Kun unelmataloa ei meille suotukaan

sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Onko järkeä muuttaa taloon, joka ei ole omien unelmien talo? Onko järkeä ostaa talo, jossa ärsyttävät monet jutut, sellaisetkin, joita ei vaan ole järkeä lähteä tekemään uusiksi? Miksi edes harkitsee taloa, joka ei saa sydäntä leimahtamaan ja joka ei saa aikaan välitöntä ihastuksen tunnetta?

Me olemme nyt vuoden olleet erittäin aktiivisesti talomarkkinoilla mukana. Olemme siivonneet, siivonneet ja siivonneet näyttöjä varten monia kymmeniä kertoja (että tervetuloa vaan ystävät uuteen taloon, jossa ei ehkä ihan heti jakseta siivota...). Olemme ravanneet monissa kymmenissä asuntonäytöissä - niin monessa, että laskuissa mentiin jo sekaisin puolen vuoden jälkeen. Kolmeen taloon kiinnyimme, ja teimmekin niistä kaikista hyväksytyn tarjouksen. Silti kolme kertaa joku toinen sai talon ennen meitä. Kun kohtasimme neljännen potentiaalisen talon, asiat alkoivat etenemään paremmin kuin edellisten talojen kohdalla. Onko tämä nyt todella se meidän talo? Juuri meille tarkoitettu, sellainen, josta tulee hyvä koti meille? Sellainen, jossa voi olla onnellinen?



Nykyinen talomme on ollut meidän perheen ensimmäinen oikea koti. Miehen kanssa ensimmäinen omaomistama koti (no okei, suurimmaksi osaksi pankin, mutta kuitenkin...). Sellainen, jonka kaikista sisäyksityiskohdista pintoineen takkoineen pääsimme päättämään itse. Sellainen, johon onnellisena toimme kuopuksemme synnäriltä ja jossa olemme eläneet hyvää elämää. Nyt on kuitenkin aika lähteä lähinnä suurempien neliötoiveiden takia. Mutta emme lähde unelmataloomme. Olemmeko hulluja? Tyhmiä? Outoja?

Valitsimme järkipäätöksellä talon, joka ei valitettavasti sykähdytä. Talon, joka on kiva, mutta ei sen enempää. Talon, johon voimme sanoa olevamme tyytyväisiä, mutta joka ei täytä lähellekään kaikkea sitä, mitä olemme liimanneet yhteiseen "talounelmat" -vihkoomme. Talo ei aiheuta meille "tämä on just se meidän talo!" -huudahduksia. Kaikesta huolimatta tuntuu siltä, että talo voisi olla meille hyvä valinta.



Asetimme vuosi sitten muuton takarajan vuoden päähän, niin, että olemme uudessa talossa ennen suuria muita muutoksia arjessamme. Tämä tavoite toteutuu nyt kesällä juuri ja juuri, mutta valitsimmeko me talon sen takia, että se oli "viimeinen vaihtoehto" ennen aikarajaa? Olisiko pitänyt kuitenkin odottaa wau-tunnetta? Päätös on jo tehty, eikä päätös kaduta, mutta tottakai mietityttää. Jos haluaisimme säästellä harmitusta, niin sulkisimme oikotien NYT, emmekä katselisi enää ohitsemme lipuvia haaveita...

Pankkiajat on sovittu talokaupoille, vakuutuksia siirrelty ja niin edelleen. Ja sitten alkaakin uusi aikakausi. Alkaa minun työarki muualla kuin kotona. Alkaa eskariarki. Alkaa arki, jossa minulla ja miehellä ei ole yhtäkään yhteistä vapaapäivää viikossa. Tämä  kaikki arki koetaan uudessa, ihan kivassa talossamme, jota toivottavasti pian alamme kutsumaan kodiksemme.

p.s. Kaksplus ja me bloggarit haluamme saada lisätietoa lukijoidemme kiinnostuksen kohteista, jotta osaamme kohdentaa teille osuvampaa mainontaa ja tehdä yhä kiinnostavampaa sisältöä. Jos aikaa liikenee hetken verran, vastaa kyselyyn, pääset siihen tästä

8 kommenttia :

  1. Hmn. En tiedä miksi muutatte jos nykyinen koti hyvä vain muutamien neliöiden tähden. Olisiko talopaketti teidän ratkaisu?? Mistä voisi muokata oman näköisen kodin. Olen kyllä kanssasi samaa mieltä että jonkun jutun tulee kolahtaa muutossa jotta siinä on järkeä. Vaikeita valintoja. Eskarin aloitus ja työ tuovat muutoksia arkeenne mutta kyllä sitä vapaa aikaa aivan varmasti yhteistä löytyy teille. Onnea ja tsemppiä oikeisiin valintoihin. Uskon niiden olevan hyviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kaksi isoa asiaa on, mitä kaivataan enemmän kuin mitä tämä nykyinen talo pystyy tarjoamaan: lisää tilaa niin sisälle kuin ulos. Uudessa kodissa on 30 neliötä lisää ja pihalla tilaa enemmän.

