Pages

Mitä niissä Michelin-paikoissa oikein syödään?

maanantai 26. syyskuuta 2016

Ruoka, ruoka, ruoka. Puhutaanko taas siitä? No, puhutaan nyt vähän eri tavalla. Meinaan kerron nyt, mihin meidän matkabudjettimme valui taas kerran tuolla parin viikon takaisella Prahan matkallamme. No, syömiseenhän se valui :-) Yksi matkan hauskimmista jutuistahan on tietysti suunnitella sitä, missä syödään ja odotella jo ruokapaikkoihin menoa ennen lentokoneeseen astumista!

Viime vuosina matkoilla ollessamme olemme panostaneet yhä enemmän ruokailuun. Olemme kahlanneet läpi monia Michelin-ravintoloita (ja Bib Gourmand -ravintoloita eli "pikku-Michelineitä") ihan amatöörimaistelijamielessä. On mahtava maistella sellaisia makuyhdistelmiä, joita ikinä kotona ei tulisi mieleen tehdä, ihastella todellisia taideteoksia lautasilla, arvailla annosten kehittelyprosesseja, ihmetellä ruuanlaiton taitavuusastetta ja nauttia täydellisesti yhteen mietityistä annoskokonaisuuksista. Niin, rehellisesti, kaikki ruuat, joita eteemme on kannettu, eivät ole meitä miellyttäneet, mutta aina olemme ennakkoluulottomasti kaikkea maistelleet ja ruokia hämmästelleet. Oli ruoka sitten omaan makuun juuri täydellisen mahtavaa tai vain adjektiivilla mielenkiintoinen kuvattava, joka ikinen ruokapaikka on ollut elämys sinänsä. Sellainen elämys, jota ei ole katunut. Ja sivuhuomautuksena: jos matkustellessa on epävarma esimerkiksi katukeittiöiden hygieenisyydestä ja ruuan laadusta, niin näissä tähtiravintoloissa on ihan varmasti ruoka niin puhdasta, laadukasta, tuoretta ja hygieenistä kuin mahdollista!

Monet tutut ovat matkojemme jälkeen kyselleet, että millaista se ruoka sitten Michelin-paikoissa oikeasti on? Onko se yhtä kaunista, kuin mainoskuvissa? Onko se maukasta? Onko se hintansa väärti? Tässä maistiaisia teillekin silmien kautta nautittavaksi meidän viimeisimmältä matkaltamme.





















Synttäreiden mustikkasorbetti

lauantai 24. syyskuuta 2016

Alkuviikosta kirjoitin synttäribrowniesiemme ohjeen blogiin. Koska suklaisten browniesien kanssa oli kiva tarjota jotakin raikasta, me valitsimme raikkaudeksi mustikkasorbetin. Tässä tulee sen ohje. Ohjeesta tulee 1,5l herkkua.



4 kananmunaa
500ml kooskosmaitoa (kookosmaito on tehty blendaamalla 1,5dl kookosmannaa ja 3,5dl vettä keskenään)
750g mustikoita
3rkl hunajaa
1 sitruunan mehu

Blendaa kaikki ainekset keskenään. Kaada massa jäätelökoneeseen ja anna sen käydä muutamia minuutteja, että haluttu koostumus on saavutettu. Vaihtoehtoisesti voit laittaa massan suoraan pakastimeen ja sekoitella sitä lusikalla puolen tunnin välein.



Yhteistyössä Foodinin kanssa

Pieni katsaus sairaustilanteeseen

perjantai 23. syyskuuta 2016

Olisiko nyt pitkästä aikaa hyvä hetki kirjoitella vähän, missä mennään meidän poikien sairausarjen kanssa? Monet lukijat varmasti ovat vuosien takaa meidän kammottavien refluksi-allergia-astma-arjen ajalta, joten valotan hieman nyt nykytilannetta.

Ja se nykytilannehan on yleisesti ottaen tosi hyvä! Sanon tosi hyvä sen takia, koska refluksi/allergia/astmalääkkeitä meillä ei ole tarvittu syödä pitkään aikaan säännöllisesti. Ruokarajoituksia molemmilla pojilla silti vielä on.



Pikkusankarilla refluksi vaivaa edelleen, mutta sairaudessa ei ole viime aikoina ollut monia viikkoja kestäviä huonoja kausia - ja tämä on ollut koko meidän perheen arjen pelastus! Refluksi nousee esille kerran, pari viikossa näin karkeasti arvioiden. Joskus oireita on muutamia päiviä putkeen, stressaavina kausina jopa viikko, pari putkeen. Joskus taas voi olla parikin viikkoa oireettomana. Erona edellisien vuosien oirepäiviin on se välitön tunne, että me selviämme oirepäivistä! Enää ei ole sitä kammottavaa järjettömyyttä, epätoivoa ja kauhistusta ilmassa, kun oireita huomataan. Elämämme on siis oikeasti ollut ihan hirveää refluksin takia, ja siksi nämä nykytilanteet eivät paljoa meitä hetkauta, vaikka ulkopuolisen silmiin nykyinen oirearkikin (silloin, kun sitä on) saattaa näyttäytyä todella, todella kaoottisena.

