Pages

Äitiyden polku

maanantai 28. joulukuuta 2015

Se polku on ollut mutkainen ja kivikkoinen.

Alussa kompastelin usein kiviin, sillä en ollut tottunut kulkemaan niin kivikkoista polkua. Olin väsynyt ja toivoton.

Pikkuhiljaa askeleeni oppivat varomaan pienimpiä kivenmurikoita.

Ilman kompasteluja en edelleenkään ole päässyt kulkemaan, sillä isot kivenmurikat ja kannot yllättävät minut vieläkin usein.

Olen kaatuillut paljon. Niin paljon, että olen usein satuttanut itseni pahasti. Olen vuotanut verta, mutta sinnikkäästi noussut matkaan uudelleen.

Polkuni kiemurtelee synkempiä reittejä, eikä ole tavatonta, että polulleni sattuu rankka sadekuuro.

Ennen kuljin polkuani liian köykäisin varustein. Nyt olen oppinut varustautumaan paremmin. 

Enää eivät keholleni tippuvat rakeet satuta niin pahasti. En lannistu, vaikka päälleni tipahtaa raskas oksa.


 Aluksi pelkäsin myrskyjä suunnattomasti. Hätäännyin ja olin varma, että myrsky ei koskaan loppuisi.

Nyt tiedän, että myrskyn jälkeen on poutasää. Nyt osaan hakeutua suojaan ketterämmin.

Aluksi pelkäsin synkkää metsää, jonka läpi polkuni kulkee. Nykyään kannan valoa mukanani, jotta en enää pelkäisi niin paljon. 

Olen oppinut olemaan kadehtimatta niitä, joiden polku kulkee aurinkoisemmalla ja suojaisemmalla puolella.

Edelleen minun on vaikea huutaa apua, jos haavoitun pahasti. Yritän sinnitellä itsekseni. Usein liimaan haavaani laastarin, joka on kastunut märäksi taskussani.

Onneksi tiedän, että myös minun polulleni paistaa välillä aurinko.

Onneksi tiedän, että huutaessani apua, saan sitä. Tiedän, että joku tulee hoitamaan haavojani, nostamaan minut pystyyn ja taluttamaan minua. Tiedän, että jollakulla on minulle lämpimät vaatteet ja korillinen eväitä.

Tiedän, että minua ei jätetä yksin metsään itkemään.

Jos bataatti ei vielä kyllästytä

lauantai 26. joulukuuta 2015

Oliko teillä bataattilaatikko joulupöydässä? Jos ei ollut, niin suosittelen sellaista kokkailemaan, kunhan jouluruuat ovat jääkaapista kaikonneet. Bataattilaatikko kelvannee myös muuksi kuin jouluruuaksi - sen voisi lanseerata vaikka talviruuaksi!


1kg (2 keskikokoista) bataattia
suolaa
1rkl voita
2dl kuohukermaa
½tl kardemummaa
½tl kanelia
1-2rkl kurpitsansiemenjauhoa


Kuori bataatit. Paloittele ne ainakin neljään osaan. Keitä bataatit (noin 15min) pehmeiksi suolalla maustetussa vedessä.
Kippaa vesi pois ja soseuta bataatit. Lisää seokseen kerma sekä mausteet.
Voitele uunivuoka ja kaada seos tasaisesti siihen. Ripottele päälle kurpitsansiemenjauho.
Paista laatikkoa uunissa 175 asteessa reilu tunti. 

p.s. Jos joulukääreistä ei avautunut tyynyä, mutta sellainen toiveissasi on, kannattaa osallistua vielä käynnissä olevaan arvontaan, jossa voi voittaa Unikulman tyynyn!

No just sitä

torstai 24. joulukuuta 2015


No just sitä. Eli hymyjentäyteistä ja tunnelmallista joulua sinulle :-)

Apua ystäväperheelle (plus lahjakortti sinulle? - arvonta)

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

On ihmisiä, joita ajattelee vain lämmöllä.

On tilanteita, joita ei vain pysty ymmärtämään.

On tunteita, joita ei haluaisi kokea.

Eräs ystäväperheemme koostuu ihanista ihmisistä, jotka ovat joutuneet kokemaan käsittämättömän määrän sairauksia, huonoa tuuria ja vaikeuksia elämänsä aikana. Elämä on heittänyt koettelemusta toisen perään heidän eteensä. Olen vierestä seurannut, yrittänyt tukea ja olla hyvä ystävä. Viimeisin rotko, hometalosta lähtö, sai minut nyt kirjoittamaan tämän tekstin.

