Kaali on mun kaveri

Muistatteko sellaista ruokaa kuin kaalipata? Minä en muistanut, ennen kuin äitini sitä meille muutamia viikkoja sitten tarjoili. Ja voi että - sehän oli ihastusta samantien! Sen jälkeen sitä onkin sitten syöty meillä viikottain, kyllästymättä :-) En tajua, miten makuaisti voi näin muuttua, sillä lapsena inhosin (!) sitä... Ja ehkä juuri näiden makumuistojen takia en ole koskaan kaalipataa alkanut itse väsäämään, eikä äitinikään ole uskaltanut sitä koskaan yhteisaterioille valmistaa... Heh. 

Tässä teillekin ohje siltä varalta, jos ette ole koskaan itse kaalipataa tehneet tai jos vaikka teidänkin makuaistinne olisivat muuttaneet mieltään ajan kuluessa.

keskikokoinen valkokaali

3 porkkanaa

2 sipulia

500g jauhelihaa

mausteita (ainakin suola ja pippuri)

vettä 

Pese, kuori ja pilko vihannekset. Hauduta niitä kattilassa (noin 3 litran vetoinen) veden ja mausteiden kanssa miedolla lämmöllä. Mausteiksi riittävät suola ja pippuri, mutta sekaan meillä on heitetty myös valkosipulijauhetta, sipulijauhetta, basilikaa, korianteria, kurkumaa, paprikajauhetta, cayennepippuria... Vettä voi laittaa aluksi noin puolikkaan kattilallisen verran (aineksia tulee noin kattilallinen). Jos näyttää, että koko kaali ei mahdu samaan aikaan kattilaan, lisää loput hetken päästä, kun kattilan kaalimassa on pienentynyt. Paista jauheliha erillisellä pannulla (me tykkäämme käyttää normaalirasvaista naudan paistijauhelihaa. Jauhelihan paistamiseen ei välttämättä tarvitse käyttää rasvaa.) ja lisää jauheliha muiden ainesten sekaan kattilaan sitten, kun vihannekset ovat hautuneet noin puoli tuntia. Sekoittele pataa välillä, lisää vettä tarvittessa ja tarkista mausteisuus. Kokonaishaudutusaika on noin 1-1,5 tuntia. 

Kuten huomaatte, minä olen simppelin ruuan ystävä. Henkilökohtaisesti en pidä makeasta ruuasta (tai edes makean häivähdyksestä siinä, vaikka makeasta sinällään tykkäänkin), joten minun kaalipataani ei tule siirappia eikä sokeria. Minun mielestäni kaalipata on parempaa myös ilman riisiä ja erillisiä rasvalisiä.

Yksinkertaista, halpaa, helppoa ja toooodella maukasta!

Helpot herkut

Tässä helppo resepti niille, jotka vieroksuvat kaikkia raaka-paleo-sokeriton-leivonnaisia, mutta silti haluavat leipoa maidottomasti ja viljattomasti. Kananmunaa ja sokeria leivonnaisista kyllä löytyy...niin, eikä näistä paljon muuta löydykään. Haha. Yksinkertaista, helppoa ja nopeaa. Meidän perheen juhlissa ja kyläilyillä näitä on tarjoiltu (meidän allergisten poikien lisäksi) keliaakikoille ja viljaherkille. Monet ovat tykänneet!

Kookosmöykyt (maidoton, viljaton, soijaton, maissiton)

2 (luomu)kananmunaa
2dl (tummaa ruoko)sokeria
250g kookoshiutaleita

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita kevyesti kookoshiutaleet vaahdon joukkoon. Muotoile taikinasta möykkyjä leivinpaperille ja paista 180 asteessa noin 10 minuuttia, myökkyjen ruskistumiseen asti.

Kymmenen lempparireseptiäni akselilla maidoton-viljaton-munaton-sokeriton

Blogini ei ole varsinainen ruokablogi, mutta koska elämäntilanteet ovat ajaneet minut tutustumaan uusiin ruokamakuihin, olen niistä blogihistoriani aikana kirjoitellut silloin tällöin täälläkin. Meidän kohta viisivuotiseen allergiataipaleeseen sisältyy aika kaikenlaista dieettiä: rajattua, vain muutaman ruoka-aineen imetysdieettiä, lapsen hyvin rajattua ruokavaliota, hieman laajempaa imetysdieettiä, vain refluksia pahentavien ruoka-aineiden poisjättödieettiä, siitepölyjen kanssa ristiireagoivien ruokien poisjättödieettiä, eri yhdistelmillä maidoton-munaton-soijaton-pähkinätön-viljaton-gluteeniton-laktoositon-kaaliton-suklaaton-ynnämuuton-dieettiä. Meillä on siis melkoisesti kokemusta ruuanlaiton soveltamisesta.

