Kolme vauvaa: kaksi sairasta ja yksi terve - mitä teimme toisin?

Tässä tulee toivepostaus, joka käsittelee sitä, voiko itse tehdä jotakin sen eteen, että voisi välttyä vauvan refluksitaudilta ja ruoka-aineallergioilta. Tätä asiaa on minulta nyt kyselty kovasti, kun osottautui, että tämä kolmonen, meidän Snadisöpöys ei ole refluksinen, allerginen eikä astmainen. Tässä siis teille tätä postausta odottaneille seikkoja, joita me olemme tehneet eri tavalla ensimmäisten lasten (odotus)aikana verrattuna kolmannen (odotus)aikaan. Mikäänhän ei tietenkään todista, että mikä seikka johtuu mistäkin, joten tekstiä ei kannata lukea mustavalkoisesti. Kirjoitan tähän nyt kuitenkin asioita, joilla saattaa olla jotakin tekemistä sen kanssa, miten ja millaiseksi vauva kehittyy.

Maitohappobakteerit ovat tosi tärkeitä - tässä yksi meidän perheen lemppari, Biomedin Acidophilius ja Acidophilius Forte.

Aloitetaan tärkeimmäistä eli minun suoliston kunnosta: äidin suoliston kunto vaikuttaa vauvan suolistoon! Kolmannessa raskaudessa (ja sitä edeltävinä vuosina, kun kolmas raskaus oli jo mielessä), kiinnitimme erityistä huomiota siihen, että saimme minun suoliston kuntoon. Käytössäni olivat vahvat maitohappobakteerit kuureittain. Ruoka on muuttunut viimeisten vuosien aikana pääsääntöisesti luomuksi (Luomuruuasta voit lukea lisää täältä). Minimullistajan imetysdieetin (joka kesti 2v2kk) jälkeen pääsin taas monipuoliseen ruokailuun käsiksi - ja nyt viime vuodet ruokavalioni onkin ollut tosi monipuolinen ravintoaineiltaan ja -arvoiltaan! Prosessoitu ruoka ja kofeiini ovat jääneet pois. Pääsääntöisesti söin raskausaikana lehmänmaidottomasti ja gluteenittomasti, sillä söin samoja ruokia kuin meidän keskimmäinen näille aineille allerginen. 

Ruuissa suosimme puhtautta. Meidän ruuat hankitaan omalta kotipihalta/metsästä, lähi-luomupiiristä, lähi-Prismasta sekä Foodinilta

Ylipäätään viime vuosien ajan kehooni ajettu myrkkykuorma on huomattavasti vähentynyt: olen kiinnittänyt huomiota lisäaineiden, ksenoestrogeenien, ftalaattien, kemikaalien yms. saamisen minimoiseen. Olemme jo monen vuoden ajan myös suodattaneet juomavetemme niin, että vesijohtoveden epäpuhtaudet, raskasmetallit, sinne kuulumattomat pienhiukkaset jne. poistuvat.

Raskausajan vitamiineihin me panostimme nyt eritavalla kuin edellisissä raskauksissa. Olemme nykyään hyvin tarkkoja siitä, mitä vitamiineja syömme, miten paljon ja missä muodossa ne ovat. Olemme valinneet itsellemme käyttöön vain ne vitamiinit, joita tarvitsemme, ja sillä periaatteella, että niillä emme vain ehkäise puutostiloja (kuten yleisten ravitsemussuositusten ohjemäärät tekevät...), vaan haemme juuri optimaalisia vitamiinimääriä meidän kehollemme, jotta keho toimisi parhaalla mahdollisella tavalla. Raskausajan vitamiineista nostan esiin kaksi tärkeää asiaa: kalaöljy ja folaatti. Kalaöljyssä tärkeää on se, että se on mahdollisimman puhdasta, laadukasta ja että siinä on enemmän DHA:ta kuin EPA:a. B9-vitamiinia suositellaan raskaanaoleville yleensä foolihapon muodossa, mutta folaattimuodossa keho osaa käyttää sitä paremmin hyödykseen. 

Ensimmäisessä raskaudessa liikuin paljon, toisessa paljon vähemmän ja kolmannessa en juurikaan. Ja se syy, miksi tämän asian nostin tässä nyt esiin, liittyy kehon kokonaisstressitasoon. Jokaisessa raskaudessa minulla on ollut henkistä stressiä jonkin verran: ensimmäistä odottaessa teimme muuttoa ja kirjoittelin graduani (ja palautin päivää ennen synnytystä, jep!), ja toista ja kolmatta odottaessa myös teimme muuttoa asunnosta toiseen ja  olin töissä viimeiseen asti (vaikka lääkäri ehdotteli sairauslomaa jo molemmissa raskauksissa puolivälistä lähtien). Kolmatta odottaessa siis himmailin liikunnan kanssa ihan toden teolla, sillä sekin (vaikka ihanaa onkin) on myös yksi kuormittava tekijä keholle muiden stressitekijöiden ohella. En siis missään nimessä kehota ketään olemaan liikkumatta, mutta kehotan lämpimästi kuuntelemaan kehoa sillä tavalla, että jos elämässä on muitakin kuormittavia tekijöitä, niin ainakaan raskasta liikuntaa en silloin suosittele siihen lisäksi. Stressihormonit eivät pitkittyessään ole kenellekään, varsinkaan raskaanaolevalla hyväksi!

