Kaksplus.fi

Valvomispeli

perjantai 8. syyskuuta 2017

Oletkin jo varmaan tutustunut tähän peliin? Ehkä voit vinkata tästä jollekulle lapsista haaveilevalle tai raskaana olevalle? Tosin, aina peliin valmistautuminen ei auta, vaan todellinen peli on se, mikä parhaiten opettaa. Tämä peli, jos mikä imaisee otteeseensa oikein vahvasti!


10 pistettä saat, jos et ole yksinhuoltaja.

10 pistettä saat, jos kumppanisi osallistuu yöllisiin syöttöihin/heijaamisiin/lasten tarpeisiin vastaamisiin.

10 pistettä saat, jos valitset kumppaniksesi sellaisen, jonka suvussa ei ole refluksia eikä allergioita (eikä muitakaan valvottavia pitkäaikaissairauksia).

10 pistettä saat, jos sinulla itsellä tai sinun suvussasi ei ole refluksia eikä allergioita (eikä muitakaan valvottavia pitkäaikaissairauksia).

10 pistettä saat, jos lapsillasi on isovanhempia tai kummeja, jotka ottavat mielellään lapsiasi yökylään.

10 pistettä saat, jos sinulla on  jokin vertaistukikanava (ystäviä, nettipalsta, viranomaistaho), jolle ulvoa väsymystäsi.

10 pistettä saat, jos sinulla on todella nopeat refleksit, jolloin kerkiät yöllisten oksennustautien aikaan paikalle heti kuullessasi ensimmäisen melkein ulos tulleen oksun, ja kaappaat sen oikeasti ulos tulevan oksun sankoon ja säästät nukkumisaikaa siivoukselta.

10 pistettä saat, jos olet luonteeltasi ennakoiva ja järjestelmällinen; jaksat laittaa illalla valmiiksi nenäsuolatipat, nenäimurin, nenäliinat ja muut tarvittavat aputavarat, jolloin yöllinen itkuseremonia nopeutuu.

10 pistettä saat, jos osaat nukahtaa heti heräämisen jälkeen uudestaan.

10 pistettä saat, jos olet pitkäpinnainen, etkä hermostu lasten yöllisiin kymmeniin janoihin/pissoihin ja "janoihin/pissoihin", jolloin olet pitkien hermojesi kera rentoutuneempi nukahtamaan heti lasten tarpeisiin vastaamisten jälkeen. 

10 pistettä saat, jos pärjäät noin kuuden tunnin yöunilla.

10 pistettä saat, jos sinulla on vain yksi lapsi.

10 pistettä saat, jos et ole raskaana.

10 pistettä saat, jos asut omakotitalossa.

Onnea peliin!

Kun synttärikakuksi kelpaa hyvin se terveellinenkin kakku!

maanantai 28. elokuuta 2017

Viikko sitten kirjoittelin Pikkusankarin ja Minimullistajan yhteissynttäreillä tarjottujen gluteenittomien, maidottomien ja sokerittomien herkkukeksien reseptin. Nyt olisi vuorossa kakun ohje! Kakku ei ole se perinteisin, heh. Tässä on siis vesimelonikakku meidän tapaan tehtynä! Kakku on maidoton, gluteeniton eikä sisällä valkaistua sokeria, vaan vaihtoehtoisia makeutustapoja :-) Ja tiedoksi niille, joille kalorit merkkaavat jotakin, niin tämä kakku on todella, todella kevyttä kamaa. Siis ihan oikeasti tällä kertaa :-D


1 vesimeloni
1-2 tölkkiä kookoskermaa
0,5 dl hunajaa
20 tippaa vaniljasteviaa
2-3 banaania
5 dl tuoreita vadelmia

Laita kookoskerma yön yli jääkaappiin. Halkaise vesimeloni kahtia ja veistele kuoret pois. Kuivaa vesimeloni taputtelemalla talouspaperilla. Laita vesimelonipuolikkaat jääkaappin noin tunniksi kylmettymään. Ota kookoskerma kylmästä ja avaa se varovasti. Kylmässä rasva nousee pintaan ja neste valuu pohjaan. Käytä tähän ohjeeseen vain rasvaosuus. Kaavi se varovasti kulhoon. Lisää sekaan haluamasi määrä makeutusta (ohjeessa meidän tyyli). Vatkaa seos tasaiseksi. Ota vesimelonin puolikkaat jääkaapista ja kuivaa ne vielä kerran talouspaperilla. Levitä kookoskermaa reilu kerros vesimelonien päälle ja koristele miten tahdot, vaikka banaaninpaloilla ja vadelmilla, kuten me. Nauti kylmänä.

Tuoreiden marjojen satokauden mennessä ohi, itse tuunaisin kakkua esimerkiksi kaakaonibseillä, raakasuklaan paloilla, gojimarjoilla, mulpereilla, rouhituilla pähkinöillä yms. Lupaan, että sekin tapa toimii! Ja näiden kuorrutusvaihtoehtojen sekaanhan voi laittaa ihan mitä tahansa tuoretta hedelmää!


Herkullista viikkoa jokaiselle blogin lukijalle!

Yhteistyössä Foodinin kanssa

DIY: kun sopivaa yöpöytää ei löytynyt

sunnuntai 27. elokuuta 2017


Me etsimme pitkään sopivia yöpöytiä, mutta sellaisia ei vain löytynyt. Kriteereinä olivat kivan ulkonäön lisäksi ilmavuus ja se, että sen päälle voi laskea muutamia tavaroita. Päätettiin kokeilla, miltä puiset perunalaatikot näyttävät seinään pultattuina, - ja voi miten ihastuinkaan niihin! Näistä tuli oikeastaan parempia kuin aluksi ajattelinkaan. Oikeita, vanhoja perunalaatikoita en löytänyt tarpeeksi hyväkuntoisina, joten päädyimme ostamaan IKEAsta uudet (klik!). Maalasimme männyn väriset laatikot tumman harmaalla spray-maalilla.


Meillä on muutenkin melko hillitty sisustusmaku, joten yöpöydät sopivat makuuhuoneen muuhunkin sisustukseen mielestäni hyvin.

Kapioarkku on vanhemmiltani rippilahjaksi saama - tosin siitä alkuperäisestä tuunattu :-) Jalkalamppu on Captain-valaisin Sessak Lightningiltä, jonka kanssa tein blogiyhteistyön viime vuonna. Matto on VM-Carpetista ostettu.

Tässä siis tämän blogin eka DIY-juttu, toivottavasti joku nappaa idean käyttöönsä :-) Mitäs tykkäätte?

Synttäreiden maidottomat, gluteenittomat ja sokerittomat suklaa-kaurakeksit

tiistai 22. elokuuta 2017



Meidän perheen isompien poikien yhteissynttäreitä vietettiin parisen viikkoa sitten. Synttäreillä tarjottiin näitä hunajaisia, pehmeitä ja maukkaita suklaa-kaurakeksejä, kannattaa teidänkin kokeilla! Tässä on ohje, josta tulee noin 20 keksiä.

2,5dl kaurahiutaleita
2rkl hunajaa
20 tippaa vaniljasteviaa


Liota taateleita ja pähkinöitä ainakin 2 tuntia. Jos mahdollista, niin anna pähkinöiden liota yön yli. Murskaa taatelit ja cashewpähkinät hienoksi tahnaksi monitoimikoneella. Lisää sitten muut aineet sekaat koko ajan sekoittaen. Anna seoksen tekeytyä 15 minuuttia. Muotoile massasta pienehköjä keksejä leivinpaperille ja paista ne uunissa 175 asteessa noin 20 minuuttia.


Yhteistyössä Foodinin kanssa

Tietopläjäys istukasta + ohjeet sen syömiseen

keskiviikko 16. elokuuta 2017


Useammille äideille sana istukka saattaa tuoda vastenmielisiä muistoja mieleen. Se on se synnytyksen jälkeinen verinen molluska, joka pitää vielä pinnistää pihalle lapsen syntymän jälkeen. Istukka on erityislaatuinen sisäselin siinä mielessä, koska keho muodostaa sen vain raskautta varten. Tämän jälkeen keho hankkiutuu siitä eroon, koska se ei tarvitse sitä enää.

Istukalla on tärkeä rooli raskaudessa. Se säätelee vauvan ravinnonsaatia ja samalla poistaa tämän jätöksiä. Napanuora kiinnittyy istukkaan. Istukassa on ns. äidin osa ja lapsen osa. Näin äidin ja vauvan veret eivät sekoitu. Istukka tuottaa monia hormoneja. Istukka on noin puoli kiloa painava pussimainen elin, joka näyttää pinnallisten verisuoniensa kanssa litteältä puulta, 'tree of life'.

Istukan englanninkielinen nimi 'placenta' tulee latinasta ja se tarkoittaa kakkua. Monissa kulttuureissa istukalla on tärkeä merkitys. Eräissä kulttuureissa istukka haudataan synnytyksen jälkeen. Tällä uskotaan olevan lasta ja äitiä suojeleva vaikutus. Toiset hautaavat sen siksi, että se vahvistaa lapsen ja luonnon yhteyttä. Jotkut istuttavat puun istukan haudan päälle. Nykyisin istukasta tehdään jopa taidetta, kuten tauluja tai muita koriste-esineitä.

