Pages

Nyt olemme virallisesti...

torstai 30. kesäkuuta 2016


...vähän suurempilainaisia

ja

...vähän onnellisempia


Eilen klo 15 myimme oman talomme. Eilen klo 16 ostimme uuden talon (ensimmäisen oman omakotitalon!). Olo on helpottunut. Ei enää näyttösiivouksia eikä enää taloissa ravaamisia. Ei enää talopettymyksiä. Olo on vielä melko hämmentynyt: se todella vihdoin tapahtui!

Uusi talo, täältä tulemme pian!

Kun unelmataloa ei meille suotukaan

sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Onko järkeä muuttaa taloon, joka ei ole omien unelmien talo? Onko järkeä ostaa talo, jossa ärsyttävät monet jutut, sellaisetkin, joita ei vaan ole järkeä lähteä tekemään uusiksi? Miksi edes harkitsee taloa, joka ei saa sydäntä leimahtamaan ja joka ei saa aikaan välitöntä ihastuksen tunnetta?

Me olemme nyt vuoden olleet erittäin aktiivisesti talomarkkinoilla mukana. Olemme siivonneet, siivonneet ja siivonneet näyttöjä varten monia kymmeniä kertoja (että tervetuloa vaan ystävät uuteen taloon, jossa ei ehkä ihan heti jakseta siivota...). Olemme ravanneet monissa kymmenissä asuntonäytöissä - niin monessa, että laskuissa mentiin jo sekaisin puolen vuoden jälkeen. Kolmeen taloon kiinnyimme, ja teimmekin niistä kaikista hyväksytyn tarjouksen. Silti kolme kertaa joku toinen sai talon ennen meitä. Kun kohtasimme neljännen potentiaalisen talon, asiat alkoivat etenemään paremmin kuin edellisten talojen kohdalla. Onko tämä nyt todella se meidän talo? Juuri meille tarkoitettu, sellainen, josta tulee hyvä koti meille? Sellainen, jossa voi olla onnellinen?



Nykyinen talomme on ollut meidän perheen ensimmäinen oikea koti. Miehen kanssa ensimmäinen omaomistama koti (no okei, suurimmaksi osaksi pankin, mutta kuitenkin...). Sellainen, jonka kaikista sisäyksityiskohdista pintoineen takkoineen pääsimme päättämään itse. Sellainen, johon onnellisena toimme kuopuksemme synnäriltä ja jossa olemme eläneet hyvää elämää. Nyt on kuitenkin aika lähteä lähinnä suurempien neliötoiveiden takia. Mutta emme lähde unelmataloomme. Olemmeko hulluja? Tyhmiä? Outoja?

Valitsimme järkipäätöksellä talon, joka ei valitettavasti sykähdytä. Talon, joka on kiva, mutta ei sen enempää. Talon, johon voimme sanoa olevamme tyytyväisiä, mutta joka ei täytä lähellekään kaikkea sitä, mitä olemme liimanneet yhteiseen "talounelmat" -vihkoomme. Talo ei aiheuta meille "tämä on just se meidän talo!" -huudahduksia. Kaikesta huolimatta tuntuu siltä, että talo voisi olla meille hyvä valinta.



Asetimme vuosi sitten muuton takarajan vuoden päähän, niin, että olemme uudessa talossa ennen suuria muita muutoksia arjessamme. Tämä tavoite toteutuu nyt kesällä juuri ja juuri, mutta valitsimmeko me talon sen takia, että se oli "viimeinen vaihtoehto" ennen aikarajaa? Olisiko pitänyt kuitenkin odottaa wau-tunnetta? Päätös on jo tehty, eikä päätös kaduta, mutta tottakai mietityttää. Jos haluaisimme säästellä harmitusta, niin sulkisimme oikotien NYT, emmekä katselisi enää ohitsemme lipuvia haaveita...

