Pages

Matkalla itseeni

tiistai 31. tammikuuta 2017

Muutamaan otteeseen olen blogissa aiemmin maininnut alkavista NLP-opinnoistani, jotka nyt sitten starttasivat perjantaina! Instaseuraajani (@skribentti) saivatkin nähdä koko viikonlopun hehkutuksiani Helsingistä! Viikonloppu oli mahtava sukellus NLP:n maailmaan ja synnytti melko odottavan fiiliksen kevään tulevien viikonloppujen suhteen! Todennäköisesti kirjoittelen kevään mittaan ajatuksiani ja tuntemuksiani NLP:stä ja tästä käymästäni Practitioner-kurssista lisää, mutta nyt avaan ihan ekoja fiiliksiä teille!

Perusteellisen tutustumisen jälkeen ja ystävä-tuttavapiiriä kuunnellen valitsin opintopaikakseni True Hearts -valmennusyhtiön. Ja ainakin näin kolmen ensimmäisen päivän jälkeen voin todeta sen olleen oikein hyvä päätös :-) Jokainen, joka on kiinnostunut laajemmin siitä, mitä on NLP eli neuro-linguistic Programming, voi lukaista lisätietoa esim. juurikin näiltä True Heartsin sivuilta (klik!).



Koskaan ennen kotiäitivuosina minulla ei ole "virallisesti" ollut mitään omaa juttua/harrastusta, ja siksi pyörittelinkin tätä opintoajankohtaa ja sen onnistumista päässäni pitkään syksyllä... Kunnes tajusin intuitioni olevan niin vahva juuri tämän ajankohdan suhteen, että uskaltauduin ilmoittautumaan kurssille ja päätin sijoittaa säästöni tähän koulutukseen!

Miksi haluan opiskella NLP:tä? Taustalla on vahva halu kehittyä ihmisenä, minänä, äitinä, puolisona, ystävänä, työntekijänä, maapallon asujana kuin universumin osanakin. Olen lukenut niin suuria määriä kirjoja kommunikoimiseen, kasvattamiseen, itsetuntemukseen, itsehillintään, itsensä kehittämiseen jne. liittyen, että nyt koin, että tahdon jotakin erilaista: tahdon jotakin hyvin käytännön läheistä ja jotakin yhteisöllistä! Olen saanut kirjoista hurjasti apua kaikkiin edellä mainitsemiini asioihin, ja nyt haluan syventää oppimistani erilaisella oppimisen tavalla.



NLP:ssä minua kiehtovat sen yksinkertaisuus, eettisyys ja vankka psykologinen tietoperusta. Minulle NLP:n taustateoriat olivat jo suurin piirtein tuttuja, sillä sieltä löytyy teoriaa monilta psykologian eri osa-alueilta. Näin minun oli helppo hypätä NLP:n kiehtovaan maailmaan! NLP ei edusta vain yhtä psykologista suuntausta, vaan se yhdistelee menetelmiä, jotka toimivat. Siis mahtavan yksinkertaista: toimivuus on sen määritelmä! NLP on eettistä: NLP:n avulla tavoitellaan vain hyviä tarkoitusperiä! Eli jos NLP:n menetelmillä tavoitellaan vääriä tarkoitusperiä, se ei ole NLP:tä. Tämäkin sopii minun arvomaailmaani loistavasti!

Rakastan haastaa itseäni, ja tottakai, vaikka koenkin, että olen kehittänyt itseäni varsinkin äitinä ja puolisona todella paljon viimeisten kymmenen vuoden aikana, on minullakin paljon vielä kehityskohtia, ja juuri näihin kehityskohtiin (ja kipukohtiin) NLP:ssä keskitytään - positiivisella otteella! Koen myös, että itsetuntemukseni on tosi hyvä jo nyt, mutta niinpä vain jo tällä ensimmäisellä kurssimoduulilla löysin itsestäni uusia puolia ja itsetuntemus syventyi jo nyt! Että kyllä - on kurssi varmasti antoisa, siitä ei ole epäilystäkään!