Tämä on sellainen tilanne, jota en pysty ymmärtämään. En pysty ystävälleni sanomaan, että ymmärrän heitä. En pysty sanomaan, että ymmärtäisin ollenkaan, miksi heille annetaan näin paljon vaikeuksia. Tätä ei pysty mitenkään järjellä selittämään.

Tunnen avuttomuutta, surua ja voimattomuutta heidän tilanteen edessä. Veimme itse heille niitä apuja, joita pystyimme. Sen lisäksi olin yhteydessä moniin yrityksiin, joista kaksi halusi lähteä vapaaehtoisesti tukemaan perhettä. 

Unikulma lahjoitti heille tyynyt ja peitot


S-ryhmä lahjoitti heille 50 euron lahjakortin

Tämä perhe on tilanteessa, jossa voivottelu on aivan turhaa. Tämä perhe tarvitsee konkreettista apua. Homepakolaisina he joutuivat jättämään lähes kaiken hometaloon ja muuttamaan evakkoon. Sen lisäksi perhe on vaikeasti allerginen, joten työtaakka arjessa on suuri. Perhe muun muassa jauhaa kaurajauhonkin itse, sillä vain yhden merkkinen kaurahiutale sopii heille. Perheessä on puhjennut tuoksu- ja kemikaaliherkkyys, joten mitään tavaraa he eivät voi ostaa kirpputorilta. Perheessä painitaan myös monien muiden sairauksien kanssa. Jos sinusta tuntuu, että haluat/pystyt auttamaan perhettä jollakin tavalla, niin laita minulle sähköpostia (heimeillavalvotaan@gmail.com), niin mietitään yhdessä, miten avun voisi toteuttaa ja miten sen saisi perille. Ihmisten (vähäisestä) auttamisinnosta, maailman itsekeskeisyydestä, julmuudesta ja muista jutuista en ala tähän nyt sen enempää kirjoittamaan. Jokainen tietää sisimmässään, mikä on oikein, jos sisintään kerkiää kuunnella.

Koska minä pyydän teiltä nyt apua, niin haluan myös antaa yhdessä toisen yhteistyökumppanin, Unikulman, kanssa yhdelle lukijalleni ergonomisen tyynyn (arvo 149e), joka valitaan UnikLab-mittauksen avulla. Arvonta järjestetään instagramissa (skribentti) seuraajieni kesken, kommentoimalla arvontakuvan alle. Jos et ole instagramissa, mutta haluat osallistua arvontaan, joit jättää kommentin myös tähän alle. Kommentissasi voit kysyä mitä tahansa uneen tai nukkumiseen liittyvää – Unikulman fysioterapeutti ja uniasiantuntija lupaa vastata kysymyksiin sitten erillisessä postauksessa.

Arvonta päättyy 31.12.2015 klo 00:00, jotta joku onnekas pääsisi heti uuden vuoden alkaessa painamaan päänsä uudelle tyynylle. Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti, ja hänelle lähetetään lahjakortti, jolla hän saa noutaa lähimmästä Unikulman liikkeestä juuri hänelle sopivan tyynyn.

Onnea arvontaan ja lämpöisiä ajatuksia jokaiselle, joka lähtee auttamiseen mukaan!

Suutuntumahifistelijän joulupuuro

perjantai 18. joulukuuta 2015

Jos kaipaatte jotain uutta puurorintamalle, niin täältä tulee hyvä vaihtoehto: jouluinen hirssituorepuuro. Minä olen suutuntumahifistelijä, ja tässäkin puurossa yhdistyy lämpimyys, kylmyys, rapeus sekä pehmeys. Ja tietenkin nyt joulunaikaan myös jouluiset mausteet.


jouluinen hirssituorepuuro (1 annos)

n.1dl mustikoita
1-2rkl maapähkinävoita tai kookosmannaa
n.1dl huuhdeltuja, kuorittuja hirssisuurimoita
(ceylon)kanelia
kardemummaa
inkivääriä
neilikkaa
maukeutusta oman mielen mukaan (esimerkiksi stevia, hunaja)
(1rkl maustamatonta riisiproteiinijauhoa)
n.1dl jäisiä puolukoita


Sulata mustikat mikrossa lämpimäksi seokseksi. Sekoita lämpöisten mustikoiden joukkoon maapähkinävoi tai kookosmanna (mikä ettei molempiakin!), niin ettei juuri jäisi kökköjä. Lisää joukkoon hirssisuurimot. Sitten tiputa sekaan mausteet ja makeutus oman makumieltymyksen mukaan (minulla puoli teelusikallista kanelia, puoli teelusikallista kardemummaa, ripaus inkivääriä ja ripaus neilikkaa sekä puoli teelusikallista steviajauhetta). Puuroon voi lisätä myös riisiproteiinijauhoa, jos haluaa - se tuo lisää pehmeyttä puuroon. Lopuksi pyöräytä sekaan jäiset puolukat puuron sekaan ja NAUTI.

