Pages

Pientä haastetta

perjantai 26. heinäkuuta 2013


Ennen niitä suurempia synnytyssalihaasteita kohtaan vielä tällaisen vähän pienemmän haasteen. Kaunis Annimari sen minulle ojensi – kiitos :-)

Haasteen säännöt ovat seuraavanlaiset:

1. Kiitä haasteen antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle
2. Vastaa alla esitettyihin kysymyksiin
3. Valitse viisi blogia (joilla on alle 200 lukijaa), joille annat haasteen eteenpäin, ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa
4. Toivo, että ihmiset, joille annoit haasteen, antavat sen eteenpäin viidelle


Viisi asiaa, joita tarvitset päivittäin?
-pusuja, haleja ja läheisyyttä mun miehiltä
-rauhallinen aamukahvituokio, mieluiten tummapaahtoisesta kahvista ja täysmaidosta tehtynä
-herkullista ruokaa – runsaasti
-paljon unta
-liikuntaa

Tarve on tietysti eri asia kuin sen toteutuminen. Ja selväksi on varmaan tässä blogissa tullut, että mikään luetelluista tarpeista ei ole todellakaan toteutunut vaikeimpina aikoina. Parempina aikoina ne toteutuvat ihan kivasti. Onneksi mieheni on huomannut, että sitä mukavampi ihminen olen, mitä paremmin ko. tarpeet toteutuvat, ja siksi koettaakin suoda minulle hyvät edellytykset tarpeiden toteuttamiseen yhteisymmärryksessä kanssani. :-)

Viisi kirjaa, joita suosittelet muille?
Tämä on vaikea kysymys. En osaa sanoa viittä yksittäistä kirjaa.  Mutta sanotaan, että kokeile edes yhtä uskonnollista kirjaa, yhtä tieteellistä kirjaa, yhtä romaania, yhtä runokirjaa ja yhtä harrastuskirjaa.

Viisi materialistista joululahjatoivetta?
-kakkosauto
-iso tuotepaketti lähiruoka-luomuruoka-kaupasta
-timanttikoruja
-järkkäriin lisää objektiiveja
-uusia sisustustekstiilejä vähän joka huoneeseen

Viisi paikkaa joissa haluaisit käydä?
-Mökillä. Tällä hetkellä kaipuu mökille on kova. Sinne haluaisin, jos mahatilanne ei olisi näin edennyt nyt.
-Jossain, mistä saisin maailman parasta ruokaa.
-Jossain, missä näkisin lapseni nauttivan suunnattomasti jutuista, joita Suomessa ei ole.
-Jollain saarella, jolla ei ole edes nimeä.
-Jossain, missä pääsisin uudelleen sukeltamaan, mutta voisin olla satavarma, että en törmää taas haihin.

Viisi adjektiivia, jotka kuvaavat sinua?
-Elämänmyönteinen. Kaikesta huolimatta.
-Tulinen, Yes, yes, yes!
-Pohdiskeleva.
-Rakastava.
-Rehellinen.

Viisi elämänohjetta, jotka haluaisit jakaa toisille?
Aloin kirjoittamaan elämänohjeita, mutta teksti lähti pursuilemaan aivan kaoottiseksi. Niin paljon olisi sanottavaa. Päädyinkin sitten siihen, että laitan tähän viisi aforismia, jotka ovat lähellä minun ajatusmaailmaani:

"Älä koskaan anna kenenkään tulla luoksesi ja lähteä pois tuntematta oloaan onnellisemmaksi ja paremmaksi."- Äiti Teresa

"Jos tunnet kiitollisuutta etkä osoita sitä,
  on kuin käärisit lahjan pakettiin,
  mutta et koskaan anna sitä." -William Arthur Ward

"Todellista onnea ei saavuteta mielihyvän tavoittelulla,
  vaan olemalla uskollinen arvokkaalle päämäärälle." -Helen Keller

"Ajattele kuinka onnellinen olisit,
  jos juuri nyt menettäisit kaiken
  mitä sinulla on
 - ja sen jälkeen saisit
 sen kaiken takaisin." - Frances Rodman

”Vapaaehtoinen kantamus ei ole taakka.”
-Italialainen sananlasku

Haasteen laitan eteenpäin kaikille niille minun lukijoille, joilla on siis tuo alle 200 lukijaa. Ainakin tyttönen tuolta lupasi sen jo tehdä ;-)

