Pages

Näytetään tekstit, joissa on tunniste suolistoallergia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste suolistoallergia. Näytä kaikki tekstit

Kolme vauvaa: kaksi sairasta ja yksi terve - mitä teimme toisin?

tiistai 10. lokakuuta 2017


Tässä tulee toivepostaus, joka käsittelee sitä, voiko itse tehdä jotakin sen eteen, että voisi välttyä vauvan refluksitaudilta ja ruoka-aineallergioilta. Tätä asiaa on minulta nyt kyselty kovasti, kun osottautui, että tämä kolmonen, meidän Snadisöpöys ei ole refluksinen, allerginen eikä astmainen. Tässä siis teille tätä postausta odottaneille seikkoja, joita me olemme tehneet eri tavalla ensimmäisten lasten (odotus)aikana verrattuna kolmannen (odotus)aikaan. Mikäänhän ei tietenkään todista, että mikä seikka johtuu mistäkin, joten tekstiä ei kannata lukea mustavalkoisesti. Kirjoitan tähän nyt kuitenkin asioita, joilla saattaa olla jotakin tekemistä sen kanssa, miten ja millaiseksi vauva kehittyy.

Maitohappobakteerit ovat tosi tärkeitä - tässä yksi meidän perheen lemppari, Biomedin Acidophilius ja Acidophilius Forte.

Aloitetaan tärkeimmäistä eli minun suoliston kunnosta: äidin suoliston kunto vaikuttaa vauvan suolistoon! Kolmannessa raskaudessa (ja sitä edeltävinä vuosina, kun kolmas raskaus oli jo mielessä), kiinnitimme erityistä huomiota siihen, että saimme minun suoliston kuntoon. Käytössäni olivat vahvat maitohappobakteerit kuureittain. Ruoka on muuttunut viimeisten vuosien aikana pääsääntöisesti luomuksi (Luomuruuasta voit lukea lisää täältä). Minimullistajan imetysdieetin (joka kesti 2v2kk) jälkeen pääsin taas monipuoliseen ruokailuun käsiksi - ja nyt viime vuodet ruokavalioni onkin ollut tosi monipuolinen ravintoaineiltaan ja -arvoiltaan! Prosessoitu ruoka ja kofeiini ovat jääneet pois. Pääsääntöisesti söin raskausaikana lehmänmaidottomasti ja gluteenittomasti, sillä söin samoja ruokia kuin meidän keskimmäinen näille aineille allerginen. 

Ruuissa suosimme puhtautta. Meidän ruuat hankitaan omalta kotipihalta/metsästä, lähi-luomupiiristä, lähi-Prismasta sekä Foodinilta

Ylipäätään viime vuosien ajan kehooni ajettu myrkkykuorma on huomattavasti vähentynyt: olen kiinnittänyt huomiota lisäaineiden, ksenoestrogeenien, ftalaattien, kemikaalien yms. saamisen minimoiseen. Olemme jo monen vuoden ajan myös suodattaneet juomavetemme niin, että vesijohtoveden epäpuhtaudet, raskasmetallit, sinne kuulumattomat pienhiukkaset jne. poistuvat.

Raskausajan vitamiineihin me panostimme nyt eritavalla kuin edellisissä raskauksissa. Olemme nykyään hyvin tarkkoja siitä, mitä vitamiineja syömme, miten paljon ja missä muodossa ne ovat. Olemme valinneet itsellemme käyttöön vain ne vitamiinit, joita tarvitsemme, ja sillä periaatteella, että niillä emme vain ehkäise puutostiloja (kuten yleisten ravitsemussuositusten ohjemäärät tekevät...), vaan haemme juuri optimaalisia vitamiinimääriä meidän kehollemme, jotta keho toimisi parhaalla mahdollisella tavalla. Raskausajan vitamiineista nostan esiin kaksi tärkeää asiaa: kalaöljy ja folaatti. Kalaöljyssä tärkeää on se, että se on mahdollisimman puhdasta, laadukasta ja että siinä on enemmän DHA:ta kuin EPA:a. B9-vitamiinia suositellaan raskaanaoleville yleensä foolihapon muodossa, mutta folaattimuodossa keho osaa käyttää sitä paremmin hyödykseen. 


