Pages

Lohdutuksen sanoja

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Nappasin Viljamaan (2009) kirjasta pientä sympatiaa meille, jotka kasvatamme haastavaa lasta:

”Helpon temperamentin rauhallisen ja peruspositiivisen lapsen kanssa on vaivatonta ylläpitää korkeaa minäpystyvyyden tunnetta. Lapsihan kuuntelee minua ja toimii kuten haluan. Olen siis hyvä kasvattaja. Kuitenkin suuri osa lapsen hyvästä ja mallikkaasta käytöksestä voi olla kasvattajan omista ponnistuksista riippumatonta helpon lapsen mukautuvaa temperamentti.” s.143

"Jos haastava lapsi on perheen ensimmäinen, vanhempi menettää luottamuksen kykyihinsä, koska lapsi vain itkee, vaikka kasvattaja kuinka ponnistelisi." s.162

"Haastava lapsi opettaa valtavasti opinhaluisille vanhemmille. Haastava lapsi pitää vanhempansa sopivan nöyrinä. Haastavan lapsen kanssa päivästä toiseen taistelevat vanhemmat eivät hevin uskalla antaa muille vanhemmille kaiken kattavia ja kuolettomia kasvatusneuvoja." s.163

"Huutavan lapsen uuvuttama kasvattaja etsii syytä itkuun ja tyytymättömyyteen usein itsestään. Kyse on kaksinkertaisesta taakasta - muiden kasvattajalle luomasta ja kasvattajan itselleen asettamasta. Olisi hienoa, kun voisi hiekkalaatikolla kertoa muille, miten hienosti lapsi nukkuu, miten säännöllisesti hän syö ja miten lapsi rauhoittuu, kun osaava aikuinen häntä hyssyttelee. Haastava, perustyytymätön ja epärytminen lapsi saa hoitajan vaikuttamaan epäpätevältä, ja kasvattaja joutuu helposti puolustusasemiin." (Pikkusankari torpedoi tämän sivunumeron tallentumisen, mutta lainaus on luultavimmin loppupuolelta kirjaa)

Lähde:
Janne Viljamaa
Mitä minä teen tämän lapsen kanssa? Haastavan lapsen kasvatus
2009

2 kommenttia :

  1. Haastava lapsi....
    Mielenkiintoisella tavalla kirjoitettu aiheesta...
    Itse en pysty ajattelemaan, että oma lapseni olisi haastava, vaikka kovin työlästä ja rankkaa tämä allergia/refluksiarki onkin. Lapseni on pitkäaikaissairas ja sen kun ymmärtää, niin en voi ajatella häntä tosiaan haastavana. Itse asiassa tuleekin mieleen, että kuinka monen "haastavan lapsen" takaa löytyy jokin diagnosoimaton sairaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Monet eivät halua lokeroida lastaan haastavaksi, eikä se tietenkään ole aina tarpeellista. Itse kun luin mm. tuota kirjaa, tajusin kirjassa olevan "haastavuustestin" tehtyäni, että taitaa meillä aika moni asia mennä "normikriteerien" mukaan vaikeimman kautta, johtuipa ne sitten allergoista, refluksista tai vain persoonallisuudesta. Kirjassa siis otetaan huomioon adhd-lapset, yliherkkyydestä kärsivät lapset jne., ei siis tietenkään puhuta vain "haastavuudesta" sinällään. Monelle tulee haastavuus-termistä negatiivisia mielikuvia, mutta minulle ei. Itse koen henkilökohtaisesti, että kun "myönnän" meidän arjen haastavuuden, saan haastavuutta käsittelevistä kirjoista vertaistukea aivan eri tavalla. Eli huomaan, että "ahaa, tuo sama tunne on myös minulla", "tuokin asia on selitetty psykologian ja tutkimusten kautta, juuri niin kuin itsekin sen koen." jne.

      Poista

Theme by: Pish and Posh Designs