Nostalgisten riisimuroherkkujen terveellisempi päivitys, nam!

keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Maukkaat terkut keskiviikkoiltaan! Minulla olisi niiiiin paljon kirjoitettavaa. Niiiiin paljon kerrottavaa. Niiiiin paljon pohdittavaa. Niiiiin paljon kysyttävää. Mutta. Minun ja blogini väliin on viime kuukausien aikana tullut nyt iso mutta. Kirjoitan tuosta mutasta myöhemmin, kunhan saan sen tekstimuotoon. Mutan takia olen huomaamattani siirtynyt blogissa ruokapainotteisuuteen, ja toivon, että se painotteisuus ei teitä lukijoita ole haitannut. Mutta (haha), nyt tämäniltaiseen asiaan.

Riisimuroherkut - ovatko ne tuttuja herkkuja teille? Minulle ovat, todellakin! Silloin joskus ysikytluvulla (kääääk!) esiteini-iässä tein niitä tosi usein! Nyt on sitten vuorossa hieman päivitystä näihin superhelppoihin namuihin. Olkaa hyvät!

2 dl puffattua riisiä tai riisimuroja
2 rkl kookosöljyä
2 rkl kaakaojauhetta
1-2 rkl maapähkinävoita
1-2 rkl vaahterasiirappia
ripaus suolaa
hyppysellinen vaniljaa

Sekoita ainekset kulhossa ja lusikoi massaa muffinivuokiin. Anna jähmettyä jääkaapissa ainakin puoli tuntia. Reseptistä tulee noin 6 vuoallista.

Yhteistyössä Foodinin kanssa

Toivepostaus: kauppakassin sisältö grillikauden avajaisiimme

lauantai 23. huhtikuuta 2016


Vuorossa toivepostaus, eli uusi kauppakassipostaus! 

Tämä kyseinen kaupassakäynti suoritettiin hyvin erikoisena päivänä: sellaisena, jolloin Minimullistajan ihana kummi pyysi poikiamme mukaansa järjestämäänsä lasten taidepäivään. Me emme olleet tervetulleet sinne, joten me siis pääsimme miehen kanssa ihan kaksin kauppaan! Loput viisi tuntia tästä erikoisesta päivästä teimmekin sitten asuntonäyttösiivousta ja kävimme katsomassa taloja, taas kerran... 


Viimeisestä kaksin suoritetusta ruokakaupasta taitaa olla oikeasti lähemmäs kuusi vuotta ja kolme sataa kilometriä :-D (oikeasti on.) No, tätä erikoista yhdessäoloa emme kuitenkaan juhlistaneet ostamalla erikoisia juttuja kaupasta, vaan mukaan tarttui ihan vaan vajaan satasen perusruokatarvikkeet. 

Ostoksia napattiin koriin kuitenkin vähän silmällä pitäen upouutta grilliämme, joka saikin ensikuumenemiset näiden ruokien kanssa.

Emme ole mitenkään kovin suuria makkara/nakkifaneja, mutta jos jotakin ostetaan, niin aika usein näitä Pajuniemen tuotteita.

Kuivakaapin ja pakasteen muutamat perustäydennykset: hunajaa, mausteita, paseerattua tomaattia, pakastepinaattia ja pakasteherneitä. Siivouskaappiin ostettiin myös pesuainetta ja vedensuodattimeen uusi suodatin.

Tässä kuvassa on yksi mun lemppariruoka-aines: avocadot! Ne ovat vaan niiiin herkkuja ja niiiin monikäyttöisiä! Slurps!

Koska minä rakastan inkivääriä, niin olen alkanut tsemppaamaan keittiössä tuoreen inkiväärin käytön suhteen. Nykyään teen niin, että raastan kerralla pari inkivääriä rasiaan jääkaappiin, jolloin ruokaa laittessa sitä on helppo lisätä sieltä.



p.s. Huomenna pistän kivan arvonnan käyntiin blogini facebook-sivuilla. Jos pidätte blogistani ja olette facebookissa, niin tykätkää toki sivuistani myös siellä. Tykkääjillä on mahdollisuus voittaa söpöt Papu-merkkiset leggingsit koossa 62/68. Seuratkaa Facebookia siis!

