Pages

Taikasauva viuhahti!

lauantai 28. kesäkuuta 2014

Nyt näkyy valoa! Taikasauva nimeltä Aerius heilahti ja poisti 70% kaikista Pikkusankarin oireista. Aerius siis tuplattiin the Gurun ohjeesta - ja padam! seuraavana päivänä suurin osa oireista katosi. Kaikille siis tiedoksi - normaalin uhman saa katoamaan kyseisellä oraaliliuoksella aika nopeasti, että jos haluatte kokeilla... ;-) Jäljellä on oireita, ja välillä kurjan paljonkin, mutta koska arki oli jotakin aivan hullua viimeiset kuukaudet Pikkusankarin kanssa, niin tämähän tuntuu nyt suorastaan mahtavan leppoisalta elämältä näillä oiremäärillä! Ja se minun fiilis, kun katson rauhassa leikkivää lastani... Sitä on vaikea kuvailla. Se on aika sanalla sanottuna aika upea.

Joissakin perheissä jokapäiväinen näky. Meidän perheessä oireettomien aikojen näky.

Leppoisan elämän aineksia tarjoilee myös vihdoin meille kaikille heipat sanova flunssa-silmätulehdus-korvatulehdus-yhdistelmä. Melko huojentavaa on huomata, että refluksia pahentavien kahden hampaan, kovan yskän ja inhottavan tukkoisuuden jälkeen Minimullistajakin on venyttänyt uniaikaansa viidestä minuutista tuntiin, puoleentoista! Oma vointikin kun jo sallii unten maille pääsyn melkein jokaisen Minimullistajan unipätkän ajaksi, kun ei enää tarvitse kituuttaa kamalassa korvakivussa ja yrittää olla tukehtumatta jatkuviin yskänpuuskiin. Vielä kun saisi muut murheet lykättyä aivoista yöksi pois ja kehon tajuamaan, että suurin hälytystila (=aivan jatkuva heräily) on toistaiseksi ohi. Pakko sanoa, että meillä oikeasti käytiin aika tosi pohjalla väsymyksen kanssa. Nyt saa kai vähäksi ajaksi huokaista.

Kuten moni tietää, väsymys vähintäänkin tuplaa tai triplaa negatiivisten tunteiden voimakkuuden. Silloin, kun ihminen ei ole nukkunut yhtäkään kropan tarvitsemaa unipätkää moneen viikkoon, ei tunnu yhtään kivalta, että joku tuntematon tai tuttu silvaltaa sanoilla vain loukatakseen. Ei ole yhtään kiva joutua selvittämään ylimääräisiä itselle kuulumattomia harmeja. Myös kaikki normaalit, jaksamista syövät asiat saattavat tuntua ylitsepääsemättömän vaikeilta. Väsymys on ankara seuralainen.

Onneksi taas tämäkin todellinen suohon uppoaminen sai tajuamaan entistä paremmin sen, miten syvää ja voimaannuttavaa aito rakkaus on ja miten vähäpätöistä kaikki muu on. Arvostus, kiintymys, yhteenkuuluvuudentunne ja kunnioitus mieheäni kohtaan sen kun vahvistuvat. Me olemme tiimi, jota eivät refluksisuot noin vain mukanaan nielaise! Me taistelemme rakkaiden lastemme puolesta. Teemme mitä vain.

Saako vielä vähän lässyttää...? Tai no, säästän vikat sanat suoraan miehelle ja menen kertomaan ne nyt. Moikka!

Rentouttava loma

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Kaikki on suhteellista, sanotaan. Tätä kirjoittaessa minä hypin riemuissani.

lllasta riippuen toivoa on enemmän tai vähemmän.

Mutta: "Jos tukkimiehenkirjanpito olisi käynnissä, niin nyt olisi lehtiön sivuilla neljäkymmentä viivaa", ajattelen, kun vilkaisen kelloa sängyssä: 05:15. Karmaiseva takauma kolmen vuoden takaiseen elämään pyörii aivolohkoissani. Kehoni tärisee, sydän poukkoilee epäsäännöllisesti, oksennus tuntuu kurkussa asti, pää särisee kivusta ja tuskanhiki pukkaa otsaryppyihin. Uni ei tule, vaikka juuri tällä hetkellä koko talo on hiljainen. Kroppani ei osaa rentoutua ja päästää itseään uneen; se odottaa, milloin seuraava rääkäisy pinnasängystä kuuluu. Olen väsynyt. Olen todella väsynyt. 