Niin, ja nyt kun stressitekijöistä puhumme, niin pakko tietenkin mainita, että stressinkäsittelytaidot ovat nykyään ihan toista luokkaa kuin vaikka esikoista odottessa yli seitsemän vuotta sitten. Siis täysin eri luokkaa, heh. Ja tämän koen tietenkin olevan hyväksi raskaanaolevan keholle, että ärsytyskerroin ei nouse ihan heti sataan monta kertaa päivässä... (Kiitos NLP!)

Maadoitustuotteita saa tilattua TiedonPortaiden nettikaupasta.

Maadoitustuotteiden käyttö - se on tullut ihan uutena juttuna tässä kolmannessa raskaudessa. (Maadoittumisesta voit lukea lisää täältä.) Eli, käytin raskaanaollessa maadoittavaa hiirialustaa töissä ja sängyssämme on maadoituslakana. Näitä tuotteita lähdin kokeilemaan täysin avoimin ja ennakkoluulottomin mielin. Luulen, että nämä täydensivät hienosti muitakin muutoksia raskausaikana. (Muuten - ekassa ja tokassa raskaudessa kärsin ihan hillittömistä suonenvedoista monta kertaa yössä, ja kolmannessa en juurikaan... Epäilen maadoitustuotteiden hyötyä tässä!).

Sitten mennään vastasyntyneen aikaan. Tiedämme siis, että kolmosella on samat geenit kuin edellisilläkin lapsilla, joten pelko siitä, että refluksi ja allergiat puhkeavat jossakin vaiheessa, on läsnä koko ajan. Haluamme toimillamme varmistaa sen, että jos se on meidän toiminnasta kiinni, niin näin ei missään nimessä käy! Miten siis toimimme vastasyntyneen kanssa? Mitä eroa on ollut toiminnassamme?

Snadisöpöys sain synnärillä k-vitamiinin suun kautta, ei pistoksena. En tiedä vaikuttaako tämä mihinkään muuhun tässä postauksessa liittyviin aiheisiin, mutta ainakin se vaikutti siihen, että vauvalle ei aiheutettu heti synnyttyään stressitason nousua pistämällä piikkiä (kipu kun vaikuttaa stressitasoon). Neuvolan terkkarimme kanssa myös sovimme, että kolmannen lapsen rokotukset ainakin viivästytetään, sillä isoveljet saivat pahoja oireita rokotteista ja heidän refluksitauti, allergiat ja astma pahenivat rokotteista potenssiin sata ja arki vaikeutui ihan hirmuisesti. 

Imettäessä äidin rasvasoluista lähtee ravinnot maitoon, joten todella on väliä, millainen koostumus äidin mahamakkaroilla eli rasvavarastoilla on! Eli edelleenkin: imettäessä monipuolinen ja terveellinen ravinto on tärkeä asia! Myös maadoittumisen lisään raskausajan asioista tässä kohtaa: vauva saa osansa maadoittumislakanasta nukkuessamme perhepedissä noin 70% yön tunneista.

En kiellä sitä, että eikö Snadisöpöyksellä olisi hänelläkin pientä refluksivaivaa, mutta refluksia sairautena hänellä ei ole. Edelleen jännitämme, miten käy kiinteiden aloittamisten kanssa, sillä meillä edelleen mennään täysimetyksellä, ainakin puolivuotistarkastukseen asti; näin terkkarimme kanssa sovimme, että meidän on paras tehdä. Sitä ei voi tietää, iskeekö allergiat päälle kiinteiden myötä. Mutta sen me ainakin tiedämme, että aloitamme oikein rauhassa kiinteät ja vain maisteluasteella, ei mahantäyttömielessä heti alussa.

Snadisöpöys on meille helppo (tosi helppo) vauva, mutta olen kuullut meidän arkea nähneille, että ei hän ehkä se kaikista helpoin maailmassa ole. Itkut eivät ole olleet hänenkään kohdalla vieraita, puklailua tulee ajoittain runsaastikin, päikkärit eivät aina loista tuntitasolla ja öisin hän heräilee edelleen monta kertaa. Silti - hän ei yleensä ole tuskainen eikä hänen itkunsa jatku loputtomiin, toisin kuin isoveljiensä kohdalla. Viimeiseksi kohdaksi voisin siis sanoa vauvankäsittelytaidot. Kun niissä kehittyy, osaa helpottaa nopeasti itkevää vauvaa, kun osaa lukea itkun syyn helpommin kuin ekan ja tokan lapsen kohdalla. Tämä saattaa vaikuttaa siihen, että vauva on ylipäätään rauhallisempi ja vähemmän oireinen, kun vaivoja saa heti helpotettua ja kun tarpeisiin vastataan heti oikealla tavalla. Otan tässä nyt vaikka esimerkiksi esikoisen, jonka kanssa vedin mooooonen tunnin vaunulenkkejä silmät itkusta umpeen muurautuneena, kun en saanut häntä millään nukkumaan: en vaan tajunnut, miksi vauva vaan itkee ja itkee vaunuissa, ja miksi joudun nostamaan häntä sieltä minuutin välein pystyyn monen nukutustunnin aikana. Niinpä - jos vaan olisin tajunnut, että refluksivauva ei todellakaan nuku vaunuissa vaakatasossa, olisi elämä ollut ensipäiviltä asti helmpompaa, ja oltaisiin säästytty satoja ylimääräisiä itkutunteja.

Ja sitten, mitä tekisin toisin? Ainakin kävisin raskausaikana osteopaatilla! Kun nyt kolmannen raskauden jälkeen kävin ekaa kertaa ikinä osteopaatilla, hän kertoi, että todennäköisesti kehoni on vääntäytynyt epätasapainoon jo ekan vaikean raskauden myötä. Ja tietenkin, jos äiti ei voi kehossaan hyvin, on todennäköisempää, että vauvakaan ei voi hyvin. Varsinkin se, jos vauvalle (jokaisessa raskaudessa) oltaisiin saatu enemmän tilaa osteopatian keinoin, olisi vauvan ollut helpompi olla mahassa ja helpompi syntyä.