Refluksin takia rajoitamme (emme fanaattisesti, mutta jonkin verran tarkasti kuitenkin) yleisesti närästystä aiheuttavia ruoka-aineita: suklaata, sitrushedelmiä, ruisleipää, sipuleita, tuoretta omenaa, väkeviä mausteita... Aina emme ole varmoja, ovatko ruokarajoitukset turhia vai ei, sillä välillä näiden maistelujen jälkeen yhtään oiretta ei ilmenekään. Ja joskus taas epäilemme, että vältettävien listalle kuuluisi ruoka-aineita, joita ei yleisesti lueta refluksia aiheuttaviksi. Silti, katsomme rauhassa tilannetta eteenpäin, ja mietimme, vapautammeko kaikki ruuat. Voi myös olla, että stressaava tilanne plus närästävät ruuat ovat yhdessä se huonoin vaihtoehto, mikä saa refluksin nousemaan, että ehkä itsessään nämä ruuat eivät ole enää se keskeisin asia refluksin hoidossa.


Koska puhumme vahvasti lääkkeettömän elämän puolesta, olemme pikkuhiljaa jättäneet myös Gavisconit ja Renniet kokonaan pois satunnaisista lääkkeenannoista (Losecit ja Nexiumit jo silloin pari vuotta sitten), ja turvautuneet luonnollisempiin keinoihin. Pikkusankarille olemme antaneet ennaltaehkäisevästi isompien aterioiden yhteydessä betaiinia. Jos betaiini on jäänyt antamatta ja olemme huomanneet närästystä syömisen jälkeen, olemme taltuttaneet sen lusikallisella omenasiideriviinietikkaa lasilliseen veteen sekoitettuna. Muita meidän perheen hyviksi, luonnollisiksi refluksin hoitajiksi olemme todenneet Silicean, Aloe Veran, vahvat maitohappokuurit sekä osteopatian. Oikeastaan näiden avulla olemme päässeet eroon lääkkeistä, ja tilanne on suhteellisen vakaa.

Säännölliset astmalääkkeet on saatu jätettyä myös parisen vuotta sitten pois. Siitepölyallergia on kuitenkin sellainen, johon joudumme keväästä syksyyn antamaan allergialääkettä. Tällöin rajoitamme myös ruokavaliota asianmukaisin ristiinreagoivin ruuin. Toki, Pikkusankarin haasteet eivät ole vain tässä, ja kuten olen aiemminkin kertonut, aistiyliherkkyyttä on tietyissä määrin hänellä, mikä taas osaltaan vaikuttaa myös siihen, miten hän kokee refluksin ja kaikki muutkin arjen tilanteet. Olemme silti oppineet hurjasti Pikkusankarin kanssa arjen kiemuroista, joten osaamme (toivottavasti ainakin) tukea hänen sairaus-ominaisuuskokonaisuuttaan sillä tavalla, että oireet eivät rajoittaisi juuri ollenkaan hänen arkeaan, ja että hän kokisi arkensa mukavaksi.



No, Minimullistaja sitten. Hänen osaltaan luultiin, että kaikki refluksit ja allergiat ovat jo ohi menneitä, kunnes tuli hänen elämänsä ensimmäinen (ja tähän asti ainoa) antibioottikuuri vajaa vuosi sitten. Sen jälkeen alkoikin sitten kaameat kuukaudet: vessassa juostiin monta kuukautta noin viiden minuutin välein. Mietimme itse ja allergologin kanssa kaikkia vaihtoehtoja ja kokeilimme kaikkia mahdollisia rajoituksia. Sitten vihdoin: täysin gluteeniton ja maidoton ruokavalio yhdessä rauhoitti suolen. Koska allergioiden katoamisesta oli kulunut vain niin vähän aikaa (muutama kuukausi, jos sitäkään), todennäköisesti antibioottikuuri oli palauttanut allergiat takaisin, ja edelleen mennään tällä ruokavaliolla. Poikkeamat huomataan välittömästi tiivistyvinä vessareissuina! Refluksioireita Minimullistajalla ei ole enää lainkaan, mutta vajaa vuosi sitten allergologi väläytteli infektioastman mahdollisuutta, sillä kaikki pöpöt menivät Minimullistajalla aina suoraan keuhkoihin, ja jokaisena kipeysaikana oli käytössä ne tujummat astmalääkkeet. Nyt olemme kuitenkin olleet koko perhe vuoden täysin terveinä, joten tätäkään vaihtoehtoa ei ole nyt tarvittu miettiä. Minimullistajan suolisto-ongelmia tukemaan annamme hänellekin Siliceaa, Aloe Veraa sekä maitohappobakteereita.