Ensimmäisessä raskaudessa liikuin paljon, toisessa paljon vähemmän ja kolmannessa en juurikaan. Ja se syy, miksi tämän asian nostin tässä nyt esiin, liittyy kehon kokonaisstressitasoon. Jokaisessa raskaudessa minulla on ollut henkistä stressiä jonkin verran: ensimmäistä odottaessa teimme muuttoa ja kirjoittelin graduani (ja palautin päivää ennen synnytystä, jep!), ja toista ja kolmatta odottaessa myös teimme muuttoa asunnosta toiseen ja  olin töissä viimeiseen asti (vaikka lääkäri ehdotteli sairauslomaa jo molemmissa raskauksissa puolivälistä lähtien). Kolmatta odottaessa siis himmailin liikunnan kanssa ihan toden teolla, sillä sekin (vaikka ihanaa onkin) on myös yksi kuormittava tekijä keholle muiden stressitekijöiden ohella. En siis missään nimessä kehota ketään olemaan liikkumatta, mutta kehotan lämpimästi kuuntelemaan kehoa sillä tavalla, että jos elämässä on muitakin kuormittavia tekijöitä, niin ainakaan raskasta liikuntaa en silloin suosittele siihen lisäksi. Stressihormonit eivät pitkittyessään ole kenellekään, varsinkaan raskaanaolevalla hyväksi!

Niin, ja nyt kun stressitekijöistä puhumme, niin pakko tietenkin mainita, että stressinkäsittelytaidot ovat nykyään ihan toista luokkaa kuin vaikka esikoista odottessa yli seitsemän vuotta sitten. Siis täysin eri luokkaa, heh. Ja tämän koen tietenkin olevan hyväksi raskaanaolevan keholle, että ärsytyskerroin ei nouse ihan heti sataan monta kertaa päivässä... (Kiitos NLP!)

Maadoitustuotteita saa tilattua TiedonPortaiden nettikaupasta.
Maadoitustuotteiden käyttö - se on tullut ihan uutena juttuna tässä kolmannessa raskaudessa. (Maadoittumisesta voit lukea lisää täältä.) Eli, käytin raskaanaollessa maadoittavaa hiirialustaa töissä ja sängyssämme on maadoituslakana. Näitä tuotteita lähdin kokeilemaan täysin avoimin ja ennakkoluulottomin mielin. Luulen, että nämä täydensivät hienosti muitakin muutoksia raskausaikana. (Muuten - ekassa ja tokassa raskaudessa kärsin ihan hillittömistä suonenvedoista monta kertaa yössä, ja kolmannessa en juurikaan... Epäilen maadoitustuotteiden hyötyä tässä!).

Sitten mennään vastasyntyneen aikaan. Tiedämme siis, että kolmosella on samat geenit kuin edellisilläkin lapsilla, joten pelko siitä, että refluksi ja allergiat puhkeavat jossakin vaiheessa, on läsnä koko ajan. Haluamme toimillamme varmistaa sen, että jos se on meidän toiminnasta kiinni, niin näin ei missään nimessä käy! Miten siis toimimme vastasyntyneen kanssa? Mitä eroa on ollut toiminnassamme?


Snadisöpöys sain synnärillä k-vitamiinin suun kautta, ei pistoksena. En tiedä vaikuttaako tämä mihinkään muuhun tässä postauksessa liittyviin aiheisiin, mutta ainakin se vaikutti siihen, että vauvalle ei aiheutettu heti synnyttyään stressitason nousua pistämällä piikkiä (kipu kun vaikuttaa stressitasoon). Neuvolan terkkarimme kanssa myös sovimme, että kolmannen lapsen rokotukset ainakin viivästytetään, sillä isoveljet saivat pahoja oireita rokotteista ja heidän refluksitauti, allergiat ja astma pahenivat rokotteista potenssiin sata ja arki vaikeutui ihan hirmuisesti. 

Imettäessä äidin rasvasoluista lähtee ravinnot maitoon, joten todella on väliä, millainen koostumus äidin mahamakkaroilla eli rasvavarastoilla on! Eli edelleenkin: imettäessä monipuolinen ja terveellinen ravinto on tärkeä asia! Myös maadoittumisen lisään raskausajan asioista tässä kohtaa: vauva saa osansa maadoittumislakanasta nukkuessamme perhepedissä noin 70% yön tunneista.