Toivottavasti tämä teksti vastasi teidän kysymyksiin. Jos haluatte kuulla jostakin kohdasta vielä lisää, niin heittäkää ihmeessä kommenttia, kirjoittelen sitten lisää mielelläni! Ja voihan olla, että tämä kaikki on hakuammuntaa, ja että näilläkin toimilla olisi voinut refluksikko-allergikko syntyä. Kuitenkin - näillä toimenpiteillä en ole voinut tehdä yhtään mitään hallaa vauvalle, vaan päinvastoin, ainakin tosiaan varmistaa sen, että JOS refluksin/allergian/astman syntyyn voi itse vaikuttaa, me olimme tehneet kaikkemme. Ja oikeastaan, koska olemme eläneet kaksi älyttömän vaikeaa, raskasta ja surullista vauvavuotta, en näe mitään muuta vaihtoehtoa kuin omien tietojen keinoin tehdä parhaani, että seuraava vauva saisi terveemmän vauvavuoden.

Raskauskuvista kiitos Snadisöpöyden kummitädille Jasminelle <3 

Kolmannen vauvavuoden hankinnat ja hankkimattomuudet

Niin kuin teille jo aiemmin kertoilinkin, niin tämän kolmannen vauvan kanssa ollaan otettu toooosi laiskasti stressaamisen suhteen. Ja niin ollaan otettu kaikkien hankintojenkin suhteen. Minulla oli unelmieni hankintalistalla vaikka mitä kaikkea, mutta oikeastaan juuri mitään ei olla hankittu. Googlailin, lueskelin erilaisia artikkeleita ja blogipostauksia ja kävin lastentarvikeliikkeissäkin, mutta pihiys iski. Ja se, että kun ei ollut IHAN pakko ostaa, niin jätätin koko ajan myöhemmälle ja myöhemmälle hankintoja odottaen hyviä aleja. No, onneksi vielä ei ole myöhäistä ostaa näitä, joten katsotaan, miten käy :-D

Haaveilin uusista yhdistelmärattaista sekä matkarattaista. Meidän vaunuista kun ei ole enää kuomua, vaan pelkkä kantokoppa... Matkarattaatkaan eivät olleet enää kovin elossa... No, nyt nitkutellaan näillä vanhoilla menopeleillä, ja katsellaan, jos raaskittaisiin sijoittaa uusiin. Sadesäät ovat erityisen ärsyttäviä nykyisten vaunujen kanssa :-D

Kahden aikaisemman uniongelmaisen lapsen äitinä haaveilin myös unipussista ja unipesästä. Niiden aika taitaa koko ajan mennä yhä enemmän ohi, mutta käsittääkseni unipusseja voi näille ei-enää-vastasyntyneillekin käyttää...? Nukkumiseen liittyen haaveilin myös uudesta itkuhäläristä, sellaisesta, missä olisi kameratoiminto...

Haaveilen kantoliinoilla kantamisesta, mutta tällä hetkellä käytössä on ErgoBaby. Ystäväni on jo yhden kantoliinaopetuskerran minulle pitänyt, ja siitä se kiinnostukseni vain suureni... Myös Tulan Free-to-Grow on haaveissani päästä kokeilemaan! Kantamishomma on kyllä tosi tärkeä olla kunnossa, sillä Snadisöpöys viettää tosi suuren osan päivästä kantorepussa.

Haaveilin uusista vaatteista vauvalle. Toisaalta on kiva käyttää samoja vaatteita, joita edellisillekin lapsille käytettiin, mutta jotenkin jotakin sellaista ihan omaa tyyliäkin olisi kiva luoda tälle pienimmälle. Vaatehomma vaan on sellainen, että jos siihen antaudun (että ostaisin vauvalle uusia vaatteita), niin siitä ei olisi enää paluuta, luulen :-D Onneksi vauva sai ystäviltäni muutamia uusia kivoja vaatteita lahjaksi - juuri sellaisia, joita itsekin olisin ostanut. Tässä vaateasiassa olen pyrkinyt pitämään järjen mukana, sillä Snadisöpöykselle kuitenkin riittää noita isoveljiensä vaatteita.

Haaveilin myös Stokkeemme vastasyntyneen osaa, mutta se aika taisi jo mennä tai on juuri viime hetket käsillä. Ehkäpä kuitenkin toinen TrippTrapp meille hankitaan, saapa nähdä. Myös autonistuin, jossa on telakka, olisi aika kiva ja kätevä juttu! (Ja tietty sellainen, joka synkkaisi myös rattaiden kanssa...)

Unelmissani olisin myös kestovappaillut, mutta siihen hommaan taidan oikeasti olla liian laiska. Ekologinen puoleni kyllä itkee...

Huomaatte siis, että juuri mitään ei olla nyt raaskittu hankkia, heh. No, ainakin uudet imetysliivit ja kestoliivinsuojia hankin. Jep. Sitten ne muut vauvavuoden uudet jutut, jotka saimme testattavaksi Kiddexiltä: ihanat Milestonen Baby Photo Cardsit Sophie la girafe -kuvituksella ja kasa ekologisia ja luomulaatuisia ihonhoitotuotteita!