Pankkiajat on sovittu talokaupoille, vakuutuksia siirrelty ja niin edelleen. Ja sitten alkaakin uusi aikakausi. Alkaa minun työarki muualla kuin kotona. Alkaa eskariarki. Alkaa arki, jossa minulla ja miehellä ei ole yhtäkään yhteistä vapaapäivää viikossa. Tämä  kaikki arki koetaan uudessa, ihan kivassa talossamme, jota toivottavasti pian alamme kutsumaan kodiksemme.

p.s. Kaksplus ja me bloggarit haluamme saada lisätietoa lukijoidemme kiinnostuksen kohteista, jotta osaamme kohdentaa teille osuvampaa mainontaa ja tehdä yhä kiinnostavampaa sisältöä. Jos aikaa liikenee hetken verran, vastaa kyselyyn, pääset siihen tästä

Laitatko sinäkin dödöä suuhun?

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Minä laitan!

kaunistautumishuoneessani a.k.a vessassa


Koko tarina alkoi siitä, kun minulta loppui deodorantti. Ei ollut muuta asiaa kauppaan ja verkkokauppakin (josta paljon tilaillaan) ei auta nopeassa hädässä lainkaan. En siis lähtenyt dödöostoksille, vaan aloin miettimään, mitä kaikkea itsetehdyssä luonnonkosmetiikassa voitaisiin käyttää kainaloihin. Tartuin miehen heittoon: "Iske kookosta, ruokasoodaa ja jotain hajua sekaisin!". Luotan mieheni vankkaan asiantuntemukseen näissä asioissa, mutta aloitin rauhallisesti... Ensimmäisenä aamuna laitoin pelkkää kookosöljyä - en ollut tyytyväinen hien enkä hajun estoon. Toisena aamuna lisäsin kookokseen ruokasoodaa - paljon parempi, mutta jotain puuttui edelleen! Kolmantena aamuna laitoin seokseen vielä piparminttuöljyä pari tippaa - täydellistä! Tämä setti pitää minulla niin hajut kuin läikätkin hyvin poissa ja tuoksu on niin fressi kuin voi olla! 



Seuraavalla viikolla loppui minun lempparihammastahna (jep, ennakointi näissä asioissa ei ole minun juttuni...). Mies vinkkasi taas ruokasoodan käytöstä hammaspesussa. Maku oli kuitenkin niin järkyttävä pelkiltään, että päätinpä kokeilla samaa settiä suuhun lisäten siis kookosöljyä ja piparminttuöljyä ruokasoodaan - ja kyllä se vaan toimii! Mahtavaa!


Parastahan näissä luonnonkosmetiikkajutuissa on se, että ainekset useimmiten löytyvät omasta ruokakaapista. Ja tällaisten dödöjen ja hammastahnojen turvallisuus on aika nopeasti testattu: jos voit niellä sitä, se todennäköisesti on myös turvallista muullekin kehon osalle kuin suolistolle :-)


Näillä pärjää aika hyvin! (Kookosöljy saatu Foodinilta. Piparminttuöljy ja ruokasooda ostettu muualta.)

Yhteistyössä Foodinin kanssa

Aina ei tarvitse itse sitä kirjoittaa...

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

...kun voi linkata toisten tekstejä! 

Valitsin tähän postaukseen viisi tämän vuoden puolella ilmestynyttä Kaksplussan blogiverkoston tekstiä, jotka (ainakin aihepiiriltään ja mielipiteeltään) olisivat voineet tulla minunkin näppäimistöstä! Näistä postauksista tykkään! Nämä aiheet ovat sellaisia, joista osaa olin itsekin jo luonnostellut ja osaa vasta päässä pyöritellyt. Mutta nyt ei enää tarvitse luonnostella eikä pyöritellä, sillä kollegat tekivät ajatukset ja ideat tekstin muotoon!

Bloggaajien pöytä, ilmeisestikin.





Maaria kirjoittaa raskaudesta ja tupakoinnista näin (klik!). 
En voisi olla enempää samaa mieltä. Ei mitään lisättävää.

Elsa kirjoittaa imetyksestä näin (klik!).
Imetyksen hyötyjä ei voi koskaan kerrata liikaa. Selkeä ja mahtava asiapitoinen teksti!

Hanna kirjoittaa naapuri/ystäväavusta näin (klik!).
Olen niin samaa mieltä, ja voin vain täysillä toivoa, että seuraavassa kodissamme naapurusto olisi juurikin tällainen verkosto!

