Pottu ei ole pop

Vahinko: 

Huomaamattamme serkkunsa pöydän alle pudottama puolikas grillattu peruna päätyi Pikkusankarin mahaan.

Seuraukset: 

Järkyttävät omantunnon kirvelyt äidillä sekä monen illan ja päivän pahat oirehdinnat Pikkusankarilla. Isot tuskahikikarpalot valtasivat otsaryppyni heti, kun tajusin, mikä sinne Pikkusankarin suuhun olikaan mahdollisesti mennyt: peruna kun ei perunajauhomuodossakaan ole lainkaan siedetty juttu hänellä (edellistä perunaihanuutta täällä: http://heimeillavalvotaan.blogspot.fi/2012/06/pitkan-linjan-refluksiaidin.html).

Lupaukset: 

1. Lupaan olla VIELÄKIN tarkempi ja kirjaimellisesti juosta lapseni perässä kylässä ollessamme lyhentäen välimatkani parista metristä viiteentoista senttiin. Tämä antaa mukavan lisähaasteen muutenkin vilkkaan taaperon perässä juoksemiseen, kun tuhoja pitää korjata, kiukkuja laimentaa ja lasten välisiä riitoja sopia siinä samalla, kun pitää tehdä supernopeaa todennäköisyysarviointia siitä, onko Pikkusankarin kädessä nyt joku leivänpalanen vai barbin pipo, onko suussa vain normaalia suurempi sylkipallo vai kenties omenanpala ja onko lähettyvillä potentiaalisia nurkkia, joista voisi löytää vaikka mukavia karkkiaskiyllätyksiä. Tämän perään pitää tehdä vikkelä päätös, kannattaako asia mennä tarkastamaan Pikkusankaria tutkimalla (ja hänet samalla hermostuttamalla) vai seurata vielä seuraavan sekunnin kolmasosan, josko kyseinen huoli olisikin ollut turha.  

2. Lupaan vannottaa kylään pyytäjiä imuroimaan ja siivoamaan VIELÄKIN paremmin ennen tuloamme. 

3. Haluaisin sydämeni pohjasta myös luvata, että Pikkusankari ei enää ikinä joudu minun (eikä muiden) huolimattomuuden takia kärsimään niin paljon kuin taas tällä kertaa. Kyllä sitä tuskahuutoa kuunnellessa ja kipuilevaa lasta hyssytellessä sydämeni oli taas niin riekaleina, että kotiin linnoittautuminen loppukesäksi kuulosti täydelliseltä idealta ruokavaarojen minimoimiseksi.

Toimet: 

Pikkusankarin tilanne ei ollut mikään järin hyvä ennen perunamaistiaisiakaan, sillä olimme aloittaneet jo ennen vahinkoa uuden, nopeasyklisemmän ruokarotaation, joka ei sitten osoittautunut Losecin ja Gavisconin suojallakaan kovinkaan menestykseksi. Siksi lisäsimme Zyrtecin Pikkusankarin lääkecocktailiin heti perunan nielaisemisen jälkeen. Apua kyseisestä allergialääkkeestä emme kyllä havainneet, mutta emme alkaneet kokeilemaan eri allergialääkettäkään, vaan tuplasimme vielä Losecin päiväannoksen maksimiin. 

Tämänhetkinen tilanne: 

Losecin tuplaus rauhoitti oirehtimista, ja takana on nyt kaksi vähätuskaisempaa päivää ja yötä. Rotaatio on supistettuna käynnissä, koska yritän puristaa vielä muutamat toivon tippaset, että tällaisen lääkesetin suojassa saisimme edes hieman uusia makuja mukaan Pikkusankarin viikoittaiseen ruokalistaan. Pahalta silti näyttää: näinä hieman parempina päivinä onkin sitten vaipan sisältö muuttunut tooooodella pahan hajuiseksi, tahmeaksi ja punertavaksi. Peppu on raukalla ihan punainen. Iho-oireet taas tästä tämänkertaisesta oirekavalkadista vielä puuttuivatkin. Eihän sitä nyt liian helpolla saa päästä.