Vauvakortteja olin kerinnyt jo ihastelemaan ennen kuin saimme omamme. Vaikka rakastan valokuvausta, niin olen todella huono kuvaamaan poikiani arjessa. Se jotenkin jää aina. Kun sain nämä kortit käteeni, totesin itselleni, että nyt on sitten pakko muistaa kuvata pienintä säännöllisesti :-D Olettekin varmaan nähneet jo monessa somessa näitä kauniita kortteja! Korttien idea on siis se, että sinä päivänä, kun korttiin kirjoitettu tapahtuma toteutuu (ikäsaavutukset tai ekat kerrat eri jutuissa), otetaan kuva, jossa vauva ja kortti ovat, ja näin saadaan syntymään pysyvä kuvallinen muisto tärkeistä elämän hetkistä! Ja kun kortit säilyttää, niin niistä voi myös nopeasti tarkistaa tapahtumien päivämäärän. Vaikka kuinka olen pyrkinyt pysymään ajantasalla korttien tapahtumista, on muutaman kerran korttiin jouduttu kirjoittamaan tyyliin "+10 päivää" eli pikkusen ollaan ylitetty virallisia tapahtumapäiviä, hups... Mutta eipä varmaan olisi tullut niitäkään kuvia otettua ollenkaan, jos kortteja ei olisi meillä. 

Tämän tyylisiä kortteja on Milestonella myös raskauteen, taaperoajankohtaan, häihin, lasten hauskoihin sanomisiin sekä eri aktiviteetteihin liittyen. Käy kurkistamassa korttien tarkemmat kuvailut täältä: klik! Minä ihastuin näihin kortteihin sen verran, että siskon kysyessä ristiäislahjavinkkiä, mainitsin saman sarjan juniorikortit, ja sellaiset myös saimme nyt valmiiksi odottelemaan taaperoaikaa :-) Ja hei, nämä sopivat lahjaksi vaativammallekin sankarille, sillä korteihin käytetään FSC-paperia sekä ekologista ja myrkytöntä mustetta. Iso peukku siis näille!

Lansinohin Earth friendly baby -tuotteita saatiin testailtavaksi viittä erilaista: aloe vera -kosteuspyyhkeet, kamomillan tuoksuisen vartalovoiteen, mandariinin tuoksuisen kylpyvaahdon sekä laventelin tuoksuisen kylpyvaahdon ja vielä laventelin tuoksuisen shampoo-pesunesteen. Kun saimme tuotteet, tuoksuttelin niitä ihan fiiliksissä (onko muita, jotka rakastavat eri kosmetiikkatuotteiden haisteluita? :-D). Ja hyviltä tuoksuivat! Vauvallekaan tarkoitettujen tuotteiden ei siis tarvitse olla tuoksuttomia, kunhan tuoksu vaan on lempeä ja mieto. Meidän lemppareiksi näistä tuotteista nousivat aloe vera -kosteuspyyhkeet, kamomillan tuoksuinen vartalovoide sekä laventelin tuoksuinen kylpyvaahto.

Joka kerta, kun olemme kylvettäneet Snadisöpöyttä, niin se on tapahtunut illalla, joten emme olekaan vielä käytännössä testanneet mandariinia, vaan olemme aina valinneet rauhoittavaa laventelin tuoksuista kylpyvaahtoa. Me emme ole rasvaamalla rasvanneet vauvaa, vaan ihan vain tarpeeseen, eli silloin, kun iho näyttää kuivalta. Silloin olemme turvautuneet tuohon kamomillaiseen vartalovoiteeseen, joka tuoksuu kyllä siltä, että sitä tahtoisi levittää omallekin iholle! Aloe vera- kosteuspyyhkeet olivat kaupan kosteuspyyhkeitä paljon pehmeämpiä, enkä kyllä ollenkaan valita, että siinä vaippaa avatessa saa tuoksutella muutakin tuoksua kuin vaipan sisällön tuoksua... :-)) 

Tämä Lansinohin ihonhoitosarja on ekosertifioitu, ja sen ainesosat ovat luomuja! Täydelliseen diiliin kuuluu tietenkin lisäksi se, että sitä ei ole testattu eläinkokeilla, se on dermatologisesti testattu, se ei sisällä sulfaatteja tai parabeenejä eikä keinotekoisia hajusteita. Jes, aika loistavaa! Eivätkä nämä tietenkään ole vain vauvoille, meillä isommatkin pojat käyttävät näitä kylpyvaahtoja (välillä vähän liikaakin...)!

Nämä tuotteet siis jäävät meille ehdottomasti käyttöön! Kiddexiltä, joka siis on lastentarvikkeiden innovatiivinen tuontiyris, löytyy myös paljon kaikkea muutakin kivaa, jota minä ainakin olen kuolannut. Kiddexin tuotteista meillä on näiden yhteistyötavaroiden lisäksi olleet käytössä Hevean luonnonkumikylpylelut, Luman puhdistuspyyhelaatikko sekä Shadezin  aurinkolaseja. Kaikkiin niihin ollaan kyllä oltu tosi tyytyväisiä - ovat kestäneet aika kovaakin käyttöä! Semmoinen Play&go:n pussitettava leikkimatto tulee aika varmasti hankituksi jossakin vaiheessa meille! Ja uudet lasten aurinkolasit ja vauvalle oma harja! Ja varmaan muutama muukin minun unelmalistani kohdista, joista postauksen alussa teille kerroin.

Jos tahdotte lähemmin tutustua kaikkiin ekologisiin, eettisiin ja luomuihin lastentarvikejuttuihin, niin vinkkaan teitä seuraamaan Kiddexiä myös somessa:

@kiddex_suomi
@kiddex_baltics

Yhteistyössä Kiddexin kanssa 

Ai niin, nämähän ne vauvavuoden merkit olivatkin!