Minulta kysellään usein reseptejä ja vinkkejä milloin minkäkinlaisiin erikoisruokavalioihin. Blogitekstejäni ja instagramiani selailemalla löytyy vinkkejä niin suolaisiin kuin makeisiin, ihan perusresepteihin. Mutta koska kokeilunhalu keittiössä on kasvanut vuosien myötä ja uusia ihania ruokalöytöjä tavattu, viimeisen puolentoista vuoden ajalta löytyy myös reseptejä, jotka menevät täysin esimerkiksi kategoriaan paleo tai raakaruoka, ihan vahingossa. Jos nyt yhtään oikein olen tajunnut, nykyään jonkinlaisena trendinä on maidoton-viljaton-sokeriton-ruokavalio? Tämmöisistä, varsinkin makeista, resepteistä minulta myös kysellään. Itse en kyseiseen dieettiin olisi varmaan koskaan päätynyt, ellei olisi ollut pakko (en ole muuten-vain-dieettien tai minkään muuten-vain-rajoitusten kannalla). 

Päätin koota tähän minun kymmenen lempparireseptiä, jotka ovat maidottomia, viljattomia, munattomia sekä sokerittomia. Sokerittomuudesta huolimatta reseptit tuskin ovat vhh-kamaa (ainakaan kaikki), sillä käytän paljon hedelmiä ja marjoja leivonnassa, ja juuri sen takia sokeri onkin minun näissä ohjeissa mielestäni turha lisä. Yleensä en jaksa väkertää mitään vähänkään monimutkaisempia leivontajuttuja, joten nämäkin kaikki ohjeet ovat kehitelty tyylillä sekaisin ja suuhun.

Itse en siis pysty seuraavia kaikkia ruokia tällä hetkellä syömään, sillä ohjeissa on myös ruokia (kaksi viimeistä linkkiä), joilla herkuttelin imetysdieetillä ennen kuin pähkinät vedettiin menustani pois. Kananmunaa olen saanut jo parin viikon ajan piilomunana syödä (jes!), mutta jätin nyt ohjeet, joissa on kananmunaa, pois, jotta myös allergisemmat tyypit voisivat hyötyä näistä resepteistä.

Banaanikeksit

Tässä perusbanaanikeksitaikinaan lisäsin punaherukoita.

Raitajuurikaskeksit

Älä anna ulkonäön hämätä näiden herkkujen maistamista.

Siemennäkkäri

Perusnäkkäritaikinaan voi lisäillä juuresraasteita, tässä on porkkanaraastetta.

Punajuurikonvehdit 
 

Kohvehtien valmistaminen on aika helppoa. Kookosjauhon tilalla käytän joskus kurpitsansiemenjauhoa; loistavasti toimii sekin!

Fudge

Jos tykkäät superfoodeista ja pähkinöistä (ja jos pystyt niitä syömään), ne sopivat murskattuina oikein mainiosti fudgen sekaan!

Pallerot

Pallerotaikinaa

Banaanijäätelö

Tässä vaiheessa tästä on varmaan jo kauhottu muutama palanen... Mutta hyvää on!

Banaani-päärynä-avocadokakku

Yleisesti ottaen leivontaan, kuten kyseiseen kakkuunkin, sopivat aina vähän tummuneet banaanit parhaiten.

Porkkanarieskat

Porkkana on ehdottomasti yksi minun lempparivihanneksista, ja tungenkin sitä vähän kaikkiin ruokiin.

Omena-papu-paistos (tästä ohjeesta voi hyvin jättää siinä mainitut kananmunat pois)

Kananmunaa ja kukkakaalia, uuu beibe!

