Pages

Mennäänkö metsään?

maanantai 27. huhtikuuta 2015

Kuunteletko sinä mielellään lapsen tuskaista itkua koko yön? Katseletko sinä mielellään lasta lattialla kivuissa vääntelehtimässä? Onko sinusta mukavaa, kun lapsi kakoo ruuat ulos ruokapöydässä, pelkää syömistilanteita ja herää päiväunilta viiden minuutin välein kipuihinsa? Luulen, että vastaisit näihin kaikkiin kysymyksiin ”en” viimeistään siinä vaiheessa, jos pääsisit asumaan allergiaperheeseen viikoksi. Luulen myös, että allergiaperheen arkea seuratessa liittyisit nykyisen allergiaohjelman linjausten ihmettelijöiden piiriin.

Kaikissa medioissa paasataan siitä, miten nykyiset kotien liian kliiniset olosuhteet synnyttävät allergioita, miten vanhemmat ylireagoivat kaikkeen ja lapset nirsoilevat ihan turhan takia. Pitäisi vaan altistaa altistuksen perään, ja: mennä metsään! Näin alkaisivat allergiat vähenemään! Okei, välillä nämä jutut jo naurattavat, viihdyttävät ja hämmentävät, mutta ennen kaikkea nämä jutut itkettävät tätä kahden vaikeasti allergisen pojan äitiä. Tunnen surua, vihaa ja harmitusta. 



Meitä ei ymmärretä. Miksi, oi miksi me ihan muuten vain rajoittaisimme lastemme ruokavaliota? Kieltäisimme lehmämaidon, viljojen, pähkinöiden ja mausteiden lisäksi monia vihanneksia, hedelmiä ja lihoja? Miksi me raahaisimme hikipisarat varpaille tippuen säkillisiä eväitä mukanamme kaikkialle? Miksi me tahallaan rajoittaisimme lastemme ruokaisia iloja juhlissa, kavereiden luona ja tapahtumissa? Miksi me huvin vuoksi olisimme kana-bataatti-riisi -imetysdieetillä monta vuotta? Miksi me muuten vain ostaisimme monta kertaa kalliimpaa allergiaruokaa joka päiväksi joka ruuaksi? Miksi me huviksemme vain käyttäisimme lapsiamme erilaisissa vaihtoehtohoidoissa?

Ihan totta, luulevatko ihmiset, että lasten ruokavaliorajoitukset ovat sellaisia asioita, jotka voidaan tuosta noin vain yhteiskunnan ylemmällä taholla päättää lopettaa? Kielletään imetysdieetit ja poistetaan erikoisruokavaliot hoidoissa ja kouluissa - sillä sitä saadaankin terveempi lapsiväki, niinkö? Tämä asia ei koske pelkästään lapsia ja heidän hyvinvointiaan. Jos vauva tai pieni lapsi kärsii pahoista ruoka-aineallergioista, arki voi olla todella rankkaa vanhemmille. Tietysti rankkuus on suhteellista, mutta voisitko sinä vanhempana hyvin, jos heräisit kymmenen minuutin välein läpi yön heijaamaan kivuliasta lasta uudestaan uneen ja kävelisit päivittäin kolmen tunnin vaununukuttamislenkkejä, kun lapsi ei pysty oireiltaan nukkumaan? Jaksaisitko sinä siivota monet kymmenet oksennukset päivässä ja valmistaa muutaman tunnin päivässä erilaisia allergiaruokavalioaterioita ja vahdata joka sekunti, että kukaan ei laita mitään kiellettyä murusta suuhun?



Tässä on siis vahvasti kyse myös vanhempien hyvinvoinnista ja jaksamisesta. Luulisi yhteiskunnan päättäjiä kiinnostavan työikäisen väestön hyvinvointi tältäkin osalta! Tuntuu, että Suomessa lapsia ei arvosteta tarpeeksi. Heitä ja heidän vanhempiaan ei kuunnella tarpeeksi. Ei osata asettautua lasten asemaan. Samat kivut aikuisella ovat usein vakavasti otettavia ja johtavat asianmukaiseen hoitoon. Lapsilla taas samat kivut ovat ”vain ohimeneviä ”, ja pahimmassa tapauksessa ne sivuutetaan vanhempien psyykkisiin ongelmiin vedoten. Yhteiskunnan asioista päättävien pitäisi vakavasti miettiä, ovatko yhteensä parin prosentin allergiaruokavaliosta tulevat kustannukset oikeasti hyvä säästökohde? Kaikista allergian ja astman kustannuksista Suomessa koulujen ja päiväkotien allergiaruokavalio on 0,53%, pienten lasten lehmämaitoallergia 0,27% ja muut ruoka-allergian kustannukset 0,43%, kun esimerkiksi työtehon heikkeneminen nappaa 33,96%, työkyvyttömyyseläke 15,16% ja sairauspoissaolot 13,34% (Jantunen 2014 Allergian ja astman kustannukset Suomessa 2011 Sosiaali- ja terveysturvan selosteita).

