Kun äiti ja poika Suomi-road-tripille lähti

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Ystävän kolmekymppiset kolmen ja puolen sadan kilometrin päässä ja lastenhoito-ongelmat - niistä se ajatus sitten lähti. Nimittäin ajatus minun ja esikoisen pienelle kahdenkeskiselle Suomi-kiertoajelulle reilu kuukausi sitten. Alun perin minun piti päästä karkaamaan pienimuotoiselle yksinlomalle ennen vauvan syntymää, sellaista yksinlomaa kun en ollut yhtään viettänyt tässä reilun kuuden vuoden aikana. Mutta mites siinä sitten kävikään? No, perinteisesti, eli lapsi lähti mukaan reissulle :-D Toiselle lapselle sain sentään järjestettyä hoidon, joten kaksinaikaa vain toisen lapsen kanssa oli luvassa kolmen yön ja neljän päivän verran! Ja jälleen kerran täytyy sanoa, että ei harmita yhtään, että yksin en matkaan lähtenyt, niin hauskaa meillä oli!

Päätimme Pikkusankarin kanssa käydä kolmessa eri paikassa tapaamassa ystäviä road tripimme varrella. Ja koska Pikkusankari oli jo tovin kysellyt, että milloinkohan hän mahtaa päästä taas hotelliin yöksi, olihan sekin tungettava tähän matkaan, jotta saataisiin lisää hymyä pojan kasvoille :-)

(Kääk, anteeksi kännykkäkuvalaatu...)


Tiemme kävi ensin Etelä-Suomen kodistamme Jyväskylään ystävän luokse bunkkaamaan. Koska Pikkusankari rakastaa pyöräilyä, ja pyörä oli tietysti myös tällä matkalla mukana, kävimme heittämässä iltapyöräilyt Jyväskylän perjantai-illassa. Pyöräilyn, iltapalan ja höpöttelyn jälkeen pistimme pedit valmiiksi ja toivoimme kaikki pitkiä yöunia Pikkusankarille ja sitä kautta myös meille muille (hän kun herää joka toinen aamu 05jotain ja joka toinen aamu 06jotain...).

Olihan se kello melkein seitsemän, kun kuusivuotias herätyskellomme soi! Aamutouhujen jälkeen pakkasimme itsemme tavaroinemme autoon ja käänsimme auton nokan kohti Kuopiota. Siellä meitä odotti lapsuudenystäväni, joka sitten vietti aikaa Pikkusankarin kanssa sen ajan, kun minä kävin rilluttelemassa ystävän lapsettomilla kolmekymppisillä. Eihän se kovin suurta rilluttelua ollut, sillä juuri tällä matkalla minulla oli päällä vuoden ainoa ja pahin flunssa. Nukuin siis mysteerihuonekeskuksen aulassa sillä aikaa, kun muut ratkoivat riemun kiljahduksin mielenkiintoisia mysteerejä. Toiset päikkärit otin juhlissa ystävän käskystä, heh. No, näiden unien avulla sitten pysyinkin tolpillani iltaysiin asti, ja huippuahan se nyt oli nähdä pitkästä aikaa ihania ystäviä kivan juhlan merkeissä! Vielä hauskempaa olisi tietysti ollut, jos olisi päässyt jatkoille asti mukaan... mutta ensi kerralla tai sitä seuraavalla sitten :-)

(Juhlissakin mentiin kännykällä, joten anteeki mössökuvalaatu - tämä ei tule toistumaan usein!)

Saavuttuani juhlista ystäväni luo Pikkusankari hillui vielä täydessä touhussa sohvan jousituksia testaten. No, hauska päivä oli heilläkin ollut takana, vaikka unirytmi olikin vähän kadoksissa :-D Hän oli päässyt muun muassa katsastamaan Kuopion leikkipuistot, riehumaan koiran kanssa, laavulle paistamaan makkaraa ja valitsemaan vielä iltaleffan ja namitkin. Minä uuvahdin samaan aikaan Pikkusankarin kanssa, ja taisi ystävänikin nukahtaa pian, sillä Pikkusankari oli pitänyt hänet kyllä koko päivän hyvässä vauhdissa :-D