En kiellä sitä, että eikö Snadisöpöyksellä olisi hänelläkin pientä refluksivaivaa, mutta refluksia sairautena hänellä ei ole. Edelleen jännitämme, miten käy kiinteiden aloittamisten kanssa, sillä meillä edelleen mennään täysimetyksellä, ainakin puolivuotistarkastukseen asti; näin terkkarimme kanssa sovimme, että meidän on paras tehdä. Sitä ei voi tietää, iskeekö allergiat päälle kiinteiden myötä. Mutta sen me ainakin tiedämme, että aloitamme oikein rauhassa kiinteät ja vain maisteluasteella, ei mahantäyttömielessä heti alussa.

Snadisöpöys on meille helppo (tosi helppo) vauva, mutta olen kuullut meidän arkea nähneille, että ei hän ehkä se kaikista helpoin maailmassa ole. Itkut eivät ole olleet hänenkään kohdalla vieraita, puklailua tulee ajoittain runsaastikin, päikkärit eivät aina loista tuntitasolla ja öisin hän heräilee edelleen monta kertaa. Silti - hän ei yleensä ole tuskainen eikä hänen itkunsa jatku loputtomiin, toisin kuin isoveljiensä kohdalla. Viimeiseksi kohdaksi voisin siis sanoa vauvankäsittelytaidot. Kun niissä kehittyy, osaa helpottaa nopeasti itkevää vauvaa, kun osaa lukea itkun syyn helpommin kuin ekan ja tokan lapsen kohdalla. Tämä saattaa vaikuttaa siihen, että vauva on ylipäätään rauhallisempi ja vähemmän oireinen, kun vaivoja saa heti helpotettua ja kun tarpeisiin vastataan heti oikealla tavalla. Otan tässä nyt vaikka esimerkiksi esikoisen, jonka kanssa vedin mooooonen tunnin vaunulenkkejä silmät itkusta umpeen muurautuneena, kun en saanut häntä millään nukkumaan: en vaan tajunnut, miksi vauva vaan itkee ja itkee vaunuissa, ja miksi joudun nostamaan häntä sieltä minuutin välein pystyyn monen nukutustunnin aikana. Niinpä - jos vaan olisin tajunnut, että refluksivauva ei todellakaan nuku vaunuissa vaakatasossa, olisi elämä ollut ensipäiviltä asti helmpompaa, ja oltaisiin säästytty satoja ylimääräisiä itkutunteja.


Ja sitten, mitä tekisin toisin? Ainakin kävisin raskausaikana osteopaatilla! Kun nyt kolmannen raskauden jälkeen kävin ekaa kertaa ikinä osteopaatilla, hän kertoi, että todennäköisesti kehoni on vääntäytynyt epätasapainoon jo ekan vaikean raskauden myötä. Ja tietenkin, jos äiti ei voi kehossaan hyvin, on todennäköisempää, että vauvakaan ei voi hyvin. Varsinkin se, jos vauvalle (jokaisessa raskaudessa) oltaisiin saatu enemmän tilaa osteopatian keinoin, olisi vauvan ollut helpompi olla mahassa ja helpompi syntyä.

Toivottavasti tämä teksti vastasi teidän kysymyksiin. Jos haluatte kuulla jostakin kohdasta vielä lisää, niin heittäkää ihmeessä kommenttia, kirjoittelen sitten lisää mielelläni! Ja voihan olla, että tämä kaikki on hakuammuntaa, ja että näilläkin toimilla olisi voinut refluksikko-allergikko syntyä. Kuitenkin - näillä toimenpiteillä en ole voinut tehdä yhtään mitään hallaa vauvalle, vaan päinvastoin, ainakin tosiaan varmistaa sen, että JOS refluksin/allergian/astman syntyyn voi itse vaikuttaa, me olimme tehneet kaikkemme. Ja oikeastaan, koska olemme eläneet kaksi älyttömän vaikeaa, raskasta ja surullista vauvavuotta, en näe mitään muuta vaihtoehtoa kuin omien tietojen keinoin tehdä parhaani, että seuraava vauva saisi terveemmän vauvavuoden.