Sitten on se toinen tapa. Se, mitä kaikki nisäkkäät maan päällä tekevät. Äidit syövät istukkansa! Tälle on kaksi selitystä. Ensimmäinen on se, että verinen istukka houkuttelisi luonnossa saalistajia paikalle ja synnytyksen uuvuttama emo sekä vastasyntynyt olisivat melko helppo saalis. Toinen selitys istukan syömiselle on sen sisältämät ravinteet. Joidenkin arvioiden mukaan istukkaan on varastoituneena äidin eri hormoneja jopa parin kuukauden tarpeille.

Istukka sisältää prostaglandiinia, joka saattaa edesauttaa kohdun palautumista synnytyksestä. Istukka sisältää oksitosiinia, joka on ainoa hormoni, millä on stressihormoni kortisolia alentava vaikutus. Istukan syömisellä on todettu olevan mielialaa nostava, energiatasoja boostaava ja maidontuoloa lisäävä vaikutus.

Ja kaikille teille tiedeorientoituneille, rct-tutkimusten perään huutetijoille tiedoksi vaan, että nyt puhutaan melkoisen marginaalisesta porukasta, joka tämänlaista toimintaa harrastaa, siksipä tutkimuksia aiheesta ei yksinkertaisesti ole. Vain anekdootteja. Esimerkiksi jenkkilässä on monia palvelutuottajia, jotka tulevat joko itse noutamaan istukkasi synnäriltä tai sitten toimittavat sinulle kylmäboksin etukäteen, jonka lähetti noutaa. 48 tunnissa saat sitten istukkasi kuivattuna, jauhettuna ja kapseloituna kätevästi kotiovellesi. Tästä palvelusta joutuu tietenkin maksamaan melkoisesti. Se on helppoa tehdä itsekin alla olevien ohjeiden mukaan.

Siis teille, ketkä olette vielä mukana, kerron seuraavaksi niksinurkkauksessa, miten tuosta sitkeästä, verisestä pussukasta saa käteviä kapseleita, joita voi napsia ilman oksennusrefleksiä ja kannibalistin leimaa.

Vaihe 1
Sairaalalaukussa tulisi olla mukana 2 litran minigrip-pussi, kylmäkalleja sekä kylmälaukku.

Vaihe 2
Ilmoita kätilöllesi hyvissä ajoin, että haluat istukkasi mukaan. Sinun ei tarvitse perustella miksi näin haluat, onhan se sinun sisäelimesi!

Vaihe 3
Kun istukka on synnytetty ja tämän jälkeen tutkittu sekä todettu terveeksi, pakkaa se minigrippiin ja laita kylmään.

Vaihe 4
Vie istukka kotiin niin pian kuin mahdollista, pyyhi se kuivaksi talouspaperilla ja aseta se leivinpaperin päälle. Laita istukka kuivuriin tai uuniin 40 asteeseen kuivumaan noin 12 tunniksi tai kunnes istukka on rutikuiva.

Vaihe 5
Murskaa terävällä veitsellä istukka mahdollisimman pieniksi murusiksi ja laita murut tyhjiin kapseleihin.

Vaihe 6
Nauti päivittäin synnytyksen jälkeen 1-4 kapselia ruoan yhteydessä.


RJ

Herkullinen mehujää, jolla nälkä pysyy paremmin pois

tiistai 8. elokuuta 2017


Heippa tyypit! Täällä ollaankin viime viikot eletty melko sosiaalisesti, eikä tietokonetta ole avattu juuri ollenkaan :-)  Hyvä, kun olen kännykkää vähän availlut välillä ja instagramia (@skribentti) yrittänyt päivitellä... On ollut niin paljon juhlia, yökyliä, kesäharrastuksia, teattereita ja melkein jokaisena muuna päivänä ystävien kanssa näkemisiä ja kaikenlaisia tekemisiä, ihanaa!

Tänään haluan jakaa kanssanne yhden kesäisen mehujääreseptin, joka pitänee (rasvansa ansiosta) nälkää hieman paremmin kuin pelkästä hedelmistä valmistetut mehujäät. Rasva ei kuitenkaan tee tästä mehujäästä mitenkään huononmakuista, vaan päinvastoin! Tämä resepti toimii niin lapsille kuin aikuisillekin. Reseptistä tulee muottien koosta riippuen noin 10 mehujäätä.


1/4 normaalikokoisesta vesimelonista
3dl tuoreita mansikoita
1 banaani

Soseuta blenderissä ainekset sekaisin. Kaada muotteihin ja anna olla pakkasessa jäätymässä ainakin kolme tuntia.

Yhteistyössä Foodinin kanssa

Voi kunpa ne lapset jo nukkuisivat

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Minua on oikeastaan koko vanhemmuusaikani vaivannut eräs asia, josta nyt vasta uskaltaudun kirjoittamaan... Nimittäin lasten kanssa vietetty aika! Ajattelin avautua asiasta, jota en itse ihan ymmärrä. Ehkä te sitten selitätte asian minulle... :-)

Ehkä kaikki kiteytyy siihen outouteen, mikä minulle tulee välillä mieleen, kun kuulen vanhempien puheita lapsistaan eli se, että ihan kuin vanhemmat eivät tahtoisi viettää aikaa lastensa kanssa!


"Olisipa jo ilta, ja lapset nukkumassa."

"Voi kunpa nämä lapset voisi jo laittaa päikkäreille."

"Miksi ihmeessä meidän lapset eivät voi nukkua neljän tunnin päikkäreitä?"

"Toivon niin kovasti, että lapset nukkuisivat aina aamulla niin pitkään, että turhaa aikaa ei jäisi ennen lähtöä."


Niin, nämä kommentit voidaan ymmärtää varmasti monella eri tavalla, mutta välillä (tai aika useinkin) tuntuu, että niiden omien lasten kanssa ei haluta viettää aikaa! Että haluttaisiin aina, että he olisivat nukkumassa tai ainakin hiljaa nurkassa leikkimässä keskenään eivätkä häiritsemässä aikuisten juttuja. Samaan kastiin menee puhelimeen kiinni kasvaminen lasten kanssa vietetyn ajan kustannuksella. Tuntuu pahalta lasten puolesta, että vanhemmat kokevat omat lapsensa rasitteena. 

Jos minulta kysyttäisiin tyyliin mitä vain ohjetta, mikä liittyy lapsiin (okei, kukaan ei ole kysymässä, mutta kerronpa silti), niin se olisi seuraava: vietä aikaa lastesi kanssa, aidosti ja täysillä. Uskallan väittää, että se vaikuttaa positiivisesti ihan kaikkiin ongelmiin, mitä lapsiperhe kohtaa.


Mikä sitten siinä on, että omien lasten kanssa ei niin mielellään vietetä aikaa? Onko arki raskaampaa, kuin oli ajatellut ennen lasten saamista? Onko kyse laiskuudesta, että ei vaan jakseta kiinnostua niistä lasten jutuista? Vai mikä siinä on, että omasta ajasta vouhkataan niin paljon? Eikö lapsiperheellisellä sen fokuksen tulisi olla pikemminkin siinä lasten kanssa olossa eikä oman ajan jatkuvassa odottamisessa? Ymmärrän, että oma aikakin on (ainakin joillekin) tosi tärkeää, ja se on ihan ookoo, mutta minun mielestä se oman ajan odottaminen ei saisi heijastua lasten kanssa oleskeluun.

Tiedän, että nämä ajatukset varmasti jakavat mielipiteitä. Voi myös olla, että itse kun olen niin perheorientoitunut (haluan painottaa, että termi on minulle neutraali, ei positiivinen eikä negatiivinen), niin en pysty täysin ymmärtämään vanhempia, jotka eivät ole niin perheorientoituneita. On varmasti paljon erilaisia vanhempia, ja toiset ehkä sitten tarvitsevat omaa vapautta/lapsettomia hetkiä niin kovasti. Itse kun en ole sellaiseen ikinä saanut tottua, niin en osaa sellaista odottaakaan. Meillä kukaan ei ole juuri nukkunut hyvin päivin eikä öin, joten älyttömän vaikea tietysti ajatella sellaista "joka päivä neljä/kolme/kaksi tuntia omaa aikaa"-mallia. Enkä tässä nyt tarkoita, ettenkö nauttisi omasta ajasta tai se olisi jotenkin huono asia, mutta itse olen hyvin sopeutuvainen, ja voin hyvin olla monta kuukauttakin ilman omaa aikaa. Sitten, kun joku tahtoo olla lasteni kanssa keskenään, niin sitten voin viettää omaa aikaa, mutta sekin aika aina tulee jos on tullakseen :-) Nyt tämän kirjoituksen fokuksessa ei ole oma aika sinällään tai sen arvottaminen vaan se, miltä lapsista tuntuu, kun vanhemmat kuolaavat vain oman ajan perään.


