Haastetta kerrassaan

Aamu Omenatarhassa- blogin ihana kirjoittaja heitti minua blogielämäni ensimmäisellä haastella. Äitiyteen liittyviä lauseita tulisi jatkaa omalla tyylillään.

1. Tunnen itseni vuoden mutsiksi, kun… poikani sanoo myös isäänsä äidiksi (kivaa joo, näin meillä, ja aika useinkin! tulee semmoinen tosi ainutlaatuinen olo tiedättekö…) tai EHKÄ sittenkin silloin, kun olin ollut 11 kuukautta todella rajoittuneella imetysdieetillä, ja tajusin, minkä uhrauksen olin tehnytkään lapseni puolesta.

2. Lapsiperhe-elämässä haasteellisinta on… ollut opetella tulemaan toimeen uudenlaisten tunteiden kanssa. Yksi kauheimmista on lapsen tuskan katsominen vierestä, kun itse tekee parhaansa lapsen olon helpottamiseksi, ja kun se ei paljon siinä tilanteessa auta.

3. Suurin lapseltani saama kohteliaisuus on se, kun hän... on aina niin innoissaan minut nähdessään, juoksee minun syliini ja halaa oikein lujasti, ehkä muiskauttaa pusunkin poskelle ja ilakoi: ”äiti, äiti!!” (tai aika usein myös ”kakka, kakka!!”, mutta samakos se).

4. Kello 12 yöllä olen yleensä... nukuttamassa tai nukkumassa. Fifty fifty.

5. Kello 8 aamulla olen yleensä... yrittämässä nukkua vielä hetken ennen mieheni töihin lähtöä, vaikka viereisestä huoneesta kuulu Hakan ja tamburiinin ääntä.

6. Haluaisin sanoa lapseni isälle, että... me olemme aikamoinen selviytyjätiimi yhdessä!

7. Haluaisin sanoa omalle äidilleni, että... nyt ymmärrän, miksi sinä vieläkin toivottelet turvallista matkaa, kun olemme lähdössä jollekin vaikka vain hyvin pienellekin automatkalle.

8. Viimeksi kiroilin, kun... Pikkusankari puraisi sormeeni niin kovaa, että luulin sen irtoavan. Kyllä. Häpesin sanojani.

9. En ole koskaan osannut... virkata, ommella, kutoa tai hoitaa kasveja (vai oliko ne kukkia).

  

10. Parasta, mitä housut jalassa ja ilman lapsia voi tehdä, on... treenata salilla.

Haaste jatkaa matkaansa ystävälleni Anulle: http://siedettavanhyvaa.blogspot.com/