Pages

Vinkkejä tuoreille vanhemmille

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Jos nyt, viiden ja puolen vuoden lastenhoitokokemuksella antaisin neuvoja itselleni, tuoreelle äidille, joka raahaa hymyssä suin, mutta silmät väsymyksestä kiinni painuen vauvaansa synnäriltä kotiinsa, niin mitä ne olisivat?

Kodin ei tarvitse olla puolen millin tarkkuudella siivottu. Pikkusankarin vauvavuotena minä, minä todellakin asettelin jokaikisen tavaran paikoilleen niin, että pyörin sen ympärillä minuutin varmistaen, että paikka on varmasti oikea. Ja minä, minä todellakin pesin pyykkiä silloinkin, kun aivoni eivät osanneet edes erottaa, mikä siivouskaapin töniköistä on pesuaine. Ei olisi tarvinnut. Ei todellakaan. Minä uuvutin itseni.

Lapsen ei tarvise nukkua rattaissa, jos hän ei nuku siellä. Simple as that. Minä itkin, kävelin, nostin vauvaa, itkin, kävelin, nostin vauvaa, itkin, kävelin, nostin vauvaa. Monta tuntia putkeen, aurinkolasit silmilläni. Olisin vain voinut hyväksyä sen, että vauva ei nuku rattaissa. Helpommalla pääsen, kun pidän vauvaa rintarepussa ja sylissä kaikki uniajat.


Vauvan ei tarvitse syödä sitä yhtä ainoaa oikeaa sosetta, jos se ei maistu. Vaikka neuvolasta ohjeistettaisiin aloitussose, sen ei todellakaan tarvitse olla se. Minä syötin pojalleni väkisin perunaa, koska se oli se aloitussose terkkarimme mukaan. Poika huusi kauhusta, kun työnsin lusikkaa hänen suuhunsa, ja myöhemmin paljastui, että peruna oli yksi pahimmista allergioiden ja refluksin aiheuttajista hänellä.

Jos sinusta tuntuu, että jokin on vialla, niin suurella todennäköisyydellä jokin on vialla. Siitä huolimatta, että lähipiiristä sanottaisiin mitä vain. Äidinvaisto ei ole koskaan minulla pettänyt. Sitä vaan pitää uskaltaa kuunnella.

Vauva ei itke muuten vain. Tämä on minun mielipiteeni. Vauva itkee nälkää, janoa, läheisyyden kaipuuta, hermostusta, kipua, kylmää, kuumaa, turhautuneisuutta... Mutta koskaan vauva ei itke turhaan. Minun mielestäni itku on aina kutsu auttamaan. Silloin vauva tarvitsee vanhempaa. Tavalla tai toisella.



Älä syö mitä vain vauvavuotena. Minulta ei siis heru suostumusta einespitsa-sprite-munkki-ruokavalioon. Vaikka kuinka olisi väsynyt. Sillä, mitä syö, on niin suuri vaikutus jaksamiseen, että järkevä ruokailu on yksi niistä harvoista asioista, joista kannattaa yrittää kaikkensa pitää kiinni myös vauvavuotena. Eikä se järkevä ruokailu tarkoita kahden kuukauden reseptinmietintää ja maailman terveellisimmän vihanneksen kaivuumatkaa Tiibetin maaperän alle. (Ja tässä puhutaan nyt sekä niistä, jotka eivät joudu olemaan imetysdieetillä että niistä, jotka joutuvat.)

Syö vitamiineja. Ruuan lisäksi purkista. Oikeasti, varsinkin jos imetät, tarvitset vähintäänkin monivitamiinia ja d-vitamiinia. Oikeasti.

Kokeile elämää ilman kofeiinia. Tiedän, nyt monet naurahtavat ja pyörittelevät päätään ja vannovat, että eivät ikinäkoskaan pärjäisi vauvavuotta ilman kahvipannujen tyhjentämistä kymmentä kertaa päivässä. Minä koen, että olen saanut jaksamisestani tasaisemman ilman kofeiinia. (Juttujani kofeiinittomuudesta on muun muassa täällä ja täällä.)

Aamu voi alkaa myös ilman kofeiinitankkausta.

Älä panikoidu, vaikka oma lapsi ei olekaan samassa ryömimis- ja jokelteluaikataulussa hiekkalaatikkojengin muiden pilttien kanssa. Normaali oppimisskaala on oikeasti tosi, tosi iso. 

Oikeat ystävät jäävät viereesi. He eivät jätä. He haluavat auttaa.

Katso puolisoasi armollisesti. Ehkä hän yrittää ihan kaikkensa, vaikka siltä ei aina näyttäisikään.

4 kommenttia :

  1. Tykkään. Kovasti ja paljon :-)

    VastaaPoista
  2. Täällä ensimmäistä odotellaan kesäksi syntyväksi. Olen yhden ainoan oppaan lukenut, enkä muita taida lukeakaan, eli "Kuinka kasvattaa bebe". Katsotaan sitten miten opit käytännössä sujuvat, mutta yritän olla reagoimatta sillä sekunnilla lapsen itkuun, vaan lapsen pitäisi oppia "rahoittamaan" itsensä. Kyllähän pieni lapsikin oppii varhain juoksuttamaan vanhempiaan niin halutessaan..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ole ko. oppaaseen tutustunut, mutta paljon olen siitä kuullut. Siihen en siis osaa ottaa kantaa.

      Mutta tuosta itkemisestä ja juoksuttamisesta. Tietysti terve järki itkuun reagoimisessa on hyväksi. Se, että vauva vaikka itkaisee kevyesti unessaan, ei vaadi mitään toimenpiteitä, jos se loppuu ihan pian. Tai jos ryömijäikäinen kapinoi itkukitinällä lelua lähemmäs, en näe syytä heti reagoida fyysisesti itkuun, mutta kyllä saatan siinäkin tilanteessa kannustaa sanallisesti lasta ryömimään lelun luokse itse.

      Itselleni on jäänyt huono oma tunto siitä, etten tajunnut esikoiseni kipuitkujen tarkoitusta enkä reagoinut niihin tarvittavalla tavalla, sillä minulle toitotettiin, että "vauvat nyt vain itkevät".

      Niin tai näin, kannattaa opetella kuuntelemaan omaa äidinvaistoaan (ja omaa tuntoaan), - se varmasti kertoo, onko itkuun reagointi tarpeellista ja sensitiivistä.

      Onnea odotukseen ja tulevaan vauva-arkeen!

      Poista

Theme by: Pish and Posh Designs