Miten menee, Minimullistaja?

Nyt on varmaan korkea aika kertoa, mitä meidän refluksi-allergiataloon kuuluu. Yleiskuulumisena voisi todeta, että tällä hetkellä kumpikaan poika ei ole oireeton. Oireiden syitä etsitään kiivaasti. Tänään tarinassa esiintyy Minimullistaja.

Imetysdieettini on the Gurun ohjeilla kiristynyt täysin maidottomaksi. 

Kun olet maidottomalla, saat käsilaukkuusi uuden vakkarimukanaraahaamisjutun - kookosmaitopurkin kahvitteluhetkiä varten! Et voi olettaa, että missään julkisilla syömäpaikoilla on sinulle tarjolla mitään sopivaa maitoa kahviisi.

Muita täysin vältettäviä ruokia tällä hetkellä ovat vehnä, kaura, kaalit, sipulit, retiisi, paprika, chili, rosmariini, tuore tilli, tuore basilika, suklaa/kaakao, lisäaineet ja hiilihappojuomat (unohdin varmaan puolet, mutta tähän tyyliin ainakin). Kahvia yritän parhaani mukaan rajoittaa, mutta arvatkaa vaan kuinka järkyttävän vaikeaa se on näillä muutamien ripetuntien unilla. Kananmunan osalta minulla on käynnissä vähentäminen - lopputuloksena todennäköisesti kokonaan luopuminen muutaman viikon päästä, ellei sitä ennen Minimullistajan tilanne parane selvästi. Miltä se Minimullistajan tilanne sitten näyttää? No, aikalailla tältä:

ja tältä:

Synkältä näyttää, eikö. Illat ja automatkat ovat melko usein pelkkää itkua video ykkösen tapaan. Päivisin meillä on viime päivien aikana yhä enenevissä määrin kiljuttu video kakkosen tapaan.

Maidoton dieetti rauhoitti tilannetta sen verran, että ensin päätettiin the Gurun kanssa, että kananmunaa minun ei tarvitse menustani tiputtaa, mutta viime viikot ovat pakottaneet kokeilemaan vähennystä sittenkin. Moni varmaan ihmettelee,  miksi en vaan jätä kananmunaa heti kerralla pois. Tultiin the Gurun kanssa antitrypsiinitulosten jälkeen siihen päätelmään, että muutos ruokavaliossa pitää ehdottomasti tehdä, mutta rintamaidon riittävyyden varmistamiseksi ja minun paremman sopeutumisen mahdollistamiseksi vähentäminen pikkuhiljaa on tällä kertaa inhimillisempi ratkaisu (Pikkusankarin iideellä asia oli toisin, koska tilanne oli kerta kaikkiaan to-del-la kriisiytynyt - silloin vedin normiruokavaliosta suoraan kuuden ruoka-aineen dieettiin).

Itkujen ja kiljumisten lisäksi Minimullistajalla on päivistä riippuen pahojakin nukahtamisvaikeuksia. Hän siis on rättiväsynyt, mutta uni ei kerta kaikkiaan vain tule millään keinolla. Muita oireita ovat ne tutut: pätkäunet, kärsivään itkuun herääminen, yöunilla usein heräily, koko kropan jäykistäminen voimakkaasti taaksepäin, runsas puklaaminen monta tuntia ruokailun jälkeen, kurkulla "kököttäminen" eli ns. virkayskä, itsensä ja muiden tuskainen raapiminen sekä viihtymättömyys missään paikassa tai asennossa.

soveljen jalankädenjäljillä - bataattia, bataattia.

Minimullistajan omaan ruokavalioon kuuluvat bataatti, kesäkurpitsa ja mustikka. Näiden lisäksi avocadoa olemme kokeilleet... ja uudelleen ei ihan heti kokeilla. Jokapäiväisiin lääkkeisiin ei olla turvauduttu vielä, vain Silicea on käytössä. Suurimpina epätoivon päivinä olemme myös kokeilleet Gavisconia sekä suppoa, mutta huonoin tuloksin.