Niin ne vain unohtuivat, vauvavuoden merkit kolmessa vuodessa... Viimeinen kolmeviikkoinen on nyt hyvin muistuttanut näistä asioista!

Silmäpussit. Tämä on se perus. Toki ainakin minulla silmäpussit olivat jo raskausaikana, sillä silloin nukuin jopa huonommin, kuin nyt vauvaviikkoina olen nukkunut. Mutta kyllä nämä minun omistamat silmäpussit ovat jo aika paljastava merkki siitä, että vauva taitaa olla talossa...

Mustelmat jaloissa. Kolinkolin, sitten vaihto toiseen käteen, ja kolinkolin toiselle puolelle. Kaukalon raahaaminen kaikkialla ja ne ihanat jalkoihin muodostuvat mustelmat, kun kaukalo hakkaa jalkoja. Ah.

Puklut aina paidassa. Vaikka olisi juuri vaihtanut sen.

Raapimisjäljet dekolteen alueella. Ne ihanat pienet terävät kynnet...

Jätesäkillinen tavaroita mukana mihin tahansa lähtee. Vaipat, kolmet vaihtovaatteet, vaihtopaita itselle, kosteuspyyhkeet, vaipanvaihtoalusta, pyyhkeitä, pukluliinoja, tutteja,...

Paidan kauluksista vilkkuvat valkoiset stylet pyörylät, tunnettu myös nimellä liivinsuojat. Joskus myös paidan kauluksesta saattavat vilkkua tissit, jos oikein hyvin sattuu unohtumaan imetyspaidan luukun takaisin laittaminen imetyksen jälkeen...

Jäähtynyt ruoka (tai toki, jos kyseessä on esimerkiksi salaatti tai jäätelö, lämmennyt ruoka). Toki keskeytyksiä on tullut aiemminkin, kun kolmivuotiasta täytyy käydä välillä vielä vessassa auttamassa kesken ruokailun ja jääkaapista hakea unohtunutta tavaraa ja siivota kaatuneita juomia lattialta. Mutta nyt ruuan pilaantumisaste vain kasvaa, kun vauvalle tarvitsee ehkä vaihtaa (niskakakka)vaippa kesken ruokailun ja todennäköisesti myös koko kerrasto iiiison puklun takia. Ja ehkä myös imettää. 

Pyykkivuoren sentit vaihtuvat metreihin. 

Kantoreppu ja jumppapallo. Elämäni tärkeimmät tavarat juuri nyt. 

Kyyneleet. Ilo, väsymys, liikutus - mikä tahansa syy. Vauvavuosi on tunteiden vuoristorataa.

Oi tervetuloa meille, vauvavuosi!

Helppo vauvavuosi - joko vihdoin se meille annetaan?

Gradun palautus edellisenä päivänä synnytystä. Kaamean synnytyksen jälkeen sairaalan käytävät täyttävä tuskainen itku. Ensimmäinen yö ikinä, kun minä en nukkunut ollenkaan. Kotiin palatessa silmät, jotka onnen kyyneleiden lisäksi vuodattivat epätoivon ja väsymyksen kyyneleitä. Päivät, viikot ja kuukaudet täynnä murhetta, itkua ja huolta. Yöheräämisiä viiden minuutin välein. Päiväunet vain sylissä hytkyen. Päivän puklusiivoamisia seitsemänkymmentä kappaletta. Pyykkäystä, hoipertelua, epätodellista väsymystä.

Raskausaika töissä ja äitiysloman alku kotona todella vilkkaan esikoisen kanssa. Vauvan tuskainen olo ja vaikerrus synnärillä. Epäuskoinen kotiinpaluu. Oman isäni kuolema vauvan ollessa kolmen päivän ikäinen. Paniikkikohtauksia. Vauvan jatkuvat kaarellevedot ja pulautukset. Omat terveysongelmat ja hätä isän menettämisestä. Suuri ilo vauvasta, mutta niin myös itku, huuto ja nukkumisvaikeudet. Rankka, uneton arki kahden lapsen kanssa. Refluksia, allergiaa, astmaa - loputtomalta tuntuvia päiviä toisensa perään. Suru, joka ei hellitä.

Levollista raskausaikaa en saanut nytkään, mutta joko nyt - joko me vihdoin, kolmannella kerralla olemme ansainneet helpon vauvavuoden? Oi miten se olisikaan toivottu juttu juuri nyt! Emme ehkä huokaise vielä kokonaan, mutta ehkä uskallan kertoa, että paremmalta näyttää ensimmäisten päivien perusteella. Voi vauva, kunpa sinä saisit olla täysin terve, oireeton ja kivuton ja me kaikki saisimme kokea edes yhden kerran normaalin vauva-arjen elämässämme! Sellaisen vauva-arjen, joka ei olisi sairauksien täyteinen eikä surun verhoama. Kunpa se nyt toteutuisi!

Mitä todennäköisesti tapahtuu tulevana vauvavuonna

Aion täysimettää puolen vuoden ikään asti ja imettää tietysti koko vauvavuoden, ja toivottavasti paljon sen ylikin (kolmevuotiaaksi asti olisi hieno tavoite!).

Jos vauva on persoonaltaan ja temperamentiltaan sellainen, että hän tarvitsee paljon läheisyyttä, annamme sitä rajoituksetta. Nukumme perhepedissä, sylitämme ja kannamme, vaikka 24/7. 

Aloitamme kiinteät mahdollisimman pienillä määrillä ja mahdollisimman hitaasti.

Osaamme tarttua mahdollisiin refluksi-allergia-astmaoireisiin heti niitä havaitessamme, ja aloitamme tarvittavat toimenpiteet samantien.