Ollaanko uuden allergiaohjelman kanssa menossa oikeaan suuntaan, vai mennäänkö tässä nyt metsään ja aika pahastikin? Meidän perheessä ei ainakaan kaikista allergiaohjelmien linjauksien kehotuksista huolimatta lisätä metsään menoa. Meidän perheessä kun jo käydään päivittäin metsässä, kaadetaan kurkkuun kuravettä, nuollaan kengänpohjia ja tutkitaan koirankakkoja (kaikkea tätä usein ihan liiaksin), ja silti: meillä on kaksi allergista poikaa.

Kananmunaa ja kukkakaalia, uuu beibe!

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Vielä puoli vuotta sitten, silloin yksivuotiaan superallergisen pojan imettävänä äitinä, en todellakaan olisi uskonut, että minä kirjoitan nyt ostoslistaamme kananmunaa ja kukkakaalia, ja vieläpä syön niitä tällä hetkellä viikottain ilman tuntikausien yöitkuja ja omia viiltäviä mahakipuja. Imetysdieettini on siis edennyt siihen pisteeseen, että saan sanoa sen laajentuneen ihan kiitettävästi! Mukaan viikottain syötävät -listalle ovat päässeet kukkakaalin lisäksi jo esimerkiksi parsakaali, valkosipuli, paprika, chili ja tietenkin tämä majesteettinen kananmuna (okei, piilomunana ja vähäisenä määränä, mutta kuitenkin!). Siis kaikkia sellaisia juttuja, joita ilman olen täysin ollut puolitoista vuotta.

Kun rotaatiossamme tuli päivä, jolloin sain maistaa näitä valkoisia ovaaleja herkkuja, jääkaapissa ei ollut juuri muuta kuin kukkakaalia ja kananmunaa. Ja koska ensimaistelut kananmunasta tehdään piilomunana, valmistin mössön kukkakaalista ja kananmunasta, tietämättä yhtään, mitä siitä seuraisi. Iskin mössön uuniin. Siitä tulikin jotain ihan superia! Tätä kukkakaalileipää, kukkakaalipitsaa tai miksikä sitä nyt sitten voikaan kutsua, maistaneet ovat olleet ymmällään ainesosien vähäisyydestä ja tuotoksen maukkaudesta! 



Minulla on tapana tehdä kaikkia kummallisuuksia milloin mistäkin ainesosasta, heittelen sekaisin lupiinijauhoa, punajuurta, carobia, kurpitsansiemenjauhoja, mandariinia, chiaa, psylliumia ja muuta vastaavaa. Yleensä sekasotkuista ja hyvinkin yllättävistä makupareista tulee onnistuneita minun makuuni. Vasta jälkikäteen huomasin internetin syvyyksistä, että joku muukin oli keksinyt parittaa juuri tätä uusinta kummallista kaksikkoa, kukkakaalia ja kananmunaa. Minun ohjeeni vaan ei sisällä mitään juustoja, rahkoja tai muita, sillä tämä on maidoton ja viljaton.

No, jos joku ei ole vielä tämmöistä kombinaatiota kokeillut, niin tässä tulee minun hyvin yksinkertainen ohjeeni:



Pilko raaka kukkakaali pieniksi paloiksi. Tee siitä monitoimikoneella pienenpientä murua. Sekoita sekaan kolme kananmunaa. Ripota mausteeksi suolaa ja mustapippuria. Levitä leivinpaperin päälle suht paksuksi levyksi (tästä määrästä tulee noin puoli peltiä). Laita uuniin noin 20 minuutiksi 200 asteeseen. Kun leipä alkaa ruskistua hieman ja irtoaa helposti ilman repeytymistä, se on valmis. Jos haluat tehdä leivästä pitsamaisemman, laita päälliset noin 10 minuutin kohdalla uuniin leivän päälle. 