Vielä puoli vuotta sitten, silloin yksivuotiaan superallergisen pojan imettävänä äitinä, en todellakaan olisi uskonut, että minä kirjoitan nyt ostoslistaamme kananmunaa ja kukkakaalia, ja vieläpä syön niitä tällä hetkellä viikottain ilman tuntikausien yöitkuja ja omia viiltäviä mahakipuja. Imetysdieettini on siis edennyt siihen pisteeseen, että saan sanoa sen laajentuneen ihan kiitettävästi! Mukaan viikottain syötävät -listalle ovat päässeet kukkakaalin lisäksi jo esimerkiksi parsakaali, valkosipuli, paprika, chili ja tietenkin tämä majesteettinen kananmuna (okei, piilomunana ja vähäisenä määränä, mutta kuitenkin!). Siis kaikkia sellaisia juttuja, joita ilman olen täysin ollut puolitoista vuotta.

Kun rotaatiossamme tuli päivä, jolloin sain maistaa näitä valkoisia ovaaleja herkkuja, jääkaapissa ei ollut juuri muuta kuin kukkakaalia ja kananmunaa. Ja koska ensimaistelut kananmunasta tehdään piilomunana, valmistin mössön kukkakaalista ja kananmunasta, tietämättä yhtään, mitä siitä seuraisi. Iskin mössön uuniin. Siitä tulikin jotain ihan superia! Tätä kukkakaalileipää, kukkakaalipitsaa tai miksikä sitä nyt sitten voikaan kutsua, maistaneet ovat olleet ymmällään ainesosien vähäisyydestä ja tuotoksen maukkaudesta! 

Minulla on tapana tehdä kaikkia kummallisuuksia milloin mistäkin ainesosasta, heittelen sekaisin lupiinijauhoa, punajuurta, carobia, kurpitsansiemenjauhoja, mandariinia, chiaa, psylliumia ja muuta vastaavaa. Yleensä sekasotkuista ja hyvinkin yllättävistä makupareista tulee onnistuneita minun makuuni. Vasta jälkikäteen huomasin internetin syvyyksistä, että joku muukin oli keksinyt parittaa juuri tätä uusinta kummallista kaksikkoa, kukkakaalia ja kananmunaa. Minun ohjeeni vaan ei sisällä mitään juustoja, rahkoja tai muita, sillä tämä on maidoton ja viljaton.

No, jos joku ei ole vielä tämmöistä kombinaatiota kokeillut, niin tässä tulee minun hyvin yksinkertainen ohjeeni:

Pilko raaka kukkakaali pieniksi paloiksi. Tee siitä monitoimikoneella pienenpientä murua. Sekoita sekaan kolme kananmunaa. Ripota mausteeksi suolaa ja mustapippuria. Levitä leivinpaperin päälle suht paksuksi levyksi (tästä määrästä tulee noin puoli peltiä). Laita uuniin noin 20 minuutiksi 200 asteeseen. Kun leipä alkaa ruskistua hieman ja irtoaa helposti ilman repeytymistä, se on valmis. Jos haluat tehdä leivästä pitsamaisemman, laita päälliset noin 10 minuutin kohdalla uuniin leivän päälle. 

Minä olen ihan ihmeissäni, että sain juuri jakaa ohjeen, joka on kananmunallinen! Minimullistajabeibin suoliston kunto on selvästi parantunut ja se kestää kananmunaa minun maitoni kautta - mikä ilon ja onnen aika! Pian siis Minimullistajakin saa yhtyä näihin kukkakaalileivän syöminkeihimme!

Joululeivonnan uusia ulottuvuuksia

Koska niin moni juuri nyt otsa hiessä stressaa, etsii reseptejä, suunnittelee, shoppaa ja leipoo, kannan korteni kekoon jouluhulinoinnin suhteen pistämällä konvehti- ja näkkärireseptien perään lisää joulureseptiä - ja jep! samalla hieman kummallisella linjalla mennään... nimittäin nyt leivotaan raitajuurikaskeksejä! Uskon, että vähän erikoisempaan makumaailmaan tottumattomalle nämä eivät aiheuta niin suuria silmämunanpyörittelyjä ja virkayskäkohtauksia kuin kehittämäni punajuurikonvehdit saattavat aiheuttaa... Totuuden nimissä: nämä keksit ovat meidän kahvipöydässä menneet "normaaleista" kekseistä aika sulavasti!

Nämä ovat "makeita" keksejä, mutta eivät kovin makeita kuitenkaan. Juuri sopivia.