Kun aamu koitti ja kuulumisia oli hetki taas vaihdeltu, lähdettiin Pikkusankarin kanssa kohti viimeistä etappiamme: Kouvolaa! Ikinä ennen en ollut Kouvolassa (junanpysähtymisiä lukuunottamatta) käynyt, joten pääsimme tutustumaan tähän meille ihan uuteen kaupunkiin. Meidät majoitti Sokos Hotel Vaakuna. Hotellivertailujen perusteella juuri tämä hotelli oli Kouvolan hotelleista Pikkusankaria ajatellen kivoin mahdollinen: oli iso kattava leikkihuone ja sauna/poreamme-osasto. Muutenkin paikka vaikutti nettikuvien perusteella siistiltä, elegantilta ja tyylitellyltä ja asiakaspalvelu ystävälliseltä heti huonetta varatessani. Pääsimme siis testaamaan Sokos Hotel Vaakunan superior twin-huonetta Pikkusankarin kanssa yhdeksi yöksi!











Kun olimme heittäneet kamamme hotelliin, saapui ihana Anna meitä noutamaan ja sitten lähdettiinkin kävely/pyöräilyretkelle iltaa viettämään. Anna oli Kouvola-oppaamme, ja tuli nähtyä ne pikkupojille tärkeät poliisilaitokset, pelastuslaitokset ynnä muut siinä matkan varrella :-D Käytiin kuikuilemassa Kouvolan maisemia hyppyrien juurelta. Ihan hyppyrien korkeimmalle tasolle ei päästy, ja sekös jäi harmittamaan Pikkusankaria. Mahtavan aurinkoisen iltakävelyn jälkeen päästimme Annan tekemään raakakakkutöitänsä (muuten, jos ette vielä lueskele Annan blogia Anna mun treenaa - niin kannattaa, se on täynnä inspiroivaa ja viisasta sisältöä!), ja me lähdettiin Pikkusankarin kanssa ostamaan iltapalaa ja sen jälkeen tutustumaan hotelliin.

Hotellissa oli todella rauhallista - kiitos sykysisen sunnuntai-illan! Kävimme kurkkimassa kaikki hotellin kolkat, ja hetkeksi pysähdyimmekin leikkitilaan. Päätimme kuitenkin lähteä viettämään iltaa vielä saunaosastolle, joten kävimme huoneen kautta hakemassa tarvittavat tavarat. Pikkusankari toivoi kuntosalilla piipahtamista, joten siellä oleskeltiin hetki. Minä flunssaisena vain vähän auoin autossa istumisesta jumittuneita paikkoja enkä lähtenyt sen koommin rehkimään, mutta Pikkusankari kieppui kaikissa mahdollisissa laitteissa. Sitten lähdimme kylpylöimään! Myös saunaosastolla saimme olla täysin kaksin parin tunnin ajan! Ja sekös oli Pikkusankarin mielestä niin siistiä (ja äidinkin mielestä aika luksusta!)! Pikkusankari jaksoi poreamme-suihku-sauna-ravausta niin kauan, että minun piti jo lähteä pukeutumistilan sohvalle lepäämään :-D Kun Pikkusankarikin väsyi, lähdimme nukkumaan huoneeseen. Jep, uni tuli aika pian ja sängyt kyllä kelpasivat meille vähän vaativimmillekin nukkujille :-) (Kotona meillä kun kuitenkin on meille kustomoidut sängyt :-)) Se, että toinen sänky oli soppeen eristettynä, takasi sen, että Pikkusankari ei tänä yönä herännyt minun yskimisiin ja räkimisiin eikä huonon olon voivotteluihin niin helposti kuin edellisinä öinä, jolloin nukuimme ihan vieretysten.







Aamupala oli perinteinen, kattava hotellin aamupala, ja onnekseni minäkin sain syötyä siellä vatsani täyteen pahasta raskauspahoinvoinnista huolimatta. Pikkusankari oli tapansa mukaan haltioituneessa tilassa, kun hän sai hakea pöytään vaikka mitä kaikkea herkkua - ja nautiskella niistä ilman, että kukaan hoputtaa eskariin. Me Pikkusankarin kanssa jatkoimme edellisillan leikkiä, että olemme kuninkaallisia, sillä ketään muuta ei aamupalalla näkynyt. Hotelli oli vain meidän, heh. Välillä leikimme tosissamme, ja välillä räkätimme hauskalle leikillemme (kuusivuotias on siitä syystä minun mielestä juuri niin ihanassa iässä, että hän osaa jo nauraa sille omalle leikilleen samalla tavalla kuin aikuinen!).