Monet ovat kysyneet, että onko minulla nyt sitten joitakin konkreettisia tavoitteita kurssin suhteen? Ja kyllä, minulla on, ja ehkäpä voin ainakin osan jakaa myös teidän kanssanne. Minä lähden hakemaan entistäkin parempia kommunikointitaitoja. Tähän lukeutuvat etupäässä ristiriita- ja riitatilanteet lasten kanssa sekä puolison suunnalta tulevan kommunikaation parempi ymmärtäminen eli NLP:n sanoin "toisen kartalle pääseminen". Toinen iso asia, jota lähden hakemaan, on kärsivällisyys. Haluan malttaa olla kärsivällinen isoissa asioissa (kuten suurten elämäntapahtumien odottamisten kanssa ja elämänjanon tyydyttämisen kanssa), mutta etupäässä ihan niissä arjen pienissä tilanteissa lasten ja puolison kanssa. Ylipäätään haluan oppia elämään entistä täysipainoisemmin omien arvojeni mukaan. Kolme ja puoli vuotta sitten, kun kuopukseni syntyi, maailmani romahti samalla viikolla, sillä rakas isäni kuoli kolme päivää kuopuksen syntymän jälkeen. Tämä elämäni ristiriitaisin syksy ja nuo syksyn tunteet palaavat nyt - kun kolmannen lapsemme laskettu aika lähenee - mieleeni yhä useammin ja useammin, välillä melko ahdistavassakin muodossa. Luulen, että tämän ahdistuksen purku tulee olemaan yksi NLP:n parhaita anteja tänä keväänä. 

Tästä se lähtee! Matka NLP:n kanssa omaan itseeni!
Kuinka monelle NLP on jo tuttu? Millaisia asioita nousi mieleen tästä tekstistä? Haluatko kuulla ajatuksiani tämän matkan varrelta vielä lisääkin? Haluatko kysyä jotakin NLP:hen liittyen?

Kakuttaako?

maanantai 30. tammikuuta 2017

Tässä helpotusta alkuviikon kakutukseen! Alla on ohje herkulliseen gluteenittomaan ja maidottomaan suklaa-banaanikakkuun, olkaa hyvät!



Suklaa-banaanikakku

3 kananmunaa
1tl soodaa
1dl omenamehua
1dl perunajauhoja
50g sulaa rasvaa (esimerkiksi kookosöljyä, gheetä)
1 muussattu banaani
rasvaa vuoan voiteluun
kookoshiutaleita vuoan leivittämiseen

Vatkaa kananmunat ja sokeri/erytritoli vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet (kaakaojauhe, sooda, jauhot) keskenään ja lisää sekoitellen vaahdon joukkoon. Seuraavaksi lisää omenamehu sekä rasva. Sekoita taikina tasaiseksi ja lisää banaani lopuksi joukkoon. Kaada taikina voideltuun ja leivitettyyn 1,5 litran vuokaan ja paista 180 asteessa noin 45 minuuttia.



Toivottavasti jokainen teistä vietti mahtavan viikonlopun! Minulla sellainen oli myös, ja olinkin ihan uudessa jännässä paikassa, sillä aloitin opiskelut Helsingissä! Näistä opinnoista kirjoittelen täällä blogissakin lisää, sillä niin inspiroituneena, väsyneenä ja kaikkeni antaneena tulin joka koulutuspäivän jälkeen kotiin. Mutta nyt: kakkua suuhun :-)


Yhteistyössä Foodinin kanssa

Kun tämä pallo mahastani katoaa, aion...

tiistai 24. tammikuuta 2017

Törmäsin edellispäivänä ennen raskautta ottamaani ruokakuvaan, jossa oli ituja, noita raskaana olevalle kiellettyjä juttuja. Jaoin sen instagramiini (@skribentti), ja siitä sitten aloinkin kelaamaan asioita, joita minun on jo kerennyt tulla ikävä näiden reilun kolmenkymmenen viikon aikana. Enää olisi se noin kymmenen viikkoa edessä tätä raskautta ja vajaat kaksikymmentä päivää töitä, joten mieli suuntautuu jo kovasti kotiin jäämiseen ja raskauden jälkeiseen aikaan.



Mitä asioita siis ikävöin?