Sekoita tehosekoittimessa 3dl kypsentämätöntä raitajuurikasraastetta, 2dl kookosmaitoa ja 1dl vettä kuohkeaksi vaahtoavaksi seokseksi. Sekoita toisessa kulhossa keskenään 1dl kookosjauhoja, 1,5rkl psylliumia, noin 3rkl carobia (enemmän, jos haluat oikein suklaisen maun) sekä ripauksen suolaa. Lisää sekoittaen tämä kuivien aineiden joukko raaste-maito-vesi-seokseen niin, että massasta tulee tasaisen väristä. Lopuksi sekoita joukkoon vielä 1dl sulatettua kookosöljyä. Anna taikinan levätä muutamia minuutteja. Sitten muotoile kakkuroita ja paista 200 asteessa 25 minuuttia. Tarjoile marjojen, hillojen tai marmeladien kera!

Perinteisemmille gluteenittomille leipojille heitän vinkkinä viime joulun vinkit, mutta kokeilunhaluisemmille ja maidoton-munaton-viljaton-soijaton-pähkinätön-suklaaton-melkein-kaikki-muukin-ton-leipojille tarjoilen vinkkinä siis nämä uusimmat keittiötouhuilujeni tulokset.

Mahdollisimman stressitöntä joulunodotusta kaikille!

Imetysdieettaajan suklaa

Jos sinä et pysty syystä tai toisesta perussuklaata/kaakaota nautiskelemaan, on ratkaisu tässä: carob! Minulla ei ole enää montaakaan makeaa himotusta, joista en olisi saanut carobin löytämisen jälkeen tehtyä imetysdieettiversiota. Olen tunkenut carobia kaikkeen. 

peruspalleroihin, tietty!

erilaisiin kekseihin

raakasuklaaherkkuihin

marinoituihin hedelmiin ja marjoihin

Minun mielestä carob toimii superhyvin juurikin omenan ja pensasmustikoiden kanssa. Tai siis... kyllä se toimii ihan kaiken kanssa, mihin minä olen sitä keksinyt ujuttaa!

Ennen pähkinätöntä

Niin siinä sitten kävi, että minun suurin energian/kalorin/maidontuottajaruoka-ainesosa: pähkinät jäävät ruokavaliostani pois. Tähän päädyimme the Gurun kanssa Minimullistajan kokonaistilannetta arvioidessamme. Suoraan sanottuna tämä steppi ottaa aika koville, sillä olin jo addiktoitunut pahasti maapähkinä- ja cashewvoihin, käytin joka päivä manteli- tai hasselpähkinäjauhetta ja napostelin monipuolisesti kaikenlaisia pähkinöitä. Siispä tässä vikat iideeruokapäiväkirjat pähkinöillä. Nyyyyh.

Päivä 1:

Aamunavajaiseksi omenakökkeröisiä banaanilla.

Lounaaksi salaattia leivällä tai parilla pellillisellä.

Päivälliseksi jauhelihawokkia.

Iltapala. Kookoshiutalekasan alla ananasta.

Päivä 2:

Aikainen lounas: mitä kaapista löytyy.

Välipalaksi omena-raparperipiirakkaa. Sen syömisestä sainkin sitten kuulla: Minimullistajan tuskainen itku kesti koko illan ja pitkälle yöhön. Niin taisi jäädä raparperin maistaminen ainoaksi kerraksi tämän imetyksen aikana.

Päivälliseksi siikasalaattia.

Iltapalaksi pullalautasellinen.

Päivä 3:

Reissupäivän ateria nro 1.

Reissupäivän must-havevälipala - puolentoista tunnin unilla ei paljon muuten porhalleta eteenpäin.

Reissupäivän lounas.

Reissupäivän välipalaeväät. Joo, kuvitelkaa vaan mun käsilaukun kokoa...

Reissupäivän päivälliseväs kylmäkalleilla ympäröidystä muovirasiasta. Tiedän, mitä ajattelette. Mutta hei! Mieluummin kannan mukanani vaikka viittä kylmälaukkua kuin näen nälkää, koska olenhan minä.

Päivä 4:

Aamupala-lounas-mikälie: merilohta ja kasviksia - vielä vähän aikaa sitten, kun porkkanakin kuului dieettiini...

Välipalaksi omenapuolukkapiiras. Ja tuohan on siis pieni kulho...

Päivälliseksi ihanperuskanasalaattia.