Minä olen ihan ihmeissäni, että sain juuri jakaa ohjeen, joka on kananmunallinen! Minimullistajabeibin suoliston kunto on selvästi parantunut ja se kestää kananmunaa minun maitoni kautta - mikä ilon ja onnen aika! Pian siis Minimullistajakin saa yhtyä näihin kukkakaalileivän syöminkeihimme!

Tutustutaan yhdellätoista faktalla

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Läppärimme luona on viimeinen puolitoista viikkoa ollut kovin hiljaista. Aika on kulunut aivan muissa touhuissa. Niistä avaudun sitten myöhemmin pidemmin, toki instalaiset ovatkin jo varmaan huomanneet kuvia ei-niin-hyvistä päivistä ja vähän jännistä muista tapahtumistakin...
Vaikkakin blogi on vahvasti keskittynyt sairaus- ja ruokateemojen ympärille, kirjoittelen mielelläni välillä vähän jostain muustakin. Tämä haaste tuli hyvään hetkeen; saa ajatella pikkusen muutakin, kuin mikä oire johtuu mistäkin ja miksi. Kiitos siis Uraäidin ruuhkavuodet ja Liebster Award Blog Challenge! Vastaan tämän kauniin bisnessleidin yhteentoista kysymykseen nyt.

1. Mieluisin kevätpuuhasi? Linnunlaulun kuuntelu auringossa lasten kanssa.



2. Ensimmäinen asia, jonka teet aamulla? Juon vettä.

3. Missä paikassa bloggaat, nyt ja yleensä? Melkein aina keittiönpöydän ääressä.

4. Nimeä kolme blogia, joita seuraat säännöllisimmin? Hävettää myöntää, mutta en seuraa mitään blogia ihan säännöllisesti. Tosi monia luen epäsäännöllisesti. Kaksi kivaa, jotka olen löytänyt lukijoiltani, ovat Aamu Omenatarhassa ja Hetken vaan. Kemikaalicocktailia lueskelen myös useasti.

5. Miten liikut? Kotiäitinä liikun paljon lasten kanssa ympäriinsä, mutta jos tässä tarkoitetaan urheilun kaltaista liikkumista, niin liikun unelmamäärääni verrattuna ihan liian vähän  2-4 kertaa viikossa lajeja vaihdellen, fiiliksen ja aikataulun mukaan: salia, lenkkiä, tanssia tai pilatesta.

6. Lakkaatko varpaankynsiäsi? Useimmiten kyllä niissä joku lakka tai lakan rippeet on.



7. Rakkain sisustuselementtisi? Minä en ole mikään sisustusintoilija (haluaisin kyllä olla!), ja voisin vastata tähän, että ihmiset, jotka täällä asuvat. Ei-elävistä-jutuista vastaan, että äitini ja isäni kehystetty hääkuva.

8. Kuinka korkeilla koroilla kuljet? No sellaisilla, mitkä nyt yleensä lenkkareissa on... :-D Okei, no, on minulla joissain kengissä varmaaan viiden sentin korot.

9. Lempijuomasi? Tämä on tylsä vastaus, mutta vesi se on. Toki yrttitee ja kofeiiniton kahvikin maistuu!

10. Kesälomasuunnitelmasi? Nauttia Suomen kesästä lasten kanssa hoitovapaalla ollen. Kuulostaapa ihanalta, kun sen kirjoittaa noin!


11. Paras kosmetiikkatuotteesi? Ehdottomasti luomukookosöljy.

Tässä haasteessa kuuluu haastaa eteenpäin toisia bloggaajia omilla kysymyksillä. Nyt haastan mainitsemani blogien Annan ja Tintin vastaamaan seuraaviin kysymyksiin. Vastatkaa siis, jos haluatte :-)

1. Mikä instrumentti on sinulle tärkein?
2. Onko sinulla syömisen/ruoka-asioiden suhteen jokin periaate?
3. Huonoin kirja ikinä?
4. Kuinka usein peset tyynysi?
5. Kuinka paljon lapsesi istuu näytön äärellä?
6. Käytätkö vöitä?
7. Onko sinulla nyt jotkut juna/bussi/lentokone/laivaliput varattuna tuleville reissuille?
8. Mitä olet askarrellut viimeksi?
9. Minkä värisessä talossa et haluaisi asua?
10. Jos sinun pitäisi ostaa kymppitonnilla vain yhtä, samaa jotakin, mitä se olisi?
11. Arvioi, montako kertaa olet joutunut käymään päivystyksessä elämäsi aikana?