Olen myös tosi mielelläni paljon lasten kanssa, siis että esimerkiksi vauvan täysi tarvitsevuus ei tunnu lainkaan kahlitsevalta, vaan kivalta, juuri tähän hetkeen oikealta asialta. En voi väittää, että meillä olisi yhtään millään tavalla arvioituna "helpot lapset" (päinvastoin), mutta koska omaa luonnetta on ollut ihan pakko muuttaa, niin arki tuntuu tosi paljon miellyttävämmältä "uuden", rauhallisemman luonteen ja NLP:stä hankittujen uusien taitojen myötä. Minä todella nautin arjesta, enkä odota lasten nukkumaanmenoa mitenkään kieli poskella. (Ja niin, lapset kun harvoin nykyään nukkuvat yhtään yhtä aikaa, heh, että sinälläänkään en odota.) Ainoa asia, mitä toivon lasten nukkumisen suhteen, on se, että kaikki lapset saisivat nukuttua juuri niin paljon, kuin he unta tarvitsevat ja tehdä tämän ilman oireita! Muulla ei oikeasti saisi olla väliä, ei sillä, nukkuuko lapseni vartin kolme kertaa päivässä vai kolme tuntia kolme kertaa päivässä - kunhan nukkuu niin, että jää pirteäksi ja että hänellä itsellään on hyvä olla! Ja onhan tässä vähäunisten lasten kanssa elämisessä hyvätkin puolensa: saan viettää heidän kanssaan entistä enemmän aikaa :-)!

Parisuhde on tietenkin sellainen asia, jolle ehkä tarvittaisiin yhteistä aikaa enemmän ja josta lapsien yhtäaikainen nukkuminen voisi hyötyä. Se vaan sattuu olemaan sellainen suhde, joka joutuu tässä lapsitilanteessa joustamaan, ja se on molemmille ihan fine. Kun kolme lasta olemme halunneet, emme voi olettaa, että kukaan ulkopuolinen niitä juuri haluaisi yhtä aikaa hoitaa. Kesäkuussa meillä oli kahdeksanvuotishääpäivä, joten ehkä jossakin vaiheessa sitä pääsemme juhlistamaan jotenkin :-)


Kiteytetysti, ajattelen, että kaikki ajallaan: nyt on pikkulapsiperheaika, myöhemmin tulevat sitten muut ajat, ja todella luulen, että näitä nykyisiä aikoja tulee ikäväkin. Luulen, että lapset vaistoavat tosi herkästi, jos aikuiset eivät jaksa viettää heidän kanssaan aikaa, tai odottelee vaan lasten nukkumaanmenoa oman ajan toiveissa. Ei minusta ainakaan tuntuisi kivalta kuulla, jos tärkeä ihminen sanoisi minulle, että voi kunpa olisi jo sinun nukkumaanmenoaikasi, jotta pääsisi hengähtämään. Niin saati sitten miltä se tuntuu lapsista!

Vaikka olisi älyttömän vaikea ja hermojariistävä päivä lasten kanssa, löydän itseni nykyään joka päivä toteamasta, että jos jotakin tulisin katumaan kuolinhetkelläni, niin sitä, jos en viettäisi lasteni kanssa pyyteetöntä aikaa. 
Yritetään viestiä lapsillemme, että heidän kanssaan vietetty aika on äärimmäisen tärkeää! Ja toimitaan myös niin arjessa, jooko?

Mitä voi piillä "koko ajan kipeänä" -fraasin takana?

lauantai 22. heinäkuuta 2017

Onko sinulla jatkuvasti flunssa? Valuuko lapsesi nenä viikosta toiseen? Onko teillä korvatulehduskierre, jolle ei näy loppua? Kuuletko selitykseksi lääkäriltä tai terveydenhoitajalta, että sitä nyt vaan on liikkeellä? Toiset vaan nyt sairastelevat enemmän. Lapset nyt vaan on useammin kipeänä. Oletko miettinyt koskaan termiä 'vilustuminen' sen tarkemmin? Eli se, että altistuminen kylmälle aiheuttaisi flunssan? Tämän teorian mukaan avantouimarit ja muut säännöllisesti itsensä tarkoituksella kylmettävät olisivat jatkuvasti flunssassa. Mutta asia ei taida mennä ihan niin.


Pöpöt, bakteerit ja virukset. ”Sitä on liikkeellä.” Tiesitkö, että ihmisessä on lukumäärällisesti enemmän bakteereja kuin ihmissoluja. Yhdeksän kertaa enemmän! Olet varmaan kuullut kuinka paljon bakteereja on esimerkiksi kyntesi tai vihkisormuksesi alla. Miljoonia. Koko ajan. Elimistö elää harmoniassa bakteeriensa kanssa. Sinun suolistosi bakteerit jopa keskustelevat aivojesi kanssa. Ne ovat tärkeä osa immuunipuolustustasi, vastustuskykyäsi.
Vastustuskyvyllä tarkoitetaan kehon keinoja puolustautua ulkoisia uhkia, kuten esimerkiksi flunssan aiheuttajia vastaan. Jos sinun kehollasi ei ole kykyä vastustaa flunssaa aiheuttavia bakteereja, pääsevät ne asettumaan kodiksi. Tällöin käynnistyy suurempi operaatio niiden poistamiseksi.

Kuume, tulehdus ja lima. Riippuen kehosi vastustuskyvystä ja flunssapöpön iskukyvystä, voi sinulle nousta sen seurauksena kuume. Kuume on koko kehonlaajuinen puolustusreaktio taudinaiheuttajaa vastaan. Se on tulehdusreaktio, jossa luodaan sopiva maaperä ulkoisen uhan tuhoamiselle. Kuume on siis hyvä asia. Se on merkki, että kehosi on tunnistanut, että sitä uhkaa jokin pöpö ja että se pyrkii tuhoamaan sen. Akuutti tulehdus on ystäväsi tässä tilanteessa. Tulehdus on vaarallinen vain kroonistuessa.

Nyt kun keho on tunnistanut pöpöt ja lähettänyt iskujoukot neutralisoimaan ne, on seuraava vaihe pöpöjen poistaminen kehosta. Nenä valuu, kurkku on tukossa ja keuhkoputkissa on limaa. Kun pöpöt on napattu kiinni, tuodaan ne limakalvojen lähelle. Lima on eräänlaista kudosnestettä, johon nämä pöpöt kiinnitetään, jotta ne voidaan poistaa elimistöstä.

Mitä tapahtuu, kun lasket kuumetta lääkkeillä? 
Keho ei saa tehdä sitä, mitä sen on tarkoitus tehdä. Jos tulehdusreaktio vaimennetaan ennen kuin elimistön iskujoukot ovat neutralisoineet pöpöt, pääsevät nämä pälkähästä. Pöpöt jatkavat kehossa seilaamista, kunnes asettuvat johonkin uuteen herkulliseen paikkaan. Tämänlainen potentiaalinen paikka on, varsinkin lapsilla, sisäkorva. Kun keho on turrutettu lääkkeillä ja olo on saatu keinotekoisesti paremmaksi, näyttää siltä, että pöpö on selätetty. Elimistö saa vetää hetken henkeä ja kerää voimiansa. Sillä välin nämä kehoon jääneet pöpöt asettuvat esimerkiksi korvaan. Kun elimistö on saanut kerättyä hetken voimiansa, kykenee se jälleen tunnistamaan korvan tunkeutujat ja näin olleen nostaa hälytystilan (lue: tulehdusreaktion). Olet saanut niin kutsutun jälkitaudin.

Lapsi tai sinä olet taas kipeä ja menet lääkäriin. Siellä sinulle vakuutetaan useimmiten, että tarvitset antibioottikuurin. Jos otat kuurin, voit palata takaisin edellisen kappaleen alkuun. Et ehkä heti, mutta viikkojen tai muutaman kuukauden päästä. Antibiootit ovat, ainakin vielä, suhteellisen tehokkaita tuhoamaan valtava määrä bakteereja kehossa. Hyviä ja huonoja. Se on hieman sama asia kuin hävittäisit muurahaispesän pihastasi napalmi-ilmaiskulla. Pesä tuhoutuu kyllä, mutta niin tuhoutuu talosikin.

HUOM! On toki tilanteita, että antibiootit ovat lääke paikallaan, mutta näin ei ole joka nuhakuumeen tai korvatulehduksen kohdalla. Ihmiskeholla on kyky parantaa itse itsensä tiettyyn pisteeseen asti, jos sillä on tarvittavat palikat ja tilaisuus tätä varten.

Ennaltaehkäisy on tietenkin paras puolustus, palataan siihen hetken kuluttua. Se, mitä lääketeollisuuden kouluttama lääkärisi ei kerro sinulle, on että tulehdusta voi lievittää myös luonnon omilla antimilla. Bakteereja, viruksia ja sieni-infektioita... arvasit oikein, voit tuhota luonnon omilla antimilla. Voit tukea elimistöäsi oikeanlaisella ravinnolla ja ravinteilla tuhoamaan pöpöt itse. Tässä on muutamia tärppejä luonnon omista lääkkeistä:

Kurkuma ja sen sisältämä kurkumiini on tuhansia vuosia käytetty tulehduksen lievittäjä. On tutkimustuloksia, että sen teho on vähintään yhtä hyvä kuin tulehduskipulääkkeiden. Ilman sivuvaikutuksia.

Kookosöljyllä on antiviraalisia, -bakteerisia ja -fungaalisia ominaisuuksia. Kaiken lisäksi se on vielä herkullisen makuistakin.