Yli kaksi viikkoa kidutusöitä takana, tuntematon määrä edessä. Taannoin pohdin syitä Minimullistajan heräilylle. Nyt niitä on tullut listaan lisää: flunssa ja silmätulehdus sekä kyllä: myös juhannushampaat! Heräily ja tuskailu ovat siis olleet edellistäkin suuremmissa mitoissa...

Miehen loma sattui oikein sopivasti juuri tälle viikolle, kun jokainen meidän perheestämme sairasti/sairastaa jonkinlaisen yhdistelmän flunssa-korvatulehdus-silmätulehdus-triosta. Siihen jokaisen perheenjäsenen väsymys päälle, niin ei tarvinnut paljon miettiä, mitä lomalla tehdään. Nukutaan, yritetään nukkua ja yritetään nukuttaa. Pikkusankarilla tietysti oli omat lomatoiveensa, ja muutama toive saatiinkin juuri ja juuri toteutettua päälle kaatuvasta väsymyksestä huolimatta.


Siellä ne oli - yhtä väsyneen näköiset otukset kuin meidän perheemme.


Meidän innokas Muumifani - näkyyhän innostus selvästi, eikö?

Tämmöisinä aikoina tulee taas välttämättä mietittyä omaa tukiverkkoa ja sen löyhyyttä. Itse inhoan hempeän väristä sanatulvaa vailla tarkoistusta. Olen liian monta kertaa ottanut rakas-ihana-sydän-sanoja vastaan vailla minkäänlaista todellisuuden pohjaa. Olen liian monta kertaa pohtinut, mitä "Kerro vain, jos voin tehdä jotakin", "Auttaisin niin mielelläni", "Olen läsnä ja valmiina tekemään mitä vain, jos tarvitsette, kun teillä on vaikeaa" yms. lauseet oikeasti tarkoittavat sanojalle, vai tarkoittavatko ne mitään. Toivon, että meidän näin kriittinen avuntarve loppuisi heti ensi yöhön, mutta kyllä nyt viimeiset kolme viikkoa ovat olleet sellaista elossaselviämistaistelua, että apua oltaisiin otettu lähimmäisiltämme enemmän kuin mielellään vastaan. Jotta saisi nukkua.


Näinkö? Hmmmm... Tätä mekin taidettiin kumminpyyntökirjeissä toivoa...

Rankka elämänvaihe rentouttava loma laittaa miettimään isovanhemmuutta, kaveruutta, ystävyyttä, kummeutta ja naapuruutta.

Ennen pähkinätöntä

maanantai 16. kesäkuuta 2014

Niin siinä sitten kävi, että minun suurin energian/kalorin/maidontuottajaruoka-ainesosa: pähkinät jäävät ruokavaliostani pois. Tähän päädyimme the Gurun kanssa Minimullistajan kokonaistilannetta arvioidessamme. Suoraan sanottuna tämä steppi ottaa aika koville, sillä olin jo addiktoitunut pahasti maapähkinä- ja cashewvoihin, käytin joka päivä manteli- tai hasselpähkinäjauhetta ja napostelin monipuolisesti kaikenlaisia pähkinöitä. Siispä tässä vikat iideeruokapäiväkirjat pähkinöillä. Nyyyyh.

Päivä 1:

Aamunavajaiseksi omenakökkeröisiä banaanilla.

Lounaaksi salaattia leivällä tai parilla pellillisellä.

Päivälliseksi jauhelihawokkia.

Iltapala. Kookoshiutalekasan alla ananasta.

Päivä 2:

Aikainen lounas: mitä kaapista löytyy.

Välipalaksi omena-raparperipiirakkaa. Sen syömisestä sainkin sitten kuulla: Minimullistajan tuskainen itku kesti koko illan ja pitkälle yöhön. Niin taisi jäädä raparperin maistaminen ainoaksi kerraksi tämän imetyksen aikana.

Päivälliseksi siikasalaattia.

Iltapalaksi pullalautasellinen.

Päivä 3:

Reissupäivän ateria nro 1.

Reissupäivän must-havevälipala - puolentoista tunnin unilla ei paljon muuten porhalleta eteenpäin.

Reissupäivän lounas.

Reissupäivän välipalaeväät. Joo, kuvitelkaa vaan mun käsilaukun kokoa...

Reissupäivän päivälliseväs kylmäkalleilla ympäröidystä muovirasiasta. Tiedän, mitä ajattelette. Mutta hei! Mieluummin kannan mukanani vaikka viittä kylmälaukkua kuin näen nälkää, koska olenhan minä.

Päivä 4:

Aamupala-lounas-mikälie: merilohta ja kasviksia - vielä vähän aikaa sitten, kun porkkanakin kuului dieettiini...

