Syypää mun hymyyn

Nenäliinakasat ja valkosipulin kynnet sängyn vieressä ovat toivottavasti tältä vuodelta nyt kokonaan ohi, kun Pikkusankarin toinen pirullinen refluksinpahentajanuha on voitettu. Jospa nyt voimme jatkaa mahdollisimman normaalia, ihanaa arkea taas vähän aikaa! Koska valitettavaa juuri nyt ei ole ja hehkuttaa en viitsi tämän enempää, tyydyn arkisiin räpräyksiin viestillä perusarki on oikein kivaa, kun lapsi on oireeton.

Hymyilen.

Isin bravuureita ja piirakanrypytyskilpailun varma voittaja

Meidän keittiönpöydän ääressä on jo puolivakavasti huolestuttu taloutemme mahdollisesta kariutumisesta. Reilu kolmivuotias Pikkusankarimme on todellinen jääkaapin tyhjentäjä. Mutta minkäs teet, voivat suursyömärivanhemmat vain katsoa itseensä ja yrittää ymmärtää, kun lapsi kinuaa lisää, lisää ja lisää. Toisaalta, voimme olla iloisia, että olo on Pikkusankarilla sen verran hyvä, että ruoka maistuu ja että olemme oppineet tekemään allergiaruuasta maukasta! Muun muassa tällaiset ruuat maistuvat nyt:

Isin bravuuri nro 1: munakoiso-fetapaistos

Halkaise munakoiso ja ripottele puoliskoille suolaa. Anna itkeä 15-30 minuuttia ja pyyhi pinnalle kertynyt neste pois. Leikkaa ohuita siivuja ja asettele ne voideltuun vuokaan. Lorauta päälle laktoositonta kermaa, murustele (feta)juustoa ja heitä ripaus mustapippuria. Paista uunin keskitasolla 175 asteessa n. 30 minuuttia.

Isin bravuuri nro 2: tattariletut

Sekoita keskenään 3dl laktoositonta piimää, 3dl tattarihiutaleita, 1tl psylliumia, 30g laktoositonta voisulaa ja ripaus suolaa.  Anna turvota vähintään 15 minuuttia. Paista laktoosittomassa voissa pannulla. Tee pieniä ja ohuita lettuja, jos haluat, että ne pysyvät kasassa. Seoksesta tulee parinkymmenen letun pino.

Isin bravuuri nro 3: tattaririeskat

Sekoita 5dl laktoositonta piimää, 5dl tattarihiutaleita, 50g laktoositonta voisulaa ja ripaus suolaa. Anna turvota 15 minuuttia. Voitele leivinpaperi ja levitä seos ohuelti paperille. Paista uunin keskitasolla 250 asteessa 15 minuuttia. Aineksista tulee kaksi pellillistä.

Sitten rypytyskilpailunvoittaja. Äitin tekemänä. Älkää kysykö, kuinka monta kertaa olen piirakoita ennen rypyttänyt, mutta sen voin kertoa, että huutava rimpuileva Minimullistaja oli sylissä samaan aikaan näitä kaunokaisia tehdessä.

Sekoita keskenään 2dl vettä, 4dl tattarihiutaleita, 1rkl laktoositonta voita ja ripaus suolaa. Vaivaa kunnolla. Jähmetä jääkapissa peitettynä ainakin 15 minuuttia. Laiskat eivät jaksa hakea laatikosta kaulinta, vaan käyttävät sormia levittämiseen. Laita kiinteähköä bataattisosetta keskelle ja rypytä kauniisti. Paista 250 asteessa 15 minuuttia. Uunista oton jälkeen piirakat kannattaa voidella laktoosittomalla voilla.

Laita ihan mitä vain sallittua ihan minkä määrän tahansa- muffineja on tehty myös melkein viikottain. Pikkusankari tietenkin on suuressa roolissa näiden sotkemisprosessissa valmistusprosessissa.

Näissä on vissiin joku määrä tattari- ja kinoajauhoja, psylliumia, murskattua banaania, laktoositonta maitoa, kermaa ja/tai jukurttia sekä marjoja. Psyllium on turvotettu nesteessä. Kaikki on sekoitettu keskenään. Uuni on ollut jotain 180 ja 200 asteen välillä. Paistoaika on ollut jotain 10 minuutin ja 20 minuutin väliltä.  

Meillä Pikkusankarin ruokia syö nykyään kaikki. Paljon.

Tiukennus flunssaseulaan

Hei mahdollinen vieraamme!

Olisi ihana nähdä jo,

mutta olethan ystävällinen,

ja jätä tulematta kylään, 

jos sinulla on "vain pikkuflunssa", " vähän kröhää", "olen ehkä tulossa kipeäksi-olo"  tai jotain sitä pahempaa.

Haluamme sinut vieraaksemme heti, kun olet toipunut, terve ja tartuntakyvytön.
Käsidesipurkin kautta toki.

Terveisin Pikkusankarin ja Minimullistajan perhe

Täällä kärsitään pienen ajan sisään jo toisen flunssan pahentamista refluksioireista. Lyhyesti sanottuna: Ei ole yhtään kivaa. Nyt se on taas kerran koettu: muuten tasapainoisessa tilanteessa pelkkä mukaharmiton flunssa tekee suuret tuhot refluksin hoitotasapainoon. Näin ollen joudumme nyt valitettavasti tiukentamaan flunssaseulaamme ja heittämään pois pitkään kiinni pitämästämme, tavallisen perheen "ainahan sitä on kaikkialla liikkeellä, tulkaa vain!"- periaatteen.