Hiili, savi ja pii ovat loistavia sitomaan itseensä myrkkyjä. Olemme muutamissa teksteissä maininneet aktiivihiilen (klik), jota pidämme aina kaapissa kaiken varalta. Bentoniittisavi on hieman hiiltä lempeämpi vaihtoehto. Piitä käytämme myös kuuriluonteisesti.



Eteeriset öljyt ovat tehokkaita sekä tuhoamaan bakteereja, että lievittämään flunssan oireita. (Eteerisistä öljyistä on kirjoitus täällä: Miten eteerisillä öljyillä voi lisätä hyvinvointia?)

Kotitekoisen vaporubin pikaohje:

1rkl kookosöljyä
10 tippaa eukalyptusöljyä
10 tippaa piparminttuöljyä

Sekoita ainekset keskenään pienessä purkissa. Hiero pieni määrä valmistetta tukkoisen lapsen rinnan ja kaulan alueelle useita kertoja päivässä.


Kirjoitimme syksyllä sairastelunvälttöpostauksen (klik!), jossa puhuimme meidän perheen keinoista ennaltaehkäistä flunssia. Sieltä voisi tähän postaukseen nostaa ruokavalion ja avata siihen liittyen muutaman asian. Kuten olemme monissa teksteissä kirjoittaneet, miten tärkeä on saada riittävästi tietyjä ravinteita ruokavaliosta, on syytä huomioida, että itselleen epäsopiva ruokavalio voi myös aiheuttaa flunssan kaltaisia oireita.

Maitotuotteet. Maito on suomalaisille pyhä asia. Meidät on saatu uskomaan, että emme selviä ilman lehmästä tulevaa maitoa. Siis, että ihminen tarvitsisi toisen lajin, eli lehmän, tuottamaa maitoa säännöllisesti. Oikeastiko? Tästä voisi kirjoittaa ihan oman tekstin, mutta jotta pysytään aiheessa, niin maitotuotteilla on muun muassa sellainen ominaisuus, että ne lisäävät liman eritystä hengitysteihin. Astmaatikot hoi! Jos ette usko, niin kokeilkaa olla ilman mitään lehmänmaitovalmistetta 2 viikkoa, niin huomaatte eron. Maito ja sen proteiinit lisäävät tulehdusreaktiota elimistössä. Ne pitävät siis yllä jatkuvaa tulehdustilaa, joka syö kehon rajallisia resursseja, eli heikentää samalla myös vastustuskykyä.

Viljat ja palkokasvit. Näiden proteiinit, lektiinit, ovat erityisen ongelmallisia ihmiselle. Mikään kasvi ei halua, että sitä syödään, kuten ei mikään eläinkään. Eläimet pääsevät, ainakin luonnossa, juoksemaan pakoon saalistajiaan. Kasvit eivät pääse pakoon, joten niiden on puolustauduttava muilla keinoin. Kasvit muodostavat tietynlaisia proteiiniyhdisteitä, joilla nämä suojautuvat syömistä vastaan. Kasvien siemenet eivät myöskään halua tulla syödyksi, siksi niissä on niin vahva kuorirakenne, että ne eivät kokonaisena ja raakana syötynä pilkkoudu ja imeydy, vaan tulevat iloisesti vahongoittumatta ulos takaovesta.


Oletko koskaan syönyt hieman liian tulista ruokaa ja huomannut, että nenä alkaa valumaan ja kyyneleet tulevat silmiin? Tämä kuvastaa hyvin sitä, miten keho reagoi, kun syöt jotain epäsopivaa. Keho pyrkii kaikin keinoin poistamaan epäsopivat aineet. Syntyy lievä tulehdustila ja limakalvot erittävät tunkeutujat kudosnesteen (liman) mukana pois kehosta.

Koisokasvit. Chilit, paprikat, peruna, tomaatti, munakoiso ja eräät marjat kuuluvat solanaceae-sukuun, jotka saattavat olla monille tietämättään ongelmallisia. Solanaceae-suvun kasveista ovat monet ihmisille jopa hengenvaarallisia. Usein chiliä ja tulisia koisokasveja käytetään juuri niiden hormeettisen efektin vuoksi. Sopivalla annoksella ne vahvistavat kehoa, liian isoilla annoksilla ne vahingoittavat kehoa. Koisokasveihin kannattaa suhtautua salapoliisin tavoin kuulostelemalla, että onko niistä enemmän hyötyä kuin haittaa ja mikä on itselle sopiva annos.


Oletetaan tilanne, että olet esimerkiksi yliherkkä monille yllä mainituille ruoka-aineille, mutta et tiedä sitä vielä. Syöt niitä säännöllisesti, etkä saa välittömiä oireita. Sisälläsi kuitenkin elimistö taistelee koko ajan ruokavaliostasi tulevia tulehdustekijöitä vastaan. Se sitoo ison määrän vastustuskyvystäsi. Sitten kohtaat flunssabakteerin ja ehkä samanaikaisesti muutaman hormeettisen stressitekijän kanssa menee överiksi: liian rankka liikuntasuoritus ja vaikkapa kylmäaltistus, johon et ole totuttanut kehoa, niin keholla ei yksinkertaisesti ole resursseja eliminoida flunssapöpöjä heti. Tämä edellä mainittu skenaario saattaa olla selitys sille, miksi toiset meistä tuntuvat nappaavan flunssat ja pöpöt herkemmin kuin toiset. Jos on tilanne, että lapsesi nenä yksinkertaisesti vain valuu koko ajan, eikä ole muita oireita kuin korkeintaan pientä yskää, voisi syyksi epäillä kasvien lektiinejä.

Ennaltaehkäisyn kulmakivet vielä pikakertauksena:
  1. Syö ravinteikasta ruokaa
  2. Ole tietoinen epäsopivista ruoka-aineista
  3. Muista riittävä uni ja palautuminen
  4. Vietä joka päivä aikaa ulkoilmassa, jotta kylmä sää ei pääse yllättämään
  5. Pidä ensiapulaukussasi mukana aina aktiivihiiltä ja eteerisiä öljyjä kaiken varalta

Ja loppuun vielä disclaimer. Jokainen on itse vastuussa itsestään ja lapsestaan. Jokaisen on arvioitava itse sairautensa vakavuus ja mahdollisten lääkkeiden tarve, vaikka tekstissä näitä kehotetaankin välttämään viimeiseen asti. Panosta mielummin ennaltaehkäisyyn, jottet joutuisi hankalien valintojen eteen lääkkeiden kanssa.

Pay the farmer now, or pay pharma later.

RJ

Yhteistyössä Foodinin ja Biomedin kanssa

Niin myötä-, vastoin- kuin blogikäymisissäkin

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Tehdään tämä nyt virallisesti ja esitellään blogini toinen kirjoittaja teille lukijoille! Näyttää, että olen saanut rakkaan mieheni vahvistamaan blogin kirjoittajarintamaa säännöllisen epäsäännöllisesti. Miten kivaa! Mieheni on ollut osa blogia jo pitkään; hän on kirjoittanut useita juttuja tänne - ja toki hän kokkailee ja kehittelee reseptejämme kanssani.

Ajattelin, että olisi ehkä hyvä aika nyt hieman tutustua häneen tarkemmin, koska tekstejä häneltä taitaa olla tulossa aika monta myös tulevaisuudessa. Blogin statistiikasta myös huomaan, että hänen tekstejä luetaan vähintäänkin ihan yhtä paljon kuin minunkin, joten miksipäs en ottaisi häntä viralliseksi fiittaajaksi blogiini :-) Koska blogini aihepiiri on näiden kuuden vuoden aikana muuttunut jo paljon pelkästä refluksiperheiden vertaistuesta hyvin paljon laajempaan, koen, että tämä muutos on vain ja ainoastaan positiivinen ja teitä lukijoita paleveleva!

Mies on blogissa edelleen se Supermies, mutta itsenään hän jättää tekstinsä perään tästä lähtien nimimerkin RJ, jos teksti on kokonaan hänen omansa (ja vastaa kommenteissa myös tällä nimimerkillä). Pyysin miestäni kirjoittamaan teille sellaiset faktat itsestään, joita hän toivoo teidän hänestä tietävän ja jotka mielessä teidän olisi hyvä hänen tekstejään lukea.


Ajattelin avata teille hieman ajatusmaailmaani alla olevien teesien kautta. Mielestäni niiden perusteella saatte paremman kuvan arvopohjastani. Ne kertovat teille periaatteista, jotka ovat tekstieni ja toimintani taustalla:

Uskon enemmän tekoihin kuin sanoihin. Vaikka sanoillakin on merkitystä, teot osoittavat vasta todellisuudessa, että seisooko sanojensa takana.

Mustan ja valkoisen väliin mahtuu monta harmaan sävyä. Olen sitä mieltä, että ei ole yhtä oikeaa tapaa tehdä asioita. Tärkeintä on, että osaa perustella, miksi tekee jotakin niin kuin tekee. Bonuksena tietenkin vielä se, että pystyy osoittamaan, että valitsemansa tie vie maaliin asti.

Yritän keskittyä yhteen asiaan kerrallaan, sillä muuten teen kaiken vain vähän sinne päin.

Vain muutos on pysyvää. Olen lähtökohtaisesti skeptinen uutta kohtaan, mutta en tyrmää mitään, jopa hullulta kuulostavia oivalluksia, ennen kuin olen selvittänyt niiden taustat perinpohjaisesti.