Klara kirjoittaa leikkimisestä näin (klik!)
Kehotan samaan kuin Klara: leiki lastesi kanssa! Tulevina vuosina istut kahvikuppi kädessä ja murehdit sitä, että kukaan ei pyydä sinua leikkimään.

Mira-Marie runoilee rakkaudesta näin (klik!)
Jotkut osaavat pukea tutut tunteet kauniiksi runoiksi, ja Mira-Marie on yksi heistä.

Kaikki nämä kollegat olen tavannut. Upeita naisia ja viisaita sanoja kerrassaan. Iloisia lukuhetkiä!

Allergikon varioitava peruskeksitaikina

torstai 16. kesäkuuta 2016

Jaan teille nyt maidottomien ja gluteenittomien peruskeksien ohjeen. Ohje on hyvä pohja varioimiselle. Voit laittaa sekaan melkein mitä tahansa: kuivattuja marjoja/hedelmiä, tuoreita marjoja/hedelmäpaloja, maapähkinävoita, pähkinärouhetta,...


 125g sulatettua rasvaa/öljyä (esim. kookosöljyä)
1-2dl omenahilloa (laita enemmän, jos haluat mehevämmät keksit)
2 kananmunaa
½dl-1dl hunajaa (laita enemmän, jos haluat makeamman)
½dl kaurahiutaleita
½tl leivinjauhetta
loraus jotakin kasvimaitoa (laita, jos haluat mehevämmät keksit) 

Sulata rasva, ja liota hunaja siihen. Sekoita kuivat aineet keskenään, ja lisää sitten omenahillo ja munat, viimeiseksi rasva-hunajaseos. Lopuksi heitä sekaan mahdolliset muut jutut. Muotoile palloiksi ja litistä hellästi. Paista 180 asteessa noin 8-12 minuuttia.

Yhteistyössä Mummon ja Foodinin kanssa :-)

p.s. Muistathan vinkkaamani vertaistukitapahtuman ylihuomenna lauantaina!

Allergiatyypit hei, nähdäänkö lauantaina?

maanantai 13. kesäkuuta 2016

Onko teillä suunnitelmia lauantaille? Pääsisittekö kulkemaan Helsinkiin? Nähdään Herttoniemenrannan nuorisotalolla! Siellä on allergioihin ja imetysdieetteihin liittyvä vertaistukitapaaminen klo 10-15. Minä olen siellä allergiatukiäidin roolissa.

Minä odotan tapahtumalta vertaistuellisten keskustelujen lisäksi mahtavia luentoja! Tiedossa on meidän the Gurun, Tiina Tuomelan luento sekä tuoreen imetysdieettikirjan kirjoittajien Tuulia Järvisen ja Piia Heinosen luento (muuten, tässä kirjassa on minunkin käsialaa, mutta siitä sitten erillisessä postauksessa enemmän!). Paikalla on myös imetystukiäitejä.


Jos Tuomela ei ole teille entuudestaan tuttu, niin tässä luettavaksi hänen itse kirjoittama esittely itsestään:

Olen lastentautien erikoislääkäri. Erityisesti ruoka-allergioita ja reflux-tautia sairastavat perheet ovat löytäneet minut lääkärikseen.
Vauvan/lapsen itkuisuuteen ja kipuun on aina suhtauduttava vakavasti. Vanhemmat ovat lastensa parhaita asiantuntijoita. Siis ”kuuntele, älä kyseenlaista” on toimiva ohje terveydenhuollon henkilöstölle.
Imetysdieetin tarpeesta ruoka-allergioiden hoidossa kiistellään. Luennossa käymme läpi ruoka-allergioiden oireita, diagnostiikkaa ja hoitoa. Imetystä voidaan useimmiten jatkaa, vaikka vauva olisikin laaja-alaisesti allerginen. Rotaatioruokavalio ja siedättäminen on mahdollista myös rintamaidon kautta.
Tavoitteena on hyvinvoiva ja vauvavaiheesta nauttiva perhe.

Uskallan luvata, että päivä sisältää itkua, naurua, vertaistukea ja rutkasti uutta tietoa! Nähdään siellä! :-)

Voiko kirja auttaa teidänkin perhettä nukkumaan paremmin?

lauantai 11. kesäkuuta 2016

Mitä tapahtuu, kun "Hei meillä valvotaan" -nimisen blogin kirjoittaja saa käteensä "Voit nukkua" -nimisen kirjan...? 

