Pages

Pottu ei ole pop

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Vahinko
Huomaamattamme serkkunsa pöydän alle pudottama puolikas grillattu peruna päätyi Pikkusankarin mahaan.

Seuraukset
Järkyttävät omantunnon kirvelyt äidillä sekä monen illan ja päivän pahat oirehdinnat Pikkusankarilla. Isot tuskahikikarpalot valtasivat otsaryppyni heti, kun tajusin, mikä sinne Pikkusankarin suuhun olikaan mahdollisesti mennyt: peruna kun ei perunajauhomuodossakaan ole lainkaan siedetty juttu hänellä (edellistä perunaihanuutta täällä: http://heimeillavalvotaan.blogspot.fi/2012/06/pitkan-linjan-refluksiaidin.html).

Lupaukset
1. Lupaan olla VIELÄKIN tarkempi ja kirjaimellisesti juosta lapseni perässä kylässä ollessamme lyhentäen välimatkani parista metristä viiteentoista senttiin. Tämä antaa mukavan lisähaasteen muutenkin vilkkaan taaperon perässä juoksemiseen, kun tuhoja pitää korjata, kiukkuja laimentaa ja lasten välisiä riitoja sopia siinä samalla, kun pitää tehdä supernopeaa todennäköisyysarviointia siitä, onko Pikkusankarin kädessä nyt joku leivänpalanen vai barbin pipo, onko suussa vain normaalia suurempi sylkipallo vai kenties omenanpala ja onko lähettyvillä potentiaalisia nurkkia, joista voisi löytää vaikka mukavia karkkiaskiyllätyksiä. Tämän perään pitää tehdä vikkelä päätös, kannattaako asia mennä tarkastamaan Pikkusankaria tutkimalla (ja hänet samalla hermostuttamalla) vai seurata vielä seuraavan sekunnin kolmasosan, josko kyseinen huoli olisikin ollut turha.  
2. Lupaan vannottaa kylään pyytäjiä imuroimaan ja siivoamaan VIELÄKIN paremmin ennen tuloamme. 
3. Haluaisin sydämeni pohjasta myös luvata, että Pikkusankari ei enää ikinä joudu minun (eikä muiden) huolimattomuuden takia kärsimään niin paljon kuin taas tällä kertaa. Kyllä sitä tuskahuutoa kuunnellessa ja kipuilevaa lasta hyssytellessä sydämeni oli taas niin riekaleina, että kotiin linnoittautuminen loppukesäksi kuulosti täydelliseltä idealta ruokavaarojen minimoimiseksi.

Toimet
Pikkusankarin tilanne ei ollut mikään järin hyvä ennen perunamaistiaisiakaan, sillä olimme aloittaneet jo ennen vahinkoa uuden, nopeasyklisemmän ruokarotaation, joka ei sitten osoittautunut Losecin ja Gavisconin suojallakaan kovinkaan menestykseksi. Siksi lisäsimme Zyrtecin Pikkusankarin lääkecocktailiin heti perunan nielaisemisen jälkeen. Apua kyseisestä allergialääkkeestä emme kyllä havainneet, mutta emme alkaneet kokeilemaan eri allergialääkettäkään, vaan tuplasimme vielä Losecin päiväannoksen maksimiin. 

Tämänhetkinen tilanne
Losecin tuplaus rauhoitti oirehtimista, ja takana on nyt kaksi vähätuskaisempaa päivää ja yötä. Rotaatio on supistettuna käynnissä, koska yritän puristaa vielä muutamat toivon tippaset, että tällaisen lääkesetin suojassa saisimme edes hieman uusia makuja mukaan Pikkusankarin viikoittaiseen ruokalistaan. Pahalta silti näyttää: näinä hieman parempina päivinä onkin sitten vaipan sisältö muuttunut tooooodella pahan hajuiseksi, tahmeaksi ja punertavaksi. Peppu on raukalla ihan punainen. Iho-oireet taas tästä tämänkertaisesta oirekavalkadista vielä puuttuivatkin. Eihän sitä nyt liian helpolla saa päästä.

2 kommenttia :

  1. Äh, turhauttavaa ja niin turhaa! Rotaatiot järkkyy ja monta päivää menee kipuillessa yhden pienen mokan takia:(

    Miten muuten, kuinka painokkaasti olet kertonut siivouksen tärkeydestä kun olette menossa kylään? Vai käyttekö pääsääntöisesti vain sellaisissa kyläpaikoissa, joissa tiedetään teidän tilanteen vakavuus ja kuinka herkkä lapsenne on?

    Mä en jotenkin oo kehdannu "vaatia" siivousta meidän tulon takia kun poika ei oireile anafylaktisesti tiettävästi millekään. Mut onneks se ei oo yhtään kiinnostunut ruoasta, joten ei myöskään laita suuhun lattialta löytämäänsä ruokaa, kätevää, jotain hyötyä siitä että inhoaa syömistä ja ruokaa:) Ongelmatilanteita tulee oikeastaan siitä jos lelujen kautta tulee kontaminaatiota tai poika laitetaan syömään likaiseen syöttötuoliin. Riittää, että on joku maito/jugge/jätskitassu lähminy tuolia/pöytää ja poika siinä sitten syödessään vie kädet suuhun niin välitön nokkosrokko on taattu. Anoppilassa olen sentään kehdannut pyytää että toinen heillä olevista syöttötuoleista olisi meidän pojan käytössä ja toinen samanikäisellä serkulla niin ei tarvi aina paniikissa tuolia hinkuttaa joka käynnillä vaan kevyt pyyhintä riittää.

    Hullun maineenhan tässä allergisen lapsen vanhempana saa, kun on niin "hysteerisen" tarkka kaikesta, mut ehkä se on ongelmista pienin. Pikkasen taas kiehahti kun meillä oli mökillä lapsiperhe kylässä ja kävin keskeltä lasten leikkejä noutamassa toisen lapsen maitopullon. Aarg. Vanhemmat kyllä tietää lapsemme allergioista ja ovat jopa päässeet todistamaan reaktioita, mut niin helposti se vaan tuntuu unohtuvan.

    Mut onneks on myös tosi huomaavaisia ihmisiä olemassa. Oltiin puolitutun äitikaverin ja hänen lapsensa kanssa menossa puiston jälkeen kahvilaan lounaalle niin hän jo edellisenä päivänä törmätessämme kysyi että "mitä meidän tulisi huomioida silloin kun ruokailemme xxx:n seurassa?". Eikä siinä ollut yhtään ivaa äänessä vaan aidosti halusi lievittää mun huolta tulevasta. Tosi ihanaa, sanoinkin tästö hänelle että tällainen tuki on tosi kivaa kun yleensä saa vaan kommentteja et "eiks se siedättöminen oo päivän sana?" krooh...

    Tsemppiä kesän jatkoon, älkää nyt ihan himaan linnoittautuko, vaikka ymmärrän kyllä fiiliksesi.

    Linda

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, täysin turhaa tuommoinen on, ja kun ei ollut sitten vanhingossakaan mitään ruoka-ainetta, mikä olisi ollut vaikka kysymysmerkki, vaan suoraan pahin paholainen sinne Pikkusankarin suuhun joutui...

      Kaikissa vierailupaikoissa tiedetään Pikkusankarin allergiatilanne ja ainakin refluksitaudin pääoireet, mutta luulen, että suurin osa kylään kutsujista ei tajua oikeasti tilanteen vakavuutta ja sitä, että vaikka oireet eivät alkaisi vierailulla, meillä saattaa olla todella tuskaisia aikoja sitten kotona. Ei kaikki kaveritkaan tajua, että tämä on totisinta totta joka ikisen murun vahtimisen kanssa, että ei me OIKEASTI ihan muuten vain tällaista showta siitä tehdä. En ole kehottanut ketään suoraan imuroimaan tai siivoamaan (vinkannut kyllä olen), mutta tiedän monien niin tekevän ennen meidän saapumistamme, ja ainakin nämä muutamat pitävät sitä ehdottomana toimena, jotta heillekään ei sitten tule omantunnontuskia.

      Meillä taas Pikkusankari on ihan koko ajan tunkemassa kaikkea mahdollista suuhunsa, siis oikeasti IHAN KOKO AJAN. Joten työnsarkaa riittää. Ja joo, omaa ruokaa on aika huono syömään, mutta muiden ruuat kiinnostavat sekä tosi paljon kaikki, mikä on lattialla. Huoh.

      Todella valitettavaa, että te olette joutuneet tuolla tavalla noukkimaan "tietävien" vanhempien lasten maitoja teidän lapsen edestä... Niin se vaan menee, että kun ei sitä oirehdintaa itse koe oman lapsen kautta, niin ei sitä vakavuutta vaan voi tajuta. Sinulle pitkiä hermoja seuraaviin tämmöisiin tilanteisiin!! (niitä meinaan varmasti tulee, valitettavasti...)
      Ja onneksi, oi ONNEKSI sinulla on tuollaisia erilaisiakin kavereita! He ovat tärkeitä.

      Ja toi siedättämisjuttu... No, en viitsi edes puhua siedättämisestä siinä merkityksessä, mitä sillä nykyään tarkoitetaan, yhdistettynä näin superallergisiin tapauksiin. Ärsyttävää, niin ärsyttävää.

      Luvattu on vielä ainakin reilun viikon reissu kauas kotoa, joten saapa nähdä, miten huudoissa tullaan takasin maitojunalla päivän päästä. Huh, suoraan sanottuna pelottaa aika riivatun paljon.

      Teille myös mahdollisimman kivoja kesän jatkoja :)

      Poista

Theme by: Pish and Posh Designs