Jotain joulusta ja jouluttomuudesta

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Olisikohan aika kirjoittaa pari sanaa joulusta minunkin nyt. Oikeastaan tästä ei tule mitään oikeaa tekstiä, vaan tulin vain huikkaamaan muutamasta ekologisesta vinkistä liittyen joulupaketointiin ja joululahjoihin. 

Te, jotka ette ole vielä kerinneet paketoimaan, käykäähän varastoja ja vinttejä nyt penkomassa. Minun lempparipaketointiväline on ehdottomasti kenkälaatikko (tai muu pieni pahvilaatikko). Niiden koristeluun voi kaivaa joulupaperin jämiä, hajaserviettejä, yksinäisiä tarroja, kangaspaloja...



Ja te, jotka edelleen mietitte (tai ette ole vielä kerinneet miettimään joululahjaa) - antakaa aikaa, yhteistä tekemistä ja mukavia muistoja. Eräs henkilö saa meiltä lahjaksi omatekemän vuosikalenterin. Jokaisen kuukauden takaa löytyy jokin kiva immateriaalinen lahja.



Meidän asunnosta ei ihan välttämättä huomaisi, että edessä häämöttää neljäs adventti... On ollut vain vähän joululahjajuttuja ja joulukorttijuttuja. 


Muuten olemme yrittäneet pitää asunnon esittelykunnossa (kröhöm, painotan verbiä yrittäneet), koska olemme siis hypänneet asuntomarkkinoiden vietäväksi. Joulukuusemme on siis tällä hetkellä kymmenen sentin hyllyllä nököttävä askartelu. No, jospa sitä pikkuhiljaa...


Hän on tässä

maanantai 14. joulukuuta 2015

Joskus sen vaan tietää, että hän on tässä. Minun vieressäni. Aivan kuin pitämässä kädestäni kiinni.


Se tunne on lämmin, turvallinen ja rauhallinen.


Ihan kuin hän sanoisi: kaikki on hyvin.

Pohjalla ollaan

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Heipähei ja terveiset kuraisen ja kylmän arkikuopan pohjalta! Se on meinaan semmoinen juttu, että tällaista oirearkea ei meillä ole tänä syksynä nähtykään. Huh. Voin kertoa, että aika helpolla olen tämän syksyn päässytkin, kun hoidettavanani on ollut kaksi vain julmetulla uhmalla varustettua, oireetonta poikaa. Viimeisen kuukauden ajan on oiremittarissa meinaan olleet sellaiset kierrokset, että enpä olisi uskonut enää koskaan tällaista arkea meillä elettävän. Toisaalta, nyt kun viimeisimpää kuukautta miettii, en näe yhtään kummallisena tätä molempien poikien oireilua.

Pikkusankarilla kaikki alkoi ensimmäisen ison ulkomaanmatkan konkreettisesta odottamisesta. Stressi (oli se sitten positiivinen tai negatiivinen, tässä tapauksessa siis positiivinen) pahentaa aivan selvästi refluksia. Viikon matkalla, no, ruuat olivat tietysti hieman erilaisia kuin kotona, ja ne vaikuttivat vääjäämättä refluksin hoitotasapainoon. Todella, todella vaikea oireilu alkoi kuitenkin vasta palattuamme Suomeen. Todennäköisesti päävaikuttimena tässä kamaluusoireilussa ovat olleet juurikin se stressi ja sen laukeaminen. Hyvin tapahtumarikkaat viikot kotiinpaluun jälkeen ovat myös varmasti jättäneet jonkinlaisen hälytystilan kehoon (ja tässä sekamelskassa SI-vaivat eivät tietenkään auta asiaa...). Pikkusankari valittaa närästystä monta kertaa päivässä, eikä Gaviscon tai Rennie tunnu tepsivän. Silmät huutavat tuskaisesta olosta. Nukahtaminen on todella levotonta. Käytös on sellaista, kuin hänen aivoihinsa olisi upotettu ”teen IHAN KAIKEN juuri niin kuin ei missään nimessä saa tehdä ja lisään päälle kiusaamista, ilkivaltaa ja lällättelyä” -toimintamalli, josta poikkeaminen ei tule kuuloonkaan. Ja tosiaan, kyse ei ole pelkästä uhmasta... se kun tuntuu melko iisiltä tähän oireiluun ja pahaan oloon suhteutettuna. 