Älkää ottako tätä henkilökohtaisesti.

Blogissa hiljaista, meillä ei

Kun päivisin näyttää jatkuvasti tältä...

...ja kuulostaa tältä...

(Uloshan sitä on lähdettävä, oli itkua tai ei. Pikkusankari ei anna armoa. Mukavaa yhdessä touhuamista kerrassaan!)

...on kai jotain tehtävä.

Meininki ei todellakaan ole nyt samaa luokkaa kuin elämämme Pikkusankarin ollessa saman ikäinen. Tasan kolme vuotta sitten, juurikin kolmikuisena, meillä todella valvottiin. Meillä herättiin 20-40 kertaa yössä, siivottiin yli 50 oksennusta päivässä ja hinattiin tuskaisia vaunulenkkejä päivisin tuntikaupalla aurinkolasit silmillä. Loppuaika meni kantaen kirkuvaa vauvaa sylissä hyssyttäen tai outoina, hieman itkuttomimpina päivinä vain pitäen yllä ympärivuorokautista sirkusta kiinnittämällä vauvan huomiota pois vaivoistaan. Siis normaalia vauva-arkea elellen, kuten tuolloin luulimme ja meille kerrottiin.

Minimullistajan kanssa on hieman erilaista. Tällä hetkellä Minimullistaja nukkuu öisin! Siis hän herää vain syömään, puolentoista viiva neljän tunnin välein. Yhtenä yönä hän veteli kuuden tunnin pätkän! (Me vanhemmat emme tietenkään, kun pitihän sitä tarkistaa tuon aikana pari kertaa kehtotyypin rintakehän nousu ja hengityksen lämpö.) Mutta Minimullistajan päivät - ne eroavat toisistaan todella paljon. On hyviä päiviä, tämmöisiä:

Ja sitten on niitä, jolloin tuommoisesta ei voisi haaveillakaan. Silloin itketään paljon. Silloin oksennuksia saattaa tulla triplamäärä hyviin päiviin verrattuna. Mutta hyvinäkään päivinä Minimullistaja ei nuku päiväuniaan vaakatasossa. Vain kantorepussa. (Äidin hartiat kiittävät tästä treenistä! Ja isän kädet kiittävät joka ilta hierontaa kerjäävästä vaimosta...). Huonoina päivinä päiväunet ovat lyhyempiä pyrähdyksiä, kun höyhensaaria pommitetaan jatkuvasti nieleskelyillä, röyhtäisyillä ja tuskaisilla itkuilla. Mutta hyvinä päivinä kantoreppu tarjoaa parhaimmillaan yli tunninkin unia.

Postauksen alku varmasti kertoikin, että imetysdieettiä on kiristetty taas hieman. On ollut pakko, vaikka haikein mielin luovunkin lempparivihanneksistani, -mausteistani ja hiilihapollisista juomista... Myös maitotuotteiden rajoittaminen tekee pahaa, vaikka Pikkusankarikin sen tietää: "Äiti, varo, ettei tuosta tule oireita pikkuveljelle!", hän sanoo, kun minä kaivan jääkaapista jukurttipurkin. Pikkueksperttini selittää usein myös vieraille heti ensimmäisenä ilmoitettavana asiana tervehdyksen jälkeen: "Pikkuveli itkee, koska hänellä on mahanväänteitä."
Fiksu lapsi. Hän tietää, etteivät vauvat muuten vain tai ilkeyttään ja tuhmuuttaan itke. Voi kumpa kaikki aikuisetkin olisivat yhtä viisaita.

Onpahan testattu

Okei, minä en ehkä kuitenkaan ole niin huono äiti, että lapsukaisestani kasvaisi hirviö. Minun antama kasvatus ei ehkä olekaan ihan niin mieltävioittavaa, kuin lapsukaiseni käytöksestä voisi ajoittain päätellä. Ne olivatkin ne lääkkeet, taas. Tai siis lääkkeiden puute. Nyt on sitten testattu vuorotellen olla ilman kaikkia Pikkusankarin lääkehoidon tukipylväitä - Losecia, Seretideä ja Aeriusta. Yhden ollessa tauolla muut dropsit tarjoiltiin normaalisti. Valitettavasti joudun toteamaan, että ilman näitä lääkkeitä emme vain yksinkertaisesti pärjää.

Aeriuksen tauottaminen tuo iho-ongelmat.

Losecin tauottaminen tuo rajua ilkivaltakäyttäytymistä, pipin valittamista, tavaroiden tunkemista syvälle suuhun, aamulla heräämistä epäinhimilliseen aikaan, ruuan huutamista ennen kuin huomenta keritään sanomaan.

Seretiden tauottaminen tuo jatkuvanoloista kauhkoamista, sekopäisyyttä, rajat rikkovaa hillumista, suuuuurta tottelemattomuutta, runsaampaa vedenjuomista, useita yöllisiä (muitakin kuin vessa-) heräilyjä.

Mutta onpahan testattu, sadoilla kyyneleillä.