Joka päivä herkkupäivä

maanantai 18. huhtikuuta 2016

Muistatteko, kun olen aiemminkin kirjoittanut tai ainakin sivunnut teksteissäni syömisen nautintoja ja omaa elämäntapaani ruuan suhteen? Minähän pyrin siis siihen, että ruoka olisi aina kun mahdollista herkullista, kaunista, eettistä ja terveellistä. Minulla ei ole nykyään mitään järkyttäviä himokohtauksia (korkeintaan vaan tekee mieli jotakin) eikä löydy mitään ruoka-ainetta, jonka kieltäisin itseltäni sen takia, että sitä ei saa syödä jostain syystä (suolistoni on toki eri mieltä siitä, mikä sinne sopii ja mikä ei, mutta se ei ole päänsisäinen kielto). Meillä ei todellakaan ikinä lasketa kaloreita eikä ruokamääriä. Voin rehellisesti sanoa, että herkuttelen joka päivä! Ja jos vaan mahdollista (eli että aikaa ja sopivia aineksia löytyy), syön mielitekojeni mukaan. 

Jos minä esimerkiksi haluan juoda pari kermakaakaokahvia päivässä, niin minä juon. Jos minä haluan syödä lettuja aamupalaksi, niin minä syön. Jos pojat toivovat karkkeja välipalaksi, niin niitä annetaan. Meillä siis kaakao, letut tai karkit eivät ole jotakin, mitä pantataan tai säästellään herkkuhetkiin, vaan ne saattavat olla meidän versioina pöydässä joka päivä. Meillä herkutellaan siis joka päivä ja pyritään siihen, että näin tehdään joka aterialla! Eli me olemme yrittäneet iskostaa lapsiin myös sen sanoman, että jo perusruoka voi olla ja onkin herkkua! Että ei olisi mitään ihmeellisiä raja-aitoja herkkujen ja ei-herkkujen suhteen.

No mitä esimerkiksi nämä kaakaon, lettujen ja karkkien nautiskelu sitten käytännössä tarkoittavat? Että mennään Starbucksiin jonottamaan CaramelMacchiatto aamupalaksi ja välipalaksi? Että paistellaan maanantaista sunnuntaihin sokeri-vehnäjauholättyset perheen pöytään? Että käydään CandyKingin laareilla valkkaamassa lisäainesateenkaaret pusseihin? No, eihän se sitä tarkoita. 


Minun aamukahvini sisältää yleensä ruokalusikallisen raakakaakaojauhetta, muutamia tippoja vadelmasteviaa ja pari ruokalusikallista vaahdotettua kookoskermaa tai -maitoa. Kahvi on tietenkin kofeiinitonta, kun kofeiinitonta elämää olen jo pari vuotta viettänyt. Jos joku kaipaa uutta twistiä kahvitteluun, niin kokeilkaa näitä makuja yhdessä!


Iltapäivällä juon teeni myös yleensä saman setin, kaakaojauheen ja stevian (ja joskus kookosmaidon), kera. Jos minun tekee mieli suklaisen version sijaan lakritsaista herkkujuomaa, laitan teehen raakakaakaojauheen sijaan lakritsinjuurijauhetta. Kokeilkaa tätäkin, jos perustee kyllästyttää!



Letut tehdään yleensä niin, että jos niihin ei banaania muussata, niin niihin raastetaan punajuurta tai kesäkurpitsaa joukkoon. Toimii! Ja ovat lastenkin suosiossa!

Punajuuri-mustikkapaksukaiset - niitä voi syödä vaikka iltaruuaksi!


Karkki ei meillä välttämättä tosiaan tarkoita niitä sokeria, tärkkelyksiä ja lisäaineita sisältäviä pikkusyötäviä. Vaan karkki voi olla myös raakakarkki. 

Karkkipussi ja karkkipatukka. Näitä karkkeja voi syödä ihan joka päivä.
 Syödäänkö teillä samoilla filosofioilla kuin meillä? Vai ollaanko me ihan pöhköjä? :-D

Yhteistyössä Foodinin kanssa

iPad-tunnustuksia ja muita vastauksia kysymyksiinne

tiistai 12. huhtikuuta 2016

Se olisi sitten ekan vastauspostauksen aika! Alla vastauksia kysymyksiinne, joita esititte täällä ja blogini facobooksivuilla. Muutamaan esittämäänne kysymykseen tulee sitten erilliset postaukset.

