Tulisitko kanssani lapsimessuille...?

keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Nyt se tapahtui! Minä, facebookin suhteen muutosvastarintainen, myöhäisherännäinen ja toisinajattelija, taivuin kuin taivuinkin... nimittäin niin se minunkin blogini ulotti tuohon sinivalkoiseen maailmaan lonkeronsa (tässä ei sitten puhuta juomista...). Hups, ja kiitos blogikollegoille rohkaisusta ja kannustuksesta!

Tämmöisen suuren ilouutisen kunniaksi (haha) facebookin ensimmäinen päivitys onkin Lapsimessujen lippuarvonta! Sain Lapsimessujen tiimiltä kaksi lippua seuraajilleni arvottavaksi. Yhden lipun arvo on 18e, ja samalla lipulla pääsee myös OutletExpoon, Kädentaitotapahtumaan ja pienoismallitapahtuma Model Expoon sekä Eläinystäväni-messuille. Messut järjestetään 15.-17.4.2016 Messukeskuksessa Helsingissä. Arvon liput samalle henkilölle. Arvonta loppuu viikon päästä eli 6.4.2016 klo 00:00.


Ryhdyn nyt kerralla oikein radikaaliksi, ja yhdistän arvontaan blogielämäni ensimmäisen kysymyspostauksen. Eli voit osallistua arvontaan facebookissa kommentoimalla jotakin, mitä haluat minulta kysyä, mutta et ehkä koskaan ole uskaltanut/kerinnyt/jaksanut. Toki postausehdotuksiakin otetaan vastaan :-)

Arvonta pyörii siis feissarissa osoitteessa: https://www.facebook.com/heimeillavalvotaan/ 

Jos on käynyt niin hassusti, että et ole mukana tuossa miljoonien ihmisten addiktioryhmittymässä, jota facebookiksikin kutsutaan, niin voit osallistua arvontaan myös täällä blogin puolella kommentoimalla tähän alle kysymyspostaushengessä :-) (Jos kommentoit täällä, muista jättää sähköpostiosoite, jolla tavoitan sinut.) Kysymyksiin vastaan sitten erillisessä postauksessa.

Ja jep, minäkin messuilla huseeraan, mutta en velvoita voittajaa minun kanssani käsikynkkään :-D

Onnea arvontaan! Voittaja ilmoitetaan Facebookissa sekä henkilökohtaisella viestillä.

#foodinspiration?

maanantai 28. maaliskuuta 2016














Askel kohti tosibloggausta: pääsiäiskuulumisia

lauantai 26. maaliskuuta 2016

Tämä postaus jatkaa minun matkaani kohti tosibloggaajaidentiteettiä. Olenhan minä jo aikoinani tehnyt yhden päivän asu -postauksen ja muutaman päivä kanssani -postauksen, haha. Nyt olisi vuorossa höpöttelypostaus, siis sellainen, jossa en käsittele erityisesti mitään teemaa, poikien sairauskuulumisia enkä mitään reseptiä, vaan jaarittelen sitä sun tätä (huh, aika outoa minulle). Eivätkö sellaiset kuulukin tosibloggaajien blogeihin? :-D En oikein itsekään tiedä, mitä tähän nyt sitten kirjoittelisin, mutta kokeillaan, ja katsotaan, mitä tästä tulee. Aloitan opettelun varovasti, sillä tämä on minulle uusi aluevaltaus. 


Toivottavasti jokaisella on pääsiäinen mennyt kivasti! Me järjestimme eilen pääsiäislounaan (laajennetulle) perheellemme (niille, ketkä pojat lukevat meidän perheeseen kuuluvan :-)), ja se päivä menikin oikein kivasti lounasta valmistellessa, siitä nauttiessa ja siitä toipuessa :-D Kaikki muut tarjottavat onnistuivat täydellisesti, mutta minun muffineiden koristelut olivat... no, persoonallisia :-) 


Kuten jo instassakin taisin vuodattaa, että sokerileipuria minusta ei ainakaan ole lähiaikoina tulossa... Kun illalla talo tyhjeni ja mies lähti harrastuksiinsa, huomasin oman oloni olevan melko kamala. Vatsani reagoi edelleen (pitkän imetysdieetin jälkeen) esim. maitoproteiiniin ja gluteeniin välillä keljusti. Ruuan jälkeen kun tietenkin hypittiin, pompittiin ja jumpattiin siskon lasten kanssa (kuten joka vierailuun tietty kuuluu <3), niin olo ei ainakaan parantunut siitä. Illalla yritin keksiä Minimullistajan ja Pikkusankarin kanssa juttuja, joissa saisin levätä sohvalla... Luimme kirjoja, leikimme jalkatunnelia ja laitoin pojille ison vaahtokylvyn. 



