Pages

Synnytyspelkoja

tiistai 25. kesäkuuta 2013

Kyllä se on paljon mielessä. The Tuska. Parin päivän päästä pääsen siitä polille juttelemaan.

Suurin piirtein näin kirjoitin ennakkolappuseen:


Kerro meille omin sanoin, mikä sinua synnytyksessä pelottaa:

Eniten minua pelottaa hallitsematon kipu, jonka takia kontrolli koko synnytyshetkeen voi kadota. Pelkään, että lamaannun kivusta, enkä pysty rentoutumaan avautumisvaiheessa enkä ponnistamaan sisukkaasti ponnistusvaiheessa. En halua enää tuntea niin voimakasta kuolemanpelkoa, kun viime synnytyksessä koin puutteellisen kivunlievityksen takia. En halua vain maata ja kärsiä ja odottaa helpotusta, jota ei sitten tullutkaan. Pelkään, että osastolla on taas ruuhkaa, jolloin en saa ajoissa kivunlievitystä (tai edes mahdollisuutta siihen) enkä ystävällistä tukea henkilökunnalta. Pelkään repeytymistä sekä sektioon joutumista. Pelkään vauvan puolesta. Pelkään, että mahdollisesti annettavat kivunlievitykset eivät sovi minulle tai että ne annetaan väärään aikaan, jolloin synnytys pitkittyy.

Mitä toiveita sinulla on synnytyksen hoidon suhteen:

Toivon, että kaikki yllä mainitsemat pelkoni otettaisiin vakavasti. Toivon henkilökuntaa, jolla olisi hyvä tilannetaju ja rohkeutta ehdottaa juuri siihen hetkeen sopivia valtavirrasta poikkeavia, erilaisia vaihtoehtoja. Toivon, että tällä kertaa pystyn käyttämään sekä lääketieteellisiä kivunlievityksiä (jos niitä koen siinä hetkessä haluavani) mutta myös ei-lääketieteellisiä kivunlievityksiä, kuten ammetta, jumppapalloa, TENS-laitetta, hierontaa, kylmä - tai kuumahoitoa, erilaista liikkumista jne. Toivon myös mahdollisuutta yrittää eri ponnistusasentoja (kuten kyykkyä), jos ne siihen tilanteeseen sopisivat. Toivon, että ensimmäinen yltiötuskainen synnytyskokemus peittyy toisen, positiivisen synnytyskokemuksen alle.

Lohdutuksen sanoja

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Nappasin Viljamaan (2009) kirjasta pientä sympatiaa meille, jotka kasvatamme haastavaa lasta:

”Helpon temperamentin rauhallisen ja peruspositiivisen lapsen kanssa on vaivatonta ylläpitää korkeaa minäpystyvyyden tunnetta. Lapsihan kuuntelee minua ja toimii kuten haluan. Olen siis hyvä kasvattaja. Kuitenkin suuri osa lapsen hyvästä ja mallikkaasta käytöksestä voi olla kasvattajan omista ponnistuksista riippumatonta helpon lapsen mukautuvaa temperamentti.” s.143

"Jos haastava lapsi on perheen ensimmäinen, vanhempi menettää luottamuksen kykyihinsä, koska lapsi vain itkee, vaikka kasvattaja kuinka ponnistelisi." s.162

"Haastava lapsi opettaa valtavasti opinhaluisille vanhemmille. Haastava lapsi pitää vanhempansa sopivan nöyrinä. Haastavan lapsen kanssa päivästä toiseen taistelevat vanhemmat eivät hevin uskalla antaa muille vanhemmille kaiken kattavia ja kuolettomia kasvatusneuvoja." s.163

"Huutavan lapsen uuvuttama kasvattaja etsii syytä itkuun ja tyytymättömyyteen usein itsestään. Kyse on kaksinkertaisesta taakasta - muiden kasvattajalle luomasta ja kasvattajan itselleen asettamasta. Olisi hienoa, kun voisi hiekkalaatikolla kertoa muille, miten hienosti lapsi nukkuu, miten säännöllisesti hän syö ja miten lapsi rauhoittuu, kun osaava aikuinen häntä hyssyttelee. Haastava, perustyytymätön ja epärytminen lapsi saa hoitajan vaikuttamaan epäpätevältä, ja kasvattaja joutuu helposti puolustusasemiin." (Pikkusankari torpedoi tämän sivunumeron tallentumisen, mutta lainaus on luultavimmin loppupuolelta kirjaa)