Toivottavasti tämä nykykertomus valotti sairausarkeamme ja ehkä loi toivoa niille, jotka juuri nyt painivat siinä järkyttävässä kaikki voimat vievässä refluksi-allergia-maailmassa, johon toivo ei uskalla astuakaan. Vaikka kahden lapsen kanssa kokisi ensimmäiset vuodet kymmeniä tuhansia itkutunteja, tuhansia käsivarret hapoille saavia heijauspäiviä, lukemattomia oksennusten siivoamisia sekä enemmän nukkumattomia öitä kuin nukuttuja öitä, niin siitä voi selvitä! Meillä, kolme- ja kuusivuotiaiden allergikon ja refluksikon kanssa elämä on jo oikeasti helppoa, kun vertailukohtana ovat nuo menneet vuodet.  

Poikien maidoton, gluteeniton ja sokeriton synttäribrownie

tiistai 20. syyskuuta 2016

Vihdoin pojat saivat synttärinsä, ja tarjoilumme oli kokonaan maidoton, gluteeniton sekä sokeriton (kylläkin makeutettu). Eikä kukaan vieraista muuten valittanut tarjoiluiden mauttomuutta ;-)
 
Instagramissani kyselin, kiinnostaako menu, ja koska vihreä valo syttyi, tässä tulee ekana browniesien ohje:
300g bataattia
1 avokado
6 kananmunaa
1 dl vaahterasiirappia
1 tl ruokasoodaa
0,5 tl suolaa




Kuori bataatti, ja keitä se pehmeäksi. Soseuta bataatti ja avokado. Sekoita soseeseen kookosöljy ja cashewtahna. Vatkaa munat ja vaahterasiirappi kuohkeaksi vaahdoksi. Yhdistä vaahto soseeseen. Sekoita kuivat aineet ensin keskenään ja lisää ne sitten koko ajan vatkaten taikinaan. Levitä seos uunipellille reilun sentin paksuikseksi tasaiseksi levyksi. Paista 160 asteessa noin 30 minuuttia. Brownie saa jäädä sisältä pehmeäksi.

Jos haluat, voit tehdä päälle vielä kuorrutteen:

1 avokado
1 dl vaahterasiirappia

Sulata kaakaovoi ja kookosöljy vesihauteessa juoksevaksi. Soseuta avokado ja lisää sekaan
kaikki loput ainekset. Soseuta tasaiseksi. Levitä jäähtyneen brownien päälle.

Jos maltat, niin anna herkun tekeytyä jääkaapissa yön yli.

Yhteistyössä Foodinin kanssa

Hetken hengähdystauko

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Me emme ole mieheni kanssa viettäneet moneen vuoteen vuosipäiviä, kihlapäiviä, hääpäiviä emmekä omia synttäreitäkään.

Viimeiset kuukaudet ovat kaikessa antoisuudessaan olleet kuitenkin todella rankkoja, ja kaiken muun päälle iskeytyi tämä kolmekymppisten kriisikin, kääk.

Nyt siis kaivamme passit esille ja suuntaamme kaksin neljäksi yöksi lämpöön, ihan erilaisiin maisemiin. Juhlimme yhteistä hienoa elämää, yli yksitoista vuotta kestänyttä parisuhdetta, yli seitsemän vuotta kestänyttä avioliittoa, uutta taloa, uutta mielenkiintoista elämänvaihetta ja sitä, että juuri se toinen on siinä vierellä. Lapset saavat olla parhaassa mahdollisessa hoidossa kotona omaa eskari-kerho-harrastusarkeaan turvallisesti jatkaen (kiitos teille muutamille supermahtaville hoitajille!).

Me hengähdämme miehen kanssa nyt hetken.

Todellinen Maman finlandaise

lauantai 10. syyskuuta 2016

Se olen minä, todellinen Maman finlandaise. Tämän tajusin, kun luin Helena Liikanen-Rengerin kirjaa Maman finlandaise. Sain kirjan arvosteltavaksi Atena Kustannukselta, ja taas kerran voin kiittää rattoisista lukuhetkistä niin kustantajaa kuin kirjailijaakin! Tätä kirjaa oli niin huvittavaa, järkyttävää kuin silmiä avaavaakin lukea. Ainakin yksi asia tuli selväksi: minusta tuskin koskaan tulisi ranskalaista äitiä :-D

Tämä kirja on kirjoitettu helposti ja nopeasti luettavaksi. Kirjan kanssa aika kuluu rattoisasti, ja jos vaan olisi ollut hyvä tilaisuus, niin olisin hotkinut koko kirjan kerrallaan!


