Taikasauva viuhahti!

Nyt näkyy valoa! Taikasauva nimeltä Aerius heilahti ja poisti 70% kaikista Pikkusankarin oireista. Aerius siis tuplattiin the Gurun ohjeesta - ja padam! seuraavana päivänä suurin osa oireista katosi. Kaikille siis tiedoksi - normaalin uhman saa katoamaan kyseisellä oraaliliuoksella aika nopeasti, että jos haluatte kokeilla... ;-) Jäljellä on oireita, ja välillä kurjan paljonkin, mutta koska arki oli jotakin aivan hullua viimeiset kuukaudet Pikkusankarin kanssa, niin tämähän tuntuu nyt suorastaan mahtavan leppoisalta elämältä näillä oiremäärillä! Ja se minun fiilis, kun katson rauhassa leikkivää lastani... Sitä on vaikea kuvailla. Se on aika sanalla sanottuna aika upea.

Joissakin perheissä jokapäiväinen näky. Meidän perheessä oireettomien aikojen näky.

Leppoisan elämän aineksia tarjoilee myös vihdoin meille kaikille heipat sanova flunssa-silmätulehdus-korvatulehdus-yhdistelmä. Melko huojentavaa on huomata, että refluksia pahentavien kahden hampaan, kovan yskän ja inhottavan tukkoisuuden jälkeen Minimullistajakin on venyttänyt uniaikaansa viidestä minuutista tuntiin, puoleentoista! Oma vointikin kun jo sallii unten maille pääsyn melkein jokaisen Minimullistajan unipätkän ajaksi, kun ei enää tarvitse kituuttaa kamalassa korvakivussa ja yrittää olla tukehtumatta jatkuviin yskänpuuskiin. Vielä kun saisi muut murheet lykättyä aivoista yöksi pois ja kehon tajuamaan, että suurin hälytystila (=aivan jatkuva heräily) on toistaiseksi ohi. Pakko sanoa, että meillä oikeasti käytiin aika tosi pohjalla väsymyksen kanssa. Nyt saa kai vähäksi ajaksi huokaista.

Kuten moni tietää, väsymys vähintäänkin tuplaa tai triplaa negatiivisten tunteiden voimakkuuden. Silloin, kun ihminen ei ole nukkunut yhtäkään kropan tarvitsemaa unipätkää moneen viikkoon, ei tunnu yhtään kivalta, että joku tuntematon tai tuttu silvaltaa sanoilla vain loukatakseen. Ei ole yhtään kiva joutua selvittämään ylimääräisiä itselle kuulumattomia harmeja. Myös kaikki normaalit, jaksamista syövät asiat saattavat tuntua ylitsepääsemättömän vaikeilta. Väsymys on ankara seuralainen.

Onneksi taas tämäkin todellinen suohon uppoaminen sai tajuamaan entistä paremmin sen, miten syvää ja voimaannuttavaa aito rakkaus on ja miten vähäpätöistä kaikki muu on. Arvostus, kiintymys, yhteenkuuluvuudentunne ja kunnioitus mieheäni kohtaan sen kun vahvistuvat. Me olemme tiimi, jota eivät refluksisuot noin vain mukanaan nielaise! Me taistelemme rakkaiden lastemme puolesta. Teemme mitä vain.

Saako vielä vähän lässyttää...? Tai no, säästän vikat sanat suoraan miehelle ja menen kertomaan ne nyt. Moikka!