Oletko koskaan katunut, että aloit kirjoittamaan blogia? Hmmm. Vaikka välillä on tullut tosi paha mieli joistakin anonyymien kommenteista, niin koskaan en ole katunut sitä, että aloin kirjoittamaan blogia. Aina kuitenkin pidän mielessäni sen, että blogin kirjoittaminen on antanut minulle enemmän kuin ottanut.

Mikä on parasta lapsiarjessa? Lasten kasvun ja kehityksen näkeminen ja ihan vain heidän kanssaan oleminen ja eläminen. He kun ovat niin huipputyyppejä!

Mikä on ollut haastavinta lapsiarjessa? Lapsen tuskan katsominen.

Mikä auttaa jaksamaan lasten kanssa arjessa? Sen tajuaminen, että elän unelmaani, vaikeuksista huolimatta.

Minua kiinnostaa tunnustukset; kerro jotakin, miten olet oikaissut lasten kanssa, kun arki on ollut vaikeata? Siis tyyliin istutin lapset autoon karkkipussin kanssa, jotta sain imuroida rauhassa tms. :D Yksi sana: Ipad. Kun kaaaaaikki muu on käytetty loppuun: mielikuvitus, tarravihot, tehtävävihot,... niin sitten on jäljellä enää Ipad. Käytän häpeilemättä Ipadia tilanteissa, joissa on suotavaa olla hiljainen tausta, esim. virallisten puheluiden aikana tai kun on pakko vastata johonkin mailiin just nyt. Joskus iPad eksyy lasten käsiin myös pitkillä automatkoilla tai lennoilla, jos näyttää siltä, että jutustelut, pelit ja leikit eivät enää kiinnosta eikä ole vielä välipala-aikakaan, mutta tylsyys iskee vahvasti päälle.  Ennen käytin iPadia enemmänkin, koska kuopus oli niin herkkä nukutustilanteissa ja nukkumistilanteissa. Käytännössä siis Pikkusankari vietti Ipadin kanssa aikaa toisessa huoneessa sen ajan, kun nukutin Minimullistajaa (jos nukutin sisälle) tai sen ajan, kun imetin (jos hän oli nukahtamaisillaan rinnalle) (ja jep, näissä saattoi kestääääää). Mutta periaatteet minulla ovat aina olleet tiukat: iPad annetaan ENNEN, kun tilanne on jo kaamea ja epätoivoinen, jotta sitä ei opita saamaan kränäämällä. Myös kaikkeen muuhun, kuten hiljaiseen leikkiin, yritän ensin ohjata. Tilanteita pitää osata lukea ennalta, ja joskus vaan on parasta antaa iPad, vaikka sen pelaamisen jälkeen meidän lapset eivät ainakaan ole parhaimmillaan... Yritän siis kaikkeni olla oikaisematta. Ja esim. ruualla hiljentämiseen en haluaisi koskaan lähteä. Voi toki olla, että olen syyllistynyt tähänkin oikaisemiseen joskus, mutta parhaani teen :-)


Mikä on blogin kirjoittamisen suurin motivaattori? Kaikkien ensimmäisten blogivuosien aikana motivaattorit blogin kirjoittamiselle olivat selvät: vertaistuen tarjoaminen haastavaan vauva-, ja lapsiarkeen, omien ajatusten selkiyttäminen ja refluksi-allergia-astma-arkipalapelin ääneen miettiminen. Nykyään minua motivoi eniten puhtaasti se, että nautin kirjoittamisesta ja olen löytäyt itselleni pysyvän, kivan harrastuksen blogin muodossa. Että siis bloggaaminen tuntuu omalta, mukavalta jutulta.

Mikä on inhottavinta/harmittavinta lasten kanssa arkielämässä? Inhottavinta on eritteiden siivoaminen... Ja harmittavinta ovat sellaiset tilanteet, kun huomaa jälkeenpäin, että olisin voinut hoitaa ko. tilanteen järkevämmin, aikuismaisemmin ja rauhallisemmin kuin pystyin. Tietysti harmittaa myös vaivat ja sairaudet, joista molemmat poikani ovat joutuneet ja joutuvat kärsimään.

