmän ajan, mutta suurin osa maku- ja rakennekokeiluista on päätynyt yhden suupyörityksen jälkeen lattialle suuren mielenosoituksellisen tuhahduksen kera. Nyt on kuitenkin se hetki, kun on ylitetty 1500-jotain maistelua, ja mahaan oikeasti uppoaa niin pikkusen munakoisoa kuin hippusen kesäkurpitsaakin ennennäkemättömissä muodoissa. Äidin vanttera allergiakokkiuurastus ja isin tiukka asenne on vihdoin ja viimein tuottanut tulosta. Meidän poika syö semmoista ruokaa, jota muutkin perheenjäsenet haluavat syödä.

Nykyiset ruuat näyttävät tältä:

Bataattilanttusiivuja/lohkoja mausteena oliiviöljy, suola, tilli/basilika. Uunissa 225-250 asteessa 20-40 minuuttia paksuudesta riippuen.





Bataatti- ja lantturanskikset mausteena oliiviöljy, suola ja valkopippuri. Uunissa 225-250 asteessa 15-30 minuuttia. Paiston välillä kannattaa käännellä.



Bataattirieskat sisältäen bataattisosetta (4-6dl), laktoositonta turkkilaista jukurttia (1dl), tattarijauhoja (1dl), kinoahiutaleita (1dl), laktoositonta maitoa (2rkl), sulatettua laktoositonta voita (2rkl), juustoraastetta (1-2dl), psylliumia (2rkl), suolaa, basilikaa. Ainesosamäärät omien mielihalujen mukaan, suluissa yksi vaihtoehto. Kaikki sekaisin, pinnalle vähän vielä juustoraastetta ja uunissa 225-250 asteessa paksuudesta riippuen 10-20 minuuttia.



Bataatti-kesäkurpitsarieskat sisältäen samat ainesosat kuin bataattirieskat, mutta piilottaen yhden Pikkusankarin inhokeista, kesäkurpitsan (raastettuna), hyvin taikinaan.



Täytetyt munakoisot, jotka itketyksen jälkeen täytetty laktoosittomalla raejuustolla, munakoison ulosraaputetulla murskatulla sisuksella, tillillä, juustoraasteella ja lorauksella laktoositonta kermaa. Uunissa 225 asteessa niin kauan kun pinta on oman maun mukaan tarpeeksi ruskettunut.



Muffinit sisältäen tattarihiutaleita (2dl), kinoajauhoa (2dl), laktoositonta kermaa (½dl), laktoositonta maitoa (1dl) sulatettua laktoositonta voita (150g), psylliumia (1rkl), steviaa. Ainesosamäärät sen mukaan, minkä koostumuksen haluaa, yksi esimerkki suluissa. Kaikki sekaisin ja uunissa 200-225 asteessa 15-20 minuuttia.



Samat muffinit, mutta makeutettuna marjoilla.



Tällä hetkellä Pikkusankarin ehdoton suosikki: banaanipiiras sisältäen murskattuja banaaneja (3-4kpl), tattarijauhoja (1dl), kinoahiutaleita (1dl), laktoositonta rahkaa (1dl), laktoositonta kermaa (1dl), laktoositonta maitoa (½dl) laktoositonta sulatettua voita (50g), psylliumia (1-2rkl), pinnalle marjoja (mustaherukka toimii hyvin). Ainesosamäärät tässäkin oman mielen mukaan, suluissa yksi esimerkki. Kaikki sekaisin ja uunissa 200-225 asteessa 20-40 minuuttia riippuen koostumuksesta.



Meillä minun alaani kuuluvat allergialeipomiset pikkuisen keittiöapulaisen innokkaalla avustuksella. Käytetyissä ruoka-aineissa olen tietysti ehdottoman tarkka Pikkusankarin rajoitteiden takia. Muuten leipomis - ja ruuanlaittofilosofiani on fiiliksen mukaan tekeminen - ei melkein koskaan reseptistä suoraan lunttaaminen. Ja jos jokin mielenkiintoinen resepti sattuu nenän eteen, sitä tulee aina varioitua suuntaan tai toiseen. Lisäisen ruoka-aineita teon tiimellyksessä aina tuntuman mukaan lisää ja pidän uunissa juuri niin kauan kunnes tekele minua miellyttää siinä lämpötilassa, mikä sattuu olemaan edellisen leivonnaisen jäljiltä... Yleensä leipomusten ja ruuanlaiton ainesosat määräytyvät sen mukaan, mitä kaapista löytyy - laitanko kermaa, maitoa, rahkaa, jukurttia, vettä vai mehua. Pikkusotkija kaatelee myös iloisesti joukkoon enemmän tai vähemmän jauhoja. Joka kerta tulee vähän erilaista herkkua, ja sehän on kiva juttu!

Tähän laittamani leivonnaiset ovat oikeasti juuri siksi niin kivoja yhdessäleipomisonnistajia, että melkein mikä tahansa määrä ko. aineita toimii - kunhan vain massa pysyy jotenkin kasassa. Inhoan mittaamista, joten mitat ovat jälkikäteen arvuuteltuja. Toki ylöskirjaamisessa voisi hieman petrata, jotta olisi helpompi jakaa ystäville ja perheelle kysyttyjä reseptejä. Ehkä ensi kerralla kirjaan. Tai sitä seuraavalla.

Eräs viisiminuuttinen

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Tämän oirepäivän eräs normaali viisiminuuttinen











Valvomista

tiistai 9. huhtikuuta 2013

Viimeisen parin viikon ajan blogin nimi on ollut yhtä kuin yömme.