Ken on heistä kaikkein kaunein... ei kun pätevin?

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Onko teillä vaikeuksia päättää, kenellä heistä on teidän silmiänne miellyttävin rinta-vyötärö-lantio-suhde ja lumoavin hymy? Kuka kävelee parhaiten korkkareissa? Kenellä on tuuheimmat hiukset ja mahtavin uuma? Kuka osaa näyttävimmän poseerauksen?

Jos teidän mietintänne ovat tämmöisiä, olen pahoillani, en voi auttaa teitä. Mutta eräisiin toisiin vaaleihin minulla on pieni sanottavani. Ja sanon sen nyt, vaikkakin olen myös näiden toisien, kröhömmm.. ehkä vähän tärkeämpien vaalien suhteen ollut aina vähän epätietoinen siitä, mitä puoluetta, aatetta, asiaa, henkilöä tai muuta haluaisin ehdottomasti äänestää. Ja vieläkään en tiedä, ketä äänestän näissä vaaleissa.

Viimeiset neljä vuotta, kun arki on ollut selviytymistaistelua periodi toisensa perään, olisi siihen taisteluun toivonut hieman helpotusta. Niin kamalalta kuin se kuulostaakin, tällä hetkellä esimerkiksi Suomen ulkopoliittiset linjaukset eivät kiinnosta minua kovinkaan paljon. Enemmän kiinnostavat ne epäkohdat, joita olemme kohdanneet tämän sairaustaistelun lomassa ihan tässä konkreettisessa arjessa. Kauhun tasapaino tarkoittaa tässä elämäntilanteessamme jotakin ihan muuta kuin mihin alkuperäinen termi viittaa...



Meidän poikien lastenlääkäri the Guru (klik!) pitää juuri näiden meidän arjessa kohdattujen epäkohtien viemistä eduskuntaan tärkeänä. Minä en tiedä the Gurun puolueen vaaliohjelmasta sen enempää vähempää kuin muidenkaan puolueiden. En ota kantaa mihinkään muuhun the Gurun puolueen tai muidenkaan puolueiden linjauksiin tai muihin heihin liittyviin asioihin, mutta jos jotakin haluan nyt sanoa, niin: 

En tiedä ketään muuta ehdokasta, kuka varmasti veisi pitkäaikaissairaiden lasten, ja tarkennettuna vielä juuri meidänkaltaisten yhteiskunnassa väheksyttyjen refluksi-allergia-astma-lasten, asioita niin hyvin eteenpäin kuin tämä meidän Gurumme. Jos siis asut hänen vaalialueella ja koet tärkeäksi asiaksi lasten kipujen väheksymisen lopettamisen ja sairauksien takia vaikeuksissa olevien perheiden tukemisen, niin tässä on yksi oikein mainio ehdokas juuri sinulle.

Kun olo on väsymystunnelissa eläessä samanlainen kuin väärinpäin olevalla kierosilmäisellä neonvihreällä possulla, ei kai voi olettaakaan, että vaaleissa kiinnostaa mikään muu kuin arjen sujuvuuteen liittyvät jutut.

The Guru on vastaanotolla asioista jutellessamme kertonut, että seuraavat asiat ainakin on ehdottomasti korjattava:  Vammaistuki on epäoikeudenmukainen. Alueellinen eriarvoisuus on oma korjattava juttunsa, mutta myös se, että GERiä ei ole lueteltu vammaistukikriteereissä ollenkaan, vaikka refluksitautisen lapsen kanssa arki voi pahimmillaan olla todella, todella kuluttavaa. Toiseksi kotihoidon apua on laajennettava ja monipuolistettava. Nyt olisi aika saada juuri voimaan tulleeseen sosiaalihuoltolakiin tarvittavat resurssit oikeasti käyttöön ja kohdistettua ne myös aikaisemmin varjoon jääneille perheille. Kolmanneksi koko terveyden- ja sairaudenhoito sekä sosiaalihuolto kaipaavat suurta asennemuutosta liittyen lasten kroonisiin sairauksiin. The Guru puhuu perheiden kuuntelemisen tärkeydestä.

