Terve perhe liikenteessä

Refluksitauti, allergiat ja niiden uuvuttama arki eivät välttämättä loista läsnäolollaan arjen nopeissa kohtaamisissa. Kahdella ei-juuri-millekään-allergiselle vanhemmalle on annettu mukavasti sopeutumishaastetta, kun lapsi on superallerginen tapaus. 

Välillä ollessani sosiaalisissa tilanteissa tai väkijoukon jatkeena kaupoilla tai tapahtumissa Pikkusankarin kanssa, leikittelen ajatuksella, että minulla on terve lapsi tässä mukanani. Annan ihmisten automaattisesti olettaa, että me olemme vain tavallinen terve perhe. Nautin hetken siitä fiiliksestä, että Pikkusankarilla ei ole mitään hätää, ongelmaa eikä sairautta. Että me vain lillumme tässä vellovien massojen rauhallisessa virrassa eteenpäin, annamme piilotajuisten ja irrationaalisten ainesten määrittää identiteettimme hetkeksi… Kunnes HK:n punasinivalkotakkinen ylipirteä promoaja työntää ruskeaa käppyrää Pikkusankarin kouraan ja julistaa grillikauden iloja perheen pienimmillekin. Tai kun valtava syöksyhampainen mammutti heiluu karkkikorinsa kanssa maitohyllyn vieressä ojentaen neonvärisiä namujaan jokaiselle alle metrin korkuiselle tyypille. Herätyyyys! Aivojeni ON-nappi painuu välittömästi päälle, kädet nappaavat kielletyt herkut salamana Pikkusankarin omistuksesta juuri, kun ne ovat tervehtimässä Pikkusankarin kitalakea. Sitten kaikki tarmo suuntautuu siihen, että pääsemme täysiä rääkyvän, mielensä suuresti pahoittaneen lapsen kanssa ulos ilman, että joku hälyttää poliisit paikalle.