Raskauskuvista kiitos Snadisöpöyden kummitädille Jasminelle <3 

Imetysdieettaajille (ja tietty muillekin) spesiaalia

lauantai 14. toukokuuta 2016

Moni lukijani varmasti tietää, että meillä on imetysdieetattu (1v6kk ja 2v2kk). Pikkusankarin kanssa melko rankastikin. Olen lukemattomien ihmisten kanssa siis puhunut maitotuotteiden, gluteenituotteiden ja muidenkin tuotteiden korvaajista ruokavaliossa. Monesti olen saanut pyyntöjä esitellä vähän tarkemminkin, että mitä ne korvaajat sitten voivat olla. 

Maitotuotteiden pääasiallisena korvaajana minulla on ollut kookos (kookosöljy, kookosmaito, kookoskerma). Gluteeniviljojen tilalla meillä on käytetty muun muassa paljon seuraavia: lupiinijauho, teffjauho, amaranttihiutaleet ja amaranttijyvät, hirssijauho ja kuorittu hirssi, kvinoajauho ja kvinoahiutaleet, kookosjauho, kookoslastut ja kookoshiutaleet, kurpitsansiemenjauho ja mantelijauho sekä durrajauho.

Pikkusankarin imetydieetillä näitä korvaavia tuotteita ei saatu ensimmäisen vuoden aikana dieettiin mukaan, sillä hän oli niin allerginen niillekin, vaan elelin kuudella ruoka-aineella (bataatti, kesäkurpitsa, kana, riisi, mustikka, päärynä) vuoden. Mutta viimeisen puolen vuoden imetysdieetin aikana sain jo käyttää näitä korvaavia tuotteita osittain. Minimullistajan kanssa korvaavat tuotteet olivat jo onneksi heti alusta asti mukana ja paljon laajemmin. Toki esimerkiksi pähkinätuotteet olivat molemmilla tosi allergisoivia melkein koko imetysdieettien ajan, ja ne astuivatkin kuvioon ihan imetysdieetin loppuvaiheella.

Koska molemmilla pojillamme oli/on ongelmia suoliston kanssa (eli niin sanotusti itsenäiset suolisto/ruoka-aineallergiat "refluksiallergioiden" lisäksi), välittelin imetysdieetin aikana myös sokeria, sillä se tunnetusti lisää tulehdusreaktioita ja hiivaa suolistossa, mikä ei ole allergisille lainkaan hyvä juttu. Koska sokeri oli minimissä, ja olen oikeasti tosi makean perään, niin käytin sokerin tilalla steviaa. 

Myös lucuma, kaakao ja carobjauhe tuovat uusia makuelämyksiä imetysdieettileivontaan (tosin kaakao ei sopinut lainkaan Pikkusankarin imetysdieetillä, ja vain pieninä määrinä Minimullistajallekin imetysdieetin loppuaikana, mutta sitä korvasi hienosti tosiaan carob!). Ja kuten taisin taannoisessa postauksessa mainitakin, niin kuivatut marjat (kuten gojimarja, mulperinmarja sekä inkamarja) ovat hyviä makeanhimon tyydyttäjiä suomalaisten marjojen lisäksi!


Monet imetysdieettaajat kokeilevat maitotuotteiden poisjätön jälkeen soijatuotteita, mikä on mielestäni yksi suurimmista virheistä, - ja tämän tein itsekin Pikkusankarin kanssa! Soijan proteiinirakenne kun on niin lähellä maidon proteiinirakennetta, niin se harvoin käy maitoallergisille. Riisituotteet käyvät usein maitoallergisille, mutta minä käytin niitä niiiiin paljon Pikkusankarin ensimmäisen imetysdieettivuoden aikana, joten niihin en ole sen koommin halunnut koskea. Kauratuotteita kokeilimme myös säännöllisesti, mutta kaura ei oikein sopinut kummallekaan. Kookos sopi, ja siitä tuli myös minun lempparini! Ja mielikuvitusta käyttäen siitä saa loihdittua vaikka mitä, mitä kaupasta ei löydy suoraan, kuten kookosjukurttia!

Yhteistyössä Foodinin kanssa

Kohti märehtivää ammujaa!

perjantai 15. toukokuuta 2015

Nyt taitaa olla Minimullistajan uutisten päivitysten aika! Tämä postaus olisi ilouutisia täynnä, jos eilinen ilta olisi loppunut eri tavalla... Kuten instalaiset jo tietävät, eilen Minimullistaja sai käteensä juustoviipaleen, siis lehmänmaidosta tehdyn juuston viipaleen! Se päivä saapui hänellekin, vuoden ja yhdeksän kuukauden iässä. Ilta loppui kuitenkin monen tunnin tuskaisiin oireisiin. Yö meni valvoessa.