Luotan siihen, mitä silmäni näkevät ja mitä sydämeni sanoo enemmän kuin pelkkään teoriaan siitä, miten asian kuuluisi mennä.

Uskon, että luonnosta löytyy lääke jokaiseen vaivaan.

Pidän terveellistä elämäntapaa oletusarvona. Ennaltaehkäisy on terveyden ylläpidossa avainsana.

En syö vain nälkääni vaan haluan myös samalla ravita kehoani kokonaisvaltaisesti.

Liikuntafilosofiani on "enemmän on vähemmän". Koska meillä kaikilla on vain rajallinen määrä voimavaroja käytössämme, täytyy punnita tarkkaan mihin niitä käyttää.

Pelkkä harjoitus ei tee mestaria, vaan täydellisen suorituksen harjoitus tekee mestarin. -Vince Lombardi


Tähän loppuun linkkaan mieheni kirjoittamia blogitekstejä (tai ainakin sellaisia, joissa hän on ollut pääkirjoittajana/antanut asiantuntemustaan). Toivottavasti niistä löytyy teille uutta luettavaa, jos ette ole jokaiseen tekstiin aiemmin perehtynyt :-)

Löytyykö kehostasi edes hivenen näitä aineita?
Onko sinunkin kehossasi kaikkia aakkosia tarpeeksi?
Vieraskynä: Näitä asioita sinulle ei ehkä kerrota neuvolassa rokotteista!
Tiesitkö tämän kaiken kahvista? Ja mitä kaikkea voikaan kahviin tunkea?
Miksi me olemme niin luomuja?
Maadoittuminen - kaikkien aikojen tärkein terveyslöytö
Onhan teidänkin suolistossa paljon hyviä tyyppejä?
Treeniterkut helteestä!
Lapsiperhe + vuosi ilman tartuntauteja = mahdoton yhtälö?
Meidän perheen univinkit
Kerää koriin viisi superfoodia 
No miksi niitä superfoodeja pitää sitten popsia?
Vastaukset kysymyksiin - uniasiantuntija vastaa
Vieraskynä: se aika vuodesta

Tervetuloa kirjoittajaremmiin näin hieman virallisemminkin, kultaseni!

Muut seurantakanavat ovat:
Blogin facebooksivu: https://www.facebook.com/heimeillavalvotaan/
Minun instagram: @skribentti
Miehen instagram: @ramonjansson

Kolmannen vauvavuoden hankinnat ja hankkimattomuudet

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Niin kuin teille jo aiemmin kertoilinkin, niin tämän kolmannen vauvan kanssa ollaan otettu toooosi laiskasti stressaamisen suhteen. Ja niin ollaan otettu kaikkien hankintojenkin suhteen. Minulla oli unelmieni hankintalistalla vaikka mitä kaikkea, mutta oikeastaan juuri mitään ei olla hankittu. Googlailin, lueskelin erilaisia artikkeleita ja blogipostauksia ja kävin lastentarvikeliikkeissäkin, mutta pihiys iski. Ja se, että kun ei ollut IHAN pakko ostaa, niin jätätin koko ajan myöhemmälle ja myöhemmälle hankintoja odottaen hyviä aleja. No, onneksi vielä ei ole myöhäistä ostaa näitä, joten katsotaan, miten käy :-D



Haaveilin uusista yhdistelmärattaista sekä matkarattaista. Meidän vaunuista kun ei ole enää kuomua, vaan pelkkä kantokoppa... Matkarattaatkaan eivät olleet enää kovin elossa... No, nyt nitkutellaan näillä vanhoilla menopeleillä, ja katsellaan, jos raaskittaisiin sijoittaa uusiin. Sadesäät ovat erityisen ärsyttäviä nykyisten vaunujen kanssa :-D

Kahden aikaisemman uniongelmaisen lapsen äitinä haaveilin myös unipussista ja unipesästä. Niiden aika taitaa koko ajan mennä yhä enemmän ohi, mutta käsittääkseni unipusseja voi näille ei-enää-vastasyntyneillekin käyttää...? Nukkumiseen liittyen haaveilin myös uudesta itkuhäläristä, sellaisesta, missä olisi kameratoiminto...

Haaveilen kantoliinoilla kantamisesta, mutta tällä hetkellä käytössä on ErgoBaby. Ystäväni on jo yhden kantoliinaopetuskerran minulle pitänyt, ja siitä se kiinnostukseni vain suureni... Myös Tulan Free-to-Grow on haaveissani päästä kokeilemaan! Kantamishomma on kyllä tosi tärkeä olla kunnossa, sillä Snadisöpöys viettää tosi suuren osan päivästä kantorepussa.

Haaveilin uusista vaatteista vauvalle. Toisaalta on kiva käyttää samoja vaatteita, joita edellisillekin lapsille käytettiin, mutta jotenkin jotakin sellaista ihan omaa tyyliäkin olisi kiva luoda tälle pienimmälle. Vaatehomma vaan on sellainen, että jos siihen antaudun (että ostaisin vauvalle uusia vaatteita), niin siitä ei olisi enää paluuta, luulen :-D Onneksi vauva sai ystäviltäni muutamia uusia kivoja vaatteita lahjaksi - juuri sellaisia, joita itsekin olisin ostanut. Tässä vaateasiassa olen pyrkinyt pitämään järjen mukana, sillä Snadisöpöykselle kuitenkin riittää noita isoveljiensä vaatteita.

Haaveilin myös Stokkeemme vastasyntyneen osaa, mutta se aika taisi jo mennä tai on juuri viime hetket käsillä. Ehkäpä kuitenkin toinen TrippTrapp meille hankitaan, saapa nähdä. Myös autonistuin, jossa on telakka, olisi aika kiva ja kätevä juttu! (Ja tietty sellainen, joka synkkaisi myös rattaiden kanssa...)

Unelmissani olisin myös kestovappaillut, mutta siihen hommaan taidan oikeasti olla liian laiska. Ekologinen puoleni kyllä itkee...


Huomaatte siis, että juuri mitään ei olla nyt raaskittu hankkia, heh. No, ainakin uudet imetysliivit ja kestoliivinsuojia hankin. Jep. Sitten ne muut vauvavuoden uudet jutut, jotka saimme testattavaksi Kiddexiltä: ihanat Milestonen Baby Photo Cardsit Sophie la girafe -kuvituksella ja kasa ekologisia ja luomulaatuisia ihonhoitotuotteita!


Vauvakortteja olin kerinnyt jo ihastelemaan ennen kuin saimme omamme. Vaikka rakastan valokuvausta, niin olen todella huono kuvaamaan poikiani arjessa. Se jotenkin jää aina. Kun sain nämä kortit käteeni, totesin itselleni, että nyt on sitten pakko muistaa kuvata pienintä säännöllisesti :-D Olettekin varmaan nähneet jo monessa somessa näitä kauniita kortteja! Korttien idea on siis se, että sinä päivänä, kun korttiin kirjoitettu tapahtuma toteutuu (ikäsaavutukset tai ekat kerrat eri jutuissa), otetaan kuva, jossa vauva ja kortti ovat, ja näin saadaan syntymään pysyvä kuvallinen muisto tärkeistä elämän hetkistä! Ja kun kortit säilyttää, niin niistä voi myös nopeasti tarkistaa tapahtumien päivämäärän. Vaikka kuinka olen pyrkinyt pysymään ajantasalla korttien tapahtumista, on muutaman kerran korttiin jouduttu kirjoittamaan tyyliin "+10 päivää" eli pikkusen ollaan ylitetty virallisia tapahtumapäiviä, hups... Mutta eipä varmaan olisi tullut niitäkään kuvia otettua ollenkaan, jos kortteja ei olisi meillä. 


Tämän tyylisiä kortteja on Milestonella myös raskauteen, taaperoajankohtaan, häihin, lasten hauskoihin sanomisiin sekä eri aktiviteetteihin liittyen. Käy kurkistamassa korttien tarkemmat kuvailut täältä: klik! Minä ihastuin näihin kortteihin sen verran, että siskon kysyessä ristiäislahjavinkkiä, mainitsin saman sarjan juniorikortit, ja sellaiset myös saimme nyt valmiiksi odottelemaan taaperoaikaa :-) Ja hei, nämä sopivat lahjaksi vaativammallekin sankarille, sillä korteihin käytetään FSC-paperia sekä ekologista ja myrkytöntä mustetta. Iso peukku siis näille!


Lansinohin Earth friendly baby -tuotteita saatiin testailtavaksi viittä erilaista: aloe vera -kosteuspyyhkeet, kamomillan tuoksuisen vartalovoiteen, mandariinin tuoksuisen kylpyvaahdon sekä laventelin tuoksuisen kylpyvaahdon ja vielä laventelin tuoksuisen shampoo-pesunesteen. Kun saimme tuotteet, tuoksuttelin niitä ihan fiiliksissä (onko muita, jotka rakastavat eri kosmetiikkatuotteiden haisteluita? :-D). Ja hyviltä tuoksuivat! Vauvallekaan tarkoitettujen tuotteiden ei siis tarvitse olla tuoksuttomia, kunhan tuoksu vaan on lempeä ja mieto. Meidän lemppareiksi näistä tuotteista nousivat aloe vera -kosteuspyyhkeet, kamomillan tuoksuinen vartalovoide sekä laventelin tuoksuinen kylpyvaahto.