Joku tässä kokonaisuudessa nyt kaivertaa. Se, onko se kananmuna vai jokin muu minun ruokavaliossani vai ihan jokin muu juttu, on vielä arvoitus. Toivottavasti arvoituksen ratkaisemiseen ei tarvita tämän fressimpiä aivoja kuin meidän perheessä tällä hetkellä on. Varsinkin tänään aivosumu on ollut melkoinen. En muista, montako minuuttia yöllä nukuin, vai nukuinko ollenkaan. Pelotti päästää mies aamulla auton rattiin. Pikkusankari herätti äidin kesken iltapäiväsadunluvun "Äitiiiii, voisitko herätä ja lukea, kun Pesoselle pitää saada ruokaa - ja se tapahtuu vasta seuraavalla sivulla". Kun mies riisui kenkiä töistä tullessaan, minä laahustin kertomaan että suunnittelemani jumppa taitaa nyt vaihtua kello kahdeksan nukkumaanmenoaikaan. Ehkä huominen on parempi.

Huominen VOI olla parempi. Outoa tässä Minimullistajan oireilussa on se, että välillä on päiviä, jolloin hän vaikuttaa olevan kuin kuka tahansa kuusikuinen ja nukkua esimerkiksi koko Särkänniemen reissun ajan.

Muutama munallinen herkku

Tässä sitten jatkoa edelliseen postaukseen. Laittelen nyt gluteiinittomia, viljattomia ja maidottomia reseptejäni - mutta näissä on kananmunaa. Imetysdieetin osalta tilanne on tosiaan se, että maitoproteiini on kokonaan pois, ja kananmunaa rajoitan. Kokonaan en ole siitä vielä luopunut. Reseptien osalta sama stoori kuin viime postauksessa: reseptit ovat varmasti saaneet paljon inspiraatiota lukemattomista selaamistani ohjeista, mutta suoraan en ole ottanut mitään reseptiä mistään, joten inspiraation lähteitä en nyt osaa linkata. Yrittäkää kestää näin.

Banaanilätyt (viljaton, maidoton)

Sekoita kulhossa kaksi kananmunaa ja haarukalla murskattu iso banaani. Paista pikkulettupannulla kookosöljyssä. Lettujen päälle laitan yleensä kookoshiutaleita ja marjoja.

Tämän tyylisiä lettuja tehdään vissiin aika monessa niin allergia- kuin fitnesstauloudessa. Ja mehän ollaan siihen ekaan kategoriaan meneviä.

Minuutin mikromuffini (viljaton, maidoton)

Makea versio: Sulata kahvikupissa yksi ruokalusikallinen kookosöljyä. Sekoita joukkoon haarukalla yksi kananmuna, reilu puoli desiä mantelijauhoa/hasselpähkinäjauhoja ja niin paljon hedelmäkuutioita/marjoja kuin haluat. Mikrota puoli minuuttia viiva kaksi minuuttia riippuen hedelmien/marjojen vetisyydestä. Muffini on valmis, kun pinta on kiinteä. Päälle ripottelen usein (paljon) ceylonkanelia tai lakritsinjuurijauhetta.

Suolainen versio: Sulata kahvikupissa yksi ruokalusikallinen oliiviöljyä tai gheetä. Sekoita joukkoon haarukalla yksi kananmuna, reilu puoli desiä mantelijauhoa ja kourallinen (auringonkukan- tai kurpitsan)siemeniä sekä hyppysellinen ruususuolaa, pippuria sekä jotakin yrttimaustetta. Mikrota noin minuutin verran.

Ahneella on yltäkylläinen loppu. Tässä kai yritin tehdä enemmänkin mikrokakkua kuin muffinia triplaamalla ainesosat... Oli kai nälkä.

Mantelimaitoleipä (viljaton, maidoton)

Sekoita keskenään kulhossa viisi kananmunaa, reilu teelusikallinen ruususuolaa, reilu yksi ruokalusikallinen oliiviöljyä, 2,5dl mantelijauhoa, 2,5dl makeuttamatonta mantelimaitoa, 1,5dl siemensekoitusta (pellavansiemeniä, auringonkukansiemeniä, kurpitsansiemeniä). Kaada taikina pellille leivinpaperin päälle ja paista uunissa 200 asteessa kunnes pinta on kullankeltainen.