      Jep, toivotaan, että yhteistä aikaa löytyy jostain sieltä välistä, kun mies tekee 10-19 välillä työt ja minä 07-17 välillä. Mies työskentelee pääsääntöisesti myös viikonloput, kun minä olen vapaalla... No, aika näyttää, miten käy :-)

      Kiitos tsempeistä!

      Poista
  2. Arvaa mitä. En ole oikeastaan lukenut blogiasi juurikaan, mutta jostain tämä juttu pomppasi juuri tähän hetkeen. Asuin perheeni (2 aikuista ja 2 lasta) kanssa vajaan 80m2 rivariasunnossa, josta tykkäsin kovasti. Juuri muutimme myöskin taloon, jossa on se 30m2 enemmän tilaa ja pihalla myös huimasti. En todellakaan rakastunut taloon ensi silmäyksellä. Tämä on järkiavioliitto, lisää tilaa, järkevän ikäinen talo ja hyvässä kunnossa. Pintoja remontointiin kovasti, mutta esim keittiö ei ole todellakaan mikään unelmien ratkaisu. Monet kyselivät juuri tuollaisia, "onko teillä nyt unelmien ihana koti?" kommentteja. No ei, ihan hyvä koti meille. Ja kyllä ne lisäneliöt ovat vaan niin Luxusta survomisen jälkeen. Hyvin ollaan viihdytty ja kun budjettia ei vaan ole siihen unelmien unelmaan niin jossain sitä on asuttava. Toinen juttu. Meillä myös samat työaikakuviot kuin teidän perheessä. Se on välillä hirveetä ja sitäkään ei moni tajua. Tsemppiä muuttoon ja uusiin tuuliin! Terkuin, uusi lukijasi Emmi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jopas on yhtäläisyyksiä! Talotilanteen ja työaikojen lisäksi meillä on sama nimi :-D Hauskaa!

      Jep, rahallahan sitä saisi sen unelmien talon ja vielä enemmän, mutta nämä päätökset pitää tietty tehdä aina oman budjetin sisällä, niin kuin mainitsitkin.

      Täytyy nyt vain uskoa, että tähän hetkeen tämä tuleva talo on meille se paras mahdollinen, vaikka ei unelmien talo olekaan. Kiva kuulla, että te olette samassa tilanteessa kuitenkin onnellisia siellä (näin ainakin viestistäsi tulkitsin?).

      Niin, ja tervetuloa lueskelemaan jatkossakin juttujani :-)

      Poista
  3. Mekin etsitään unelmakotia tosin vuokralla vielä toistaiseksi. Meillä tulee elokuussa 4vuotta yhdessä ja asutaan nyt neljännessä asunnossa. Ensimmäinen asunto oli yksiö, ainut jota käytiin katsomassa. Toinen oli kaksio tosi ihana mutta mulla loppui työt, alkoi äitiysloma ja miehellä koulu toisella puolen kaupunkia joten muutettiin kiireessä pariviikkoa ennen la siihen joka saatiin. Kaksioon jonka esittelin blogissa vuosi sitten. Vuosi sitten muutettiin tähän unelma kaksioon josta nyt loppuu tila kesken kun toinen lapsi syntyy....

    Toivottavasti teidän talosta tulee pian koti :) meidän edellisestä ei tullut ja tästä taas tuli niin että nyt on haikeaa etsiä isompaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jopas te olette muuttaneet kovassa tahdissa! Meillä tämä nykyinen koti on parisuhteemme aikana myös neljäs asunto, jossa asutaan, mutta meillä yhteistä taivalta on takana 11 vuotta. Että ihan noin tiuhaan ei olla muutettu kuin te :-D

      Toivon kovasti, että te löydätte unelmienne talon. Tai ainakin ihan kelvollisen sellaisen ;-)

      Poista
  4. Me kans etsitään nyt taloa, tosin vielä ei ole varsinaisesti kiire, mutta kyllä mä niin pian kuin mahdollista haluaisin sen oman pihan, saunan ja enemmän tilaa. Meille talo ois ensimmäinen omistusasunto ja oon kuullut huhuja siitä kuuluisasta tunteesta, joka valtaa kun se oikea koti osuu kohdalle :D Oon myös miettinyt että tuleeko sitä tunnetta ollenkaan ja lopultahan elämä talossa tekee rakennuksesta kodin :) Tsemppiä muuttoon ja muuttuvaan arkeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, luulen tosiaan, että on monen monta onnellista perhettä asumassa taloissa, joissa ei ole tullut "sitä tunnetta" heti ensi silmäyksellä. Mutta toki se tunne olisi kiva :-) Kaikesta huolimatta meistä tuntuu, että tämä päätös on oikea. Joten kai se sitten on :-D

      Hurjasti tsemppiä teillekin kodin löytämiseen! Se on välillä tosi hauskaa puuhaa, mutta välillä tosi kurjaa puuhaa. Ja usein jotain siltä väliltä :-D

      Poista

Theme by: Pish and Posh Designs