Tiettyjen ruokien syömistä. Ruuista ikävin on ehdottomasti lakritsinjuurijauhetta, ituja ja vahvoja superfoodeja, kuten pakuria. Myös sitä ikävöin, että tekee mieli syödä normaaleja juttuja, minulla kun on vieläkin muutamaan ruoka-aineeseen vahva inho...

Mahallaan oleskelua. Usein lasten kanssa leikkiessä on kiva makoilla mahallaan. Yleensä myös luen paljon mahallaan, ja kyllä, vaikka mieheni uniasiantuntijana tästä minua moittiikin, yksi nukkumisasennoistani on normaalisti maha-asento. Tietty myös selällään oleskelu olisi taas kivaa jo vaihteeksi, tällä hetkellä noin minuutti siinä asennossa on tarpeeksi ennen pyörtymistä.

Liikkumisen vaivattomuutta. Pudonneiden tavaroiden nostelu, lasten pukeminen, omien kenkien sitominen, sohvalta ylösnouseminen... Kaikki on niiiiiin paljon helpompaa, kun ei ole raskaana!

Pukeutumisen monipuolisuutta. Minulla on kahdet talviseen menoon sopivat äitiyshousut nyt käytössä, ja se ei todellakaan riitä minun vaihtelunhaluiselle mielelleni...

Energisyyttä. Raskaudenaikaista hehkua en ole tavoittanut, ja pesänrakennusvietti on nostanut välillä päätään, mutta se on lyöty aika nopeasti maan tasalle väsymysnuijan avulla. Odotan niitä iltoja, kun olen oikeasti energinen, jaksavainen ja tarmokas! Nyt ei ole yhtään kummallista, että väsyneimpinä päivinä minä menen ennen lapsia nukkumaan, klo 19:30.

Urheilun estottomuutta. Sitä ajatusta on ikävä, että halutessani voisin harrastaa mitä tahansa lajia, ja juuri sillä intensiteetillä, kuin se hyvältä tuntuu!

Lasten kanssa rymyämistä ilman "varo äidin mahaa" -huutoja! Ai että niitä paineja, riehakkaita halauksia ja yhdessä temppuilua ja kuperkeikkailua!

Liitoskivuitta liikkumista. Raskauden jälkeen osaa taas arvostaa sitä normaaliolotilaa, kun häpyluu ei ole tulessa, suoliluut eivät ole riidoissa toistensa kanssa ja ristiluu antaisi hetken rauhan juilimiseltaan.

Sitä, kun vessassa voi käydä harvemmin kuin puolen tunnin välein.

Sitä, että saa hengittää vapaasti! Varsinkin tässä raskaudessa minusta tuntuu, että vauva on jo pidemmän aikaa tunkeutunut juuri johonkin sellaisten sisäelinten väleihin, jossa hengitys helposti salpaantuu, ja saan haukkoa saadakseni happea tarpeeksi.



Siis kiitollisena tästä hetkestä, mutta helpompia oloja odotellen... :-)

Miltä kuulostavat sokerittomat Creamy toffee -konvehdit ja mikä on tämän hetken hittipuuromme?

perjantai 20. tammikuuta 2017

Nyt kun viimeisimmätkin ovat popsineet kaiken maailman juhlapöydän konvehdit suuhunsa, on aika tehdä itse kahvipöytään naposteluherkkuja! Tässä on resepti, joka sopii myös niille, jotka tahtovat vältellä näin joulun jälkeen sanaa (ja makua) suklaa kaukaa, mutta herkutella! Ja joo, niiden Juhlapöydän konvehtien jälkeen ei ole ollenkaan pöllömpää, että nämä konvehdit (eli oikeasti raakakarkit) ovat maidottomia, viljattomia, sokerittomia sekä makeutusaineettomia, eikös niin? Mieheni nimesi nämä Creamy toffee -konvehdeiksi, ja jep - maku vastaa täysin nimeään, slurps!


Creamy toffee -konvehdit (noin 200g)

100g taateleita
50g cashewtahnaa
30g kookosmannaa
1dl mulpereita
1rkl mct-öljyä
ripaus suolaa
hyppysellinen vaniljaa

Jauha kaikki aineet sekaisin monitoimikoneessa sileäksi massaksi. Levitä pieneen kulhoon voipaperin päälle tasaiseksi levyksi ja laita astia pakkaseen. Kun massa on jähmettynyt, leikkaa se pieniksi suupaloiksi.