Viimeinen päivä oli siis käynnistynyt kivasti. Kyselin Pikkusankarilta, että mitä hän tahtoisi vielä tehdä, ennen kuin lähdetään ajelemaan kotiin illalla. Hän toivoin ainakin sisäleikkejä ja ulkoleikkejä. Sisäleikit onnistuivat hienosti hotellin isossa leikkitilassa: vietimme siellä kaksi ja puoli tuntia!






Juttelin hotellin vastaanottovirkailijan kanssa ulkoaktiviteettivaihtoehdoista, ja yksi sieltä nousikin ylitse muiden: lapsille suunnattu luontopolku Niivermäen luonnonsuojelualueella! Tämä kuulosti ihan must-jutulta aurinkoisena syyspäivänä!

Pakkasimme kaikki tavarat autoon ja ajoimme luontopolun parkkipaikalle. Metsä ei koskaan petä! Oli taas kerran niin mahtava samoiluretki! Luontopolulla lueskelimme metsätietoiskuja, täytimme respanaisen meille tulostamaa luontobongausvihkosta ja kävimme kurkkimassa näkötornista Kouvolan maisemia. Pikkusankari olisi halunnut kiertää luontopolun vielä toisen kerran läpi, mutta kello alkoi olla jo sen verran, että oli lähdettävä ajelemaan kotia kohti :-) Päivä kului hienosti näinkin, vaikka alkuperäinen suunnitelmamme oli kiertää Kouvolan museot maanantaina. Hotellin vastaanotossa suunnitelmistamme puhuessani kuitenkin selvisi, että kaikki Kovuolan museot ovat talvikaudella maanantaisin kiinni.








Tällä road tripillä sain taas vahvistuksen sille ajatukselle, että lapselle olisi hyvä antaa sitä kahdenkeskistä aikaa aina silloin tällöin! Lapsesta kuoriutuu ihan uusia, mahtavia piirteitä esille, kun sisarukset eivät ole siinä läsnä! Kiitos vielä kaikille osallisille ja tietysti myös Sokos Hotel Vaakunan työntekijöille, kun tahdoitte meidät majoittaa ja tutustuttaa Kouvolaan!  Kesäreissulle jääkin sitten koluttavaksi ne museot, Tykkimäki ja sen lisäksi monenmoiset urheliaktiviteetit, joita lueskelin Kouvolasta löytyvän (mm. kalliokiipeily, melonta, golf...). Myös ihanalle Repovedelle palaisin milloin vain - siellä vietimme vuosi sitten parin päivän seikkailun siskoni ja kolmen pojan lauman kanssa.

Tällainen reissailu on tosi kivaa vaihtelua arkeen, varsinkin, kun matkustaminen ei ole enää ollenkaan tuskaa lasten kanssa. Lueskelin vähän aikaa sitten vanhoja tekstejäni, ja kauhistuin, miten vaikeaa meillä on esimerkiksi matkustelu ennen ollut: tekstit Matkalla tuskalaan? ja Perhematkojen aatelia järkyttivät minut hetkeksi. Ai että, miten helpolla nykyään pääseekään! Matkustamisesta oikeasti nauttii, wau! Road trip oli silti onnistunut, vaikka flunssani oli kaamea, raskauspahoinvointini kokoaikaista ja ruokakaupassa piti käydä jatkuvasti naposteltavaa hakemassa (jep, raskaus...).

Jos teitä kiinnostaa meidän tämmöiset matkailut ja muutkin arjen touhut enemmän, niin jakelen näitä juttuja enemmänkin (päivittäin) instagramissa (nimimerkillä skribentti), en niinkään täällä blogissa :-) Toki instaan heitän paljon myös ruokakuvia ja muutakin sekalaista matskua :-)

Yhteistyössä Sokos Hotel Vaakunan kanssa 

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Theme by: Pish and Posh Designs