Kun suun asento on tämä, koko ajan. Koko ajan. Vaikka kuinka olisi kivaa tekemistä, menemistä ja näkemistä.

Kerran, kun sydämeni pohjasta toivotin onnea miehelleni, kun hän lähti viemään Pikkusankaria kerhoon, tajusin, että tämä ei nyt ole ihan normaalia elämää viisivuotiaan kanssa. Se, että kymmenen minuutin matkalle toivotan onnea, hermoja ja tsemppiä, jotta mies ei tulisi täysin raivosta puhkuen takaisin kotiin, ei kuulosta normaalilta (tai esimerkiksi elämältämme pari kuukautta sitten). Silloin varasin hätäajan osteopaatille. Osteopaatin huomiot olivat jotakuinkin tiivistetysti seuraavat: pallea täysin juntturassa muiden sisäelinten välissä, kallonpohjassa jumia ja vasen lonkka kireä. Eli ne samat löydökset, joita löytyy aina silloin, kun Pikkusankarin arkikin on ollut haastavampaa ja oireet suuremmat. Toivomme kovasti, että osteopaatin hoito auttaa, eikä meidän tarvitsisi harkita vahvempien lääkkeiden takaisinottoa.

Niin, ja sitten tämä toinen yllättäjä. Minimullistaja. Meidän oireeton, kaikkea syövä poika olikin yhtäkkiä oireinen. Kiitos antibioottien. Plääääh. Olemme aina vältelleet antibiootteja, ja odottaneet esimerkiksi mahdollisten korvatulehdusten itsestään paranemisia. Mutta nyt, nyt aloitimme Minimullistajalle tuon mikrobilääkkeen. Ensimmäistä kertaa elämässä, juuri ennen ulkomaanmatkaa. 



Pitkän aikaa Minimullistajan keuhkoista oli kuulunut hieman epämääräistä ääntä (ja allergologi vilautteli infektioastmamahdollisuuttakin...), ja pari päivää ennen matkaa kävimme vielä tarkastusluontoisella kuuntelulla lääkärin luona... ja mitäs muutakaan lääkäri meille kertoi, kuin sen, että Minimullistajan keuhkoissa on todennäköisesti jokin tulehdus. Emme halunneet ottaa tulehduksen pahenemisriskiä Afrikan matkan aikana, joten kallistuimme antibioottien kannalle. Tulehdukselle ehkä hyvä juttu, mutta millekään muulle hänen kehossaan ei. Vastustuskyky huononi, suolisto ei enää kestänytkään ruokia, joita hän ihan normaalisti viime kuukausina popsi, iho alkoi kuivua ja näppyillä, ripuli alkoi, nähinä lisääntyi... No, nyt sitten odotellaan maitohappopurkkien kanssa vuosi tai kaksi, että suolisto paranisi kokonaan antibioottihyökkäyksestä. Masentavaa.

Aikaisempina huonojen kausien aikoina olisin melko toivoton, mutta nyt tiedän ja uskon vakaasti, että tämä on vain vaihe, ei missään nimessä perusarkea. Toivon, että olen oikeassa, ja toivon, että positiivinen asenteeni jaksaa kannatella minua parempiin aikoihin. Sellaisiin aikohin, jolloin mies ei kommentoi illalla töistä tulleessaan ja ihan vakavissaan ”hyvä nähdä sinut hengissä”.

Ei ehkä laihduttajille

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Tämä postaus ei ole ehkä laihduttajille, tiukkapöksyisille fitnesspimuille eikä karuilla imetysdieeteillä kahlaaville. Tämä postaus voisi olla joululeivonnaisten inspiraationhakua, makumuistojen läpikäymistä, visuaalista nautintoa tai vain ihmettelyä. 

(klikkaa kuvia tarkempaa tarkastelua varten...)















Herkullista joulunodotusta!

Kurkkaa lehteen

torstai 3. joulukuuta 2015



Jos kiinnostusta löytyy, kurkatkaa Allergia ja astma- lehden artikkeli "Blogista iloa ja vertaistukea", johon minuakin on haastateltu.


Siellä kerron muun muassa siitä, mitkä syyt ajoivat minua aloittamaan blogin kirjoittamisen, millaista on saamani negatiivinen palaute ja mitä vinkkejä annan aloitteleville bloggaajille.


Theme by: Pish and Posh Designs