Nämä loput pääsiäispäivät hujahtavat tekemisentäyteisesti. Olemme sopineet neljän eri ystävän kanssa treffit meille ja muualle, ja kaupungissamme on paljon tekemistä näin pääsiäisenä. Luvassa on ainakin tivoli, erilaisia lasten työpajoja sekä teatteri- ja musiikkiesityksiä. 


Tänään ystäväni kävi kylässä. Söimme lounasta ja yritimme päivitellä kuulumisia samalla, kun riehuimme lasten kanssa. Koska mies oli töissä, niin ystäväni (myös Pikkusankarin kummi) pääsi Pikkusankarin kanssa isommille lapsille tarkoitettuun teatteriesitykseen katsomaan Kiljusen herrasväkeä, kun minä jäin Minimullistajan kanssa kotiin. 


Mummolastakin on kaikunut kutsu viimeisen pääsiäispäivän päivälliselle. Toisin sanoen pääsiäiseemme sisältyy kaikkea sitä, mistä nautimme: hyvää ruokaa, perhettä ja ystäviä ja kivaa kulttuuria! Muuta emme oikein kaipaakaan :-) Tai no, okei, haaveissa olisi päästä vaikka vähän urheilemaan huomenna tai maanantaina. 

Sehän meni ihan kivasti. Se höpöttelypostaus. Vai mitä? Onko ihan nounou? Jätetäänkö tällaiset suosiolla pois tästä blogista jatkossakin? Vai voisiko tällaisia kirjoitella silloin tällöin?

Tuorepuurofanin luottoreseptit

torstai 24. maaliskuuta 2016

Nyt voisi olla hyvä aika kaivella viimeisiä (?) viime kesän marjoja pakkasesta ja testailla uusia tuorepuuroreseptejä, eikö vaan? Ehkä teidänkin pääsiäisaamu voisi alkaa jommalla kummalla näistä minun luottotuorepuuroannoksista?

kvinoatuorepuuro vol 1

1dl jäisiä mustikoita
½dl-1dl jäisiä mansikoita
1rkl maapähkinävoita
kourallinen kikherneitä
makeutusta (esim. hunajaa, steviaa)


Sulata marjat huoneenlämmössä, jääkaapissa tai mikrossa. Huuhtele kvinoahiutaleet ja kikherneet siivilässä. Sekoita lautasella hellästi haarukan avulla marjat, hiutaleet, kikherneet ja maapähkinävoi. Jos haluat, lisää makeutta oman maun mukaan (minä laitoin 7 tippaa nestemäistä steviaa). Anna puuron tekeytyä jääkaapissa tai nauti heti (minä nautin aina heti :-)).

kvinoatuorepuuro vol 2

½dl kaurahiutaleita
½ appelsiini
1dl jäisiä vadelmia
½dl jäisiä puolukoita
makeutusta (esim. hunajaa, steviaa)


Sulata marjat huoneenlämmössä, jääkaapissa tai mikrossa. Huuhtele kvinoahiutaleet siivilässä. Pilko appelsiini pieniksi paloiksi. Sekoita haarukalla hellästi marjat, kvinoahiutaleet, appelsiinin palat, kaurahiutaleet, juokseva kookosöljy (eli sulata se, jos ei ole tarpeeksi kesä :-)) sekä lakritsinjuurijauhe. Jos puuro kaipaa mielestäsi lisämakeutta, lisää sitä haluamallasi tavalla (itse laitoin sen vakion, 7 tippaa nestemäistä steviaa). Puuron voi syödä heti, tai antaa tekeytyä jääkaapissa.

Resepteistä tulee yksi iso annos tai kaksi pientä annosta.

