Taikasauva viuhahti!

lauantai 28. kesäkuuta 2014

Nyt näkyy valoa! Taikasauva nimeltä Aerius heilahti ja poisti 70% kaikista Pikkusankarin oireista. Aerius siis tuplattiin the Gurun ohjeesta - ja padam! seuraavana päivänä suurin osa oireista katosi. Kaikille siis tiedoksi - normaalin uhman saa katoamaan kyseisellä oraaliliuoksella aika nopeasti, että jos haluatte kokeilla... ;-) Jäljellä on oireita, ja välillä kurjan paljonkin, mutta koska arki oli jotakin aivan hullua viimeiset kuukaudet Pikkusankarin kanssa, niin tämähän tuntuu nyt suorastaan mahtavan leppoisalta elämältä näillä oiremäärillä! Ja se minun fiilis, kun katson rauhassa leikkivää lastani... Sitä on vaikea kuvailla. Se on aika sanalla sanottuna aika upea.

Joissakin perheissä jokapäiväinen näky. Meidän perheessä oireettomien aikojen näky.

Leppoisan elämän aineksia tarjoilee myös vihdoin meille kaikille heipat sanova flunssa-silmätulehdus-korvatulehdus-yhdistelmä. Melko huojentavaa on huomata, että refluksia pahentavien kahden hampaan, kovan yskän ja inhottavan tukkoisuuden jälkeen Minimullistajakin on venyttänyt uniaikaansa viidestä minuutista tuntiin, puoleentoista! Oma vointikin kun jo sallii unten maille pääsyn melkein jokaisen Minimullistajan unipätkän ajaksi, kun ei enää tarvitse kituuttaa kamalassa korvakivussa ja yrittää olla tukehtumatta jatkuviin yskänpuuskiin. Vielä kun saisi muut murheet lykättyä aivoista yöksi pois ja kehon tajuamaan, että suurin hälytystila (=aivan jatkuva heräily) on toistaiseksi ohi. Pakko sanoa, että meillä oikeasti käytiin aika tosi pohjalla väsymyksen kanssa. Nyt saa kai vähäksi ajaksi huokaista.

Kuten moni tietää, väsymys vähintäänkin tuplaa tai triplaa negatiivisten tunteiden voimakkuuden. Silloin, kun ihminen ei ole nukkunut yhtäkään kropan tarvitsemaa unipätkää moneen viikkoon, ei tunnu yhtään kivalta, että joku tuntematon tai tuttu silvaltaa sanoilla vain loukatakseen. Ei ole yhtään kiva joutua selvittämään ylimääräisiä itselle kuulumattomia harmeja. Myös kaikki normaalit, jaksamista syövät asiat saattavat tuntua ylitsepääsemättömän vaikeilta. Väsymys on ankara seuralainen.

Onneksi taas tämäkin todellinen suohon uppoaminen sai tajuamaan entistä paremmin sen, miten syvää ja voimaannuttavaa aito rakkaus on ja miten vähäpätöistä kaikki muu on. Arvostus, kiintymys, yhteenkuuluvuudentunne ja kunnioitus mieheäni kohtaan sen kun vahvistuvat. Me olemme tiimi, jota eivät refluksisuot noin vain mukanaan nielaise! Me taistelemme rakkaiden lastemme puolesta. Teemme mitä vain.

Saako vielä vähän lässyttää...? Tai no, säästän vikat sanat suoraan miehelle ja menen kertomaan ne nyt. Moikka!

12 kommenttia :

  1. Vastaukset
    1. Niinpä! <3 Nyt taas nautitaan täysillä tästä hetkestä ennen kuin aletaan lääkkeitä tiputtamaan / tulee jotakin muuta tilannetta pahentavaa eteemme.

      Poista
  2. Ihana kuulla! Nauttikaa nyt olostanne ja tehkää lääkityksen tiputus vasta joskus ;)

    Käyn kyllä aina kuulumisia lukemassa, mutta en oikein löydä sanoja joilla helpottaisin oloasi, joten jätän kommentoimatta. Näet kuitenkin että joku on käynyt lukemassa ja siten jakaa asiat kanssasi. Toivon että edes se helpottaa pikkuisen?

    Itselläni oli taas kerran kovat kivut refluksin takia. Nukuin pari yötä istualleen sekä ylimääräisesti itseäni lääkiten. Jopa silloin mietin pikkusankaria. Itse olin itselleni tämän silloin aiheuttanut (söin liikaa kiellettyjä ja lääkityksen unohdin tuplata ajoissa). Nyt alkaa olo tasaantua, hellä tuo ylävatsa on edelleen ja nukun ed koko yön oikealla kyljelä. Aikaa ekoista pahoista oireista on melkein kaksi viikkoa. Mutta ehkä taas muistan huolehtia itsestäni jonkin aikaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, toisaalta olisihan se kiva jatkaa näillä hulluilla droppimäärillä piiiiitkään, mutta katsotaan, milloin lääkärin mielestä on vähennysaika...

      Mun mielestä on aivan ihana saada kommentteja, mutta aivan yhtä hyvin käy sekin, ettei tule kommentteja. Tietysti kommentit ovat bloggaamisen suola ja niistä saan vertaistukea. Jo pelkkä jäljen jättäminen on kiva juttu - ei siinä tarvitse osata paljon mitään sanoa.

      Voi kauhistus sunkin oloa :-( On se vaan pirullinen tauti! Toivottavasti kivut pysyisivät nyt poissa!

      Poista
  3. Hieno homma! Miehen tuella on uskomaton merkitys. Olen muistanut kertoa omalle miehelleni, että kuinka tärkeää on hänenkin osuutensa tässä hullunmyllyssä. Meillä on kummallakin onni, kun on miehet, jotka osallistuvat ja jaksavat. <3

    Pst. Kiitos kirjoituksesi, tajusin Neidin ongelman. Uhma on ollut stratosfäärisissä järjettömissä mittasuhteissa. Sitten tajusin Aeriuksen olevan minimissä ruokakokeilujen vuoksi. Palautin sen annoksen normiin ja tänään tuntuu olevan ensimmäinen normaali päivä ilman itkupotkuraivareita. Kaikkea sitä unohtaakin pahimpaan siitepölyaikaan. Nolottaa oikein.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Yyhoona tästä ei tulisi mitään!!

      Joo - aina ei vaan muista ja tajua niitä ihan perusjuttujakaan! Onneksi nyt Neiti sai paremman olon <3

      Poista
  4. Oi että ihan mahtavaa! Toivottavasti parempi hetki jatkuu pitkään ja saatte hengähtää ja kerätä voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep! Samaa toivon minäkin, niin meidän vanhempien kuin lastenkin takia.

      Poista

Theme by: Pish and Posh Designs