Toinen resepti, joka taitaa olla sekin nyt pakko jakaa, on niinkin yksinkertainen juttu, kuin minun tämänhetkinen lempparituorepuuroni! Aiemmat, edelleen toimivat tuorepuuroreseptini löydät täältä: Tuorepuurofanin luottoreseptit, Tuorepuuro, nyt! ja Suutuntumahifistelijän joulupuuro. Ja tässä olisi nyt yksi lisää!



Lakkatuorepuuro (1 annos)

1dl (sulatettua) lakkaa
kourallinen gojimarjoja
kourallinen mulpereita
1½-2dl kaurahiutaleita
makeutusta oman mielen mukaan (esim. steviatipat, hunaja)
1dl keitettyä marjateetä (meillä vakkarisuosikki on Clipperin teet, esim. Wild berry infusion)

Sulata kookosmanna (sulaa myös kätevästi esimerkiksi ohjeessa käytetyn keitetyn teen seassa sekoitellen). Lisää kaikki muut aineet suht nopeasti (ettei kookosmanna kerkiä jämähtää heti) ja sekoittele tasaiseksi. Nauti saman tien tai jääkaapin kautta myöhemmin!


Yhteistyössä Foodinin kanssa

Ongelma nimeltään yöllinen nukkumisjärjestely

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Me olemme Minimullistajan aikana olleet pehmeämpiä kasvattajia kuin Pikkusankarin aikana (onneksi tulimme järkiimme!). Tämä on tarkoittanut muun muassa sitä, että olemme olleet hyvin sensitiivisiä sen suhteen, millaista tukea ja läsnäoloa Minimullistaja on tarvinnut niin nukuttamistilanteissa kuin öisinkin. En häpeä kertoa, että hän edelleen tarvitsee/haluaa aikuisen viereensä nukahtamistilanteessansa. Niin kuin aiemmin olen tainnut kirjoittaakin, niin tämä ei ole meille mikään ongelma, ja mielellään itsekin olemme hänen lähellään myös nukkumaan mentäessä. Tulee kyllä aika, jolloin hän ei tarvitse eikä halua meitä viereemme.

Eli, olemme siis sitä mieltä, että minkään sortin unikoulu ei ole meidän lapsia varten. Uskomme, että korkeintaan on hyvä lempeästi ohjata lapsia parempaan uneen, mutta emme todellakaan halua tehdä mitään pakolla emmekä niin, että meille vanhemmille tulisi toimistamme yhtään huono omatunto (kuten tapahtui, kun mietimme, miten toimimme Pikkusankarin kanssa). 


Minimullistaja siis nukahtaa läsnäollessamme omaan sänkyynsä, ja nukkuukin illan sikeästi omassa sängyssään. No, yöllä (melkein joka yö) hän talsii aikuisten makkariin ja pujahtaa viereemme. Olemme sallineet tämän ja sopeutuneet tähän hyvin. Nyt on kuitenkin sen ongelman aika. Meinaan vauva. Mitä sitten tapahtuu meidän sängyssämme?

Tällaisessa tilanteessa emme ole aiemmin olleet, sillä Pikkusankari nukkui kolmevuotiaana omassa sängyssään, kun Minimullistaja syntyi. Enkä sano, että hän olisi tyytyväisenä nukkunut, sillä aikamoisen tappelun jälkeen hän siellä nukkui. Ja tämä on se kohta, jota emme halua toistaa. Olimme aivan liian tiukkoja hänelle. Ja oletimme hänen olevan isompi kuin hän olikaan. Miten nyt siis olisi hyvä toimia, kun vauva tulee taloon ja varmastikin siihen meidän väliimme perhepetiin?


