Tästä tunnistat refluksivanhemman

Jos kutsu käy kahville, lounaalle tai johonkin muuhun sosiaaliseen syömistapahtumaan, refluksivanhempi saattaa suurella todennäköisyydellä kieltäytyä. Hän ei luultavasti kieltäydy sen takia, että seura on huonoa, vaan hän kieltäytyy luultavimmin siksi, että yhteiset herkutteluhetket ovat tus-kaa. Jos refluksivanhempi on itse tiukalla imetysdieetillä, hän ei halua taas yhtä mielensä pahoittavaa tapahtumaa muistiinsa. Häntä ei liiemmin kiinnosta syödä maissinaksua samassa pöydässä, missä syödään banoffee- torttua. Ja vaikka ei imettäisikään, jos lapsi on itse-syömis-iässä, harmi on samaa suuruusluokkaa (jos kahvitteluhetkeä ei saa aikataulutettua päiväuniajalle). On meinaan todella mukavaa kertoa pienelle kolmetoista kertaa yhden kahvittelun aikana, miksi hän ei saa samaa herkkua kuin vastapäätuolin taapero, hallita kitisevää sylissä heiluvaa lasta koko ajan samalla, kun itse yrittää nautiskellen mutustella (kuukausien jälkeen sallittua) namia ja käydä pesemässä lapsen käsiä minuutin välein, koska hän kuitenkin pääsee estoyrityksistä huolimatta upottamaan sormensa vastaleivottuun pullaan.

Kun refluksivanhempi kysyy tuttavaltaan kuulumisia, ja saa vastaukseksi vain vauvan kuulumisia, hän ei jää jankuttamaan ”mutta kerro, mitä SULLE kuuluu?”. Refluksivanhempi ymmärtää täysin, jos vanhemman päässä ei pyöri kuin vauvan voinnin ala- ja ylämäet. Tällöin kysyjän ei ole mitään järkeä edes yrittää puristaa pakollista vastausta jostain ihmeellisistä omista kuulumisista, jos ne nyt vaan sattuvat olemaan tässä elämänvaiheessa tismalleen samat kuin vauvan kuulumiset.

Kaverilla kylässä ollessaan, kun aina niin hyväntuulisen ja hymyilevän vauvan vanhempi kertoo, kuinka vauva itkee useimmat päivät lähes taukoamatta ja kuinka unet ovat pääsääntöisesti cooperin testin pituisia, refluksivanhempi ei epäile vauvan vanhemman sanomisia. Hän tietää, mitä vieraskoreus on. Ja hän tietää, miten vihreä tuliaispehmopupu ja taukoamatta tekstiä suoltava vieras voivat vaikuttaa vauvan metelitasoon. Erityisesti hän ymmärtää sen, että vanhemmat tuskin koskaan valehtelisivat vauvan voinnista kertoessaan. Refluksivanhemmalta et kuule vähätteleviä kommentteja. Ja tämä kaikki siitä huolimatta, että kaikilla kyläilykerroilla kaverin vauva on nukkunut kolmen tunnin päikkärit ja jokellellut kiltisti nallemobileilleen koko sen ajan, kun äidit nauttivat berliininmunkkinsa santsisumppien kera. Huono (hyvä) tsäkä on refluksivanhemmallekin tuttu juttu.

Kaupassa, jalkakäytävällä ja ihan kaikkialla niitä tapauksia voi kohdata. Lapsi huutaa, repii, potkii, riuhtoo, äksyilee, puree, heittäytyy maahan kuudennen kerran, piiloutuu, karkaa, heittelee kaikkea eteensä sattuvia esineitä ja syöksyy vaarallisiin paikkoihin. Uhmaa, ehkä. Kasvatusongelmia, ehkä. Käyttäytymishäiriöitä, ehkä. Refluksivanhemmalla on tällaisen tapauksen nähdessään mielessä myös se neljäs vaihtoehto: fyysisiä kipuja, joiden tuottamaa pahaa oloa lapsi purkaa kyseisiin, vanhempia kovasti ilostuttaviin toimiin. Ehkä näin on, ehkä ei. Ja todennäköisesti taustalla on jotain kolmesta muustakin syystä. Mutta refluksivanhempi ei tuomitse tietämättä.

Refluksivanhempi on varannut syntymättömälle lapselleen ajan tutulta allergologilta parin viikon päähän lasketusta ajasta. Tämän jutun kuullessaan ei kannata nauraa; se ei ole vitsi. Ja ihan vaan siksi, että refluksilapsen sisarus on 70 prosentin mahdollisuudella myös refluksitautinen.

Kuullessaan hölmöjä yleistyksiä, kaikkipäteviä neuvoja, lapsen voinnin vähättelyä tai piilotettuja piikkejä, refluksivanhempi saattaa kaataa tuplamitalla takaisin. Hänestä on kuoriutunut todellinen leijonaemo. Niin sadat kerrat hän on joutunut puolustelemaan, hakemaan oikeutusta ja selittelemään, että enää hän ei jaksa edes yrittää ymmärtää tietynlaisia kommentteja ja olla vain hiljaa. Joskus refluksivanhempi itsekin pelästyy omaa hyökkäävyyttään ja lapsenpuolustamisviettinsä voimakkuutta.

Refluksivanhempi on erityisen kiinnostunut joskus hyvinkin omaperäisen kuuloisista aiheista. Hän saattaa huomaamattaan analysoida pitkäänkin sitä, minkälaista eroa on lapsen oksennuksen ja kakan koostumuksessa ja ulostulon nopeudessa silloin, kun lapsi on syönyt porkkanaa, luumua tai bataattia. Refluksivanhempi puhuu millin tarkkuudella lapsen ruokamääristä, vouhottaa sileyden asteesta ja vertailee tosissaan pakastamista ja keittämistä allergeenien hävittämisen tehokkuuden näkökulmasta.