Kun sain Atena-kustannuksen lähettämän arvostelukappaleen käsiini, pyörittelin sitä epäillen ja vilkuilin ujosti sen sisälle. Luin takakannen ja yritin ottaa suhtautumistavakseni neutraalin ja suopean kirjaa kohtaan. Alkuajatukseni kun olivat, että tällaisella kirjalla ei voisi olla mitään annettavaa meille. Että tulen vain ärtyneeksi näistä huudatusunikoulujutuista. Että taas kerran kohtaan länsimaisten ihmisten itsekkyyttä pönkittävää kirjallisuutta.

Onneksi ennakkoluuloni eivät toteutuneetkaan tällä tavalla. Kirja yllätti. Se yllätti monipuolisuudellaan ja osittain myös lempeydellään. Se yllätti myös sen suhteen, että sitä voi periaatteessa suositella kenelle tahansa raskaana olevalle tai jo vauvan omaavalle vanhemmalle. Kirja on kivasti kirjoitettu, selkeä ja lukujen kertaussivut sopivat vähän väsyneemmällekin lukijalle. Kirja ei ole manifestinen, tuputtava eikä hidaslukuinen.

Kirja kertoo kirjailijan yrityksestä saada vauvansa nukkumaan läpi yön. Näin kirjoitettuna lause kuulostaa karulta, - ja välillä minäkin pyörittelin silmiäni, kun luin, miten kirjoittaja oli kaavaillut paperille suunnitelmaa vauvan tulevasta rytmistä: siis hän oli itse suunnitellut, miten hänen vauvansa olisi hyvä herätä ja mennä nukkumaan, milloin syödä ja milloin olla aktiivinen - minuuttiaikataululla. Nämä ja muutamat muut kohdat kuulostivat melko hurjilta! Itse kun olen varsinkin nykyään todellakin sieltä lempeämmästä, lapsilähtöisimmästä ja ehkä jopa joidenkin mielestä voisi sanoa laiskimmasta päästä, jos miettii lasten nukuttamisia ja uniasioiden päässä vatvomisia. Itse en koskaan jaksaisi nähdä vaivaa niin hurjasti kuin kirjoittaja oli nähnyt, jos tavoitteenani olisi saada vastasyntynyt vauvani nukkumaan läpi yön. Minä olen yksi niistä vanhemmista, jotka sanovat, että "kaikki ajallaan", "se tapahtuu omalla painollaan" ja "en näe unikouluissa juurikaan järkeä". 

Tavallaan olemme kirjoittajan kanssa monesta asiasta samaa mieltä, sillä kirja vilisee todella viisaita, hyviä ohjeita nukkumiseen liittyen. Suurin osa niistä oli minulle jo tuttuja ja meillä käytössä, mutta muutama uusikin vinkki taisi kirjasta löytyä.

En osannut lukea kirjaa tietenkään "normaaliterveen" vauvan vanhemman näkökulmasta, sillä meillä molemmilla lapsilla on ollut äärimmäisen vaikeat ensimmäiset vuodet. Kirjoittajan vauva kärsi myös jonkin sortin allergioista, mutta luulen, että hieman eri laajuudessa kuin meidän perheen pienet. Laajuuden eron paljastanee se seikka, että meillä ei ikinä olisi tullut kuuloonkaan miettiä, että miten saisimme vauvamme nukkumaan läpi yön. Ainoa asia, jota me mietimme ja murehdimme, oli se, että miten saamme lapsemme kivuttomaksi (ja vasta sitä kautta paremmin nukkumaan).



Osaltaan kirja siis vaikutti olevan "vanhempilähtöinen", koska kirjoittaja painotti omaa motiiviaan saada vauva nukkumaan läpi yön (ja jo varhain). Mutta onneksi kirjassa painotettiin monesti, että kirjoittaja ei ole "huudatusunikoulujen" kannattaja niiden alkuperäisessä merkityksessä. Kirjassa siis esitettiin hyväksi metodiksi ns. taukotoimintatapaa, joka on lempeämpi vauvalle. 