Yhteistyössä Foodinin kanssa

Kun omat lastenkasvatustavat kaduttavat

maanantai 21. maaliskuuta 2016

Minä olen se tyyppi, joka ihmettelee, jos joku sanoo, että ei kadu mitään elämässään. Kyllä minä vaan kadun, rankastikin.  Koko nelivuotisen blogitaipaleeni ajan olen kirjoitellut rehellisesti asioista, joita kadun (esimerkiksi täällä neljän vuoden takaa yksi teksti, täällä kahden vuoden takaa yksi teksti ja täällä viime kesältä yksi teksti). Paljon olen oppinut. Paljon olen kehittänyt itseäni. Ja paljon olen ymmärtänyt asioita paremmin ja kokonaisvaltaisemmin. Siltikään - emme ole pystyneet aina tarpeeksi rauhalliseen ja lempeään kasvatukseen. Edelleen meillä on huudettu ja sanottu ilkeästi. Edelleen otteemme ovat välillä liian rajut. Edelleen olemme käyttäneet silloin tällöin erinäisiä jäähyjä, kieltoja, rangaistuksia ja palkitsemisia. 

Nyt teimme vakaan päätöksen, että meidän perheessä jäähyjä ja eristämisiä ei enää määrätä missään tilanteessa. Kiellot, rangaistukset ja palkitsemiset harkitaan myös entistä tarkemmin. Huutaminen, mesoaminen ja äänen turha korotus ovat toimintatapoja, joihon kiinnitämme myös entistä enemmän huomiota, - tarkoituksena, että niistä tavoista oppisimme kokonaan pois. (Tähän väliin on pakko selventää, että tämä huono omatunto koskee vain Pikkusankarin kasvatusta, sillä hän on meillä edelleenkin paaaaljon haastavampi lapsi kasvatuksen suhteen kuin Minimullistaja - Minimullistajan kun näen nykyään lähes keskivertolapsena haastavuudeltaan, emmekä hänen kasvatuksen suhteen kadu mitään.)



Toivon, että jokainen vanhempi/kasvattaja/lasten kanssa tekemisissä oleva ihminen lukisi seuraavat artikkelit ja katsoisi ajatuksella ja rauhassa kaikki seuraavat artikkeleihin sisältyvät videot läpi. Niiden jälkeen ei pitäisi kenelläkään kasvattajalla olla enää mitään syytä olla yrittämättä kasvattaa lastaan järkevämmin ja lempeämmin. Eli, suosittelen, enemmän kuin lämpimästi seuraavia:




Yritän olla armollinen itselleni, sillä tiedän, että paljon, todella paljon olen tehnyt myös oikein. Tiedän, että vuodet lastemme kanssa ovat olleet suhteettoman rankkoja, ja voisin yrittää oikeuttaa huonoa käytöstäni näillä rankkuuksilla, lastemme erityisellä haastavuudella, järjettömällä univajeella, omalla tulisella temperamentillani, oman rauhoittumisajan puutteella huonon tukiverkon takia jne., mutta lasten kannalta se ei olisi oikein. Lapset eivät ansaitse huonoa kohtelua missään tilanteessa eivätkä millään edellytyksillä. Ikinä ei saisi olla syitä (eikä tekosyitä) huonolle kohtelulle. Lapset ansaitsevat parasta, ja siksi minä edelleen ja koko ajan haluan kehittyä ihmisenä, vanhempana ja kasvattajana.

Supersankarivanukkaita ja supervanukkaita

perjantai 18. maaliskuuta 2016

Tarttuvatko kaupasta usein jackymakupalat ostoskoriin ihan vain niin kuin tottumuksesta? Aiheuttaako supersankarivanukasmainosten ohittaminen huuto-lattialleheittäytymiskohtauksia (lapsille)? Kuuluvatko angrybirdsit vankkumatta myös aamupalapöytään lusikoitavassa muodossa? 

Mitäpä jos ensi kerralla mietit uudestaan, ja vaihdat supersankarivanukkaan supervanukkaaseen? Sellaiseen, josta myös lapsesi tykkää. Ja josta lapsesi saa jotakin muutakin kuin sokeria suoniinsa. Kokeile vaikka tätä vanukasta.


Kaakaovanukas (maidoton, viljaton)

2dl vettä
1 avocado
3 rkl kaakaojauhetta
2-3 rkl hunajaa
2 dl kookosmaitoa/kermaa
1 tl vaniljaa
ripaus suolaa
(koristeluun marjoja) 


Laita chia-siemenet astiaan turpoamaan veden kanssa 15 minuutiksi. Kun chiasiemenistä on tullut hyytelömäistä, lisää astiaan loput aineet ja sekoita sauvasekoittimella vanukkaaksi. Koristele halutessasi marjoilla.