Kaikki apu ja vinkit ovat nyt tarpeen! Miten teillä on toimittu tässä tilanteessa tai miten toimisitte? Vauvan tuloon on pari kuukautta, jos hän ajallaan syntyy. Onko jo nyt hyvä aika toimia jotenkin asian suhteen? Mihin asioihin vetoamme, jos ehdotamme Minimullistajalle omassa huoneessa pysymistä öisin (ja teemme toimia tämän eteen)? Vetoammeko hänen isouteen? Vauvan pienuuteen? Turvallisuuteen? Vai onko parempi antaa tilanteen hoitaa itsensä sitten vasta, kun vauva syntyy? Voiko Minimullistaja ihan itse haluta nukkua omassa sängyssään, vai päinvastoin, tarvinneekohan hän meidän läsnäoloaan entistä enemmän tuolloin, kun elämä mullistuu ja hänestä tulee isoveli? 

Faktahan kuitenkin kai on, että ei ole hyvä, että me kaikki neljä nukumme samassa sängyssä. Joskus Pikkusankarin kanssa Mininmullistajan syntyessä kokeilimme patjaa sänkymme vieressä, mutta siitäkään ei tullut suurta helpotusta asiaan ainakaan Pikkusankarin tapauksessa. Vai käykö tässä kaiken jälkeen niin, että mies nukkuu vierashuoneessa Minimullistajan kanssa ja minä vauvan kanssa meidän sängyssä...? :-DD Apua, auttakaa!

Mitä jos perjantai olisikin leipäperjantai?

perjantai 13. tammikuuta 2017

Nyt olisi vuorossa aika iisi vuokaleivän resepti, jota voit syödä sellaisenaan vain viipaloituna tai vaihtoehtoisesti kasata leipäsiivun päälle vaikka ne pitsamaiset päällysteet, jos teillä monen muun perheen tapaan vietetään pitsaperjantaita! Ohje on maidoton ja gluteeniton.


Vuokaleipä

5½ dl vettä
½ dl kookosöljyä, oliiviöljyä, tai sulatettua gheetä
40 g hiivaa
1,5 tl suolaa
3 dl porkkanaraastetta
500 g tattarijauhoja
2 dl kaurahiutaleita
2 dl riisijauhoja

Liota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää muut aineet ja sekoita hyvin yleiskoneella tai jos et omista yleiskonetta, niin aluksi sähkövatkaimella ja sen jälkeen käsillä. Kaada taikina 1,5 litran vuokaan ja anna kohota hyvin, noin 40 minuuttia. Paista 230 asteessa 30 minuuttia. Lisävinkki: seuraavina päivinä käytä leipä paahtimen kautta!


Mukavaa viikonloppua kaikille!


Yhteistyössä Foodinin kanssa

Nytkö se tulee! Kääk! Onhan varapikkarit mukana?

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Voi ei! Nyt se tulee!
Tuoli, tuoli, missä on tuoli? 
Voi ei, ei tuolia missään!
No, jalat sitten ristiin vaan ja suuri toivo siihen, että vahinkoa ei tapahdu.
Aaaaatsiuhh!


Kröh kröh kröh!
Apua! Mä tukehdun tähän yskään! 
Eikä! Missä on vessa?
Onhan mulla vara-alkkarit mukana?


"Pööööööö!"
"Äääääk, kulta, mähän oon sanonut, että äitiä ei kannata peloitella näin pahasti enää tässä vaiheessa raskautta..."
"Äiti, miksi sä sitten naurat noin hysteerisesti?"
"Koska äiti pissasi housuunsa, ja nyt äitiä naurattaa, kun tämä tilanne on niin koominen!"
"Äiti, pitäisikö sulle ostaa vaippoja, jos sä et osaa enää käydä pöntöllä pissalla?"

Se voi tapahtua missä vain, milloin vain. Vaikka kesken ruokailun.

Niinpä. Kirjoitinko minä juuri blogiini loppuraskauden aikaisesta virtsankarkailusta? Taisin kirjoittaa. Jjjjep.

Kääräise raakaa energiaa päivääsi!

torstai 5. tammikuuta 2017

Meidän perheessä raakakarkki tarkoittaa jotakin juuri tämmöistä, kuin minkä ohjeen minä nyt jaan teille! Jos olet ostellut kaupasta esimerkiksi raakapatukoita, mutta toivoisit vaihtelua, nämä voisivat olla juuri se juttu! Tai jos tahdot antaa lapsille terveellistä karkkiherkkua, jossa ei ole maitoa, gluteenia, lisäaineita eikä sokeria lainkaan, tee näitä ja ylläty! Uskon, että aika moni lapsi näistä tykkää! Näitä raakapatukoita voisi kutsua myös energiapatukoiksi, sillä ne ovat hyvin energiapitoisia, mutta silti terveellisiä!