Joka kerta, kun olemme kylvettäneet Snadisöpöyttä, niin se on tapahtunut illalla, joten emme olekaan vielä käytännössä testanneet mandariinia, vaan olemme aina valinneet rauhoittavaa laventelin tuoksuista kylpyvaahtoa. Me emme ole rasvaamalla rasvanneet vauvaa, vaan ihan vain tarpeeseen, eli silloin, kun iho näyttää kuivalta. Silloin olemme turvautuneet tuohon kamomillaiseen vartalovoiteeseen, joka tuoksuu kyllä siltä, että sitä tahtoisi levittää omallekin iholle! Aloe vera- kosteuspyyhkeet olivat kaupan kosteuspyyhkeitä paljon pehmeämpiä, enkä kyllä ollenkaan valita, että siinä vaippaa avatessa saa tuoksutella muutakin tuoksua kuin vaipan sisällön tuoksua... :-)) 


Tämä Lansinohin ihonhoitosarja on ekosertifioitu, ja sen ainesosat ovat luomuja! Täydelliseen diiliin kuuluu tietenkin lisäksi se, että sitä ei ole testattu eläinkokeilla, se on dermatologisesti testattu, se ei sisällä sulfaatteja tai parabeenejä eikä keinotekoisia hajusteita. Jes, aika loistavaa! Eivätkä nämä tietenkään ole vain vauvoille, meillä isommatkin pojat käyttävät näitä kylpyvaahtoja (välillä vähän liikaakin...)!

Nämä tuotteet siis jäävät meille ehdottomasti käyttöön! Kiddexiltä, joka siis on lastentarvikkeiden innovatiivinen tuontiyris, löytyy myös paljon kaikkea muutakin kivaa, jota minä ainakin olen kuolannut. Kiddexin tuotteista meillä on näiden yhteistyötavaroiden lisäksi olleet käytössä Hevean luonnonkumikylpylelut, Luman puhdistuspyyhelaatikko sekä Shadezin  aurinkolaseja. Kaikkiin niihin ollaan kyllä oltu tosi tyytyväisiä - ovat kestäneet aika kovaakin käyttöä! Semmoinen Play&go:n pussitettava leikkimatto tulee aika varmasti hankituksi jossakin vaiheessa meille! Ja uudet lasten aurinkolasit ja vauvalle oma harja! Ja varmaan muutama muukin minun unelmalistani kohdista, joista postauksen alussa teille kerroin.


Jos tahdotte lähemmin tutustua kaikkiin ekologisiin, eettisiin ja luomuihin lastentarvikejuttuihin, niin vinkkaan teitä seuraamaan Kiddexiä myös somessa:

@kiddex_suomi
@kiddex_baltics

Yhteistyössä Kiddexin kanssa 

Ja näin on päässyt käymään tämän(kin) vauvan kanssa, että...

lauantai 15. heinäkuuta 2017


 ...olen autoa ajaessani (vauvan ollessa viereisellä penkillä) työntänyt tuttia hänen nenäänsä.

...olen tiputtanut papuja, omppulohkoja ja vähän muutakin ruokaa hänen päällensä imettäessä.

...olen laittanut vaipan väärin päin hänelle.

...olen työntänyt hänen jalkaansa väärään kantorepun koloon.

...olen puhunut hänelle keskimmäisen lapsen nimellä.

...olen ollut jo menossa autoon ja sulkenut ulko-oven, kun olen muistanut, että hän odottaa autonistuimessaan eteisessä.

...olen kattanut hänelle ruokapöytään lautasen ja tajunnut vasta sen jälkeen, että vaikka minulla on kolme lasta, niin kaikki heistä eivät vielä syö lautasilta.

...olen ottanut hänestä tosi vähän valokuvia.

...olen pyyhkinyt hänen puklujaan niin omilla päällä olevilla vaatteillani, lehden sivuilla, omalla tyynyliinalla tai ihan vain omalla iholla, kun pukluliinoja ei ole näkyvissä eikä helposti saatavilla.

...olen altistanut hänet mitä ihmeellisimmille omakeksimille höpötys-söpötys-laululorurenkutuksille löllöäänellä laulettuna.

Anteeksi vauva. Älä traumatisoidu.

Anyone else? Please?

Löytyykö kehostasi edes hivenen näitä aineita?

perjantai 14. heinäkuuta 2017

Ravintolisäpostauksen kolmas osa olisi nyt tässä! Tässä osassa käsittelemme muita ravintolisiä, joita käytämme vitamiinien ohella. Tähän osioon sisältyvät kivennäis- ja hivenaineet, omega-3, aminohapot ja rohdosvalmisteet. Edelliset juttusarjan osat löytyvät täältä:

Onhan teidänkin suolistossa paljon hyviä tyyppejä?


On eräitä hivenaineita, joita on hyvin vaikea saada riittävästi ”tavanomaisesta” ruokavaliosta, ja siksi niiden käyttäminen ravintolisinä on varsin perusteltua. Sitten on ravintolisiä, joilla voi viedä suorituskykynsä seuraavalle tasolle, kunhan perusta on ensin kunnossa (ravinto, uni, stressinhallinta yms).

Me käytämme säännöllisesti ravintolisänä jodia, krilliöljyä (omega-3), magnesiumia ja sinkkiä. Vaihtelevasti ja kuuriluontoisesti käytössämme ovat muun muassa opti-msm, kreatiini, hydrolysoitu kollageeni, bcaa, lääkinnälliset sieniuutteet, männyn siitepöly, ruusujuuri ja viherjauheet.

Jodi. Jodi on tärkeä kilpirauhasen toiminnalle. Jos kilpirauhanen ei toimi optimaalisesti, ei kehossa toimi mikään muukaan. Jodin päivittäinen tarve saattaa olla paljon suurempi, kuin suositeltu päiväannos 150µg. Sopivan annoksen löytäminen vaatii hieman biohakkerointia. Toisilla jo 600µg annoksella saavutetaan hypotyreoosin oireita (kyllä luit oikein: siis kilpirauhasen vajaatoimintaa), toiset tarvitsevat yli 1000µg annoksen, jotta kroppa toimii optimaalisesti. Jodin ohella tulisi pitää huolta päivittäisestä seleenin saannista, koska seleeni on olennainen tekijä kilpirauhashormonin konversiossa aktiiviseen muotoon. Päivittäisen seleenitarpeesi tyydytät helposti parilla-kolmella parapähkinällä. Meillä lapset ottavat Biomedin joditippoja 150µg ja me aikuiset otamme 600µg ja 1000µg.



Magnesium. Magnesiumia saa harva meistä riittävästi ruokavaliostaan. Magnesium vaikuttaa yli 300 entsyymin toimintaan kehossa. Sillä on rentouttava vaikutus, siksi se on hyvä nauttia illalla hieman ennen nukkumaan menoa. Meillä lapset ottavat 150mg ja me itse otamme 400-600mg. Me käytämme vaihtelevasti magnesiumsitraattia, -glysinaattia ja -threonaattia.

Omega-3. Tämä on listalla siitä syystä, että vaikka sitä on periaatteessa helppo saada kalasta ja merenelävistä, on valitettavasti vain harvoin tarjolla riittävän laadukasta rasvaista kalaa. Otamme omega-3:set mieluiten krilliöljystä. Siinä omegat ovat sitoutuneena fosfolipideihin, joten ne ovat paljon stabiilimmassa ja bioaktiivisemmassa muodossa. Lapset ottavat sitä 200mg ja me aikuiset 400-1000mg.

Sinkki. Sinkki on magnesiumin ohella erittäin tärkeä kivennäisaine. Sillä on yli 200 entsyymin toimintaan vaikutus. Sinkin puutteella on yhteys muun muassa infektioalttiuteen, kasvuhäiriöihin ja useiden hormonien toimintaan. Sitä saa ravinnosta riittävästi, jos syö runsaasti eläinkunnan tuotteita, mutta kasvikunnan tuotteista sen imeytyminen on melko vähäistä. Sinkkitason mittaaminen verikokeella olisi D-vitamiinin ohella yksi tärkeä terveyden yleismarkkeri, mutta se on vain suuntaa antava kuva elimistön sinkkitasosta, sillä suurin osa sinkistä on solujen sisällä. Meillä lapset ottavat 15mg ja aikuiset 30mg Biomedin BioZink-sinkkisitraattia.



Opti-MSM ja kollageeni. MSM on rikkivalmiste. Rikkiä tarvitaan elimistössä sidekudosten muodostamiseen: iho, kynnet, nivelet, rustokudos ja hiukset. MSM:ssa on myös metyyli-ryhmä, joka on tärkeä aine pitämään homokysteiinitasot kurissa. Tämä on erityisen tärkeä runsaasti lihaa syöville, jos halutaan pitää sydän- ja verisuonisairaudet loitolla.

Hydrolysoitu kollageeni on käytännössä jauhomuotoista naudan ihoa ja sidekudoksia. Siitä saa tärkeitä aminohappoja, joita ei muista proteiinilähteistä saa. Kollageenilla ravintolisänä on vaikutus muun muassa ihon ja nivelten hyvinvointiin sekä suoliston seinämien kuntoon.