Kirjassa perustellaan hyvin asioita, joita vauvalle tehdään (tai ollaan tekemättä), jotta päästäisiin kohti täyttä yötä. Siltikin itse koen, että tärkeämpää kuin saada tietty tavoite vauvan nukkumisesta täytettyä, on se, että tutustuttaisiin siihen omaan vauvaan ja hänen persoonallisuuteen, rytmeihin, tarpeisiin ja temperamenttiin tosi hyvin ennen kuin alettaisiin kohdistamaan häntä kohtaan vaatimuksia nukkua tiettyjä määriä ja aikoja. Mielestäni kirjaan olisi voitu tuoda siis suuremmin esille sen, että vauvat todellakin ovat persoonia (tämä kyllä mainittiin kirjassa, mutta en huomannut, että olisi painotettu kovinkaan). 

Minun ajattelutapani kulkee niin, että on aikuisia, jotka tykkäävät nukkua yksin ja on aikuisia, jotka tykkäävät nukkua vierekkäin toisen kanssa. Joten on myös vauvoja/lapsia, jotka tykkäävät nukkua yksin, mutta on myös vauvoja/lapsia, jotka tykkäävät nukkua vierekkäin vanhempien/sisarusten kanssa. Ja mututuntumalla sanoisin, että kuitenkin suurin osa ihmisistä kaipaa ja tarvitsee myös yöllä lähelleen toista ihmistä. Monesti historiallisissa julkaisuissakin mainitaan, että ennen vanhaan (tuhansia vuosia sitten) ihmiset ovat nukkuneet läjässä ihokontaktissa toisiin. Siksi kavahdan sitä, että vauvat vietäisiin eri huoneeseen heti synnäriltä päästyä. "Saat nukkua" -kirja puhuu oman sängyn, ja myöhemmässä iässä myös oman huoneen puolesta. Itse pidän perhepetiajatuksesta, jos se on koko perheelle toimiva ratkaisu. Henkilökohtaisesti itseäni inhottaa ajatus, että itse kyllä valitsen oman miehen kainalon iltaisin ja öisin enemmän kuin mielelläni, mutta epäisin sen vauvaltamme tai lapseltamme ja pakottaisin (eli ns. opettaisin) hänet nukkumaan yksin.

Ja se tärkein asia, mikä näin paljon valvottavien refluksi-allergia-astmalasten äitinä tuli kirjaa lukiessa mieleen, jonka haluan sanoa ääneen, on se, että kipeää lasta ei koskaan, koskaan saa jättää yksin itkemään! Ei edes sen paussin ajaksi, josta kirjassa puhutaan. Jos oikein ymmärsin, kirjoittaja on samaa mieltä kanssani tästä asiasta.


Kirjaa voi lukea myös hyvään uneen ohjeistavana teoksena (ei siis välttämättä tiukkana ohjekirjana täyteen yöuneen). Ja sellaisena se onkin mielestäni oikein mainio kirja! Ei ole koskaan turhaa kertoa, miten vauvat tarvitsevat päivällä hellyyttää ja aktiivisuutta, jotta yö sujuisi ilman niiden suurempaa kaipuuta. Aina on hyvä kerrata makuuhuoneen viileys, pimeys, hiljaisuus ja niin edelleen. Eli siis myös kipeitä vauvoja/lapsia voi ohjata uniasioissa oikeaan suuntaan, kunhan heitä ei jätetä yksin (kipeä vauva tarvitsee mielestäni aina vanhemman lohduttavaa kontaktia - ihokontaktihan tutkitustikin parantaa oloa, oli kipu mikä tahansa).

Se, mikä minua kirjan sisällössä yllätti, oli vauvojen koulutettavuus. Kirjoittajalla oli monen monta haastateltavaa sekä laajempaakin tietämystä eri maiden tavoista, ja ne osoittivat sen, että vauva on todellakin (mielestäni jopa surullisen) sopeutuvainen, jo tosi nuorena (jossakin maassa, olisikohan ollut Ranskassa, jo muutamakuisia vauvoja huudatetaan uneen, jotta ne nukkuisivat läpi yön, huh!). 