Pikkusankarilla on ollut nyt selvästi oireita: pipin valittamista, käytösoireita, nukuttamisvaikeuksia ja myös muutamia yöllisiä tuskahuutoheräilyjä, joiden jälkeen unimatti ei olekaan ihan heti kyläillyt. Näinä päivinä ja öinä Pikkusankari ruinaa niin särkylääkettä kuin Gavisconiakin. Pähkäilymme tuloksena mahdollisia syypäitä ovat lisääntynyt päärynän käyttö Pikkusankarin leivonnaisissa tai/ja Seretide- annosten vähentämisyritys. Pistimme siis taas päärynän kokonaan tauolle ja nostimme Seretiden kahteen annokseen.

Minulla on nyt ne viime raskaudestakin tutut painajaisviikot menossa. Sen lisäksi, että mielen tehtävä taitaa olla nyt raskauteen ja synnytykseen liittyvien asioiden kiivas läpikäyminen idin toimesta yön laahaavina tunteina, yöllisiä kauhunsekaisia painajaisia ja levottomuutta lisää muutama muukin tekijä. Yksi rakkaimmista ihmisistä taistelee hengestään, eikä kädestä pitäjän, kannustajan ja etujen valvojan rooli ole mikään kevyt homma raskaana olevalle tunteikkaalle ihmiselle. Mahdollisia unitunteja katkovat myös mukavat raskauspikkuvaivat kuten vartalon ihon kaamea kutina ja (nyt jo!) usein toistuvat vessareissut.

Silti, niin ärsyttävältä kuin se kuulostaakin, yritän pitää mielessä kiitollisuuden tästä hetkestä ja näistä öistä, sillä tämä saattaa olla vain pientä ivallista esimakua syksyn ja sitä seuraavien kahden vuoden valvomista ajatellen.

Iso kysymysmerkki

tiistai 2. huhtikuuta 2013

Nyt ehkä uskallan jo sanoa ääneen, että Pikkusankarin vointi ei yleisesti ottaen ole ainakaan mennyt huonompaan suuntaan parin viimeisen kuukauden aikana. Tällaista, näin pitkää vähäoireista periodia ei ole meillä ollut koskaan ennen. (Kuukauden mittainen ihana kausi taisi olla silloin, kun seitsenkuisena refluksitauti ja allergiat diagnosoitiin, tehoavat lääkkeet aloitettiin ja imetysdieetti kutistettiin neljään ruoka-aineeseen. Ennen, kun rotaatiot ja oireet taas alkoivat.) Nyt sitten saammekin vain ihmetellä, mikä syy on tämän kaiken mahtavuuden taustalla. Pari kuukautta sitten teimme monia muutoksia hoitoon, sillä tilanne oli järisyttävän huono.

Onko se pari kuukautta sitten aloitettu uusi astmalääke Seretide? Jo tätä ennen oli kyllä käytetty Ventolinea ehkä vuoden verran välillä saaden vastetta, välillä jääden ilman. Ennen Seretideä tehdystä Singulair- kokeilusta ei ollut apua.

Onko se tarkemmin syynätty ruokavalio? Pari kuukautta sitten otimme taas kerran hieman tiukemman tyylin ruokarotaatioihin, emmekä ole kohdanneet montaakaan kertaa itseämme siitä tilanteesta, että joutuisimme tosissaan miettimään, että ”mistä ruuasta nämä oireet voivat johtua?”. (Tämä oli ennen hyyyyvin yleistä.) Yksi hidas ruokakokeilu kerrallaan toimii meillä tällä hetkellä parhaiten – ja olemmekin saaneet oliiviöljyn (minimaalisen määrän, mutta kuitenkin!) melkein jokapäiväiseen käyttöön sekä kookosrasvan silloin tällöin- käyttöön näiden parin kuukauden aikana! Oireita aiheuttavat ruoka-aineet ovat olleet selkeitä, ja oireet ovat kaikonneet aina parin päivän sisällä altistuksen lopettamisesta (toisin kuin huonompina kausina oireet jatkuvat parikin viikkoa).

Onko se pari kuukautta sitten aloitettu Losecin tehokuuri, joka laittoi Pikkusankarin ruokatorven tulehduksen aisoihin vähentäen refluksioireilua selvästi?

Onko se jotain ihmeparantumista?

Niin kovasti kun haluaisinkin sanoa, että viimeinen vaihtoehto on oikea, niin ainoastaan siihen osaan valitettavan varmasti vastata, että ei ole. Ilman Losecin normaaliannosta normaaliin aikaan annettuna päivä ei ole oireeton. Ihmeparantuminen ei siis ole vakavasti otettava vaihtoehto nyt.

Seretiden puolesta puhuu se, että viimeisten kahden viikon aikana, kun kahdesta lääkeannoksesta on tiputettu yhteen annokseen, oireita on ollut hieman enemmän kuin aikaisemmin parin kuukauden sisällä. Oireet vaan ovat olleet vähän epäselvät; Pikkusankari on valittanut jo tämän koko ”oireettoman” kauden aikana pääkipua silloin tällöin, mutta nyt viimeisen viikon sisällä enenevissä määrin; lisäksi rinta-kurkkukipua hän on valittanut viimeisten päivien aikana niin paljon, että pitkään jatkunut Gaviscottomuus loppui. Käytösoireilu on myös viikon aikana vähän lisääntynyt. Ruokavalio viimeisen kahden kuukauden aikana on toki ollut hieman karsitumpi ja rotaatiot maltillisempia, mutta onhan se mahdollista, että rasvan lisääntynyt määrä on vienyt refluksiakin taas huonompaan suuntaan. Eräissä viime viikon juhlissa oli myös tapahtunut jotakin ruokapöydänalaista murujen keräämistä…

Observointi jatkuu.

Theme by: Pish and Posh Designs