Kirjoittamiskriisin vallassa

Ensimmäistä kertaa tämän kaksivuotisen blogiurani aikana minua vavisuttaa kirjoittamiskriisi. Kriisi koskee sekä kokonaisuudessaan tätä koko blogin olemassaoloa sekä spesifimmin myös blogin sisältämiä aiheita. Ehkä tämä kriisi päättyy johonkin muutokseen, ehkä ei. 

Aloitin blogin kirjoittamisen siksi, koska tuntui, että kukaan, ei kukaaaaan pystynyt ymmärtämään arkeamme. Halusin ajatuksilleni kaatopaikan. Halusin työntää oman pienen vertaistukihuudahdukseni nettiin blogin muodossa, jos joku samanlaisesta arjesta kärsivä vaikka sattumalta löytäisi vuodatuksiini. Koska itse en ollut törmännyt yhteenkään refluksi-allergiablogiin, halusin sellaisen itse perustaa. Halusin myös auttaa lähimmäisiämme (sekä tietysti myös kaikkia meidän arkea vähänkään seuraavia, kaukaisempia tuttuja) ymmärtämään arkeamme paremmin.

Kaikkea tätä haluan vieläkin. Blogi tosissaan on refluksi-allergiablogi, mutta myönnän, että välillä olen hieman sivuutellut muitakin juttuja. Se, onko se ollut hyvä vai huono juttu, en tiedä. Nyt on kuitenkin sellainen mielensisäinen myrsky jatkon suhteen, että on pakko kysyä teiltä, mitä TE haluatte. Saan varmaan päälleni nyt karmeat epäsympaattinen ihminen- kurat, kun kerron, että ensimmäistä kertaa blogitekstieni aikana mietin, missä suhteessa kirjoitan tätä blogia itselleni ja missä suhteessa teille muille. Tähän asti kaikki tekstit ja aiheet ovat vaan syntyneet omalla painollaan ilman sen suurempia prosessointeja.

Mitä siis saisi olla?

Allergiaruokavalioon ja imetysdieettiin sopivia reseptejä ja vinkkejä? 

Nämä ovat muuten jonkin sortin banaani-tattarilettuja - eivät broiskun fileitä.

Käytännön purnausta ja kokemuksia refluksi- ja allergia-asioista?

Tää on mun kotipesä. Edelleen nökötän täällä aika monta tuntia päivässä. T. Minimullistaja

Erityisiin teemoihin liittyviä vuodatuksia?

PALJON olisi sanottavaa esimerkiksi uudesta Allergiaohjelmasta. Meillä kun nuo allergiat eivät tuppaa häviämään, vaikka kuinka kissanpissavedessä polskisi.

Lohkoja meidän perusarjen pyörimisestä ja tekemisistä?

Missä piipaa-auto, siellä Pikkusankari.

Äidin vinkkejä jaksamiseen ja siihen paljon puhuttuun omaan aikaan liittyviä juttuja?

Tervettä vai ei? En tiedä, mutta minä saan kiksejä. Ja en suinkaan riitelystä mieheni kanssa vaan riehumisesta valkoisen pitkän tangon kanssa.

Vai pitäisikö kirjoitella jostain ihan muusta? :-)

Mielessäni siis pyörii paljon vaihtoehtoja: koko blogihommien hyvästely, samalla tavalla jatkaminen, blogin siirtäminen suljetuksi ja toisen (vähän eri asioihinkin keskittyvän) blogin perustaminen tämän rinnalle/sijaan. Nyt siis virtuaalilukijat: jos teitä vähänkään kiinnostaa, mihin suuntaan tämä blogi menee vai meneekö mihinkään, niin jättäkää jotain merkkiä jos jaksatte.

Never say never: toivepostaus

Hah! MINÄ kirjoitin otsikkoon toivepostaus! Se on sitten puoliksi vitsi. Kun blogin kirjoittamista aloitin, ajattelin, että korkeintaan muutamat kaverit blogia vilkuilee silloin tällöin, jos muuten meistä ei refluksisirkuksen väsymyspyörityksessä mitään kuulu. Nyt tiedän, että (lähes?) kaikki ystävät ja kaverit lukevat kuulumisiamme täältä, se on kiva. Kivaa on myös, että olen saanut teiltä muilta lukijoilta ihan älyttömästi vertaistukea tähän arkeen, kiiiiiitos siis siitä <3 

Monet maidottomat/viljattomat tuttavat kertoivat, että ruokapäiväkirjapostaukset olivat mielenkiintoisia, ja niitä toivottiin lisää. En koskaan uskonut kirjoittavani sanaa toivepostaus blogiini, mutta tuossa se nyt on. Tässä siis kahden päivän ruokailujani (miinus kahvit ja palkkarijuomat urheillessa). Toivottavasti edes joku saa jonkun uuden idean maidottomaan/viljattomaan/muuhun -ttomaan ruokailuunsa, sillä minun mielestäni on vähän kyseenalaista ladata tähän nyt vaan minun välillä vähän onnettomiakin ruokailujani... Mutta menköön :-)

Aamupala. Tasapainon vuoksi omatekemää leipää ja sieniä tölkistä.