Kirjassa pääsee sukeltamaan ranskalaiseen kasvatustyyliin, joka on, sanoisinko: mielenkiintoinen sekä erilainen kuin Suomessa. Kirjailija on suomalainen, joka asuu Ranskassa miehensä ja lastensa kanssa, ja yrittää parhaansa mukaan ymmärtää ranskalaista tapaa kasvattaa lapsia. Kirja on siksi mielenkiintoinen, että se ei perustu oletuksiin ranskalaisesta kulttuurista, sillä se elää keskellä sitä! Kirjassa ikään kuin pääsee itsekin maistamaan ranskalaista kasvatuskulttuuria, ja mikäs se parempi lisäys, kuin vertailu omaan tuttuun suomalaiseen kulttuuriin. 

Kirjan lukemisen jälkeen arvostan entistä enemmän monikulttuurisia perheitä ja heidän kulttuurien törmäyksistä syntyvien haasteiden voittamiskykyä. Vaikka välillä ehkä siitä ikuisesta auringonpaisteesta olisinkin kateellinen Ranskassa asuville, en todellakaan (tämän kirjan lukemisen jälkeen) ole kateellinen monesta muusta asiasta :-D Suuria ihmetyksen aiheita tuottivat minulle muun muassa ranskalaisten välinpitämättömyys talojen homeisuutta kohtaan, leikkipuiston prinsessavaatetus, sisällä olo sateella, lyhyt imetyskulttuuri sekä luunappien yms. hyväksyminen kasvatuskeinoina. Itse kun olemme todella tarkkoja homeasioiden kanssa, puen itsenikin leikkipuistoon mennessä jumppavaatteisiin, hypimme pihalla säällä kuin säällä, olen hyyyyyvin imetysmyönteinen enkä todellakaan hyväksy fyysistä kuritusta kasvatuskeinona. 



Kaikenkaikkeaan oli kyllä kiva lukea pitkästä aikaa jotakin muuta kuin hyvin asiapitoista kirjallisuutta, tietokirjallisuutta, työdokkareita tai lasten satukirjoja (minä kun en ole kova romaanien haalija yleensä). Tämä kirja oli kiva, ja luulen, että muutkin kuin perheelliset voivat tästä kirjasta pitää!

Totuus sisustuksestamme

perjantai 9. syyskuuta 2016

Minulta on nyt muutamaan otteeseen pyydetty talopostausta ja sisustuspostausta. Tähän asti olen kauniisti kertonut, että sellainen tulee, kunhan saamme edes ne verhot ikkunohin. No, koska en tykkää elää "sitten kun" -elämää kovin kauaa, niin tässä se tulee, erään huoneen "sisustus" näin niin kuin ihan kaunistelematta! Katsokaa, järkyttykää ja poistukaa blogista tai yhtykää kanssani iloiseen naurunremakkaan.

Niin, olemme nyt asuneet uudessa talossamme reilun kuukauden, ja välttämättömimmät remppahommat on tehty, mutta se kaikki muu, se on tekemättä. Eli toisin sanoen sisustus. Koska sisustus on minulle tärkeä asia, olen perinpohjaisesti miettinyt, mitä tulee mihinkin ja missä värissä ja kuosissa. Tämä perinpohjaisuus tarkoittaa siis sitä, että seinänvärit ja tapetit ovat edelleen mietinnässä, taulut ja kaikki muukin ylimäärinen härpäke laittamatta sekä diy-jutut tekijää odottamassa varastossa. Hauska huomata, että ilman mattoja ja verhoja voi asua ihan hyvin vaikka sen reilun kuukauden! Mutta eihän se talo ole kodilta tuntunut. Ehkä kohta saamme sen sisustusvaihteen päälle, ja talo alkaa näyttämään muultakin kuin valkoisilta seiniltä ja tavarakaaokselta.

Leikkihuone parhaimmillaan, heh.

Meillä on uudessa talossa leikkihuone, eli huone, jossa ovat kaikki poikien käytössä olevat lelut, askartelutarpeet, pelit, majanrakennustarpeet ja muut. Tämän huoneen funktio on ollut yksi parhaita päätöksiä tässä talossa. Vanhassa talossamme oli vain yksi huone pojille, ja halusimme rauhoittaa sen nukkumiselle, eivätkä lelut kuuluneet sinne, joten lelut olivat sitten tietenkin olkkarissa. Tämä ei aina ollut se käytännöllisin ja kivoin vaihtoehto pienessä talossa asuessamme. Tarkoitushan on, että lelut kerättäisiin iltaisin omille paikoilleen myös täällä uudessa talossa, mutta...