Päiväkäyntejä Manuka-paratiisissa

perjantai 19. heinäkuuta 2013

Kolmen viikon kotiäitiys on tarjoillut yllätyksiä suuntaan jos toiseenkin, niin Pikkusankarin voinnin kuin oletetun tukiverkon vahvuuden suhteen. Kauhuskenaario pitkistä päivistä, jotka ovat yhtä pipitaistelua Pikkusankarin kanssa, ovat toteutuneet. Mutta todella mukavana yllätyksenä ovat olleet päivät, jolloin oireita ei ole ollenkaan ollut. Siis ei yhtään. Luulenpa, että kiitos tästä kuuluu tällaiselle kalliille purkille:



Losecin vähennys alkoi viimeisimmän The Gurulla käynnin jälkeen piiiiiiikkuhiljaa. Nyt vähennysviikkoja on takana kuusi, ja edessä vielä kahdeksan. Koskaan aiemmin näiden kahden ja puolen lääkkeensyöttövuoden aikana ei ole happosalpaajaa onnistuttu vähentämään. Tällä kertaa vähennyksen tueksi otettiin kolmisen viikkoa sitten Manuka-hunaja. Nyt näyttää siltä, että lääkkeistä irtipyristelyissä on toivoa.

Hieman mietinnän alla on se, miksi viimeisten kolmen viikon aikana Pikkusankarin refluksioireet ovat olleet vahvasti on-off-tyylisiä. Paras idea taitaa olla se, että lääkehunaja on todella rauhoittanut Pikkusankarin suoliston ja vähentänyt "perusoireet", joista hän on jatkuvasti kärsinyt, minimiin. Sitten, kun jotain epäsopivaa on nyt kehoon joutunut, niin vaikutus on ollut hyvinkin mustavalkoinen verrattuna niihin todella hyviin, täysin oireettomiin päiviin. Epäsopivia ruokavaihtoehtoja on bongattu taas todella pitkän tauon jälkeen annettu, sopivaksi oletettu maa-artisokka, liian suuri yhteisvaikutuksellinen rasvan käyttö, leipomistilanteissa voin ja kookosöljyn raaka maistelu sekä tattari puuron muodossa. Päivät, jotka ovat siis olleet todella huonoja, ovat sisältäneet jotakin näistä tai muutamaa näistä; hyvinä päivinä ei ole ollut näitä tekijöitä ollenkaan mukana. 

Hyvät päivät. Niitä voisin ylistää: ne ovat näinä viikkoina olleet todella hyviä. Siis sellaisia, joista en ikinä osannut haaveillakaan kolmivuotiaan kanssa. Uhmaa on, itsepäisyyttä on, kränää on, mutta oireita ei ole. Hyvänä päivänä yksikään lelu ei ole lentänyt, kukaan ei ole joutunut ilkivallan kohteeksi, mikään ei ole mennyt rikki. Vaan Pikkusankari kikattelee, leikkii itsekseen, kyselee kovasti ja tuumailee asioita rauhassa sekä tottelee aivan eri tavalla; jaksaa kuunnella ohjeita ja kehotuksia. Viimeisimmillään raskaana oleva äiti ja terve kolmivuotias ovat ihan toimiva yhtälö. Mutta viimeisimmillään raskaana oleva äiti ja koko päivän kipuileva kolmivuotias ovat melko haastava yhtälö. 

huonoina päivinä

hyvinä päivinä

Välillä hätä vaikeina päivinä on ollut melko suuri. Supistukset, liitoskivut, yöllinen lepäämättömyys, muut vaivat ja rakkaaseen perhepiiriin liittyvät valtavat huolet eivät takaa parhaita mahdollisia hermoja eikä sitä, että tämä äiti pysyisi hereillä, saati järjellisenä olentona ilman päivän hengähdystaukoja. Valitettavasti (tai oikeastaan onneksi) tällaisessa tilanteessa taas saa muistutuksen siitä, ketkä ovat todella ne, jotka välittävät.

Raskauspäiväkirjoja 6

lauantai 13. heinäkuuta 2013


Totaalinen kyllästyminen raskaana olemiseen.

Nukkuessa torkkuessa vasemmalta oikealle kyljelle, oikealta vasemmalle kyljelle kääntyminen kahden minuutin välein.
 