Jos pystyisin häntä äänestämään, äänestäisin, ihan vain edellisiin seikkoihin päätökseni perustaen (ottamatta kantaa mihinkään muuhun). Toki kyynel silmäkulmassa äänestäisin, sillä se tarkoittaisi sitä, että silloin hän olisi yhden askeleen kauempana meitä lääkärinä. Lääkärinä, joka vastaa aina hätähuutoihimme. Lääkärinä, joka pystyy edelleen hämmästyttämään tietotaidollaan. Lääkärinä, joka on yksi empaattisimmista, huomioonottavimmista ja kuuntelevimmista ihmisistä, jonka kanssa olen koskaan ollut tekemisissä. 

Mielellään kuulisin kommenttiboksissa eri vaalialueiden ehdokkaista, ketkä ajavat intohimoisesti juuri näitä kyseisiä asioita muutokseen!

Nyt en tajua!

perjantai 10. huhtikuuta 2015

Reilu viikko takana Pikkusankarin lääkkeetöntä elämää, huh ja wau ja iik! Tässä olisi nyt käyttöä niille hämmentyneille hymiöille! Pistäisin niitä ehkä sata. Siis oikeasti: Pikkusankarin olo on helpottunut 50%, kun vertaa viimeisintä viikkoa kymmeneen edelliseen. Tämä juttu menee kyllä näin elämä yllättää -listamme kärkeen aaaaaika kepeästi. Pikkusankari ei siis edelleenkään todellakaan ole oireeton, mutta on jo paljon, kun järrrrkyttävästi oireilusta lohkaistaan puolet pois.

Koska meidän perheessä äitinä olo on yhtä kuin salapoliisityö, jatkan edellisen postauksen linjalla ja pistän taas muutamia uusimpia merkintöjä salapoliisivihkostani tähän. 

Pikkusankarin olon kohenemisen mahdollisia tämänhetkisiä selityksiä:

a) Pikkusankarilla on kehossaan paljon kipuja ja keho on ylikuormittunut kaikkien näiden sairausvuosien takia. Lääkkeetkin - vaikkakin ovat myös auttaneet - ovat myös kuormittaneet kehoa. Näin lääkekuorman purkaminen on helpottanut hänen oloaan (ainakin toistaiseksi).

b) Jokin lääke on ollut epäsopiva tai lääkkeiden yhteisvaikutus on ollut huono. Tosin tämän muutoksen epäsopivaksi ja huonoksi on pitänyt tapahtua vasta hiljaittain, sillä samalla lääkekombolla viime vuoden puolella on ollut hyviäkin jaksoja...


c) Vaihdoimme perus-maitohapon muutama päivä ennen lääkkeiden lopettamista, joten tämä muutos hiivapohjaiseen maitohappoon (Saccharomyces boulardii:n) on saattanut huomattavasti parantaa Pikkusankarin oloa.

d) Syksyn osteopatiat auttoivat Pikkusankarin kehoa korjaamaan olotilaa ja antoivat hyvän pohjan lääkkeettömyydelle, mutta emme tajunneet kokeilla lääkkeiden poisvetoa tarpeeksi ajoissa, joten lääkkeet alkovatkin olla enemmän haitaksi kuin hyödyksi pidemmän päälle napsittuna. 

e) Ihme on tapahtunut. Juuuuuri sinä päivänä, kun lopetimme lääkkeet, ylemmän tahon taikasauva viuhahti, ja poisti kaikki Pikkusankarin sairaudet.

Se, mikä on nyt tämän reilun viikon lähiobservoinnin avulla saatu selville, on ainakin ihan varmasti se, että Pikkusankarilla ei ole kipuja niin paljon enää. Sen näkee jo hänen silmistään, saati käyttäytymisestä. Eli muutamat ekat päivät, joista viimeksi kirjoitin, eivät olleet mitään outoa sattumaa.


Täten olisin siis viskaamassa syyrepusta pois pahentunutta siitepölytilannetta (vai voiko Pikkusankarin olo niiden suhteen pysyä näin hyvänä viikon ajan ilman lääkkeitä?). Toisekseen sieltä saa lähteä myös huomionhakuisuus-elämänmuutos-uhma-you name it-jutut (no, näihin en itse edes uskonut... Ja se on selvää, että parissa päivässä tällainen käytöksen muutos ei ole mahdollinen, jos syyt olisivat näiden kaltaisia). Ja mikä meille helpottavinta, voinen heittää syyrepusta menemään myös vakavammat neurologiset ongelmat (ne nyt eivät ainakaan katoaisi parissa päivässä tähän malliin).