Emme pidä unikouluja vauvalle.

Emme rokota vauvaa.

Panostamme laadukkaisiin ja hyödyllisiin maitohappobakteereihin ja vitamiineihin (niin imetyksen kautta kuin suoraan vauvallekin).

Iloitsemme vauvan jokaisesta uudesta opitusta asiasta ja kasvetusta sentistä, mutta emme kiirehdi odottamaan aina vain seuraavaa vaihetta. Pyrimme nauttimaan juuri siitä hetkestä ja niistä taidoista, joita hänellä on sillä hetkellä.

Stressaamme vähemmän kuin edellisinä vauvavuosina. Edessä ei ole (toivottavasti ja todennäköisesti ainakaan) työnhakua, rahahuolia, muuttoa, parisuhdekriisiä eikä suuria heilahteluita Pikkusankarin ja Minimullistajan sairauksissa, joita kaikkia olemme kokeneet edellisinä vauvavuosina. Lähisuhdekriisejäkään tuskin on tiedossa, sillä lähipiiriin on löytynyt ne muutamat mahtavat timantit hyvän elämän pilaajien poistuessa omaan elämänkuplaansa. Tietysti toivon myös, että samanlaista maailman suurinta surua tai siihen verrattavia asioita ei tapahdu, kuin viime vauvavuonna.

Tulen luottamaan omaan äidinvaistooni yhä enemmän.  

Nämä kaikki yllämainitut asiat on opittu edellisten kahden vauvavuoden aikana ja niiden seurauksena. Tällä kertaa pyrimme toimimaan entistäkin paremmin kuin edellisillä kerroilla, sillä olemme taas askeleen viisaampia ja kokeneempia vanhempia.

Vinkkejä tuoreille vanhemmille

Jos nyt, viiden ja puolen vuoden lastenhoitokokemuksella antaisin neuvoja itselleni, tuoreelle äidille, joka raahaa hymyssä suin, mutta silmät väsymyksestä kiinni painuen vauvaansa synnäriltä kotiinsa, niin mitä ne olisivat?

Kodin ei tarvitse olla puolen millin tarkkuudella siivottu. Pikkusankarin vauvavuotena minä, minä todellakin asettelin jokaikisen tavaran paikoilleen niin, että pyörin sen ympärillä minuutin varmistaen, että paikka on varmasti oikea. Ja minä, minä todellakin pesin pyykkiä silloinkin, kun aivoni eivät osanneet edes erottaa, mikä siivouskaapin töniköistä on pesuaine. Ei olisi tarvinnut. Ei todellakaan. Minä uuvutin itseni.

Lapsen ei tarvise nukkua rattaissa, jos hän ei nuku siellä. Simple as that. Minä itkin, kävelin, nostin vauvaa, itkin, kävelin, nostin vauvaa, itkin, kävelin, nostin vauvaa. Monta tuntia putkeen, aurinkolasit silmilläni. Olisin vain voinut hyväksyä sen, että vauva ei nuku rattaissa. Helpommalla pääsen, kun pidän vauvaa rintarepussa ja sylissä kaikki uniajat.

Vauvan ei tarvitse syödä sitä yhtä ainoaa oikeaa sosetta, jos se ei maistu. Vaikka neuvolasta ohjeistettaisiin aloitussose, sen ei todellakaan tarvitse olla se. Minä syötin pojalleni väkisin perunaa, koska se oli se aloitussose terkkarimme mukaan. Poika huusi kauhusta, kun työnsin lusikkaa hänen suuhunsa, ja myöhemmin paljastui, että peruna oli yksi pahimmista allergioiden ja refluksin aiheuttajista hänellä.

Jos sinusta tuntuu, että jokin on vialla, niin suurella todennäköisyydellä jokin on vialla. Siitä huolimatta, että lähipiiristä sanottaisiin mitä vain. Äidinvaisto ei ole koskaan minulla pettänyt. Sitä vaan pitää uskaltaa kuunnella.

Vauva ei itke muuten vain. Tämä on minun mielipiteeni. Vauva itkee nälkää, janoa, läheisyyden kaipuuta, hermostusta, kipua, kylmää, kuumaa, turhautuneisuutta... Mutta koskaan vauva ei itke turhaan. Minun mielestäni itku on aina kutsu auttamaan. Silloin vauva tarvitsee vanhempaa. Tavalla tai toisella.

Älä syö mitä vain vauvavuotena. Minulta ei siis heru suostumusta einespitsa-sprite-munkki-ruokavalioon. Vaikka kuinka olisi väsynyt. Sillä, mitä syö, on niin suuri vaikutus jaksamiseen, että järkevä ruokailu on yksi niistä harvoista asioista, joista kannattaa yrittää kaikkensa pitää kiinni myös vauvavuotena. Eikä se järkevä ruokailu tarkoita kahden kuukauden reseptinmietintää ja maailman terveellisimmän vihanneksen kaivuumatkaa Tiibetin maaperän alle. (Ja tässä puhutaan nyt sekä niistä, jotka eivät joudu olemaan imetysdieetillä että niistä, jotka joutuvat.)

Syö vitamiineja. Ruuan lisäksi purkista. Oikeasti, varsinkin jos imetät, tarvitset vähintäänkin monivitamiinia ja d-vitamiinia. Oikeasti.

Kokeile elämää ilman kofeiinia. Tiedän, nyt monet naurahtavat ja pyörittelevät päätään ja vannovat, että eivät ikinäkoskaan pärjäisi vauvavuotta ilman kahvipannujen tyhjentämistä kymmentä kertaa päivässä. Minä koen, että olen saanut jaksamisestani tasaisemman ilman kofeiinia. (Juttujani kofeiinittomuudesta on muun muassa täällä ja täällä.)