Lähde:
Janne Viljamaa
Mitä minä teen tämän lapsen kanssa? Haastavan lapsen kasvatus
2009

Raskauspäiväkirjoja 5

torstai 13. kesäkuuta 2013

Déjà-vu kesään 2010: käyminen lähellä hellekuolemaa; hyperventiloiminen ja pyörtyminen lentokoneen lähtökuumuuteen, nollanukkuminen erään suomalaisen hyvätasoisen kylpylähotellin mukavan lämpöisessä huoneessa.

Sisälämpötila. Kolme päivää kolmen miehen ja mahan kanssa tässä huoneessa. Eikä muuten toiminut tuo miinus-painike.

Erittäin yllätyksenä tullut tuskaisuus istumisen suhteen; töissä palaverit kyyneleet valuen, jalat puutuen ja happea haukkoen. Työkaverit availevat ikkunaa, taluttavat kokoushuoneesta pois ja ystävällisesti mainitsevat sairausloman mahdollisuudesta.

Kesäflunssan ja raskauden yhdistelmän omakohtainen testaaminen. Tulos: EI KIVA.

Tuttavien ihmettelyt: ”Aaaa, etkö ole VIELÄKÄÄN synnyttänyt?”

Salilla treenatessa todellinen mielikuvitukseni viimeistenkin nurkkien kaapiminen.

Mitä tämän kanssa voisi tehdä?


Ehkä niin tuskaisen näköinen ulkomuoto, että olen ansainnut ihania tsemppejä loppuraskauden jaksamiseen mieheltäni.

kukkia ja kokovartalohierontaa


Vauva-juttujen tunkeminen tahattomasti melkein joka keskusteluun.

Yöt: vartti oikealla kyljellä, vartti selällään, vartti vasemmalla kyljellä, sitten pissalle. Sama uudestaan. Niin kauan, kuin sängyssä ollaan.

Renniet mukana. Aina.

Varpaankynsien huollon vinkuminen mieheltä.

30 + Barcelona

torstai 6. kesäkuuta 2013

Kolkytplusviikot ja viiden päivän kaupunkiloma. Näin minä selvisin:


Kohteen on oltava optimilämpötilainen, siis 20-23 asteinen, puolipilvinen ja hieman tuulinen. Barcelona oli täydellinen.



Lentokoneessa kannattaa näyttää itseltään: rasittuneelta, tuskaiselta ja todella isomahaiselta kohta-synnyttäjältä. Silloin kukaan ei halua istua viereesi, ja saat vaihdella asentoa mielesi mukaan. Minä en ainakaan näillä viikoilla todellakaan pysty istumaan edes kymmentä minuuttia paikoillani.



Raskausvaivat ovat minulle tarpeeksi yöllisiksi herätyksiksi, joten kaikki muu hotellihäiriö on suljettava pois.


Vaikka korkkareista tykkäänkin, niin en kyllä missän nimessä semmoisilla pystyisi La Ramblaa enää kävelemään. Mukavat kengät ovat ehdoton.


Eivät ne mukavat kengätkään aina auta. Onneksi on metro.


Eväät mukana. Aina.


Ravintoloista valitsimme parhaat. Listeria- ja puhtausasioilla ei leikitä, kun kyseessä on vauvan terveys.


lhan huippupaikoissakin piti silti muistaa itse kertoa raskausrajoitteet (meillä oli hienosti koottu lappunen mukana sekä englannin- että espanjankielellä). Sushi vaihtui vihanneksiin ja viini veteen.



Tarpeeksi tekemistä, mutta ei liikaa tekemistä. Pari museota, nähtävyyksistä top5 ja jokapäiväinen Michelin-kokemus riittivät.


Paras matkaseura. Ymmärtävä mies. Joku, joka jaksaa kävellä valittavan naisen vierellä 0,5km/tunnissa, hieroa kipeytyneitä jalkoja, kantaa matkatavarat ja hakea parin korttelin päästä sen tietyn kahvilan kahvin.

Theme by: Pish and Posh Designs