Jep, se ei ole ihan vielä toiminut se keräämis-systeemi. Leikkihuoneen oven kun voi kivasti vain sulkea, ja jättää lelut sinne seuraavan aamun leikkejä odottamaan. Tässä kaaoksessa on ainakin väliaikaisesti se hauska puoli, että Pikkusankari on leikkinyt ilmiömäisen mahtavasti tuolla leikkihuoneessa tuon kaaoksen keskellä! Hän on jopa supattanut korvaani: "On ihanaa jättää leikit kesken illalla, ja jatkaa heti herättyä! Olen tosi iloinen!". Emme ole koskaan nähneet vastaavaa: leikki voi kestää monta monta tuntia ilman mitään taukoja, ja kukaan ei saa tulla huoneeseen tuolloin! Selkeästikin sotkuinen ympäristö on kannustanut mitä mielenkiintoisimpiin leikkihin :-D Tästä syystä olen antanut itselleni laiskuuden tämän suhteen anteeksi :-D

Leikkihuoneen must-jutut sisustuksellisesti olivat meille selvät: puolapuut sekä voimistelurenkaat!

Voimistelurenkaat sijoittuivat (ainakin väliaikaisesti) leuanvetotankoon! Toimivat siinäkin siis!

Valitsimme Suomen voimistelutuotteen jumppajuttujen hankintapaikaksi - ja he toivoivatkin blogiin pientä briiffausta siitä, miten asennus onnistuu. Joten tähän loppuun meidän ekojen "sisustusjuttujen" asennusohjeet.

Paketin avaamisen jälkeen alkutilanne näytti tältä.

Ensimmäiseksi asetetaan sivulauta lattialle, jotta saadaan asetettua puolat niille kuuluviin reikiin.



Seuraavaksi otetaan toinen sivulauta ja painetaan puolat molemmin puolin koloihinsa.


Kaikki kiinnitystarvikkeet ovat tässä. Näillä aloitetaan kiinnitys!

Ensin porataan päällimmäisenä olevan sivulaudan puolat kiinni.

Sitten käännetään puolapuut ympäri, ja porataan toiseltakin puolelta kiinni.

Sitten kiinnitetään takalauta puolapuihin.

Viimeisenä etsitään seinästä sopiva kohta ja kiinnitetään puolapuut paikoilleen. Seinämateriaalista riippuen käytetään sopivia kiinnikkeitä tai tähdätään ruuvi suoraan koolaukseen.


Yhteistyössä Suomen Voimistelutuote

Niin sisustuksestamme kuin voimistelujutuistakin kuulette varmasti myöhemmin lisää, toivottavasti hieman erilaisissa merkeissä :-)

Normaaliin kallellaan oleva peltipulla

tiistai 6. syyskuuta 2016

Minun reseptini ovat (lähes) aina lehmänmaidottomia sekä gluteenittomia, mutta usein myös muita -tonittomia. Nyt on luvassa resepti, joka on sekä maidoton että gluteeniton sekä halutessasi myös kananmunaton, mutta kallellaan normaaliin siinä, että siinä on käytetty niin sokeria kuin hiivaakin. Tämmöinen resepti on allergisen perheen helppo antaa vaikka niille perinteisen leivonnan sukulaistädeille, joiden silmät pyörähtävät kattoon, kun ohjeessa lukee kookossokeri, psyllium tai stevia. Äidilleni kiitos reseptin kehittelyavusta!



Peltipulla

taikina:
4dl haaleaa vettä (/kasvimaitoa)
50g hiivaa
(1 kananmuna, jos haluat taikinaan mehevyyttä)
1½dl sokeria
n. 10dl jauhoja (esimerkiksi 2dl kaurahiutaleita, 2dl tattarijauhoja, 2dl riisijauhoja, 2dl maissijauhoja)
150g sulaa rasvaa (muista, että maidottomassa ruokavaliossa rasva ei saa olla voi!)

täyte:
hedelmänpaloja/marjoja oman mielen mukaan (ja halutessasi hilloa hedelmien/marjojen alle, niin mehukkuus lisääntyy), meillä käytettiin mustikoita

muruseos:
50g rasvaa
1dl sokeria

Hienonna hiiva haaleaan veteen (tai kasvimaitoon). (Sekoita joukkoon kananmuna.) Lisää kardemumma, suola ja sokeri. Lopuksi lisää jauhoseos sekä sulatettu rasva. Levitä taikina pellille nousemaan 20 minuutiksi. (Jos käytät hilloa, laita se pohjalle seuraavaksi.) Ripottele päälle hedelmät/marjat. Nypi toisessa kulhossa muruseos tasaiseksi ja levitä täytteiden päälle. Paista 200 asteessa 25 minuuttia.



Yhteistyössä Foodin 

p.s. Huomiseen asti on vielä aikaa käydä osallistumassa Samasta Padasta -kirjan arvontaan blogini facebook-sivuilla!

Olenko osannut käyttäytyä töissä?

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Puoli vuotta sitten mietin, että miten mahtaa töihinpaluu minulta sujua ja kaavailin käytökseksi jotakin tällaista: klik!. Noinko se sitten meni? Vai onko käytös ollut aikuismaailmaan sopivampaa?