Energiset raakapatukat (noin 4kpl)


Sekoita kaikki aineet monitoimikoneessa hienojakoiseksi massaksi. Muotoile massasta esimerkiksi voipaperiin patukan muotoisia suorakulmioita. Laita pakkaseen niin pitkäksi aikaa, kun ne ovat jähmettyneet. Voit syödä patukat suoraan pakkasesta nostettuna (näin ovat minun mielestäni ehdottomasti parhaita!), mutta jähmettymisen jälkeen ne säilyvät myös jääkaapissa, tosin hieman pehmeämpinä.


Tämä patukkaohje on herkullista jo sinällään, mutta halutessasi voit säätää patukoiden makua ja makroja lisäten siihen esimerkiksi kuivattuja marjoja, proteiinijauhetta tms.

Yhteistyössä Foodinin kanssa 

Alkaneen vuoden varmat huiput!

maanantai 2. tammikuuta 2017

Perinteisestihän nyt olisi menneen vuoden vuosikatsauksen aika, mutta minä totean nyt vain siihen liittyen, että mennyt vuosi oli melkoisen rankka monine tapahtumineen, mutta silti aivan ihana! Monta haavettamme toteutui, mutta elämä näytti taas kerran sen raadollisen puolensa. Haluan kovasti jo suunnata katseeni tähän alkaneeseen vuoteen - ja kerronkin teille nyt, mitkä viisi asiaa ovat aivan varmasti minun top vitosessa, kun vuoden päästä kelaan mennyttä vuotta taakse päin.



1. Kolmosen syntymä! No ehdottomasti, tämä tulee varmasti olemaan se mahtavin juttu: saamme pienen toivotun nyyttimme syliimme ja pääsemme vielä kerran kokemaan niin syntymän ihmeen kuin koko vauvavuoden hauskuuden (jep, ironisesti tai ei-ironisesti sanottuna, miltä milläkin hetkellä tuleekaan tuntumaan...).

2. NLP (neuro-linguistic-Programming). Oma henkilökohtainen koulutukseen ja omaan henkiseen kasvuun liittyvä haaveeni toteutuu vihdoin, ja suoritan kevään aikana sertifioidun NLP-practitioner-koulutuksen! Aavistelen, että tämä on koko elämääni muuttava koulutus! Sen jälkeen, kun yliopistossa viimeinen sivuaineena opiskelemani psykologian kurssi oli ohi, oloni oli haikea ja hain kirjastosta saman tien läjän vapaaehtoisesti luettavaksi psykan kirjoja. Nyt pääsen taas imemään itseeni aivan mahtavaa materiaalia ja oppimaan itsestäni ja omista ajatuksistani uusia juttuja mitä mahtavimmassa ympäristössä!

3. Liittyy vauvan syntymään, mutta on silti tavallaan erillinen juttu, meinaan alkava kotiäitiys. Se vaan on niin minun juttuni, ja sitä odotan innolla taas! Ja niin taitaa odottaa koko muukin perhe, sillä se mahdollistaa taas koko perheen yhteiset vapaapäivät viikottain! Ja ehkäpä hieman suuremman hymyn äidin kasvoilla :-) Tietysti toivon, että tämä kolmas kotiäitiysperiodi antaisi minulle mahdollisuuden nauttia kotiäitiydestä enemmän kuin ensimmäisillä kerroilla sen suhteen, että vauva olisi terve ja oireeton, eikä veisi ihan kaikkia voimavarojani, kuten edelliset vauvavuodet refluksi-allergia-astma-oireineen.

4. Talon muuttuminen oikeaksi kodiksi. Muutosta on jo viisi kuukautta, mutta vieläkään talo ei tunnu omalta rakkaalta kodilta. Tältä vuodelta odotan sitä fiilistä, kun saadaan vikat rempat tehtyä ja huonejärjestykset vauvan myötä päätettyä, että talo alkaisi myös minun mielessäni tuntua kodilta, ei vain ihan ookoo paikalta, jossa asun ihanan perheeni kanssa.