Ensi viikolla toistetaan lehmänmaitoaltistus, mutta enteileehän tämä ensimmäinen kerta selkeästi sitä, että Minimullistajan suolisto ei ole vielä ihan valmis tuolle märehtivän ammujan valkoiselle litkulle. Muutenhan ruokakuviot ovat rullanneet hänellä aika hienosti; viimeisten kuukausien sisällä minun imetysdieettini on laajentunut huimasti: olen saanut viikoittaiseen menuuseeni mukaan maisteltavaksi melkein kaikki kasvikset ja vihannekset, viitisen uutta maustetta, hirssiä, amaranttia, kananmunan ja jopa pikkuhippusen pähkinää! Koen siis olevani nykyään kuin minkäkin luksusristeilijän buffetissa 24/7! 



Minimullistajan omalla maisteluruokalistalla komeilee siis kaikki, mitä minullakin pähkinää, kananmunaa ja voimakkaimpia mausteita lukuunottamatta. Hänen oma huippujuttu on vuohenjuusto! Se menee oireitta viikottaisessa ruokailussa (tämä rotatoitiin Minimullistajalle suoraan). Mutta se onkin sitten eri asia, mitä sinne pienen mahaan päätyy. Meinaan sinne ei meinaisi päätyä juuri mitään. Oikea ruoka ei vaan kiinnosta häntä. Mutta silti nälkä on kova, ja mankuminen jääkaapilla jatkuvaa. Postimyyntikuvastoa selailin jo, mutta siellä ei ruokakohdassa mielikuvitusta ja hermoja löytynyt, joten omilla jatkamme... 

Suuria muita uutisia perheen pienimmällä oli Minimullistajan ihkaensimmäinen oma yökyläily pari viikkoa sitten Mummolassa! Tämä mahdollisti minun ja miehen ensimmäisen kaksin kotoa karkaamisen pariin vuoteen (oli muuten niiiiin siistiä!). Sen myötä vähän iloitsinkin jo Minimullistajan ja minun pienestä erillistymisestä, mutta viime yö palautti minut takaisin imettäjän realiteetteihin... Jos Minimullistaja kärsii (suurista) oireista, äiti on EHDOTON koko yön lähellä olija.



Yleisesti ottaen Minimullistajalla menee oikein hyvin: Eheitä öitä tähän mennessä elämää hänellä on ollut 7 (jos siis yö saa loppua klo 5:00 kröhöm). Muuten hän heräilee kerran viiva kolme. Yöherätykset tarkoittavat joko oireita tai nälkää (joo-o, välillä hän siis syö päivällä toooosi vähän ja yöllä sitten huutaa ruokaa). Ja kuten viime yönä nähtiin kuultiin, edelleen: mitä enemmän oireita, sitä enemmän yöherätyksiä. Myös päikkärit menevät samalla kaavalla kuin ennenkin: sen helpommin ja nopeammin hän nukahtaa ja sen kauemmin hän nukkuu, mitä vähemmän oireita. Päikkärit ovat jotain puolen tunnin ja puolentoista tunnin välillä. Joskus hän yllättää ja vetäisee kaksi tai jopa kolme tuntia!

Tästä on hyvä jatkaa pieniä askeleita kohti loppukesän kaksivuotissynttäreitä ja mökkimaiseman laiduntavia märehtiviä ammujia.

Mennäänkö metsään?

maanantai 27. huhtikuuta 2015

Kuunteletko sinä mielellään lapsen tuskaista itkua koko yön? Katseletko sinä mielellään lasta lattialla kivuissa vääntelehtimässä? Onko sinusta mukavaa, kun lapsi kakoo ruuat ulos ruokapöydässä, pelkää syömistilanteita ja herää päiväunilta viiden minuutin välein kipuihinsa? Luulen, että vastaisit näihin kaikkiin kysymyksiin ”en” viimeistään siinä vaiheessa, jos pääsisit asumaan allergiaperheeseen viikoksi. Luulen myös, että allergiaperheen arkea seuratessa liittyisit nykyisen allergiaohjelman linjausten ihmettelijöiden piiriin.