Ja hei - voihan tuohon Vernan kylkeen iskeä sitten vaikka sen Frozen-tarran, jos se edesauttaa lapsen kiinnostusta supervanukasta kohtaan!

Yhteistyössä Foodinin kanssa

Kurkistus yöpöytäni laatikkoon

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Minulla pitää olla yöpöytä - ja melko tilava sellainen! (Mieheni puolella ei ole...) Nimittäin sinne pitää mahtua paljon kirjoja! Ajattelin nyt kurkistuttaa blogin puolella tämän hetkisiä kirjavalintojani.



Rakastan lukemista, uuden oppimista, sanallista maailmaa ja kaikkea sitä vaikutusta, mitä lukeminen päälle tekee. Nykyään luen kyllä ihan liian vähän (itselleni). En ole perinteinen romaanilukija, ja viimeisin romaani taisikin olla viime vuoden alussa Puhdistus, jonka ystävältäni lainasin. (Nykyään nämä juonelliset hetket vietetään pääasiassa lastenkirjojen kera.) Runokirjoja en lue, mutta ajatelmakirjat ovat mieleeni. Viimeisin tällainen taisi olla äidiltäni lainattu Katri Helenan Taivaan tie. 



Sellaista minun yöpöytäni kätkee. Mites teidän yöpöydän laatikot? :-)

Miten kohtaat surevan ihmisen?

tiistai 8. maaliskuuta 2016

Mitä sureva ihminen kaipaa? Millaiset sanat helpottavat oloa? Mitkä sanat tuntuvat ristiriitaisilta? Mitkä teot auttavat surussa eteenpäin? 

Ajattelin jakaa muutamia henkilökohtaisia näkemyksiäni siitä, miten minä olisin toivonut minun suruaikana minua kohdeltavan. Nyt, kun surua on takana jo kaksi ja puoli vuotta, osaan nähdä taakse selkeämmin. Toivon, että näistä olisi apua jollekulle, joka on epävarma kohdatessaan surevia lähimmäisiään. Tietenkin täytyy muistaa, että nämä ovat minun tilanteesta käsin kirjoitettuja, eivätkä välttämättä päde kaikkiin sureviin.

Jos sinulla ei ole mitään sanottavaa surevalle, sano se hänelle. Koska itsekin on surun keskellä velloessa täynnä kysymyksiä, ei ole huono juttu kuulla lausetta "En tiedä, mitä sanoisin sinulle". Silloin ainakin tiedän, että sanoja on miettinyt, mitä minulle sanoa, vaikka ei keksi mitään sanottavaa.

Älä sano: "Kyllä se siitä", " Älä itke", "Näin elämässä nyt vain tapahtuu", "Nyt vaan elämään takaisin kiinni!" tai muita samankaltaisia surua vähätteleviä asioita. Sureva saa surra. Surevan pitää surra, jotta se elämä voisi jatkua. Suru kuuluu elämään, sitä ei pitäisi peitellä eikä ohittaa. Itkeä saa. Tunteet saa näyttää.

Ole läsnä. Ole olkapää. Tarjoa nenäliinaa. Silitä. Halaa. Tarjoa hierontaa. Älä sano mitään. Tai sano yksinkertaisesti, että "Tässä minä olen, sinua varten." 


Vie kukkia. Tarjoa apua kotitöihin ja lastenhoitoon. Jos olet oikeasti läheinen surevan kanssa, voit kyläillessäsi yksinkertaisesti vain laittaa ne tiskit koneeseen, ottaa imurin käteen ja viedä lapset puistoon. Vie surevalle jotain hyvää syötävää - sellaista, josta tiedät hänen pitävän. 

(Alkushokista päästyä) kysy surijalta, mitä hän mieluiten tekisi, ja yritä auttaa häntä toteuttamaan se. Moni surija käpertyy omaan kuplaansa kotiinsa, vaikka ehkä nauttisi jostakin, mistä on ennenkin nauttinut. Jos surija tykkää urheilemisesta, tarjoa hänelle mahdollisuutta mennä. Jos surija on ennen käynyt käsityökurssilla, tarjoa kyytiä hänelle. Ja niin edelleen.