Ymmärrän sen, että lapsia ja vauvojakin jo pitää alkaa "koulimaan" kohti meidän nykymaailman "normaalia" elämää, mutta toisaalta... eihän parikuisilta (tai edes parivuotiailta) vaadita muillakaan elämän osa-alueilla samoja taitoja kuin aikuisilla on, joten miksi vauvojen "pitäisi" osata nukkua jo läpi yön? Eli vaikka taito olisi opetettavissa, niin mielestäni se on silti vähän karua: opettamalla opettaa. Otan siis keskilinjan, ja sanon, että jo synnäriltä lähtien vauvoja on hyvä hellästi ohjata parempaan/eheämpään nukkumiseen, mutta en missään nimessä itse lähtisi sen vakavampiin toimiin. Onneksi "Voit nukkua" -kirjassa on paljon ohjeita, joita voi toteuttaa myös tässä keskilinjan perspektiivissä. Ja siksi vastaan, että kyllä, tämä kirja voi auttaa teidänkin perhettä nukkumaan paremmin!


Kerää koriin viisi superfoodia lähimetsästäsi!

keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Tuleeko sinulle huono omatunto, kun kippaat suuhusi macajauhetta tai napostelet gojimarjoja? Jos haluat syödä superfoodeja, mutta lennätys maailman toiselta puolelta kauhistuttaa, voit myös lampsia lähimetsään ja kerätä kaappeihisi sieltä mahtavaa ja ravintorikasta ruokaa!
  1. Männyn siitepöly
Männyn siitepöly on täynnä erilaisia ravinteita. Sillä on mm. hormonitoimintaa tasapainottava vaikutus. Viime vuonna kerroimme, miten valmistat siitä kätevän tinktuuran.

Jos keräily tai itikat eivät kuitenkaan nappaa, niin männyn siitepölyjauheen voi tilata myös foodinilta.



  1. Pakurikääpä
Pakurikääpä eli koivun lahottajasieni, on immuniteettiä vahvistava ihmesieni. Siitä on mahdollista valmistaa teetä tai vaikkapa jauhetta. Täältä löydät hyvät ohjeet, millä pääset alkuun.

Jos epäilet omaa käävän tunnistuskykyä tai suunnistustaitoa, niin voit näppäillä tilauksen tästäkin tuotteesta foodinilta. 


  1. Nokkonen
Kerää nokkosenlehdet talteen. Kuivata matalassa lämpötilassa (mielellään alle 45 asteessa). Murskaa lehdet jauheeksi ja käytä jauhe ruoanlaitossa pinaatin tapaan. Nokkosessa on mm. rautaa neljä kertaa, kalsiumia seitsemän kertaa ja kuitua kolme kertaa enemmän kuin pinaatissa!

Jos et jaksa juuri nyt lähteä kyykistelemään tai haluat pysytellä muilla kuin nokkosmailla, foodin auttaa sinua tässäkin asiassa


  1. Mustikka
Mustikka on ravitsemuksellisesti yksi parhaimmista marjoista, mitä Suomesta löytyy! Ja sitä on metsät pullollaan! Mustikka on paras nautittuna tuoreeltaan, sillä pakastaminen ja jälleen sulattaminen (erityisesti kuumentaminen) tuhoavat arvokkaita ravinteita.




  1. Lähdevesi
Vesi ei ole niin sanotusti vain vettä. Ihminen on 70% vettä. Jos olet joskus saanut maistaa puhtaasta luonnonlähteestä pulppuavaa eliksiiriä, niin tiedät miltä veden pitäisi maistua. Suomessa vesijohtovesi on maailmanlaajuisesti ajateltuna ihan kelpo tavaraa, mutta siinä samalla tulee nautittua kaikenlaisia epäpuhtauksia ja jopa lääkejäämiä sen suuremmin ajattelematta. 

Jos luonnonlähdettä ei meinaa millään löytyä lähimaastosta, niin ensiapuna tähän pulmaan on laittaa ostoskoriin vedensuodatin

 Nautinnollisia superhetkiä kaikille!

Yhteistyössä Foodinin kanssa 

p.s. Kannattaa myös kurkata, mitä ohjeita blogikollegani, ystäväni Jasmin jakaa omassa aloittamassaan Ruokaa luonnosta- postaussarjassaan :-) 

Theme by: Pish and Posh Designs