Ajatus vauvamme sukupuolesta

lauantai 17. joulukuuta 2016

Kun makasin rakenneultrassa kuukausi sitten ja puheeksi tuli vauvamme sukupuoli, totesin naurahtaen ultraajalle, että "ei sitä tarvitse kertoa, poika sieltä on tulossa". No, ei siitä ultrasta sen enempää, mutta sukupuolesta ja sen toivomisesta muutama sana nyt, koska aihe on kovasti puhututtanut lähi- ja tuttavapiirissämme.

Jo esikoisen jälkeen mieleeni nousi ajatus, että kolme poikaa voisi olla minun juttuni. En oikeastaan edes tiedä miksi, eikä minulla ole sen suurempia perusteluja asialle. Se on vain ajatus päässäni, ei sen kummempi asia. Mitään "fyysistä tunnetta" siitä, kumpi sukupuoli mahassani asustelee (ja on asustellut aiemmissa raskauksissa) minulla ei ole ollut. Eli en ole tiennyt varmaksi, että poika on tulossa. Mutta ajatus kolmen pojan äitiydestä minulla on ollut mielessäni. Hassua. 



Pienoista ihmettelyä ja hymähtelyä olen tämän asian tiimoilta kuullut, ja usein oletetaan (ja oletettiin jo esikoisen jälkeen), että toivon tyttöä taloomme. Ei minulla ole mitään tyttöä vastaan, ja ihan yhtä tervetullut tyttökin olisi, mutta jostakin syystä ajatus kolmesta pojasta ei ole muuttunut raskauksien myötä. En sano, että varsinaisesti toivon poikaa enemmän kuin tyttöä, mutta kyllä poika sopisi katraaseemme paremmin kuin hyvin :-)

Emme kasvata poikia mitenkään erityisesti pojiksi, vaan otamme tottakai persoonan ja luonteen huomioon ensisijaisesti. Sukupuoli on vain yksi ominaisuus, ja kirjoitan tästä aiheesta, sillä tämä nyt vaan sattuu aika monia kiinnostamaan ja kyselyttämään. 

Ja tietenkin hauskaahan se on arvailla, kumpi sieltä tulee, tyttö vai poika. Ihan niin kuin on hauskaa arvailla, tuleeko vauvalle tummat vai vaaleat hiukset ja tuleeko hänestä pitkä- vai lyhytsorminen. Kaikki se arvailu liittyy vauvantuloon valmistautumiseen, enkä osaa loukkaantua ihmisten kyselyistä sukupuolen suhteen. Tosiasiassahan näillä ominaisuuksilla ei ole mitään väliä. Rakkautta vauva saa silti ihan yhtä paljon - oli hän minkä näköinen ja minkä sukupuolinen tahansa.

Olemassa on lukemattomia sukupuolenarvaustapoja mahan muodosta sormustestiin, mutta en osaa ottaa niitä kovin vakavasti. Kumpaako te veikkaatte, saavatko poikamme pikkusiskon vai pikkuveljen? :-)

5 kommenttia :

  1. Kolme poikaa on hyvä 😍 Tiedättekö siis sukupuolen, vai oliko tuo poika-olo nimenomaan pelkkä arvauksesi? 😊 ootteko selvittäneet sukupuolta aiempien lasten kohdalla jo raskausaikana vai vasta synnytyksessä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jätin ultrakuulumiset tarkoituksella kertomatta tarkemmin, koska halusin tässä kirjoituksessa vain keskittyä mun tunteen kuvailuun :-) Mutta siis kyllä siellä ultrassa jotakin sitten selvisi kuitenkin. Ja jokaisessa aiemmassa ultrassa on tullut sukupuoli ilmi. Mutta ennen jokaista ultraa minä olen aavistellut oman tunteeni pohjalta sukupuolen, vaikka ei ole sellaista "täällä mahassa on nyt varmasti poika" -oloa ollutkaan, vaan pikemminkin vain tuo yleinen ajatus päässäni, että "poikien äitiys on mun juttu" :-)

      Poista
  2. Vaisto on yleensä niin oikeassa, oliskohan poika tulossa? :D Itse tein poikkeuksen: ensin "odotin" poikaa mutta masussa olikin tyttö (se maha kyllä oli ns. perinteinen tyttömaha) ja kun toinen tuli masuun, se olikin poika vaikka vaisto sanoi että tyttö tulee (ja poikamaha oli). Mutta kuten sanottu, ihan sama kumpi tulee, samalla tavalla häntä rakastaa ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, mä en itse tiedä mahan muodosta tms. mitään, että kumpi tulee, mutta voisi kai sitten luulla, että jos mun ajatukset ovat oikeassa, niin sitten kolmas on poika :-)

      Niinpä, rakkaus on sukupuolisidoksetonta omaa lasta kohtaan <3

      Poista
  3. Hei! Pakko kommentoida blogitekstiäsi kun luin sen vasta nyt. Esikoiseni on poika ja toisesta lapsestamme toivoin tyttöä. Jopa rukoilin että saisimme tytön. En tiedä miksi, mutta se tuntui niin tärkeältä saada pojan jälkeen tyttö. Rakenneultraan meneminen tuntui niin jännittävältä ja pelottavalta. No tyttö siellä oli, mutta mietin myöhemmin että jos siellä olisi ollut poika, olisiko se ollut kova pettymys? Olisi! Ja olisiko siitä saanut pettyä, koska terveyshän on tärkeintä... Ja miten pian pettymys olisi laantunut? Kenties kolmannella lapsella? ;)

    VastaaPoista

Theme by: Pish and Posh Designs