Nyt odottelemme innolla, minkälaisen pysyvämmän olon Pikkusankari saa tällä lääkkeettömyys + probioottihiiva + osteopatia -yhdistelmällä. Odotukset ovat sekavat, mutta toiveikkaat vaikka yritänkin jarrutella omaa toiveikkuutta pettymyksen pelossa...

Radikaali, hämmentävä, vaistonvarainen päätös

sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Tämä päätös, mikä tehtiin kuusi päivää sitten, on sellainen, josta kukaan ei saa ottaa esimerkkiä. Se, miksi silti kirjoitan tästä, on se, että kannustan vanhempia kaikissa asioissa luottamaan omaan vanhempainvaistoonsa. 
Minulle tuli vahva tunne, että nyt on hyvä jättää kaikki Pikkusankarin lääkkeet pois. Ja niin jätimme, heti, kerralla. Jotta siellä näytön toisella puolella ei kaivettaisi nyt esiin lastensuojelulappusia, on ehkä paras selittää hieman...

Okei. Aloitetaan siitä, että meidän arki sai niin kamalia, kummallisia piirteitä Pikkusankarin oireiden osalta, että en ole ikinä vastaavanlaista arkea edes kuvitellut olemassa olevan. Kuten hiljattain Pikkusankarin tilanteesta kirjoittaessa kerroin, oireilua on viime viikkoina todellakin ollut. "Normaalioireiden" (ne, joista siellä viimeksi kirjoitin) lisäksi Pikkusankari alkoi käyttäytymään lähes kaikissa sosiaalisissa tilanteissa todella kurjasti niin sanallisesti kuin ei-sanallisestikin. Niin huonoa lapsen käyttäytymistä en oikeastaan ole koskaan nähnyt meidän tuttavapiirissämme, ja käytös tuotti harmitusta ja ihmettelyä tietysti myös muissa kuin vain meidän perheen jäsenissä. Äitinä tällä tavalla oireilevan lapsen katsominen on aivan yhtä tuskaa. Kun on kaikkensa antanut ja kaikkea mahdollista säädyllistä "kasvatus"tapaa kokeillut, on pakko luovuttaa taistelu.


Koska arki ei olisi enää voinut vaikeammaksi mennä ja olin jo kaikki muut tilanteen parantamiskeinot käynyt läpi, aloin miettimään, voisiko kokeilla olla ilman lääkkeitä. Ne kun tällä hetkellä eivät ainakaan tuone minkäänlaista huomattavaa apua, sillä tilanne vain pahenee ja pahenee. Ja sittenpähän sitä huomaisi, jos lääkkeiden poisjättö tekisi arjesta entistä vaikeamman (mitä en kyllä osaa kuvitella!), ja näin lääkkeet voisi yksitellen palauttaa katsoen, mikä lääke tai mitkä lääkkeet ovat tällä hetkellä ne oikeasti tärkeät. Pikkusankarin tilanne voisi siis olla huono olo ja huono käytös lääkkeillä tai huono olo ja huono käytös lääkkeittä, joten päädyin jälkimmäiseen. Niinpä varovaisesti kerroin ajatuksen miehelle. Huh, aika radikaalia, tuli hänen suustaan. Sitten kun yhdessä asiaa pähkäiltiin, tultiin tulokseen, että mikä ettei, kokeillaan. Niin jäi pois Ventoline, Seretide sekä Losec, ja näin Pikkusankarin tilanteen kartoitus alkaa "puhtaasta" tilanteesta. Päätöksen pohjalla on meidän perheen keräämä näihin sairauksiin liittyvä tietotaito, hiljainen sekä näkyvä kokemus sekä tietämämme faktat. Lopullinen päätös tehtiin vaistonvarassa. Tuohon omaan vaistoon nojaten olen tehnyt paljon enemmän hyviä kuin huonoja päätöksiä, joten siihen luotin nytkin.