Välipalaksi omenapuolukkapiiras. Ja tuohan on siis pieni kulho...

Päivälliseksi ihanperuskanasalaattia.

Jälkkäriksi mahdollisuus riisikakulle. Tuoreen ananaksen kanssa ihan ookoo, mutta ei, vieläkään ei edellisen imetysdieetin riisikakkukiintiöt salli tämän syömistä säännöllisesti.

Siinä imetysdieettitykitystä! Tämä kaikki kuvien ottamisen muistaminen ja tänne kuvien kikkailu on arvoistansa, jos joku dieettiläinen saa edes jonkun pienen idean omaan syömiseensä, vaikka aika peruslinjalla näissä ruokahommissa mennään. Toivottavasti ensi ruokapostauksessa ei vilku pelkkää kanaa ja bataattia! Nyt kaivan nenäliinapaketin esille, nostan perheemme pähkinäpussit mielenosoituksellisesti keittiön ylimmille hyllyille ja soitan nyyhkyballadeja pähkinöiden ja minun välisen rakkauden väliaikaiselle päätökselle.

Lapseni on sairas

tiistai 10. kesäkuuta 2014

Meillä oli eilen the Gurun soittoaika. Soittoaika on 10 minuutin pituinen. Me puhuimme 55 minuuttia. Kuten melkein joka kerta vastaanoton ja puhelun jälkeen, ajatukseni ovat toisaalta sekavia, toisaalta selkeitä ja oloni on ahdistunut, mutta silti luottavainen.

Kyyneleet tippuvat kotinutulleni, kun yritän lyödä tekstiä tässä näytölle. Nyt vihdoin tajuan, että lapseni on sairas. Koko Pikkusankarin tähänastisen elämän olen jossain määrin vähätellyt Pikkusankarin vaivoja, sairauksia ja ongelmia. Olen peruspositiivisuuteni takia alitajunnassani uskonut (ihme)parantumisen mahdollisuuteen ja jopa sen mahdolliseen lähellä oloon. Olen ihan tosissani saattanut kuvitella, että suurentelen mielessäni Pikkusankariin liittyviä asioita. Nyt se tapahtui. Se ajatus iski syvimpiin mielenpoimuihin asti ja sai minut tajuamaan: lapseni on oikeasti sairas. Pikkusankarilla on oikeasti aika isojakin ongelmia ja kamalan paha olla.

Kun rakkaus ei riitä parantamaan.

Viimeiset viikot (kuukaudet?) ovat eittämättä olleet taas kerran sanon yhdet raskaimmista Pikkusankarin kanssa eletyistä. Vanhempana ja kasvattajana olen ollut melko kysymysmerkkinä hänen kanssaan. Hoitotasapainoa ei tunnu löytyvän ja oireiden kirjo alkaa olla jo pelottavan laaja:

Refluksitauti jyllää: kaikki lelut ovat ihan koko ajan suussa; hänen kertoessaan pipistä suurin pipi on yleensä kurkussa; aivan taukoamatta hän ruikuttaa välipalaa; ja mikä uusimpana huomiona: nukahdettuaan (meidän vanhempien vielä valvoessa) Pikkusankari nousee sängylle istumaan, nieleskelee ja laskeutuu takaisin. Saa vain arvailla, jatkuuko tätä koko yön. Muutaman kerran hän on herättänyt yöllä ja pyytänyt Gavisconea. Pikkusankarin päivien vetelä ja jaksamaton olo on saanut yhden uuden selittäjän.

Allergiat jylläävät näkyvinkin osin: silmät rähmivät; Pikkusankari itkee, että nenä on kipeä ja välillä posket helottavat.

Astma jyllää: Usein Pikkusankari kertoo, että kaikkialla on huono olo - tämä kuvaus ollaan yhdistetty astman tuottamaan kokonaisvaltaiseen tukalaan tilaan. Myös aivan päätön, sekava meno on selitetty (näissä sairauspiireissä suht yleisestikin tunnetulla) ns. astmaraivolla.

Ja tietysti se suurin oire on käyttäytymisongelmat. Niiden syy on varmastikin hyvin moninainen. Kamala kolminainen refluksi-allergia-astma-kombomme tuottavat kukin yksikseen sekä yhdessä käyttäytymisongelmia lapselle. Termi SI on vilahdellut silmilleni aiemminkin näihin sairauksiin liittyvissä diskursseissa. Joskus se on jopa häivähdellyt kevyesti mielessäni Pikkusankarin suhteen. Nyt kuitenkin the Guru sanoi sen ääneen. Tarvitaan neurologin kannanotto, jotta virallisesti voisi puhua diagnoosina sensorisen integraation häiriöstä. Nyt allergologin puhelu ja SI-hakusanalla ahkera googlettelu ovat avanneet silmiämme kuitenkin jo sen verran, että voimme todeta, että raksia saa laittaa aika moneen ruutuun, mitä tulee sensorisen integraation häiriön käyttäytymistapoihin.