Jälkkäriksi mahdollisuus riisikakulle. Tuoreen ananaksen kanssa ihan ookoo, mutta ei, vieläkään ei edellisen imetysdieetin riisikakkukiintiöt salli tämän syömistä säännöllisesti.

Siinä imetysdieettitykitystä! Tämä kaikki kuvien ottamisen muistaminen ja tänne kuvien kikkailu on arvoistansa, jos joku dieettiläinen saa edes jonkun pienen idean omaan syömiseensä, vaikka aika peruslinjalla näissä ruokahommissa mennään. Toivottavasti ensi ruokapostauksessa ei vilku pelkkää kanaa ja bataattia! Nyt kaivan nenäliinapaketin esille, nostan perheemme pähkinäpussit mielenosoituksellisesti keittiön ylimmille hyllyille ja soitan nyyhkyballadeja pähkinöiden ja minun välisen rakkauden väliaikaiselle päätökselle.

Herkkua toisen tilalle

Ruokateemainen bloggaus jatkuu - anteeksi vain kaikki, joita imetysdieettihommat eivät pätkääkään kiinnosta :-D Minä kyllä olen aina tykännyt leipoa ja laittaa ruokaa (tiettyyn pisteeseen saakka ainakin...), mutta nyt se on myös välttämättömyys, kiitos tämän meidän perheen moninaisen allergiatilanteemme. Itse kun pidän syömisestä paljonkin, niin kaipaan vaihtelua lautaselleni, jos se vain suinkin mahdollista. 

Tämän imetysdieetin eka lempparileipäni oli mantelimaitoleipä, kananmunien poisjäännin jälkeen porkkarieskat. Nyt kun porkkanakin jäi pois, piti tilalle kehitellä uutta herkkuleipää. Mielessäni oli joku taannoinen siskoni huippuresepti omatekemästä näkkäristä. Sovelsin reseptiä dieettiini - ja siitä tuli aivan mahtavan makuista myös muiden kuin minun mielestä!

Siemennäkkäri

Sekoita kulhossa keskenään 3dl mantelijauhoja, 5dl lämmintä (kiehunutta ja vähän jäähtynyttä vettä), 3dl auringonkukansiemeniä, 3dl kurpitsansiemeniä, 1,5dl pellavansiemeniä, 1dl oliiviöljyä ja 1tl suolaa.

Seoksen on hyvä antaa muheutua puoli tuntia viiva tunti. Kaada sitten seos kahdelle leivinpaperoidulle pellille ja levitä lastalla ohuiksi levyiksi. Paista uunissa 130 asteessa noin tunnin verran tai siihen asti, kunnes näkkärilevy on kova. Valmiiden näkkäreiden päälle voi lisätä vielä suolaa oman maun mukaan.

Näkkäriresepti oli onneksi helppo muistella ja kirjoittaa ylös. Vahingossa hyviä, mutten tiedä mitä - kategoriaan onkin sitten päässyt monta kokkausta. Leivonnassa menen flowlla, joten mitään en jaksa kirjoittaa ylös toiminnan aikana. Joskus se harmittaa jälkeenpäin...

Ainakin silloin harmitti, kun tein mustikkapullia ja omenakeksejä, eikä jäänyt mitään muistijälkeä, mitä niihin laitoin missäkin suhteessa. Hö.

Palleromaniaa

Näyttävät hassuilta ja kuulostavat hölmöiltä, mutta ovat melko maistuvia - ne ovat mun pallerot. Palleromaniani alkoi siitä, kun en jaksanut hääriä kauaa keittiössä rankan päivän jälkeen enkä jaksanut odottaa herkkujen kypsymistä uunissa. Olen tehnyt ehkä valehtelematta kolmeakymmentä erimakuista palleroa, ja nyt heittelen ideoita muutamaan maistuvimpaan.

Olen kirjoittanut palleroista aiemminkin, mutta kertaan vielä, jotta kaikille tulisi selväksi, että myös maidoton-munaton-viljaton-leivonta voi olla to-del-la helppoa ja to-del-la nopeaa sekä maistajasta toki riippuen myös to-del-la maukasta. Pallerokaavahan on enemmän kuin iisi: sekoita keskenään jotakin rasvaa/rasvaista, jotakin hedelmää/marjaa, jotakin jauhoa sekä mausteita, jos niitä haluaa laittaa. Pyöritä palloiksi ja nauti heti tai jääkaappi/pakastinsäilytyksen jälkeen. Minulle sopiva yhdeltä istumalta/seisomalta syötävä määrä on jotakuinkin seuraava: reilu ruokalusikallinen rasvaa, noin desi hedelmäraastetta/marjoja kevyesti lusikalla murskattuna ja puoli desiä viiva desi jauhoja, riippuen hedelmien/marjojen vetisyydestä. Seoksesta olisi tarkoitus tulla helposti käsin muovailtavaa.