Muita ravintolisiä käytämme kuuriluontoisesti tai tarpeen mukaan. Ne voisi jakaa kolmeen ryhmään: siitepölyt ja viherjauheet eli luonnon omat ”monivitamiinit”, adaptogeenit ja suorituskykyä parantavat ravintolisät.

Viherjauheet ja siitepölyt. Viherjauheet ovat kätevä tapa lisätä monia ravinteita ruokavalioon, varsinkin, jos ei jostakin syystä tule syötyä (vihreitä) kasviksia riittävästi. Näistä chorella, spirulina ja vehnänoras ovat tykeimmät. Ne löytyvät kätevästi vaikka tästä Biomedin Green-kapselista. Jauheena niiden maku saattaa olla luotaantyöntävä sellaisenaan syötynä esimerkiksi smoothiessa.



Siitepölyt ovat painoonsa nähden erittäin ravintopitoisia. Teimme toissa vuonna männyn siitepölystä tinktuuraa, jota riittää vieläkin. Linkistä löydät tarvittavat tiedot kyseisestä ”monivitamiinista”. Linkki: Vieraskynä: Se aika vuodesta.

Adaptogeenit. Adaptogeeneillä tarkoitetaan valmistetta, joka auttaa kehoa sopetumaan stressiin tai haastavaan tilaan. Ne toimivat tarpeen mukaan molempiin suuntiin, joko kiihdyttämällä ja vaimentamalla tiettyjä reaktioita elimistössä. Adaptogeenejä ei tulisi käyttää jatkuvasti, koska muuten keho tottuu niihin ja niiden teho heikkenee. Olemme testailleet monia, mutta suosikeiksi ovat jääneet reishi-, pakuri-, ruusujuuri- ja maca-uutteet. Aloita käyttö hyvin pienillä määrillä, jos et ole aikaisemmin kokeillut!

Suorituskykyä parantavat. Nykyisen fitnessbuumin ansiosta tähän kategoriaan on tullut vuosien varrella todella paljon valmisteita. Ehkä eniten tutkittu ja toimivaksi todettu lisäravinne on vanha kunnon kreatiini. Sitä kannattaa käyttää päivittäin vaikka ei treenaisikaan intensiivisesti kuntosalilla, sillä kreatiinilla voi buustata kognitiivisia kykyjä energiatuotannon ohella.

Jos haluat parantaa fyysistä suorituskykyä, niin kreatiinin lisäksi kannattaa ottaa jokin aminohappovalmiste. BCAA tai EAA ovat hyviä vaihtoehtoja. Jos löydät ne peptidimuotoisina, niin vielä parempi. Näin saat lihaksille rakennuspalikat hyvin pilkotussa ja helposti hyödynnettävässä muodossa.

Lisäksi kannattaa harkita arginiinia ja/tai sitrulliinimalaattia. Ne laajentavat verisuonia ja siten saattavat lisätä ravinteiden kulkeutumista kohdesoluhin. Parantuneesta verenvirtauksesta en keksi kauheasti huonoa sanottavaa, joten arginiinia/sitrulliinimalaattia voisi suositella myös inaktiivisille ihmisille tai vaikkapa korkeasta verenpaineesta kärsiville.

Toivottavasti tästä juttusarjasta on ollut teille hyötyä ja olette päässeet tutustumaan uusiin juttuihin!

Yhteistyössä Biomedin kanssa 

Kun oksennus tulee kylään - 15 vinkkiä selviämiseen!

torstai 13. heinäkuuta 2017

Jos minä en jotakin kestä hyvin äitiydessä, niin lasteni oksennusten siivoamista... Harmi vaan se on sellainen juttu, joka on ihan pakko tehdä vuosittain tai ainakin melkein (ja lasten lisääntyessä luulen, että en tule välttymään tältä jatkossakaan kokonaan...). Jos tähän hommaan olisi mahdollista tilata joku oksennustensiivouspika-apu kotiäideille, niin todennäköisesti sellaisen palvelun tilaisin... Siis mikään vaipanvaihto, niskakakat tai ripulin siivoaminen ei ole yhtään niin paha kuin oksennusten siivoaminen. Onko joku muukin samaan mieltä?

Esikoinen oksensi suurieleisesti ihan koko keittiön täyteen kolmella oikein mahtavalla peräjälkeen tulevalla isolla yökkäisyllä tuossa muutama päivä sitten. Siinä sitten vauva itki sylissäni ja keskimmäinen töllötti ihan ihmeissään minun vieressä tapahtunutta melko vakavin ilmein. Keittiön lattia, ruokapöytä, tuolit, jääkaappi, elektroniikkalaitteet, paperipinot, kaapinovet, astiat jne. lainehtivat iloisessa oranssissa värissä... Hetken hengitettyäni pääsi myös minulta itku, ja yritin soittaa miehelleni saadakseni muutaman tsemppisanan. Hän ei tietenkään töissä juuri sillä hetkellä vastannut, joten seuraavan oksennussoiton sai äitini. Siinä sitten puhelimessa itkin, että miten tästä selviän. Jep, true story. Äitini tietenkin kannusti, ja sain aloitettua siivoamisen.

Onneksi näitä oksennuksia tulee meillä tosi harvoin. Jossain vaiheessa taisi olla ihan himppusen vaille kaksi vuotta ilman, että meidän lapsilla oli yhtäkään sairautta. Ja onneksi silloin, kun tulee joku sairaus (tai ruokamyrkytys tai muun sopimattoman jutun syöminen), se kestää yleensä vain päivän pari. Oksennuksia siivotessa minulle tuli mieleen jakaa meidän perheen vinkit oksennusjuttujen varalle täällä blogissakin.



Soita eka se paniikkipuhelu, jos sellaisen tarvitset :-)

Iske vauva kantoreppuun ja auttamaan kykenettömät lapset esimerkiksi sohvalle pädi käteen tai lahjo heitä huutamaan kannustushuutoja tietyn rajan takana oksennusalueesta (meillä ainakin keskimmäistä alkoi kiinnostamaan, että mitä ruokaa mikäkin hippunen lattialla oli, itse kun en ollut niin jutteluhaluinen tuolla hetkellä...). 

Ennen kuin alat siivoamaan oksennusta, sido suun ja nenän eteen paksu huivi, johon kannattaa tipauttaa vaikka jotakin eteeristä öljyä tai hajuvettä. 

Jos sinulla on eteeristen öljyjen höyrylamppu, laita sieltä tupruttamaan jotakin sinulle mieluista öljyä.

Jos olet musiikki-ihmisiä, laita taustalle soimaan joku sinun mielialaasi kohentava kappale.

Avaa ovia ja ikkunoita, jos mahdollista.

Tämä vaatii ennakoimista, mutta on todella hyödyllinen vinkki: Älä ikinä heitä pois mitään rikkinäisiä vaatteita tai vanhoja lakanoita tai pyyhkeitä. Siivuta ne valmiiksi siivousräteiksi, ja ota ne käyttöön oksennustilanteissa! On todella näppärää vain heittää sitten oksennuksen siivoamiseen käytetty rätti menemään, eikä tarvitse pestä oksupyykkiä!

Käytä kumihanskoja.

Sijoittele vateja ympäri taloa uusien oksennustilanteiden varalle.

Poista matot.

Nosta kaikki oikeasti arvokkaat jutut pois oksennusetäisyydeltä.

Laita sohvalle/sänkyyn saksilla avattuja isoja jätesäkkejä pohjalle ja päälle pyyhkeitä. Näin ei tarvitse siivota patjoja ja sohvatyynyjä.

Käy lasten kanssa läpi se tärkeä asia, että jos mahassa VÄHÄNKÄÄN vääntää, niin kannattaa juosta vessaan/sangolle HETI. 

Anna lapselle aktiivihiiltä. Se on erittäin tehokas pöpöjen poistaja! Oksennustaudin/ruokamyrkytyksen ollessa kyseessä, kannattaa aktiivihiilikapseli avata, jotta jauhe pääsisi vaikuttamaan heti vatsan yläosassa.

Kun oksennusrumba on ohi, keitä itsellesi hyvät kahvit ja nappaa palkinnoksi jotakin namia! Niin, ja nauti juuri siivotusta kodista ;-)



(Meidän vinkit terveenä pysymiseen löytyvät tästä postauksesta: Lapsiperhe + vuosi ilman tartuntatauteja  = Mahdoton yhtälö?)

Joko sinä olet vaihtanut valkaistun sokerin muihin makeuttajiin?

maanantai 10. heinäkuuta 2017

Millä te makeutatte leivonnaisenne? :-) Meillä käytetään (tutun hunajan lisäksi ja hieman vähemmän tunnetun agavesiirapin lisäksi) vaihdellen steviaa, erytritolia ja kookossokeria. Kaikki nämä ovat keskenään hieman erilaisia makeuttajia. 

 
Stevia on kaloriton, eikä se nosta lainkaan verensokeria. Stevia on luonnollinen makeuttaja, ja se on peräisin Rebaudiana-kasvista. Stevia on tosi makeaa, joten sitä tarvitsee käyttää vain tosi vähän kerrallaan.