Hyväksy se, jos surija ei jaksa puhua, hymyillä tai ylipäätään tehdä mitään. Se ei silti tarkoita, että hän ei kunnioittaisi toisen antamaa apua ja tukea. Hyväksy myös muut surijan tunnepurkaukset. Minä sain minuutteja kestäviä hysteerisiä itkukohtauksia, keskellä päivää, kesken arkipuuhien. Saatoin myös jumittua pahasti hetkeen ja tuijottaa tyhjyyteen osaamatta vastata lasten yksinkertaisiin kysymyksiin. Aivot eivät toimineet. Saatoin maata lattialla jaksamatta nostaa edes kättäni.

Jos olet epävarma, etkä tiedä, mitä ruokaa tai kukkia veisit surijalle mieltymysten tai allergioiden vuoksi, ja jos sinulle ei ole luontevaa mennä auttamaan kotitöissä eikä tarjota muutakaan apua, ja jos et halua yrittää keksiä mitään sanottavaa henkilökohtaisesti, laita edes se sydänhymiö facebookkiin. Tärkeintä on, että surija tietää, että hänestä välitetään eikä häntä jätetä yksin. Muista edes jotenkin häntä. Kaikista kamalinta on nähdä ja kokea se, kun tosiystäviksi luullut ihmiset eivät noteeraa surua mitenkään. Ei kannata odottaa, että surija itse kertoisi avuntarpeensa tai avautuisi elämänsä rankkuudesta.

Päivä kanssamme - reissussa

lauantai 5. maaliskuuta 2016

Taannoin julkaisemani päivä kanssamme -postaus piti olla päivät kanssamme -postaus, mutta toinen päivä tipahtikin pois kyydistä... Nyt tulee se toinen päivä! Tällä kertaa olimme reissussa.

0800 Herään Minimullistajan järkyttävään huutoon: eieieieieieiei! Näen mielessäni, kuinka Pikkusankari repii jotakin lelua Minimullistajan kädestä ja Minimullistaja puristaa lelua tiukasti samalla huutaen suoraan isoveljensä korvaan suu ammosellaan. Pian alkaa laulukirja lallattamaan Pikku-Matin autosta on kumi puhjennut -melodiaa ja esikoinen hoilaa sitä puolihuutaen ja tarkoituksella hyvin epävireisesti kuin teinipoika. Että äiti varmasti heräisi viimeistään nyt. Otan kuitenkin aamusta kaiken irti, ja loikoilen sängyssä vielä hetken, sillä tiedän, että mies on hoitamassa lasten aamutoimet.

0830 Mies lähtee poikien kanssa avoimeen päiväkotiin. Minä puen vaatteet, sipaisen meikkiä ja kampaan hiukset jotenkin.




0900 Keitän kahvia ja syön aamupalaa. Kauhistelen tiskin määrää. Valmistelen samalla eväitä reissulle mukaan. Pakkaan laukut.
 


1000 Kun reissujutut ovat valmiina, siivoskelen kämppää sen verran, minkä kerkiän.

1045 Mies ajaa poikien kanssa pihaan. Hyppään kamoineni ratin taakse ja vaihdamme muutamat lähtöpusut. Mies hyppää toiseen autoon ja lähtee töihin.

1100 Minimullistaja nukahtaa autoon. Höpöttelemme Pikkusankarin kanssa reissunpäivän kulusta ja hän kyselee jatkuvasti, kuinka monta kertaa hänen tarvitsee laskea kuuteenkymmeneen, ennen kuin ollaan perillä. Puhumme myös syksystä ja eskarin aloittamisesta, sillä seuraavana päivänä olemme menossa tutustumaan tulevaan eskariin ja hoitopaikkaan.  Tirautan kyyneleitäkin, kun mietin muutosten syksyä...

1115 Soitamme matkalla vielä mieheni kanssa, ja päivittelemme akuutteja talonmyyntiasioitamme. Äidin kanssa höpöttelen vartin verran puhelimessa.

1145 Saavumme kavereiden luokse. Herätän Minimullistajan, joka nokosista toivuttuaan innostuukin pian leikkimään kyläpaikan samanikäisen tytön kanssa.