Lounas. Kiitos äiti, kun löysin uunisilakat uudestaan ruokalistalleni!

Syntinen, kaukomailta rahdattu välipalani.

Päivällinen. Keon alta löytyy riisiä. Tunnustan: vihannekset ovat suoraan kaupan pakastealtaasta. Huh kerrassaan!

Iltapala: puolikas kulho pala piirakkaa.

Aamupala. Itse asiassa ei ollut juuri tämä (en muistanut kuvata...), mutta hyvin samanlainen kuin tämän kuvan parin viikon takaisen hotelliaamiaiseni osa.

Lounas: jauhelihakastiketta, ja, jauhelihakastiketta. En vissiin kerinnyt laittaa sekaan muuta.

Välipala: "joku" piiras tai siis siitä puolikas (näin muistelen). Joo, tiedän tasan murulleen, mitä suuhuni laitan, mutta muisti ei kanna leipomistilanteeseen tällä hetkellä.

Päivällinen: mielikuvituksellisesti samaa jauhelihakastiketta kuin lounaalla. Nyt kerkisin laittamaan ituja sekaan.

Iltapala. Sen kai piti olla jotain muuta, mutta seuraavan päivän lounasvalmistelut tuoksuivat illalla uunista tullessaan liian hyvälle, joten söin koko sieni-pinaattilisukkeen iltapalaksi. Hups.

Miten menee, Pikkusankari?

Nyt on isoveljen kuulumisten päivittämisen vuoro. Pikkusankarin tilanne on hyvin sekava, joten tekstikin tulee olemaan eittämättä sekava.

Lääkkeiden suhteen viime vuodet on menty niin, että tasaisin väliajoin kokeillaan kaikkien lääkkeiden vähennystä (tavoitteena tietenkin niistä kokonaan irti pääseminen). Valitettavasti yritykset ovat joka ikinen kerta epäonnistuneet. Loppuvuoden aikoihin mentiin taas maksimilääkemäärillä suuren oireilun takia, ja nyt on päästy vähennyksissä normaalitasoille: Sere 1+1, Losec 10mg ja Aerius 2,5ml. Tässä pysytellään hetki, tai kauemminkin, riippuen oireiluista. Lisäapuina käytetään vaihtelevasti Siliceaa ja Gavisconea.

Joulukuussa meillä oli ilo ylimmillään - elimme siinä uskossa, että Pikkusankari pystyy tästä lähtien syömään oireetta normaalia maitoa ja kananmunaa! Siis hän todella söi noita juttuja ja oli oireeton! Sitten tapahtui jotain. Ja tuo jokin on vieläkin arvoitus. Kuitenkin, tämän jonkin seurauksena meillä elettiin aivan hullun oireellista elämää. Joko lääkkeiden vähennys toi lisäoireita, annoimme liikaa kananmunaa tai normaalia maitoa tai refluksitaudin normaalin aaltoilevuuden pohja oli kanssamme tuolloin vieden kaikki onnistuneet ruokakokeilut mennessään. Tai kaikki nuo yhdessä. Tai jotain ihan muuta. Koskaan kun ei voi varmaksi tietää.

Onneksi the Gurun kontrollisoittoaika oli sopivaan aikaan. Hänen ohjeiden mukaan aloimme etsiä syyllistä. Ensin jätimme keitetyn kananmunan pois Pikkusankarin ruokavaliosta - tämä helpotti hieman oireilua. Sitten jätimme juomamaidon pois - tämä helpotti merkittävästi oireilua. Sitten vähensimme paljon muitakin maitotuotteita - tämä poisti melkein kaikki loputkin oireet. Yhtäkkiä siis ne kivat uudet sopivat vietiinkin pieneltä pois! Kysymysmerkiksi jäi, kannattaisiko nyt kokeilla täyttä maidottomuutta vai kokeilla palautella maitotuotteita esimerkiksi laktoosittomilla tuotteilla takaisin. Kananmunan suhteen päätettiin jatkaa piilomunan käyttöä. Mitään varmaa päätöstä emme ole vielä tehneet. The Guru suositteli kyllä maidottomuuden kokeilua, mutta Pikkusankarille se lienee arjessa melko iso muutos. Juuri tällä hetkellä meillä mennään iloisessa kaaoksessa Pikkusankarin ruokailun suhteen: välillä on maidottomia päiviä, välillä annamme normaaleja hapanmaitotuotteita ja välillä juotamme laktoositonta maitoa. 

