Kolkytplusviikot ja viiden päivän kaupunkiloma. Näin minä selvisin:
|
Kohteen on oltava optimilämpötilainen, siis 20-23 asteinen,
puolipilvinen ja hieman tuulinen. Barcelona oli täydellinen.
|
|
Lentokoneessa kannattaa näyttää itseltään: rasittuneelta,
tuskaiselta ja todella isomahaiselta kohta-synnyttäjältä. Silloin kukaan ei
halua istua viereesi, ja saat vaihdella asentoa mielesi mukaan. Minä en
ainakaan näillä viikoilla todellakaan pysty istumaan edes kymmentä minuuttia
paikoillani.
|
|
Raskausvaivat ovat minulle tarpeeksi yöllisiksi
herätyksiksi, joten kaikki muu hotellihäiriö on suljettava pois.
|
|
Vaikka korkkareista tykkäänkin, niin en kyllä missän nimessä
semmoisilla pystyisi La Ramblaa enää kävelemään. Mukavat kengät ovat ehdoton.
|
|
Eivät ne mukavat kengätkään aina auta. Onneksi on metro.
|
|
Eväät mukana. Aina. |
|
Ravintoloista valitsimme parhaat. Listeria- ja
puhtausasioilla ei leikitä, kun kyseessä on vauvan terveys.
|
|
lhan huippupaikoissakin piti silti muistaa itse kertoa
raskausrajoitteet (meillä oli hienosti koottu lappunen mukana sekä englannin-
että espanjankielellä). Sushi vaihtui vihanneksiin ja viini veteen.
|
|
Tarpeeksi tekemistä, mutta ei liikaa tekemistä. Pari
museota, nähtävyyksistä top5 ja jokapäiväinen Michelin-kokemus riittivät.
|
|
Paras matkaseura. Ymmärtävä mies. Joku, joka jaksaa kävellä
valittavan naisen vierellä 0,5km/tunnissa, hieroa kipeytyneitä jalkoja, kantaa
matkatavarat ja hakea parin korttelin päästä sen tietyn kahvilan kahvin.
|
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti