Alkaneen vuoden varmat huiput!

Perinteisestihän nyt olisi menneen vuoden vuosikatsauksen aika, mutta minä totean nyt vain siihen liittyen, että mennyt vuosi oli melkoisen rankka monine tapahtumineen, mutta silti aivan ihana! Monta haavettamme toteutui, mutta elämä näytti taas kerran sen raadollisen puolensa. Haluan kovasti jo suunnata katseeni tähän alkaneeseen vuoteen - ja kerronkin teille nyt, mitkä viisi asiaa ovat aivan varmasti minun top vitosessa, kun vuoden päästä kelaan mennyttä vuotta taakse päin.

1. Kolmosen syntymä! No ehdottomasti, tämä tulee varmasti olemaan se mahtavin juttu: saamme pienen toivotun nyyttimme syliimme ja pääsemme vielä kerran kokemaan niin syntymän ihmeen kuin koko vauvavuoden hauskuuden (jep, ironisesti tai ei-ironisesti sanottuna, miltä milläkin hetkellä tuleekaan tuntumaan...).

2. NLP (neuro-linguistic-Programming). Oma henkilökohtainen koulutukseen ja omaan henkiseen kasvuun liittyvä haaveeni toteutuu vihdoin, ja suoritan kevään aikana sertifioidun NLP-practitioner-koulutuksen! Aavistelen, että tämä on koko elämääni muuttava koulutus! Sen jälkeen, kun yliopistossa viimeinen sivuaineena opiskelemani psykologian kurssi oli ohi, oloni oli haikea ja hain kirjastosta saman tien läjän vapaaehtoisesti luettavaksi psykan kirjoja. Nyt pääsen taas imemään itseeni aivan mahtavaa materiaalia ja oppimaan itsestäni ja omista ajatuksistani uusia juttuja mitä mahtavimmassa ympäristössä!

3. Liittyy vauvan syntymään, mutta on silti tavallaan erillinen juttu, meinaan alkava kotiäitiys. Se vaan on niin minun juttuni, ja sitä odotan innolla taas! Ja niin taitaa odottaa koko muukin perhe, sillä se mahdollistaa taas koko perheen yhteiset vapaapäivät viikottain! Ja ehkäpä hieman suuremman hymyn äidin kasvoilla :-) Tietysti toivon, että tämä kolmas kotiäitiysperiodi antaisi minulle mahdollisuuden nauttia kotiäitiydestä enemmän kuin ensimmäisillä kerroilla sen suhteen, että vauva olisi terve ja oireeton, eikä veisi ihan kaikkia voimavarojani, kuten edelliset vauvavuodet refluksi-allergia-astma-oireineen.

4. Talon muuttuminen oikeaksi kodiksi. Muutosta on jo viisi kuukautta, mutta vieläkään talo ei tunnu omalta rakkaalta kodilta. Tältä vuodelta odotan sitä fiilistä, kun saadaan vikat rempat tehtyä ja huonejärjestykset vauvan myötä päätettyä, että talo alkaisi myös minun mielessäni tuntua kodilta, ei vain ihan ookoo paikalta, jossa asun ihanan perheeni kanssa.

5. Esikoisen kouluunlähtö. Tämä on yksi suurimmista lapsuuden stepeistä kohti nuoruutta, hui! Vaikka lapsi ei yhdessä yössä kasva pienestä isoksi, on kouluunlähtö koko perhettä koskeva iso juttu ja varmasti tulee jotakin muuttamaan. Esikoisen kouluunlähtö konkretisoi sen, että meillä ei ole enää vain ihan pieniä lapsia, että tätä vanhemmuutta on taaperrettu jo jonkin aikaa elämässä eteenpäin ja että yhdellä meidän lapsista alkaa jokin velvollisuus... Pelottavaa suorastaan!

Katson alkanutta vuotta odottaen, innolla, mutta myös jo valmiiksi pienellä haikeudella. Aion nauttia siitä täysillä!