Loppuraskauden vaivojen huipennus levottomien jalkojen oireyhtymään. Kiitos sen, nukahtamiseen menee monta tuntia, mies joutuu kantamaan märkiä pyyhkeitä jalkojeni päälle ja kuuntelemaan rauhatonta alaraajojen liikehdintää koko yön.
 

Huokaus ja helpotus, kun ilmalämpöpumppu vihdoin saapui kotiimme!
 

Raskausselittelyjen pikkuhiljainen perille meno Pikkusankarille. ”Äiti, tanssitaanko, silleen hurjasti?” Mietintätauko. ”Ei kun mä tanssinkin Isonallen kanssa, kun äitillä on toi vauva mahassa.”
 

Kesäflunssa nro 2. Aaaaaaaarhg.
 

Sellaiset liitoskivut, että touhukkaimpien päivien iltoina ei kannata särkyviä esineitä käsissään kannella eikä sohvalta pääse ylös ilman virtahepokarjaisuja ja apukäsiä.
 

Rentoutuminen harjoitussuppareita kohtaan: voin tyhjentää tiskikoneen loppuun ja jatkaa kävelylenkkiä, vaikka supparit kummittelevatkin mahassa.
 

Unelmointi vatsalla olosta, normaaleista vaatteista, painimisesta Pikkusankarin kanssa, mieheni sylikaappaukseen pääsystä…

Viimeistenkin raskaudenaikaisten ruokahimotusten –ja inhotusten laimentuminen.

Valmis ja valmistautunut

sunnuntai 7. heinäkuuta 2013


Niin se uusi maha-arki sitten alkoi. Ja ennusteeni toteutui: tämä äiti ON nukkumaanmenovalmis iltapuolikasi. Kyllä vatsanseutua kiristää ihan eri tavalla, kun joutuu koko päivän ajamaan sillä ainoalla mahdollisella, paljon neuvotellulla, autotiellä sohvan alta, noukkimaan heitettyjä tippuneita ruokamuruja lattialta ja leikkimään elefanttia, joka pienen pomon mielestä ei vaan mitenkään voi olla seisova elefantti.

Mutta. Kyllähän se arki on ihanaa mahtavan Pikkusankarin kanssa. En muistanutkaan, miten paljon siitä voi saada irti.








Olo on kuitenkin semmoinen, että olen valmis. Valmis synnyttämään. Niin valmis kuin vain voin olla. Synnytyspelkoaiheisia kirjoja on luettu, monesta asiasta otettu selvää, tarvittavia apukeinoja hankittu, käyty pelkopolilla juttelemassa, kuunneltu synnytys-cd:tä, rentouduttu, mietitty eri tilanteita ja niistä selviämisiä, saatu tukea monelta ystävältä...

sairaalakassi valmiiksi!

Vauva, isoveljesi jo odottaa malttamattomana keksien sinulle kivoja nimiä kuten ökköpöllönöllö, isi hioo perinnekehtoa ja äiti tukehtuu raskauden lisäämään kuumuuteen. Ihan vähän aikaa enää, niin olet täysiaikainen - ja niiiiiin tervetullut meidän perheeseen!

Uusi maha -arki

maanantai 1. heinäkuuta 2013


Nyt on sen aika, kun ETTK_7002, subakuutit subduraalihematoomat ja kuntoutuspalaverit vaihtuvat Hurjaan autokirjaan, Hämähämähäkkiin ja kastematojen ihmettelyyn. Sen lisäksi, että arki kahden lapsen kanssa pelottaa, niin kyllä tämä nyt alkava maha-aikakin kotona mietityttää aika lailla. Pikkusankari kun ei ole mikään tottelevaisin, hitain ja yksinkertaisin kaveri. Se on varma, että tavaraa hajoaa sisällä entistä enemmän, kun en pääse äkkinäisiin tavaroiden pelastustoimiin yhtä liukkaasti kuin ennen. Harmillisen valitettavaa, että vaarantilanteet todennäköisesti lisääntyvät ulkonakin, kun spurtit Pikkusankarin perään eivät onnistu tällä mahalla lainkaan. Olen varma, että vauva saa yhä enemmän ilkeää esimakua tulevasta arjesta, kun isoveli hieman taputtaa äidin mahan päältä.

Voi olla, että äiti on vähän väsynyt iltaisin isin työvuoron jälkeen.

Theme by: Pish and Posh Designs