Papu-omenapaistos (viljaton, maidoton)

Laita monitoimikoneeseen kaksi tetrallista isoja valkopapuja, neljä kananmunaa, 5dl omenaraastetta, puoli desiä sulatettua kookosöljyä, 3rkl sitruunamehua ja 1rkl psylliumia. Pyöräytä soseeksi. Sekoita eri kulhossa seuraavat aineet ensin keskenään: 1dl kookosjauhoja, 2dl mantelijauhoja, 1tl inkivääriä, 1tl kanelia, 1tl kardemummaa, ripaus ruususuolaa. Laita kuivat aineet monitoimikoneeseen muiden aineiden sekaan ja pyöräytä sekaisin. Voitele vuoka kookosöljyllä. Kaada taikina vuokaan. Asettele päälle omenapaloja ja ripottele päälle kanelia. Paista uunissa 175 asteessa noin 45 minuuttia. Älä päästä paistosta kuivahtamaan, mehevämpänä se on parempaa. Maku tekeytyy jääkaapissa, joten parhaimmillaan se on ehkä parin päivän päästä.

Tämän kyljessä maistuu mitkä vain marjat.

Nämä tekeleet (ja aiemman postauksen tekeleet) eivät sitten todellakaan ole mitään light-kamaa, joten kalorinkyttääjät voivat etsiskellä ihan muita reseptiapajia itselleen.

Muutama mun(aton) herkku

Ennen kun päästään käsiksi muutamiin minun tämän hetkisiin iidee-herkkuihin, haluan kiittää ja niiata teille kaikille rohkeille kommentoijille viime postauksen aihepiiriin liittyen. Vaikeaahan täällä on ollut, mutta helpompaa sitä vaikeutta on käsitellä, kun on ihmisiä, joiden kanssa voi niitä samoja vaikeuksia jakaa ja käsitellä. 

Jo alusta asti linjasin blogini niin, että en ripauta tekstin loppuun vaativia kysymyskasoja tai kekseliäitä retorisia kysymyksenasetteluja. Olisin kyllä voinut, sillä niin kovasti tykkään kommenttiboksissa höpötellä teidän kanssanne. Mutta kun tiedän, millaisessa tilanteessa olevat ihmiset blogiani lukevat, tiedän sen, että siinä väsymyspöhnässä saattaa näppiksen aan ja koon etsintätaidot olla hieman hakusessa tai vaunuista kuulua paljon toivottua aiemmin se vaativa tuskainen karjaisu. Tiedän, että te olette siellä, se riittää. Mutta ihanaa on myös se, että jätätte muitakin jälkiä kuin tilastolaskurin napauksen, vaikka sitä en ole aiemmin ääneen sanonutkaan. Jättäkää merkkinne aina, kuin vain suinkin jaksatte/haluatte/tarvitsette. Arvostan sitä. Sen lisäksi, että blogi on minun mieleni haiseva kaatopaikka, on kiva, jos se ainakin välillä  toimii myös vertaistuellisena kanavana.

Sitten herkkuihin. Minun ruokafilosofiani on semmoinen, että mielellään syön vain semmoista, mitä herkuksi voin kutsua. Pyrin siis nyt rajoitetullakin ruokavaliolla syömään mahdollisimman herkullista ruokaa. Ylipäätään en ymmärrä, miksi herkku käsitetään aina makeaksi, sokeriseksi, rasvaiseksi, syntiseksi ja epäterveelliseksi. Minun maailmani on erilainen. Minä kutsun esimerkiksi uunilohta herkuksi. Todelliseksi herkuksi! Nyt kuitenkin laitan tähän omia jälkkäriherkkujani, kun niitä on jonkin verran lähipiiristäkin kyselty.

Lueskelen ja pläräilen blogeja ja lehtiä säännöllisen epäsäännöllisesti. Joskus paljonkin, joskus tosi vähän. Silmäilen reseptejä, mutta koskaan en oikeastaan tee suoraan ohjeesta (en tajua miksi). En takaa, etteikö netistä löytyisi juuri samanlaista ohjetta. Ja todennäköisesti olen ottanut vaikutteita joistakin näkemistäni resepteistä, mutta valitettavasti nyt en osaa niitä tähän linkittää, kun en millään voi muistaa, milloin mihinkin olen törmännyt. Kaikki reseptit ovat gluteiinittomia ja viljattomia sekä maidottomia. Tähän postaukseen laitan muutaman munattoman reseptin, seuraavan postauksen herkut ovat munallisia. Ja tajusinpa juuri, että mihinkään reseptiin en ole lisännyt sokeria, sen verran paljon käytän hedelmiä makeutukseen.