Koska kävit lapsimessuilla ensimmäisen kerran? Parin päivän päästä :-D

Kerro mitä olet päättänyt töihin menosta, jos olet. Ja miten lasten hoito? Olen päättänyt, tai oikeastaan valtio on päättänyt, että lähden töihin loppukesällä, kun kuopus täyttää kolme vuotta. Esikoinen lähtee eskariin ja kuopukselle saadaan järjestymään kotihoito vielä puolen vuoden ajaksi lyhennetyllä työajallani, minun ja miehen erilaisilla työajoillamme sekä pienellä Mummon hoitoavulla.

Mitä kertoisit esikoistaan odottavalle äidille? Tässä kirjoitus siitä: http://heimeillavalvotaan.blogspot.fi/2016/01/vinkkeja-tuoreille-vanhemmille.html

No miksi niitä superfoodeja pitää sitten popsia?

perjantai 8. huhtikuuta 2016

Superfoodit - nuo nykyään lähes kaikkia kiinnostavat elintarvikkeet. Ne, joita välillä parjataan ja välillä ylistetään. Miksi me käytämme superfoodeja päivittäin?

Ei ole oikein sanoa, että olemme päättömästi hurahtaneita superfoodeihin. Sillä sana päättömästi ei kuvaa hurahtamistamme. Se, miksi me käytämme superfoodeja, on tarkan harkinnan, monen vuoden asioiden tutkimisen ja ehkä vähän jopa (huonon) tuurin ansiota. Olemme olleet vakavasti kiinnostuneita terveydestä ja ruokavaliosta kymmenisen vuotta. Kuitenkin poikien allergiat (eli se huono tuuri) ajoivat meitä viimein ottamaan kunnolla selvää vaihtoehdoista maitotuotteille, gluteeniviljoille ja kananmunille. Siitä se sitten pikkuhiljaa lähti, superfoodienkin käyttäminen. Niin, eli miksi superfoodit? Eivätkö ne ole vain Kiinasta raahattuja ilmastopäästöjä täynnä olevia rahastusjekkuja?


Me yksinkertaisesti rakastamme niiden makuja. Tiedättekö, esim. kookosmanna, mulperit, kaakaomassa... eihän niitä voi vastustaa!

Me monipuolistamme niillä ruokavaliotamme. Niin, emme tietenkään söisi niitä vain maun takia, vaan saamme niistä keholle tärkeitä ravinteita tiivistetyssä muodossa. (Tavallisesta suomalaisesta ”kotiruuasta” on hyvin vaikea saada nykyään riittävästi vitamiineja ja hivenaineita.)

Imetysdieetit olivat huomattavasti helpompia toteuttaa, kun syöntivaihtoehtoja oli enemmän kuin ”perusimetysdieettiruokaa” syövillä. Gluteeniton, maidoton ja munaton ruokavalio täydentyy mahtavasti superfoodeilla!

Ne ovat vahvistaneet immuniteettiämme huomattavasti (yhtenä mahtavana esimerkkinä pakurikääpä). Kipeydet ovat vähintäänkin puolittuneet vuositasolla. Oikeasti.

Kahvin kofeiiniriippuvuudesta irrottautuani koin superfoodit tärkeänä piristäjänä arjessani. Esimerkiksi raakasuklaa piristää, mutta ei aiheuta kofeiinin kaltaisia vieroitusoireita tai vakavia addiktioita (ainakaan minulle). Sitä siis voi nauttia silloin, kun tarvitsee aivoihin ja kehoon lisää positiivisia kierroksia, mutta ei "kofeiiniaivosumua".

Tiettyjä hormonaalisia epätasapainoja voi korjata superfoodien avulla. Itselleni tärkein superfood on ollut kookosöljy, joka on tiettyjen ravintolisien lisäksi ollut tukemassa kilpirauhaseni normaalia toimintaa.

Tietyistä superfoodeista on hyötyä myös muissa arjen toimissa kuin syömisessä. Kookosöljyllä voi pestä meikit, käyttää kuorintavoiteen pohjana ja kosteusvoiteena ja vaikka kiillottaa kylppärin kaakelit (kyllä, itse siis teemme juuri näitä juttuja).