Osaanko minä syödä töissä...?



Olen käynyt monesti vessassa niin, etten ole muistanut lukita ovea (onneksi kukaan ei ole paukannut sisään silloin). 

Kun syön, olen todellakin valmiudessa lopettaa syömisen hetkellä millä hyvänsä, ja hätkähdän pienempiäkin ääniä.

Vastaan monesti työpuhelimeen vain etunimelläni.

Tsekkaan kelloa usein, ja jos kello näyttää viittä vaille yksitoista, pelästyn, sillä nyt pitäisi olla jo hakemassa kuopusta kerhosta (ei ole siis minun vastuuni työpäivinä).

Usein töissä huomaan, että paita, jonka juuri aamulla otin puhtaana kaapista, sisältääkin lasten aamun mustikkapuurojämät helmassaan. Se siitä "siististä pukeutumisesta".

Työpäivälookini sisältää välillä myös kauniin kosteat silmät, kun mieleeni palaa mahtavat legosessiot lasten kanssa, yhteen lämpöiseen kasaan käpertymiset ja vaahterapuun lehtien ihmettelyt. (Mutta ei kai se ikävä vie koko uskottavuutta työntekijältä, eihän?)

Muutaman kerran autosta työpaikalle lähtiessäni olen jäänyt etsimään "vielä sitä yhtä kassia", jota ei sitten vain löydykään (eli tietysti poikien vaihtovaate-eväs-kassia).

Kädet pestyäni haron automaattisesti käsilläni alaviistoon etsien pienempiä käsiä lavuuariin nostettavaksi ja pestäväksi. Ei ole löytynyt. 

Työhuoneessa ollessani saatan välillä pelästyä liikaa hiljaisuutta, ja pälyillä ympärilleni hätäisesti. Sillä kotona ollessa hiljaisuus tarkoitti todennäköisesti sitä, että jostain piti olla huolissaan.

Muutaman kerran olen saanut itseni kiinni siitä, että kerron ääneen (itsekseni): "Nyt äiti alkaa tehdä tämän seuraavan jutun sitten...".

Että ihan hyvinhän se on mennyt. Pahimmat skenaariot eivät ole ihan toteutuneet, jes!

Voimalauseiden aika

lauantai 3. syyskuuta 2016

Olen aiemminkin koonnut blogiin minua sykähdyttäviä lauseita, aforismeja ja viisauksia (mm. täällä). Olen kirjoitellut lainauksia minua lohduttavista kirjoista (mm. täällä ja täällä). Olen jakanut minun mielestä tärkeitä videoklippejä kasvatuksen ammattilaisilta (täällä). Olen myös koonnut omia voima-ajatuksia todella vaikeisiin hetkiin (täällä). Nyt onkin sitten kiva jakaa taas muiden sanomia viisauksia, jotka tällä hetkellä minua puhuttelevat erityisellä tavalla.


Ihminen uhraa terveytensä, jotta saisi rahaa. Sitten hän uhraa rahaa, jotta saisi terveytensä takaisin. Sitten hän on niin huolissaan tulevaisuudesta, ettei nauti tästä hetkestä, minkä seurauksena hän ei elä tässä hetkessä eikä tulevaisuudessa: hän elää ikään kuin hän ei koskaan kuolisi. Sitten hän kuolee. Eikä hän koskaan edes elänyt. -Dalai Lama

Liian monet etsivät sitä oikeaa kumppania sen sijaan, että yrittäisivät olla se oikea kumppani. -Gloria Steinem

In a word where you can be anything, be kind.

Jokainen lapsi on taiteilija, kunnes hänelle kerrotaan, että hän ei ole taiteilija. -John Lennon

Pieni lapsi ei kiusaa, koska on paha tai ilkeä, vaan koska ei osaa toimia oikein. -Laura Repo

Stop looking for happiness in the same place you lost it.

Lasten ei pitäisi joutua uhraamaan elämäänsä sen vuoksi, että aikuiset voivat elää haluamaansa elämää, vaan aikuisten on tehtävä uhrauksia, jotta lapset voivat elää ansaitsemaansa elämää.

Yksi ihmisarvosi mitta on siinä, kuinka kohtelet ihmisiä, josta sinulle ei ole mitään hyötyä.

On hyvä antaa pyydettäessä, mutta on parempi antaa pyytämättä, ymmärtäen. - Kahlil Gibran

Pienin ystävällisyyden teko on parempi kuin suurin aikomus. -Oscar Wilde

Elä tänään sellaista elämää kuin haluat elää huomenna.

Eräät ihmiset tulevat elämääsi siunauksina. Eräät tulevat elämääsi opetuksina. -Äiti Teresa

Älä anna menneisyyden määritellä sinua. Se oli vain oppitunti, ei elinkautinen tuomio.