1230 Syömme ystäväni tekemää lounasta. Tarjolla on bataattiranskiksia, itse tehtyjä kananugetteja ja salaattivalikoimaa kananmunalla. Kyllä kelpasi! 

1330 Lapset leikkivät ja me äidit yritämme parhaamme mukaan saada kuulumisia vaihdettua samalla, kun hörpimme lasten teekutsuilla sievistä astioista sitruunateetä ja perustelemme viidettä kertaa, miksi pikkulegoja ei kannata nielaista.


1400 Pikkusankari tutkii, kuten yleensäkin missä tahansa paikassa, taloa etsien kaikkea uutta jännää. Hän saa kokeilla perheen isän sähkökitaraa ja tahtoo maalailla vesiväreillä, joissa on eri värejä kuin meidän omissa. Pianoakin hän kokeili. Talon jokainen lelu tuli varmasti pyöritettyä Pikkusankarin käsissä moneen kertaan. 


1430 Alamme pukemisshowhun, sanomme kavereille moikat ja kiitokset ja pakkaudumme autoon. Lähdemme ajamaan toiseen kyläpaikkaan.

1500 Ajelemme teitä, joita emme ole aiemmin ajelleetkaan. Vilkuilen navigaattoria jatkuvasti, ja yhden kerran onnistuinkin kääntymään liian aikaisin... (onneksi paluu oikealle tielle on helppo)

1515 Minimullistaja jatkaa päiväuniaan. Pikkusankarin kanssa popitamme kaikkea Nightwishistä Antti Tuiskuun ja klassisesta jazziin. Yritän vaivihkaa vaihtaa aina radiokanavaa, jos juontajien jutut ovat mielestäni enemmän aikuisille suunnattuja tai jos kanavalta alkavat soimaan ne kappaleet, joita ei pitäisi mielestäni siellä edes soittaa päiväsaikaan (tiedätte kyllä). Lauleskelun välissä höpöttelemme kaikenlaista. Nautimme auton sisälle tulvivasta auringonpaisteesta ja fiilis on oikein kiva. 



1600 Saavumme toiseen kyläpaikkaan. Ihana emäntä oli tehnyt ruuan valmiiksi: saimme tortilloja jauhelihalla ja vihanneksilla. 

1630 Pojat leikkivät keskenään välillä hienosti, välillä ei niin hienosti... Katselemme, kun lapset temppuilevat kivoilla kattorenkailla, teemme palapelejä, tutustumme kauniiseen kissaan, koluamme kaikki lelulaatiot läpi...



1900 Aika meni älyttömän nopeasti ja kotiinlähdön aika koitti yllättävän pian. Perushaalariinlaittoriehunnan jälkeen sain pojat köytettyä autoon. Mietin, miten jaksan ajaa kaksi tuntia kotiin, kun tiedän, että molemmat nukahtaisivat kuitenkin autoon, enkä saisi heistä höpöttelykavereita... 

2000 Huokaan helpotuksesta, sillä vaikein osuus ajosta on ohi. Pimeys, valaisemattomat, pikkuruiset, monta kymmentä kilometriä pitkät tiet ja myöhäinen ajoaika eivät ole minulle mieluisin ajoyhdistelmä. 

2010 Molemmat pojat nukahtavat iltapalaeväiden jälkeen.

2015 Soitan matkalta miehelleni, joka oli jo tunnin, pari meitä kotona odotellut töidensä jälkeen. Soitin myös siskolleni (tietty), äidilleni (tietty) sekä kolmelle ystävälleni.

2110 Saavumme kotiin. Mies kantaa lapset sänkyihinsä - ja he ihme kyllä suostuvat jäämään sinne jatkamaan uniaan. Puran kassit ja laitan iltapalaa.

2200 Kaivaudun hetkeksi miehen kainaloon sohvalle. Kerromme toisillemme päivästämme ja päivitämme talokuulumisia. 

2230 Koska en koko päivänä somettanut yhtään, niin... rehellisyyden nimissä: tsekkaan facebookin, päivitän instagramin sekä vastailen päivän aikana kertyneisiin whatsuppeihin ja sähköposteihin.

2300 Menen nukkumaan miehen viereen, joka olikin jo suunnannut sänkyyn minun huikatessani, että "kirjoitan vielä tämän yhden sähköpostin".

Theme by: Pish and Posh Designs