5. Esikoisen kouluunlähtö. Tämä on yksi suurimmista lapsuuden stepeistä kohti nuoruutta, hui! Vaikka lapsi ei yhdessä yössä kasva pienestä isoksi, on kouluunlähtö koko perhettä koskeva iso juttu ja varmasti tulee jotakin muuttamaan. Esikoisen kouluunlähtö konkretisoi sen, että meillä ei ole enää vain ihan pieniä lapsia, että tätä vanhemmuutta on taaperrettu jo jonkin aikaa elämässä eteenpäin ja että yhdellä meidän lapsista alkaa jokin velvollisuus... Pelottavaa suorastaan!


Katson alkanutta vuotta odottaen, innolla, mutta myös jo valmiiksi pienellä haikeudella. Aion nauttia siitä täysillä!

Ole vallankumouksellinen ja syö laatikoita joulun jälkeenkin!

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Tiedän, joulu meni jo, mutta minä se vain kirjoittelen laatikoiden ohjeita blogiini. Tylsää? No, ei siltä kannalta mietittynä, että miksipä sitä ei söisi hyviä ruokia ihan milloin tahansa vuodesta, jos kerta niistä pitää! Miksi esimerkiksi moni säästää bataattilaatikon syömistä jouluun, vaikka se olisi kelpo arkiruoka muunakin ajankohtana? 


Tässä olisi parin laatikon ohje, meidän tyylillä tehtynä (kumpikaan laatikoista ei sisällä gluteenia ja lasagne on lisäksi lehmänmaitoproteiiniton). Näitä kannattaa kokeilla muulloinkin kuin jouluna!



Bataattilaatikko

1,5kg bataattia
2dl kermaa
150g sinihomejuustoa
1 kananmuna
pippuria

Keitä (luomu)bataatit kuorineen suolavedessä pehmeäksi. Kuori, muussaa ja jäähdytä ne.
Sekoita kulhossa kerma, muna, kookossokeri, mausteet ja teffjauho. Anna seoksen turvota sillä välin, kun bataattimuusi jäähtyy. Yhdistä ainekset ja nypi juusto sekaan. Voitele uunivuoka gheellä. Kaada massa vuokaan. Laita pinnalle gheenokareita ja ripottele päälle vielä teffiä.
Paista kiertoilmauunissa 150 asteessa 40-50 minuuttia.
Bataattilaatikko on koostumukseltaan parasta tekohetkestä vasta seuraavana päivänä.



Lasagne

500g jauhelihaa
400g paseerattua tomaattia
2 punasipulia
3 valkosipulin kynttä
pippuria
persiljaa

50g gheetä
5dl vuohenmaitoa
1dl raastettua vuohenjuustoa

1pkt gluteenittomia lasagnelevyjä
vuohenjuustoraastetta kuorrutukseen

Kuullota silpotut sipulit gheessä. Lisää jauheliha ja paista kypsäksi. Mausta suolalla ja pippurilla.
Lisää paseerattu tomaatti ja jätä kastike tekeytymään. Valmista valkokastike: sulata kattilassa ghee ja lisää siihen ripotellen teffiä ja sitten vuohenmaito ohuena vanana koko ajan sekoittaen. Sekoita lopuksi vuohenjuustoraaste valkokastikkeeseen. Lisää jauhelihakastikkeeseen tämän jälkeen persiljaa.

Voitele lasagnevuoka gheellä. Kaada pohjalle noin neljännes valkokastikkeesta ja jauhelihasta. Asettele lasagnelevyt kastikkeen päälle. Tee kolme kerrosta. Kaada päällimmäiseksi jauhelihaa ja valkokastiketta ja ripottele juustoraastetta oman maun mukaan kuorrutteeksi.
Paista 200 asteessa noin 50 minuuttia. Anna vetäytyä vähintään 30 minuuttia ennen tarjoilua.

Yhteistyössä Foodinin kanssa

Theme by: Pish and Posh Designs