Banaanijäde (maidoton, munaton, viljaton)

Laita banaaneja pakastimeen tunneiksi, ehkä yön yli. Ota sulamaan hetkeksi huoneenlämpöön. Laita kohmeiset banaanit tehosekoittimeen ja aja melko sileäksi. Pyörittele kauhalla pallot ja nauti marjojen kanssa.

Niin tämähän siis on jäätelöpallo, ei valunut epäonnistunut ruma kasa.

Banaani-päärynä-avocadokakku (maidoton, munaton, viljaton)

Voitele vuoka kookosöljyllä. Soseuta vuokaan haarukalla kaksi banaania. Lisää joukkoon noin puoli desiä kookosjauhoja ja kaksi ruokalusikallista sulatettua kookosöljyä. Painele pohja kiinteäksi ja tasaiseksi. 

Valmista täyte erilliseen astiaan. Soseuta sauvasekoittimella kaksi avocadoa, yksi päärynä (tai kaksi, jos ovat pieniä), vajaa puoli desiä sitruunamehua, yksi teelusikallinen psylliumia ja puoli desiä sulatettua kookosöljyä. Kaavi täyte pohjan päälle ja ripottele pinnalle kookoshiutaleita. Anna tekeytyä pari tuntia jääkaapissa. Jos haluat päästä maistelemaan kakkua jo aiemmin, niin työnnä hetkeksi pakastimeen.

Ja tästä kakusta riitti siis minun kahteen annokseen. Muilla kakku voi kestää hiukan kauemmin, mutta en lupaa mitään.

p.s. Blogisiskoni Minerva tarvitsisi apua! Minerva pyytäisi kaikkia teitä refluksi-allergiavanhempia, jotka suinkin vain jaksatte, kirjoittamaan hänelle sähköpostiin (jauhoton.taikina@gmail.com) arjesta ennen ja jälkeen diagnoosin. Minervalla on huippusuunnitelmat koskien refluksi-allergiatietouden levittämistä laajemmalle!

ja p.p.s. koskien allergiatietouden levittämistä. Uusi allergiaohjelma saa minut raivon valtaan. Meinasin kirjoittaa kunnon paasauksen kyseisestä aiheesta, mutta nyt minun ei tarvitse, sillä ystäväni Anu onkin jo kirjoittanut hienon maltillisesti mielipiteensä blogiinsa. Olen täysin samaa mieltä hänen kanssaan jokaisesta kohdasta. Lukekaa Anun kirjoitus, jos ette ole vielä lukeneet.

Mie romahan

Otsikko on ärsyttävä. ÄR-SYT-TÄ-VÄ. Mutta niin oli päiväkin. Todella, todella ärsyttävä. Minä olen se ainoa suomalainen, joka ei ole koskaan katsonut tuota lauantai-illan töllön ääreen liimaajaa, mutta SILTI osaan nuo korvamadot!?! (kiitos some!) Sen lisäksi, että otsikko kuvaa minun päivääni, se kuvaa sitä, että minulla on tapana puhua ärsyttävistä asioista ääneen. Tässä ärsytyskertoimessa, jossa juuri nyt elän, otsikko on siis enemmän kuin oikeanlainen.

Niiden, jotka eivät kestä epätäydellistä äitiyttä, ei kannata jatkaa tämän tekstin lukemista tämän pidemmälle. Ne, jotka itse ovat parempia äitejä - teille on tarjolla herkullinen saalis - romahtanut, väsynyt ja huonosti lastaan kasvattava äiti, olkaat hyvät!