Oireilu aaltoilee kovastikin. On päiviä, jolloin uskaltautuisin kolmivuotiaani kanssa vaikka maailmanympärysmatkalle, mutta on myös päiviä, jolloin kuka tahansa arkeamme näkevä ulkopuolinen varmasti ajattelee, että tuo äiti on maailman surkein kasvattaja. Pikkusankarin oireilu on etupäässä raastavia käytöshäiriöitä. Hän myös itse osaa tietenkin jo kertoa, kun kurkkuun sattuu. Mutta yhä enemmän hän on myös alkanut pelaamaan kanssamme "en kerro pipiä, niin saan syödä tätä hyvää ruokaa"-peliä. Siksi hänen sanaansa oireilujen suhteen on tällä hetkellä vaikea luottaa. On ikävä huomata, miten Pikkusankari joutuu kamppailemaan syömistensä suhteen - hän punnitsee pipinsä suuruutta ja ruuan maistuvuutta kertoen välillä, että jokin ruoka (esimerkiksi koko ajan epävarma mandariini) tekee hänelle pipiä, ja heti tämän sanottuaan hän kieltääkin sen ja haluaa lisää.

Kaaaaaikki muutkin ruuat ystäväämme bataattia myöten taitavat myös olla epäselvää-listalla. Meillä ei ole enää mitään käsitystä, mitkä ruuista ovat esimerkiksi vain vähän siedettyjä eli niitä, joita voisi antaa harvemmin ja pienemmissä määrin ja erikseen muiden vain vähän siedettyjen kanssa. Refluksikakun koristeena on  tietenkin jo toista viikkoa perheessämme jylläävä flunssa. Jes. Pikkusankarin elämä on siis sairauksien suhteen taas niin sekavaa kuin vain voi olla. Mutta enpä ole yllättynyt - sitähän tämä ihana refluksi-allergia-astmakuvio vain on vielä monenmonta vuotta. 

Jotenkin tekisi mieli sanoa itselleni, että yritä nyt hyvä nainen olla katkeroitumatta ja elää tämän faktan kanssa - teidän elämäänne nyt vaan pyörittää aika vahvasti nämä sairaudet, hyväksyt sen tai et. Mutta jooooootenkin vähän niin kuin katkeruus terveitä perheitä kohtaan nostaa aina välillä itseään esille vahvemmin... Jokaisella on omat taistelunsa, olisit kiitollinen kaikista muista jutuista, valittaminen ja vertailu ei kannata ja niin edelleen näitä usein kuultuja helmilausuntoja... mutta hei kamoooon, olisihan se nyt ihan järjettömän hienoa kokea edes päivä sellaista lapsiperheen elämää, jossa ei tarvitse miettiä jokaikistä suuhun menevää murusta ja siitä mahdollisesti seuraavaa viikon oireilua tai muistella, että annoinkohan minä jo tänään sen allergialääkkeen ja pitiköhän apteekista käydä hakemassa uusi purkki Losecia. Teilatkaa vaan, mutta kyllä! Kyllä minä olen välillä niin pirun katkera.

Kaksi kivaa juttua

Sen lisäksi, että mulla on täällä kaksi kivaa poikaa, mulla on täällä nyt kaksi kivaa välipala/jälkkärivinkkiä maidottomaan ja viljattomaan ruokavalioon. Reseptejäni on kovasti toivottu lähipiirissä, mutta myös bloginkin kautta, joten nyt tulee taas muutama juttu.

Kookosjukurtti (maidoton, munaton, viljaton)

Laita 2dl kookosmaitoa ja 1-2 maitohappokapselin sisältöä lasiseen, puhtaaseen tiiviiseen astiaan. Sekoita hieman. Vie tekeytymään huoneenlämpöiseen pimeään paikkaan kahdeksi vuorokaudeksi. Nosta tämän jälkeen jääkaappiin muutamaksi tunniksi - sitten jukurtti on valmis syötäväksi!

Kaikkea sitä joutuukin imetysdieetin aikana tekemään, muun muassa jukurttia. Tässä annos nautittuna punaviinimarjojen ja mulperimurujen kera. Huh miten namia!

Banaanipannari (maidoton, viljaton)

Sekoita neljä desiä mantelijauhoja, 1tl suolaa, 8dl maustamatonta mantelimaitoa, 2 kananmunaa ja puoli desiä sulatettua kookosöljyä keskenään. Laita 2rkl psylliumia turpoamaan taikinan sekaan kymmeneksi minuutiksi. Levitä seos leivinpaperin päälle pellille. Paloittele banaania pannarin päälle ja paista uunissa noin 200 asteessa puolisen tuntia.

Minä olisin voinut seurata omia ohjeitani ja ottaa pannarin piiiiikkusen aikaisemmin pois. No, niin hyvää se oli kärähtänein banaaneinkin, että yhden illan aikana se hävisi pelliltä jonkun suuhun.

Seuraavanlaisen tekeleen tarkkaa ohjetta en millään muista, mutta sen muistan, että onnistui hyvin ja oli ihanan raikasta!

Pohjaan tuli ainakin yön yli liotettuja siemeniä, pähkinöitä ja kuivahedelmiä sekä mulpereita ja päälle omatekemää mansikkasorbettia. Pakkasen kautta suuhun. Tarkempaa ohjetta sitten joskus kun mittailen. Tai sitten, kun joku lukija mittailee ja infoaa tänne :-)

On meillä leivottu pulliakin, mutta niiden reseptiä tuskin kukaan haluaa :-D