The Gurun kanssa sovimme jatkoselvittelyistä SI:n suhteen. Koska tavoitteena on oireeton poika, lääkehoitoa viilataan taas: aluksi Aeriuksen vuorokausiannos tuplataan; tarvittaessa nostetaan myös Losecin annosta ja viimeisenä lisänä saatetaan kokeilla uudestaan Singulairia. Koko ajan ollaan pikkuhiljaa menossa kohti maidotonta ruokavaliota, jota tosiaan kokeillaan astman hoidon tueksi.

Oloni äitinä on usein älyttömän voimaton. Pikkusankari oirehtii todella voimakkaasti, vaikka tekisin kaikkeni. Huoli ja murhe ovat taas liian tiiviisti arjessamme läsnä. Lapseni on sairas. Sieluuni pistää.

Blogin nimi ei valehtele

tiistai 3. kesäkuuta 2014

Valitettavasti viimeisen viikon aikana blogin nimi on ollut hyvin ajankohtainen meidän kattomme alla. Öisin pinnasängystä raikuu itku vartin viiva tunnin välein. Tähän asti herätyksiä on ollut noin puolentoista viiva kolmen tunnin välein, joten jossakin tämä muutos tuntuu. Kysymysmerkit leijalevat yön huutotuntien yllä:

teoria 1: Motorinen kehitys on harpannut huikean askeleen viimeisten kahden viikon aikana ja kehityspsykologisen tiedon mukaan nämä tällaiset vaiheet saattavat lisätä yölevottomuutta. Mutta että ihan näin paljon? Hmmmm.

teoria 2: Hampaat, hampaat, hampaat. Mutta kun päivisin ei näy ollenkaan hammaskäyttäytymistä. Minimullistajan ensimmäisen kolmen hampaan tekovaiheessa hänen hammaskäyttäytymisensä on ollut hyvinkin selkeää: leluilla ja peukulla porataan hampaantulokohtaan KOKO ajan ja suppo helpottaa oireita. Nyt semmoista käyttäytymistä ei ole, eikä suppo juurikaan auta.

teoria 3: Pieni tutkimusmatkailijamme siivoaa suuhunsa kaaaaikki mahdolliset murut, joita kukaan muu ei ole kerinnyt pois siivoamaan. Tästähän sitä sitten tulee altistusta yhdelle sun toiselle ruoka-aineelle.

Mun pihtiote on erinomainen!

teoria 4: On tapahtunut se valitettava, tietääkseni refluksi-allergikoille suhteellisen yleinenkin juttu, että yksinkertaisesti kiinteiden aloittaminen on sekoittanut koko paketin.

teoria 5: Minimullistajan jokapäiväisessä ruokavaliossa on (ollutkin aina) jotakin oireita aiheuttavaa, ja nyt vaan ruokamäärien kasvettua oireet pukkasivat päälle pahoina.

teoria 6: Minun ruokavaliossani on edelleen jotakin oireita aiheuttavaa, joka nyt Minimullistajan omien ruokien kanssa yhteistyössä on paisuttanut tilanteen huonoksi.

Nokkosen ja porkkanan olen jo haikeudella hyvästellyt. Onko dieetissäni vielä jotakin, mikä siellä kaihertaa?

Allergiaoireiden puolesta puhuu viikon aikana normaalia enemmän punoittava iho. Refluksioireiden puolesta puhuvat pidemmät nukuttamiset - nyt ei olla ihan sillä keskimääräisellä vartilla selvitty, vaan hytkyttämistä on saanut jatkaa puolen tunnin viiva kolmen tunnin ajan. Myös nieleskelyt ja kaarelle vetämiset ovat lisääntyneet.

Yleisesti ottaen päivisin Minimullistaja on kuitenkin ollut iloinen, nauravainen ja touhukas. Mutta selkeästikään hänellä ei ole öisin hyvä olla. Ja olisihan se ihan kiva, että miehen vapaapäivinä voitaisiin tehdä muutakin kuin nukkua vuorotellen päällevyöryvää väsymystä pois. Nyt hitaasti raksuttavat aivomme yrittävät surrata teorioiden parissa paremman arjen ja olon toivossa.

Theme by: Pish and Posh Designs