Lääkeruljanssia olemme nyt neljä vuotta pyörittäneet säännöllisin väliajoin lopetusta kokeillen. Ikinä emme ole näistä astma- ja refluksilääkkeistä päässeet pysyvästi eroon. The Guru on luottanut meidän näppeihimme lopulliset päätökset siitä, milloin kokeilemme vähentää tai jättää kokonaan pois näitä medisiinejä. Kaikki perusasiat lääkkeistä ja niiden kanssa häsäämisestä olemme viime vuosien aikana oppineet, joten voin sanoa, että tiesin, mitä tein. Allergologi suositteli taas viime käynnillä Losecin vähentämisyritystä, ja oskillometrian toistamisajankohtaa mietimme myös hänen kanssaan, mikä taas tarkoittaa astmalääkkeiden tauottamista. Eli toisin sanoa lääkkeetön tilanne voisi olla mahdollinen myös lääkärin käskystä. Astmalääkkeiden tauottamisen osalta viime päivät ovat sateisen sään takia olleet myös aika suosiolliset.


Mitään lopullista vahinkoa en siis pysty kyseisten lääkkeiden yhtäkkisellä lopettamisella tekemään pojalleni, joten sen suhteen rauhallisin mielin lähdin kokeiluun mukaan. Ja tiesin, että heti kun annan lääkkeen, se alkaa auttamaan, joten suuria tuskia ei myöskään kerkiäisi tulla lääkkeiden poisjättämisen takia. Oletin, että saan heti ensimmäisen lääkkeettömän päivän iltana raotella lääkekaappia, mutta nyt mennään kuudetta päivää ilman lääkkeitä! Ja: Pikkusankarin oireet eivät ole yhtään pahentuneet! Pänvastoin, jos viimeisen parin viikon aikainen julmettu oireilu on 100%, viimeiset kaksi päivää ovat olleet ehkä 90%. Hän ei ole myöskään kertonut pipiä yhtään useammin kuin lääkkeiden kanssa eläessä. Sanonpa vain, että tämä jos mikä on mielenkiintoista!

Mitä ihmettä tässä taustalla oikein on? Mitään yhtään järkevää vaihtoehtoa minulla ei ole mielessäni, mutta tässä muutama hullu, outo, järjetön tai yltiöoptimistinen.

a) Loka-marraskuussa käyty osteopatia helpotti Pikkusankarin oireita niin paljon, että hän ei enää tarvitsisi lääkkeitä, ja liikalääkitsemisen/turhan lääkitsemisen myötä hän alkoi oireilemaan kummasti ja nyt tilanne tästä pikkuhiljaa paranee normaaliksi, mitä ikinä se meillä tarkoittaisikaan...

b) Lääkkeistä osa tai monet ovat muuttuneet epäsopiviksi (kuten aiemmin Nexiumin ja Zyrtecin kanssa kävi), ja näin ollen eivät ainakaan helpota Pikkusankarin oloa.


c) Pikkusankarilla on kokonaisuudessaan niiiin huono ja sekava olo kehossaan, että hänen käyttäytymisestään ei vain näy, että kivun määrä lisääntyy, vaikka lääkkeet vähenevät (eli että huonommin hän ei enää osaisi käyttäytyäkään). Hän ei myöskään osaa erottaa omasta huonosta olostaan kivun eri ominaisuuksia (refluksi, astma, aistiyliherkkyydet, muut mahdolliset neurologiset jutut) eikä kuvailla niitä meille, joten hän ei näin ollen kerro lisääntyneistä kivuistaankaan meille.

d) Pääasialliset Pikkusankarin oireet ovatkin viime aikoina olleet enimmäkseen seurausta "itsenäisestä" (ei vain refluksiin ja astmaan liittyvästä) aistiyliherkkyydestä tai muista neurologisista ongelmista, joten lääkkeiden poisjättäminen ei  huononna tilannetta entisestään huomattavasti.

e) Tämä koko kamala oireperiodi ja radikaalit lääkepäätökset olivatkin vain jotain tosipahaa painajaista ja minä herään kohta hikisenä unesta.

Vaikka yleensä en kerjää kommentteja loppukysymyksillä, niin nyt toivoisin, että jos teidän kirkkaammat aivot löytäisivät jonkun selitysehdotuksen tälle kaikelle, niin kertoisitte sen minulle. Tai jos teidän kokemusrepertuaarista löytyisi edes joku vähänkään samankaltainen tilanne, niin jakaisitte sen minulle.

Theme by: Pish and Posh Designs