Tarvitsemme ainakin yhden ystävän, joka ymmärtää, mitä emme sano. 

Cause in the end all you really have is memories.

Actions prove who someone is. Words only prove who the want to be.

Olemalla rehellinen et välttämättä saa paljon ystäviä, mutta se varmistaa sen, että saat oikeat henkilöt lähellesi.

Stop planting flowers in people's yards who aren't going to water them.

You will never have this day with your children again. Tomorrow, they will be a little older than they were today. This day is a gift.

Breathe and notice, smell and touch them; study their little faces and little feet, pay attention. Relish the charms of the present. Enjoy today mama, it will be over before you know it.
-Jen Hatmaker

Kun yhteisiä vapaapäiviä ei ole

perjantai 2. syyskuuta 2016

Minulta pyydettiin juttutoiveena asiaa ja tuntemuksia uudesta arjestamme - siitä, millaiset hoitokuviot meillä on ja miten mikäkin toimii uudessa työ-eskari-kerho-harrastus-arjessamme. Noin kuukausi ollaan nyt tätä arkea eletty, joten ensifiiliksiä voin nyt kertoilla.

Meillähän on siis miehen kanssa vähän erilaiset työajat. Minä teen liukuvaa toimistoaikaa alkaen seitsemän ja yhdeksän välillä ja lopettaen kolmen ja viiden välillä. Mies tekee arkisin noin kymmenestä kuuteen tai yhdestätoista seitsemään -vuoroja, viikonloppuisin hieman lyhyempiä. Mies on aina viikonloppuisin töissä, joten hänen vapaapäivät sijoittuvat arkipäiville, jolloin minä olen töissä. Minä taas teen lyhennettyä työviikkoa (nelipäiväistä viikkoa siis), joten minullakin on yksi arkivapaa, ja tietysti se on eri kuin miehellä, jotta saadaan lastenhoito järjestymään mahdollisimman vähin ulkopuolisin voimin. Pikkusankari käy eskarissa 20h/viikossa ja Minimullistaja käy kaksi kertaa viikossa seurakunnan tutussa kerhossa, kaksi tuntia kerrallaan. Näin ollen meille jää kahtena päivänä Minimullistajan kerhon loppumisen väliin ja minun töistä tulon väliin kaksi kertaa viisi tuntia Minimullistaja heitteille. No, onneksi ei jää, sillä ihana, mahtava äitini on luvannut hoitaa nämä kahden päivän viisituntiset Minimullistajaa. Minimullistajalle ei siis tarvinnut ottaa näitä päiviä varten hoitopaikkaa!


Miksi sitten teimme näin, että minä olen lasten kanssa kotona kolme päivää ja mies kaksi eri päivää viikossa? Minulle on ollut lastensaannin alusta lähtien selvää, että jos vain taloudellisesti se on meille mahdollista, teen lyhennettyä työviikkoa niin pitkään, kun laki sen sallii. Ja koska miehellä on mahdollista olla niitä päiviä kotona, kun minä olen töissä, näimme tämän ratkaisun parhaana mahdollisena, jotta saamme toteuttaa arvojamme, eli lasten kanssa mahdollisimman paljon oleskelua ja perhekeskeisyyttä. En siis lähde sanomaan, että päiväkoti olisi ollut Minimullistajalle huono ratkaisu, mutta tämä on paljon parempi. Ja sen me tiedämme sydämessämme. Olemme siis valmiita tässäkin asiassa laittamaan parisuhteen taka-alalle, ja keskittymään lapsiin - näin olemme onnellisempia! Meidänkin aika tulee vielä joskus... ;-)

Ainakaan vielä mitään kamalaa parisuhdekriisiä ei ole välillemme syntynyt, ja koska tämä on yhteinen päätös, tämän takana on helppo seistä. Toki: meitä kantaa ajatus yhteisestä, kahdenkeskisestä kolmekymppisjuhlistamismatkasta, jonka toivottavasti saamme jossain vaiheessa onnistumaan! Lahjaksi keneltäkään kysyjältä emme ole pyytäneet muuta kuin lastenhoitoapua matkan ajalle :-D No, mutta vaikka tätä vanhenemismatkaa ei tulisikaan, niin olen täysin varma, että arki toimii ilman sitäkin, vaikkakin vaatii kovasti sumplimista ja joustoa. Suunnittelua se on tietenkin vaatinut jo etukäteen, kun joutuu ottamaan huomioon miehen yhteensä tunnin työmatkan päivässä, yrittää saada samaan kalenteriin miehen neljä harrastuskertaa viikkoon ja ehkä jopa joskus itsellekin jotakin harrastusta (no sitä urheilua nyt ainakin) takaisin viikkokalenteriin (sitten joskus...).  Sitten tietenkin olisi kiva joskus käydä koko perheellä jossain ja ehkä vain hengailla kotona koko perhe yhdessä... No, helpoltahan tämä meidän arki kuitenkin tuntuu, kun vertaa vaikka suurperheisiin tai yksinhuoltajiin, joita todella, todella kunnioitan.