Päivä alkoi toteamalla, että tämä päivä vedetään noin yhdellä kahden tunnin unipätkällä. Päivä sujui toteamalla kerta toisensa jälkeen, että tästä päivästä ei tule yhtään mitään. Minimullistajan kanssa meininki sujui kohtuullisesti - hän nukkui yhdet puolentoista tunnin unoset (monella heräämisellä toki, mutta silti) ja riippui kantorepussa lähes lopun ajan. Mutta Pikkusankari...hän haastoi tämän äidin hermoja enemmän kuin kukaan on piiiiiitkään aikaan haastanut. Jos rappusillamme olisi ollut avaruuteen sinkoava raketti, tuo järkyttävän ärsyttävä jälkeläiseni olisi sinne kyllä tungettu! Kun kaikki kodin nurkat tuhoavaa ilkivaltaa, lelujen jatkuvaa heittelyä, Minimullistajan kiusaamista, ulkoilun aikaisia karkaamisyrityksiä, kodin kaikkien sääntöjen toistuvaa rikkomista ja muuta asiaan kuuluvaa on tapahtunut vähintään joka toinen minuutti, ei minun totaalinen romahduspiste tänään ollut kaukana. Mies sai itkupuheluita töihin ainakin viisi ja mietin oikeasti, mitä kaikkea tässä mielentilassa voisinkaan tehdä. Päivä loppui toteamalla tämän raskaan syyllisyyden taakan ja seuraavat tunnustukset. Pikkusankari ei olisi ansainnut niin kovia rauhoittamis-kiinnipitämisotteita eikä jäähylleviemistapoja. Hän ei olisi ansainnut sitä, että äiti suuttuu silmittömästi tuntikausia kestävästä huonosta käyttäytymisestä ja huutaa kurkku suorana vauva sylissä. 

Minulla todennäköisesti kriteerit huonoon omaan tuntoon ovat matalat, mutta minulle se on riittävä kriteeri todelliseen syvissä sameissa vesissä sukelteluun, kun oma käsi puristaa aiottua lujempaa lasta hänet rauhoittaakseen tai kun lapsen joutuu heittämään/siirtämään (miten sen nyt ottaa) vaaratilanteesta pikkuveljeä kiusaamasta nopeasti lähimpään paikkaan, ja pää kolahtaakin pahasti sängyn kulmaan. Tilanteen jälkeinen "äiti satuttaa minua!"-kertomus ei myöskään äidin mieltä lämmitä.

Syy tähän Pikkusankarin oireiluun on todennäköisesti tiedossa ja nyt eliminoitu. Nyt vaan kaikki toivo siihen ajatukseen, että oireilu loppuisi mahdollisimman pian, ja että minulle olisi viimeinen kerta, kun joudun näkemään sanat Mie romahan.

Maidotonta

Maidottomuus on täällä - onneksi vain minun ruokavaliossani, ei minun tuotantolaitoksissani. The Gurun luvalla aloin kiristämään imetysdieettiä ensin maidon poisjättämisellä ennen kuin tiputan ne satunnaiset piilomunatkin pois menustani. Vaikka kokenut imetysdieettaaja olenkin, ei maidoton dieetti ollut piece of cake-homma. Hivuttauduin pikkuhiljaa maidottomaan, ja korvasin joka päivä jonkun maitoateriani jollakin muulla. Vieläkin ruokailu hakee uomiaan, sillä olihan rahka, jukurtti, kaikki juustot, kahvimaito, palautumisjuomat, kermaviilikastikkeet ja voin käyttö ihan jokapäiväinen osa syömistä minulle. Hyvin monissa valmisjutuissakin on maidon osia. Minulta usein kysytään, että mitä sä sitten oikein syöt, kun rajoituksia on niin paljon?

No, minä syön esimerkiksi näin:

Aamupala: omenia lakritsinjuurijauheella

Lounas: seitiä lisukkeineen, keon alla kinoaa, päällä sitruunamehua

Jälkkäri: päärynäpiirakkaa

Välipala: näkyvien osien alla juuripersiljaa ja lanttua

Päivällinen: keon alla pavun ituja

Iltapala. Nuo kolme karkkia säästin miehelle, jotta hän saisi maistaa jokaista makua. Muuten rasia tyhjeni suuhuni.

Tai sitten syön esimerkiksi näin:

Aamupala: persimon-mukimuffini

Lounas: kalkkunaa lisukkeineen

Jälkkäri: mustikka-persikkapiirakkaa

Matkaeväs

Päivällinen

Jälkkäri: kaksi ruokalusikallista tätä ihanuutta

Iltapala: rasiallinen oikeanpuoleisia, puoli rasiallista vasemmanpuoleisia

Päivän aikana juon pari kuppia kahvia isolla mantelimaidolla.

Jos urheilen, nautin malton seuraksi palkkarina tätä.

Esimerkkipäivät olivat nyt maidottomalta ajalta melko normaaleja, jos sellaista kuin normaalius on voinut tässä pienessä ajassa syntyä. Santsiannoksia ja piirakkavuuan nuolemisia en blogissa tunnusta, mutta ne lienevätkin toissijaisia asioita tämän postasteeman kannalta.