Minun ehkäpä tämän imetysdieetin myötä vähän muuttuneelle gustatoriselle aistille mieluisimpia makuyhdistelmiä ovat esimerkiksi seuraavat:

banaani + makeuttamaton maapähkinävoi + kookosjauho

omena + makeuttamaton cashewvoi + kookosjauho + kaneli + inkivääri + kardemumma

mustikat + kookosöljy + mantelijauhe

puolukat + kookosöljy + tattari-kinoajauho -yhdistelmä + lucuma

päärynä + kookosöljy + kookosjauho + lakritsinjuurijauhe

Kookosöljy kannattaa sulattaa ennen seokseen lisäämistä ellei kuivakaapissa ole hellettä. Ja jos mausteita laittaa, niitä voi laittaa aika reilusti - jos minä laitan mausteita, niin niitä uppoaa yhteismäärältään yhteen settiin yksi viiva kaksi teelusikallista. Yksi desi hedelmää on yleensä yksi banaani, yksi omena tai yksi päärynä - joten siksikin määrät ovat nuo mitä ovat. Leivonta ei saa olla liian vaikeaa :-)

Myönnän: joskus makeannälkä on niin suuri, että en jaksa edes pyöritellä taikinasta palleroita, vaan vetelen taikinan lusikalla suuhun. Hyvää niinkin!

Mitäs sitä on taas syöty?

Otsikon kysymystä joudun edelleen välillä itseltäni kysymään, kun Minimullistajalla menee huonosti. Oikean vastauksen löytämistä vaan vaikeuttaa jo muutama muukin mahdollinen tekijä kuin minun käsi, joka lappaa ruokaa suuhuni. Minimullistajan omat maistelut, niin tarkoitukselliset kuin tarkoituksettomatkin sekä se kaikille vanhemmille niin tuttu ja ihana prosessi: hampaiden teko, saattavat myös olla mahdollisia itkettäjiä.

Mutta mitäs sitä on nyt sitten viime päivinä syöty?

Aamupalaksi "jotakin edellisillan leipäkokeilua". Ja tämän määrittelyn jälkeen kukaan ei uskalla enää maistaa kokkauksiani, luulen. Mutta hyvää oli! Oikeasti.

Lounas. Parsa = suurin herkkuni tällä hetkellä.

Päivällinen. Jauhelihawokkia, vaikka pääosassa taisivatkin olla ystävän tuomat omakeräämät kuivatut sienet. Nam nam!

Iltapala. Minä en tietystä syystä syö bataattia. Mutta tänään jouduin syömään, sillä meillä ei yksinkertaisesti ollut kaapissa enää mitään muuta kuin papuja ja bataattia. Öh.

Aamupalaksi omenakeksejä maapähkinävoilla.

Lounas.

Välipalaksi mustikkapalleroisia. Minulla on ollut selvästi jotkut palleroviikot - olen tehnyt melkein päivittäin muutamat eri pallerokokeilut.

Päivällinen.

Iltapalaksi omenapalleroisia. Palleropäivä sai maukkaan lopetuksen.

Molempina päivinä näiden ruokien lisäksi nautin kaksi kuppia kahvia kookoskermalla. Urheilu on viime viikkoina jäänyt muiden juttujen jalkoihin, mutta jos olisin käynyt salilla, olisin juonut riisiproteiinishaken treenin jälkeen. Ja hei! Vinkkinä kaikille maidottomille tyypeille: olen löytänyt ehdottomasti suosikkiriisiprodeni - Sun Warriorin vaniljanmakuinen versio.  P.s. En anna absoluuttista makutakuuta enkä maksa sitä viittäkymppiä, jos ette olekaan tyytyväisiä ostokseenne. Minun mieheni kun palautti maistiaisensa suustaan roskikseen... Mutta minä olen taivaissa noiden muiden riisiproteiinikokemusten jälkeen!