Kaikissa medioissa paasataan siitä, miten nykyiset kotien liian kliiniset olosuhteet synnyttävät allergioita, miten vanhemmat ylireagoivat kaikkeen ja lapset nirsoilevat ihan turhan takia. Pitäisi vaan altistaa altistuksen perään, ja: mennä metsään! Näin alkaisivat allergiat vähenemään! Okei, välillä nämä jutut jo naurattavat, viihdyttävät ja hämmentävät, mutta ennen kaikkea nämä jutut itkettävät tätä kahden vaikeasti allergisen pojan äitiä. Tunnen surua, vihaa ja harmitusta. 



Meitä ei ymmärretä. Miksi, oi miksi me ihan muuten vain rajoittaisimme lastemme ruokavaliota? Kieltäisimme lehmämaidon, viljojen, pähkinöiden ja mausteiden lisäksi monia vihanneksia, hedelmiä ja lihoja? Miksi me raahaisimme hikipisarat varpaille tippuen säkillisiä eväitä mukanamme kaikkialle? Miksi me tahallaan rajoittaisimme lastemme ruokaisia iloja juhlissa, kavereiden luona ja tapahtumissa? Miksi me huvin vuoksi olisimme kana-bataatti-riisi -imetysdieetillä monta vuotta? Miksi me muuten vain ostaisimme monta kertaa kalliimpaa allergiaruokaa joka päiväksi joka ruuaksi? Miksi me huviksemme vain käyttäisimme lapsiamme erilaisissa vaihtoehtohoidoissa?

Ihan totta, luulevatko ihmiset, että lasten ruokavaliorajoitukset ovat sellaisia asioita, jotka voidaan tuosta noin vain yhteiskunnan ylemmällä taholla päättää lopettaa? Kielletään imetysdieetit ja poistetaan erikoisruokavaliot hoidoissa ja kouluissa - sillä sitä saadaankin terveempi lapsiväki, niinkö? Tämä asia ei koske pelkästään lapsia ja heidän hyvinvointiaan. Jos vauva tai pieni lapsi kärsii pahoista ruoka-aineallergioista, arki voi olla todella rankkaa vanhemmille. Tietysti rankkuus on suhteellista, mutta voisitko sinä vanhempana hyvin, jos heräisit kymmenen minuutin välein läpi yön heijaamaan kivuliasta lasta uudestaan uneen ja kävelisit päivittäin kolmen tunnin vaununukuttamislenkkejä, kun lapsi ei pysty oireiltaan nukkumaan? Jaksaisitko sinä siivota monet kymmenet oksennukset päivässä ja valmistaa muutaman tunnin päivässä erilaisia allergiaruokavalioaterioita ja vahdata joka sekunti, että kukaan ei laita mitään kiellettyä murusta suuhun?



Tässä on siis vahvasti kyse myös vanhempien hyvinvoinnista ja jaksamisesta. Luulisi yhteiskunnan päättäjiä kiinnostavan työikäisen väestön hyvinvointi tältäkin osalta! Tuntuu, että Suomessa lapsia ei arvosteta tarpeeksi. Heitä ja heidän vanhempiaan ei kuunnella tarpeeksi. Ei osata asettautua lasten asemaan. Samat kivut aikuisella ovat usein vakavasti otettavia ja johtavat asianmukaiseen hoitoon. Lapsilla taas samat kivut ovat ”vain ohimeneviä ”, ja pahimmassa tapauksessa ne sivuutetaan vanhempien psyykkisiin ongelmiin vedoten. Yhteiskunnan asioista päättävien pitäisi vakavasti miettiä, ovatko yhteensä parin prosentin allergiaruokavaliosta tulevat kustannukset oikeasti hyvä säästökohde? Kaikista allergian ja astman kustannuksista Suomessa koulujen ja päiväkotien allergiaruokavalio on 0,53%, pienten lasten lehmämaitoallergia 0,27% ja muut ruoka-allergian kustannukset 0,43%, kun esimerkiksi työtehon heikkeneminen nappaa 33,96%, työkyvyttömyyseläke 15,16% ja sairauspoissaolot 13,34% (Jantunen 2014 Allergian ja astman kustannukset Suomessa 2011 Sosiaali- ja terveysturvan selosteita).