Erytritoli on myös kaloriton, eikä heilauttele verensokeria tai aiheuta hampaille haittaa. Se on sokerialkoholi, jota esiintyy luonnostaan muun muassa viinirypäleissä ja meloneissa. Erytritoli on hieman makeampaa kuin tavallinen sokeri, joten leivontaohjeen perussokerin määrästä kannattaa erytritolilla korvata vain 60-70%.

Kookossokeri muistuttaa näistä vaihtoehtomakeuttajista eniten normaalia sokeria. Kookossokeri on kuivattua kookoksenkukintonektaria. Sen glykeeminen indeksi on alhainen, joten se nostaa maltillisesti verensokeria. Jos tahdot valita maailman ekologisimman makeuttajan, se on tämä! Kookossokerin maku on mielestäni lähinnä normaalia sokeria, mutta silti paljon vivahteikkaampi ja maukkaampi! 


Valkaistulle sokerille on siis hyviä vaihtoehtoja. Valkaistussa normaalissa sokerissa kun ei ole mitään hyvää, senhän kaikki varmasti jo tietävätkin :-) Seuraavaan maidottomaan ja gluteenittomaan kääretorttuohjeeseen kannattaa käyttää joko kookossokeria tai erytritolia, jotta saa tarvittavan massan kananmunien kanssa aikaiseksi (stevia ei toimi tässä tehtävässä). Käytä vaikka taikinaan toista makeuttajaa ja leivinpaperin sokeroimiseen toista makeuttajaa. Steviaa voisi sitten vaikka tipauttaa kahvin sekaan, jos nautistelee kääretorttupalasensa hyvän kahvin kanssa ja haluaa sitä jollakin makeuttaa :-)


4 kananmunaa
1,5 dl kookossokeria tai 1dl erytritolia
1.5-2dl kaurajauhoja
0.5dl perunajauhoja
1tl leivinjauhetta
kookossokeria/erytritolia leivinpaperin sokeroimiseen

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne munavaahtoon. Kaada taikina uunipellille leivinpaperin päälle ja paista noin 7-8 minuuttia noin 220 asteessa. Kumoa kypsä pohja sokeroidulle leivinpaperille ja anna hetken jäähtyä. Levitä haluamaasi täytettä. Kääri rullalle ja anna mieluusti tekeytyä seuraavaan päivään.
Täytevaihtoehtoja ovat muun muassa kaikki hillot, kaikki marjat, muussattu banaani, kermavaahto-rahkaseos (jos teet näistä, valitse maidottomat versiot)...


Yhteistyössä Foodinin kanssa

Kolme henkilöä, jotka teille tahdon esitellä...

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Kuvaaja: Anna Wallendahr

Vauvamme täytti kolme kuukautta, ja nyt on aika esitellä häntä hieman täällä blogissakin... Vauvamme kulkee tästä lähtien blogissa nimellä Snadisöpöys. Niin, kuten jo uumoilin raskausaikana, vauvamme ei kärsi refluksi -tai allergiaoireista (ainakaan vielä...), toisin kuin molemmat isoveljensä heti synnäriltä lähtien. Vauva-arki on ollut suoraan sanottuna uskomattoman helppoa, ihanaa, upeaa ja mahtavaa! Tuliko tarpeeksi superlatiiveja? :-D Voitte varmaan kuvitella, kun kaksi ensimmäistä lasta nukkuu synnäriltä lähtien viiden viiva kymmenen minuutin pätkissä yöt päivät (itkien tuskaisena kiemurrellen lopun ajan), niin normaali vauva-arki tuntuu todelliselta luksukselta! Toki, enhän minä voi tietää mitä normaali vauva-arki on, mutta ehkä voin etäisesti kuvitella sen tuntuvan tältä? 

Kuvaaja: Jenna Rajavuori

Aluksi vauva nukkui tunnin, pari pätkiä öisin, mutta nyt yöunet ovat pidentyneet pariin viiva neljään tuntiin. Muutamia kertoja meitä on hemmoteltu tätä pidemmilläkin unilla, ihanaa! Päikkärit ovat tavallisesti viidentoista minuutin pyrähdyksiä siellä täällä, useimmiten autossa liikkuessa paikasta toiseen tai kantorepussa kotitöitä tehdessä. Lattialla ja sitterissä Snadisöpöys viihtyy vain pieniä hetkiä, mutta eihän sitä voi muuta olettaakaan, kun koko yhdeksän kuukautta hän on ollut ihmisen lähellä. Rattaissa unet tulevat vain liikkuen, ja herääminen tapahtuu melkeinpä silloin, kun vaunut pysähtyvät. Päivien unipyrähdykset kuitenkin tuntuvat sopivan meidän liikuvaan elämäntyyliimme hyvin. Eipä tarvitse harmitella usein unien keskeytymistä ;-) Snadisöpöys puklaa, kyllä. Suurena erona isoveljiinsä on se, että puklu vain tulee, ilman itkuja. Isoveljien puklut taas tulivat itkun kera, kertoen tulehtuneesta kurkusta, jonka refluksi heille aiheutti. Itkuakin on kuultu, välillä vähemmän välillä enemmän. Sekin kai kuuluu normaaliin vauva-arkeen. Olen ajatellut, että parin tunnin itku, joka loppuu, on normaalia. Veljillään kun se itku ei loppunut kuin vasta äärimmäiseen uupumiseen.

Kuvaaja: Jenna Rajavuori

Kaiken kaikkiaan vauva-arki on soljunut täysin stressittömästi eteenpäin. Synnytys meni kivasti (jos siis siitä tuskasta voi niin sanoa...), kotiin päästiin samana päivänä, maitoa riittää, imetys onnistuu ja isoveljet ovat suhtautuneet vauvaan erityisellä lämmöllä. Kolmannen kanssa ei ole tullut stressailtua oikein mistään; sairaalakassi pakattiin lähtöhetkellä, tutteja kaivettiin kaapista kattilaan keskiyöllä ensimmäisenä yönä sairaalasta palattuamme, vauvan vaatteita haettiin varastosta parin viikon iässä (siihen asti mentiin ystävien tuomilla vaatteilla) ja sen semmoista. Heh.

Kuvaaja: Anna Wallendahr

Sitten on minulla kaksi muutakin henkilöä, jotka tahdon teille esitellä. Snadisöpöys on päässyt kahden ihanan valokuvaajan kameran eteen. Muistatte varmaan, kun raskausaikana kirjoittelin, että minusta ei ole koskaan aiemmin otettu virallisia, kivoja raskauskuvia eikä perhettämme ole koskaan kuvattu vauva-aikana, joten raskaudet ja vauva-aika eivät ole päässeet ikuisettuina ikinä meidän kotimme seinille eikä muistojen valokuvalaatikkoon. Nyt asia on vihdoin korjattu tämän kolmannen rakkaan kohdalla! Kaksi minun ihanaa kaveriani otti meistä kuvia, ja nyt tahdon (ihan ilman mitään painostuksia heidän taholtaan tai sopimuksia) teille muutaman heidän kuvistaan tarjoilla ja heistä muutaman sanan kertoa. 

Valokuvaaja: Jenna Rajavuori

Jennaan tutustuin Pikkusankarin refluksin selvittyä, kun liityin facebookissa vertaistukea tarjoaviin refluksi-allergiaryhmiin. Muistan, kuinka Jenna oli kaikille älyttömän ystävällinen noilla palstoilla! Vaikka Jennan pojalla oli tosi vaikea tilanne itselläänkin, niin hän oli aina halukas auttamaan muita ja jakamaan suurta tieto- ja kokemuspankkiaan muille! Jenna oli sellainen keskushenkilö, johon pystyi aina luottamaan. Jenna, sinä autoit meitä todella, todella monesti, kiitos! Sinulla on suuri sydän ja olet tosi sinnikäs - niin henkilökohtaisessa elämässäsi kuin ammatillisessakin elämässäsi; olet ponnistanut mahtavasti yhdeksi asuinalueesi parhaimmaksi valokuvaajaksi! Kiitos Jenna siis yhteisistä (vaikeista) vuosista ja kiitos ihanista kuvista! 

Valokuvaaja: Anna Wallendahr

Annaan tutustuin myös netissä, kun aloimme seurata toistemme blogeja, juurikin noihin lasten vaikeimpien vuosien aikoihin. Jaoimme murheita valvomisista, onnistumisia ruokarintamalta ja uusia tiedonmurusia vähän kaikesta. Anna, voi Anna... Kun mietin Annaa, kasvoilleni leviää hymy. Anna on yksi valoisimmista ihmisistä, joita tunnen. Kun hänet tapaa, valtaa huoneen maaginen rauhallisuus ja lempeys. Anna on salliva, aito ja empaattinen. Anna on hyvä ihminen isoilla kirjaimilla. Anna on persoonallinen kuvaaja, taitava esteetikko ja ahkera kyläkoulun kunnostaja. Ihailen sinua, Anna! Kiitos sinullekin kokemusten jaoista menneinä vuosina ja ihanista kuvista! 

Jennan kotisivut löytyvät täältä:

Jennan facebook-sivut löytyvät täältä:

Jennan instagram-sivut löytyvät täältä:


Annan kotisivut löytyvät täältä:

Annan facebook-sivut löytyvät täältä:

Annan instagram-sivut löytyvät täältä:

Anna blogi löytyy täältä:

Theme by: Pish and Posh Designs