Superfoodeja ostaessa on syytä panostaa laatuun. Luonnonmukaisesti tuotettu (luomu) on hyvä lähtökohta, mutta jos haluaa varmistua, että tuotteessa on kaikki ravinteet tallella, niin on hyvä juttu, että tuote on myös raaka. Toinen asia mikä on hyvä huomioida, että kaikkia superfoodeja ei välttämättä kannata sellaisenaan popsisia suoraan pussista. Pähkinät ja siemenet (kuten esim. chia) on syytä liottaa ennen käyttöä. Chiasiemenet kannattaa lisäksi vielä murskata, jotta niiden ravinteiden imeyteyminen on ylipäänsä mahdollista!

Emme sano, että jokaisen pitäisi olla superfoodien käyttäjä. Mutta jos kiinnnostusta, halua ja mahdollisuutta löytyy omaan ruokavalioon panostamiseen, niin siinä tapauksessa suosittelemme! Olemme vuosien aikana vertailleet eri superfoodien ostopaikkoja, ja 95 prosenttisesti olemme kaikki superfoodimme ostaneet viimeisen viiden vuoden aikana Foodinilta.

Yhteistyössä Foodinin kanssa. Foodinin tuotteita saa verkkokaupasta (foodin.fi) sekä luontaistuotemyymälöistä (esim. Life).

Helposti kivaa arkeen: päiväbileet

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Huhtikuussa Kaksplussan verkostobloggaajat jakavat omat vinkkinsä päiviin, joina "ei ole mitään tekemistä". Aina ei tarvitse lähteä sadan kilometrin päähän uusimpaan huvipuistomestaan tai käyttää rahapussin sisältöä, jotta arjesta saa mielikuvituksellisen - seuraa kaksplussan Facebook-sivua ja poimi ideat talteen! 

Eilen Tanja kirjoitteli kotitöiden tekemisestä lasten kanssa. Tänään minä kirjoitan päiväbileistä.

Meillä musiikki kuuluu arkipäiviin. Kaikilla meidän perheenjäsenillä on omanlaisensa musiikkimaut, ja kuuntelemmekin musiikkia niin autossa, kotona kuin harrastuksissamme (kaksi meistä käy myös itse musisoimassa). Toki välillä olemme myös ilman musiikkia. Tänään kuitenkin kerron yhdestä minun ja lasten ajanviettotavastamme kotona - nimittäin päiväbileistä. Siis ihan ilmaisista sellaisista. 


Päiväbileet meinaavat meillä sitä, että "kun ei ole mitään tekemistä", laitamme spotifyn pyörimään ja valkkaamme vuorotellen musiikkia. Yleensä soittolista kuulostaa tältä: Hertan Maailma, Scooter, Fröbelin Palikat, Antti Tuisku, Hevisaurus, Eminem,... Eli joo, kaikki tanssittava käy! Ja melkein kaikesta musiikistahan saa tanssittavaa, hehe. Sitten vaan pyllyt pyörimään :-D Meillä jorataan, hiphopataan, liidellään, pyörähdellään... Sylikkäin, käsikkäin ja erikseen. Ja niin kauan, että hiki virtaa ja sitä muutakin virtaa riittää. Meillä ei ujostella, vaan annetaan palaa :-) Vapauttavaa ja ihanaa. 


Välillä, jos haluamme oikeasti panostaa (mutta edelleen ilman rahaa), kiinnitämme kattoon discopallon ja kaivamme discopussin esiin. Discopussi on meillä pussi, josta löytyy vermeitä, joilla voi ehostaa itseään bileitä varten. Eli vanhoja kelloja, hiuspompuloita, pantoja, käsikoruja, vöitä... Jos välipala-aika koittaa kesken discon, syötäväksi voidaan vaikka lohkoa yhdessä lauteselle vihannekset ja pähkinät. Näillä toimenpiteillä päästään jo taso kakkoselle päiväbileiden osalta. (Mutta se taso yksikin on jo riittävän hauska.)



Voin kertoa, että meillä päiväbileet ovat topvitosessa silloin, kun lapsilta kysytään, että mitä tehtäisiin.

Seuraavaksi Ullalla on asiaa pussista, josta ei ehkä löydy koruja ja kelloja, vaan loruja ja lauluja.

p.s. Blogin uusilla facebook-sivuilla on käynnissä vielä muutaman päivän Lapsimessulippuarvonta - sinne siis rynnikää, jos mieli tekisi lippuja, mutta sellaisia ei vielä taskusta löydy :-)

Theme by: Pish and Posh Designs