Aamu voi alkaa myös ilman kofeiinitankkausta.

Älä panikoidu, vaikka oma lapsi ei olekaan samassa ryömimis- ja jokelteluaikataulussa hiekkalaatikkojengin muiden pilttien kanssa. Normaali oppimisskaala on oikeasti tosi, tosi iso. 

Oikeat ystävät jäävät viereesi. He eivät jätä. He haluavat auttaa.

Katso puolisoasi armollisesti. Ehkä hän yrittää ihan kaikkensa, vaikka siltä ei aina näyttäisikään.

Takauma vauvavuoteen

Synnäriltä se alkoi. Nukkumattomuus ja tuskallinen itku. Huonetovereideni vauvat olivat postikorttivauvoja - he lähinnä seilasivat untenmailla tai vain vähän parkaisivat välillä tankkauksen merkiksi. Minun vauvani, se oli heti alusta asti kuin ehkäisyneuvolan kauhukertomuksesta: itkuinen, tyytymätön ja koko ajan heräilevä. Jo tuolla vauvanhakulaitoksessa ollessani uumoilin, että tästä lähtien meidän perheessä kannettava ei tarkoita tietokonetta, vaan vauvaa. Kun pääsin rakkaan parkuvan nyyttini kanssa kotiin, olin väsyneempi kuin koskaan ennen koko elämässäni. Mutta vähänpä tiesin, mikä minua odottaisi. Minua odotti kidutuksien kidutus. Sellainen vuosi, jolloin nukuin ehkä sadasosan siitä, mitä kehoni olisi tarvinnut.

Päivät kuluivat harmaan raskaan väsymyspeiton alla toimiessa. Vuorokaudet täyttyivät sylissä ja kantorepussa nukuttamisesta, kantamisesta ja hyssyttelystä eri asennoissa, itkun kuuntelemisesta ja itse itkemisestä, pitkistä epätoivoisista nukuttamislenkeistä ja jatkuvana viihdekeskuksena toimimisesta. Vauva ei viihtynyt missään eikä nukkunut juuri missään. Vauva halusi olla koko ajan rinnalla, mutta sai silti järkyttäviä rintaraivareita.

Iloinen tapahtuma. Täynnä itkua.

Luulin olevani normaalia heikompi, herkempi ja avuttomampi vanhempi. Oletin, että ne ohjeet, joita kuulin neuvolassa ja lähipiiriltä, olivat totta. Luulin, että vauva itki nälkäänsä. Jo sairaalassa ensimmäisenä yönä hoitajat työnsivät pullon käteeni, kun kuulivat vauvan itkun vain jatkuvan ja jatkuvan. Kotona tungimme lehmänmaitoa vauvaamme ennen imetystä, imetyksen jälkeen ja imetysten välissä - koska vauvahan itki nälkäänsä. (Niin, vaikka hän kasvoi normaalisti, ja voi jopa tukevasti...) Koska itku ei hellittänyt, vaan päinvastoin tuskaisuus vain lisääntyi, suositteli terkkarimme kiinteiden aloittamista kolmikuisena – tietenkin perunalla. Sitä me sitten itsekin kauhusta vollottaen työnsimme väkisin vauvamme suuhun, koska vapaaehtoisesti vauvamme ei todellakaan, ei siis todellakaan, halunnut sitä syödä.

Mikään ei auttanut. Eivät korvikkeet eivätkä soseet. Hänellä ei ollut tarvetta lisämaidolle eikä -ruualle. Pikkuhiljaa aloin tajuamaan, että tämä ei ole normaalia. Tämä ei ole vain sitä, että vauva on temperamentiltaan tällainen ”vähän haastavampi” tai että hänellä olisi vain jotain ”koliikkia”. Aloin luottamaan äidinvaistooni. Siitä huolimatta, että sain kuulla kerta toisensa perään, että ”vauvat nyt vain itkevät”, ”et ole vain tottunut vauvanhoitoon” ja sen sellaista, aloin ottamaan asioista selvää. Sain käsiini kehutun allergologin yhteystiedot ja sain hätäajan hänen vastaanotolleen.

Viihdyttiinkö meillä autossa? Arvaatte varmaan.

Siellä vastaanotolla itkin. Voi että minä itkin. Joku ymmärsi, joku auttoi, jollain oli apua tilanteeseemme. Allergologi määräsi minut kuuden ruoka-aineen imetysdieetille (bataatti, kana, riisi, kesäkurpitsa, mustikka, päärynä), jolla sitten noin vuoden elelin. Tämän lisäksi vauvalle aloitettiin refluksilääkitys. Tämä tapahtui vauvan ollessa seitsemän kuukautta.

Mitä eroa oli seitsemällä ensimmäisellä kuukaudella ja sen jälkeisillä kuukausilla? Ensimmäiset seitsemän kuukautta yöheräämisiä oli joka yö 20-40 kappaletta, useimmiten 40. Päiväunet olivat aina tai lähes aina kahden viiva kymmenen minuutin pätkissä. Pukluja tuli noin 70 kappaletta vuorokaudessa. Imetysdieetin ja lääkityksen aloittamisen jälkeen yöheräämiset vähenivät 0-10 kertaan ja päiväuniakin vauva alkoi nukkumaan puolen tunnin, joskus jopa tunnin pätkissä. Puklaaminen loppui lähes täysin! Ihon lehahtelu loppui melkein tyystin. Entinen, jatkuvasti nähisevä, happaman näköinen, minua nipistelevä ja tuskaisesti kiemurteleva vauva olikin nyt usein hymyilevä, touhukas, oppivainen ja iloinen pienoinen! Hän alkoi viihtymään muissakin asennoissa kuin pystyssä sylissä.