Ollaanko uuden allergiaohjelman kanssa menossa oikeaan suuntaan, vai mennäänkö tässä nyt metsään ja aika pahastikin? Meidän perheessä ei ainakaan kaikista allergiaohjelmien linjauksien kehotuksista huolimatta lisätä metsään menoa. Meidän perheessä kun jo käydään päivittäin metsässä, kaadetaan kurkkuun kuravettä, nuollaan kengänpohjia ja tutkitaan koirankakkoja (kaikkea tätä usein ihan liiaksin), ja silti: meillä on kaksi allergista poikaa.

Kananmunaa ja kukkakaalia, uuu beibe!

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Vielä puoli vuotta sitten, silloin yksivuotiaan superallergisen pojan imettävänä äitinä, en todellakaan olisi uskonut, että minä kirjoitan nyt ostoslistaamme kananmunaa ja kukkakaalia, ja vieläpä syön niitä tällä hetkellä viikottain ilman tuntikausien yöitkuja ja omia viiltäviä mahakipuja. Imetysdieettini on siis edennyt siihen pisteeseen, että saan sanoa sen laajentuneen ihan kiitettävästi! Mukaan viikottain syötävät -listalle ovat päässeet kukkakaalin lisäksi jo esimerkiksi parsakaali, valkosipuli, paprika, chili ja tietenkin tämä majesteettinen kananmuna (okei, piilomunana ja vähäisenä määränä, mutta kuitenkin!). Siis kaikkia sellaisia juttuja, joita ilman olen täysin ollut puolitoista vuotta.

Kun rotaatiossamme tuli päivä, jolloin sain maistaa näitä valkoisia ovaaleja herkkuja, jääkaapissa ei ollut juuri muuta kuin kukkakaalia ja kananmunaa. Ja koska ensimaistelut kananmunasta tehdään piilomunana, valmistin mössön kukkakaalista ja kananmunasta, tietämättä yhtään, mitä siitä seuraisi. Iskin mössön uuniin. Siitä tulikin jotain ihan superia! Tätä kukkakaalileipää, kukkakaalipitsaa tai miksikä sitä nyt sitten voikaan kutsua, maistaneet ovat olleet ymmällään ainesosien vähäisyydestä ja tuotoksen maukkaudesta! 



Minulla on tapana tehdä kaikkia kummallisuuksia milloin mistäkin ainesosasta, heittelen sekaisin lupiinijauhoa, punajuurta, carobia, kurpitsansiemenjauhoja, mandariinia, chiaa, psylliumia ja muuta vastaavaa. Yleensä sekasotkuista ja hyvinkin yllättävistä makupareista tulee onnistuneita minun makuuni. Vasta jälkikäteen huomasin internetin syvyyksistä, että joku muukin oli keksinyt parittaa juuri tätä uusinta kummallista kaksikkoa, kukkakaalia ja kananmunaa. Minun ohjeeni vaan ei sisällä mitään juustoja, rahkoja tai muita, sillä tämä on maidoton ja viljaton.

No, jos joku ei ole vielä tämmöistä kombinaatiota kokeillut, niin tässä tulee minun hyvin yksinkertainen ohjeeni:



Pilko raaka kukkakaali pieniksi paloiksi. Tee siitä monitoimikoneella pienenpientä murua. Sekoita sekaan kolme kananmunaa. Ripota mausteeksi suolaa ja mustapippuria. Levitä leivinpaperin päälle suht paksuksi levyksi (tästä määrästä tulee noin puoli peltiä). Laita uuniin noin 20 minuutiksi 200 asteeseen. Kun leipä alkaa ruskistua hieman ja irtoaa helposti ilman repeytymistä, se on valmis. Jos haluat tehdä leivästä pitsamaisemman, laita päälliset noin 10 minuutin kohdalla uuniin leivän päälle. 

Minä olen ihan ihmeissäni, että sain juuri jakaa ohjeen, joka on kananmunallinen! Minimullistajabeibin suoliston kunto on selvästi parantunut ja se kestää kananmunaa minun maitoni kautta - mikä ilon ja onnen aika! Pian siis Minimullistajakin saa yhtyä näihin kukkakaalileivän syöminkeihimme!

Theme by: Pish and Posh Designs