Moni on varmasti nyt huolissaan poikiemme sosiaalisesta viiteryhmättömyydestä, kun kolmivuotiaskaan ei käy päiväkodissa (ai kamala!). Mutta onneksi ei tarvitse olla. Pikkusankari on siis pääsääntöisesti eskarissa arkisin klo 09-12, ja niinä päivinä pitempään, kun kumpikaan vanhempi ei ole kotona, ja Minimullistaja esimeriksi Mummolassa. Lisäksi Pikkusankarilla on kaksi harrastusta, joissa pääsee niin musisoimaan kuin liikkumaankin muiden ikäistensä kanssa. Minimullistajakin vinkui myös ihan itse harrastuksiin, joten hänellä on kerhon lisäksi myös musiikki - ja liikuntaharrastus.

Vaikkakin harrastushommat vaativat erityisesti minulta kuskausta, oikeastaan myös tämä harrastusasia on meille mieluinen nyt: pojat saavat ja jaksavat harrastaa paljon, sillä he eivät ole koko päiviä muualla hoidossa. Meidän mielestämme tämä järjestely on vain ja ainoastaan rikkaus lasten kannalta ajateltuna: pojat saavat viettää aikaa rutkasti meidän vanhempien kanssa kotona (ja tietysti myös muissa menoissa), mutta myös käydä touhuamassa niin eskarissa, kerhossa kuin harrastuksissa, ilman, että tarvitsisi miettiä, että palavatko he loppuun.


Olemme syvästi kiitollisia äidilleni, joka otti puoleksi vuodeksi hoitovastuun Minimullistajasta parina päivänä viikossa. Olemme myös kiitollisia muutamasta mahtavasti ihmisestä arjessamme, heistä, jotka vilpittömästi haluavat olla poikien kanssa silloin, kun meillä hoidolle olisi tarvetta! Nämä muutamat ovat juuri heitä, joista kirjoitin viimeksi: heitä, joista tietää, että he kuuluvat koko loppuelämän läheisiimme! Kiitos! Heidän ansiostaan onnistuvat ehkä jatkossakin satunnaiset lapsettomat menot: niin vanhempain illat, jotkut lapsettomat juhlat kuin ehkä ehkä ehkä se matkakin! 

Puoli vuotta mennään tällä järjestelyllä - ja sitten arvioidaan tilanne uudestaan :-)

Pika-apua leivänhimoon

torstai 1. syyskuuta 2016

Kyselinkin instagramissani, että kiinnosteleeko teitä lukijoita lukea joskus suolaistenkin reseptien kuvioita? Tuntuu, että aika usein tulee kirjoiteltua vain makeita juttuja. Tässä olisi nyt teille superhelppo ja nopea mikroporkkanapaistos.


pikainen porkkanapaistos 

1 iso porkkana
(1-2 palaa pakastepinaattia )
1 kananmuna
reilu ½dl teffjauhoja
vajaa 1tl psylliumia
½dl vettä/makeuttamatonta kasvimaitoa (esim. kaura, manteli)
2rkl siemensekoitusta (minulla kurpitsansiemeniä, auringonkukansiemeniä sekä pellavansiemeniä)
pippuria
(ripaus chiliä)


Pilko porkkanat ohuiksi viipaleiksi. Asettele ne vieri viereen "matoksi" täyttäen lautasen pinta-alan lautasen reunoille asti. Sekoita kaikki muut aineet hyvin toisessa kipossa, ja sen jälkeen kaada taikina varovasti lautaselle porkkanoiden päälle. (Pinaatti ja chili ovat varioimista varten, jos sille on jossain vaiheessa halua - ne eivät ole välttämättömiä.) Mikrota noin 2 minuuttia (mikron tehosta tietysti riippuen voi olla, että myös vähemmän tai enemmän on hyvä). Pikapaistos on valmis sitten, kun paistoksen pinta ja reunat ovat hyytyneet. Kippaa paistos toisin päin lautaselle, jolloin porkkanat nousevat esiin, ja koristele halutessasi. Tämä annos on yhdelle, mutta paistoksen suuruutta voi kasvattaa tekemällä sen isolle keittolautaselle, jolloin siitä riittää useammallekin. Tämä paistos syödään heti, vain vähän jäähdyttyään :-)

Yhteistyössä Foodinin kanssa

p.s. Blogini facebook-sivuilla on arvonta käynnissä Samasta Padasta -reseptikirjaan, käykäähän osallistumassa, jos kirja olisi kiva itselläkin :-) 

Theme by: Pish and Posh Designs