Tätähän se oli. Reilu vuosi.

Minä en siis ollut hullu äiti. Minä en siis liioitellut arkemme rankkuutta. Minä en siis hakenut huomiota väsymykselläni ja kertomuksillani vähän erikoisemmasta vauvavuodesta. Minulla vain oli todella allerginen ja pahasti refluksitautinen vauva. Vauva, joka joutui kärsimään suurimman osan vauvavuodestaan äärimmäisten kipujen kanssa. Vauva, jonka kurkku oli tulehtunut paloautonpunaiseksi närästyshapoista. Vauva, jonka suolisto oli niin hajalla, että koko vastustuskyky oli rakennettava uudestaan. Vauva, joka ei saanut hyviä kasvun ja kehityksen edellytyksiä aivojen työskennellessä liiallisten kipukokemusten käsittelyssä.

Uusin vauvavuosi

Ensin ajattelin, että kirjoittelisin tämän viimeisimmän vauvavuotemme top-listaa esineistä ja asioista, joita ilman emme olisi selviytyneet, mutta sitten muistinkin, että kappas - kirjoitinkin sellaisen jo pari vuotta sitten: Refluksivauvavuoden topkymppi. Kaiken tuossa postauksessa luetellun voin allekirjoittaa edelleen. Jäin kuitenkin miettimään, mikä kaikki on ollut erilaista Minimullistajan vauvavuotena.

Meillä on nukuttu yöt paremmin. Viimeisen vuoden aikana me olemme saaneet vain katkeria maistiaismuistelmia siitä, mitä yöllinen meno oli Pikkusankarin kanssa. Silloin saattoi olla monta kuukautta putkeen sitä 40 herätystä yössä, mistä meillä on nyt vain yhteensä muutaman viikon verran kokemusta Minimullistajan kanssa. Mutta hyvin nukkuvaa poikaa emme vieläkään saaneet - koko elämänsä Minimullistaja on heräillyt vähintäänkin parin tunnin välein. Ja normaaliyö on edelleen noin viisi herätystä. Flunssa tai epäsopiva kokeilu tuplaa tai triplaa normaaliyön heräilymäärän.

Meillä on nukuttu päikkärit paremmin. Joo semmoisista kolmet kahden tunnin unet-unelmapäivistä on ollut aivan turha haaveilla tämän uusimman pojankaan kanssa. Nyt puhutaan siitä, että Minimullistaja saattaa nukkua enemmän kuin 10 minuutin pätkiä ja hän saattaa nukkua jopa yli tunnin kerrallaan. Muutama hauskankaamea kolmen tunnin yllärikin on koettu (sormet silloin kännykällä valmiina soittamaan yksiyksikahteen, jos vauva ei hengitäkään).

Meillä ei ole puklattu kuin 10% siitä, mitä edellisenä vauvavuotena. Ja suurin puklailu sijoittui juurikin niihin ekoihin kuukausiin ennen kun imetysdieetti kiristettiin tiukemmaksi. Pikkusankari kärsi noin 70 puklua päivässä...

Me olemme osanneet nauttia vauvavuodesta. Sanonpa nyt rehellisesti, että Pikkusankarin vauvavuodesta emme nauttineet juuri ollenkaan. Nyt on ollut kaikin puolin helpompi nauttia: vauvanhoidon tuttuus, ongelmien tunnistaminen varhaisessa vaiheessa ja entisestään vahvistunut yhteinen vanhemmuuskokemus ovat taanneet sen, että hymy on ollut herkässä useasti ja pienistä hetkistä on löytynyt paljon timantteja muistoihin. Myös elämän rajallisuuden tajuaminen on vahvistanut hetkessä elämisen taitoa ja elämästä nauttimista vauvan kanssa.

Aivan ehdottoman tärkeitä juttuja tänäkin vauvavuotena ovat olleet ainakin:

vakuutus - yksityisellä puolella kun käynnit ovat tyyriidyyleltään mitä ovat... esimerkiksi viimeisin kerta taisi maksaa 800e

asiantunteva allergologi - yksinkertaisesti ilman the Gurua olisimme hukassa melko usein

kantoreppu - Minimullistaja asui siellä vauvavuodestaan noin 90%

korvatulpat - jo se pienikin äänen vaimennus välillä on aika jees juttu

Kaikenkaikkiaan me olemme tyytyväisiä vauvavuoteen liittyviin valintoihimme:

-jo raskausaikana laadukkaat maitohappobakteerit, monivitamiinit sekä c:t ja d:t

-Minimullistajalle alusta asti voimakkaat maitohappobakteerit ja hyvät d:t

-imetysdieetin välitön kiristäminen, kun oireet menivät Minimullistajalla tuskan puolelle

-rokotteiden skippaaminen ekalta vuodelta kokonaan

-ehdoton ei normaalille lehmänmaitokorvikkeelle

-kiinteiden aloittaminen mahdollisimman myöhään

-pitäytyminen Siliceassa (ja muutamassa Gaviscon-kokeilussa) mahdollisimman pitkään

Ensimmäisestä vauvavuodesta mieleen jäi kauhu, tuska, pelko ja epävarmuus. Toisesta vauvavuodesta mieleen jäi kaiken sen muun surun keskellä kuitenkin ilo, onni ja varmuus omaa toimintaa kohtaan vanhempana.