Muutama mun(aton) herkku

Ennen kun päästään käsiksi muutamiin minun tämän hetkisiin iidee-herkkuihin, haluan kiittää ja niiata teille kaikille rohkeille kommentoijille viime postauksen aihepiiriin liittyen. Vaikeaahan täällä on ollut, mutta helpompaa sitä vaikeutta on käsitellä, kun on ihmisiä, joiden kanssa voi niitä samoja vaikeuksia jakaa ja käsitellä. 

Jo alusta asti linjasin blogini niin, että en ripauta tekstin loppuun vaativia kysymyskasoja tai kekseliäitä retorisia kysymyksenasetteluja. Olisin kyllä voinut, sillä niin kovasti tykkään kommenttiboksissa höpötellä teidän kanssanne. Mutta kun tiedän, millaisessa tilanteessa olevat ihmiset blogiani lukevat, tiedän sen, että siinä väsymyspöhnässä saattaa näppiksen aan ja koon etsintätaidot olla hieman hakusessa tai vaunuista kuulua paljon toivottua aiemmin se vaativa tuskainen karjaisu. Tiedän, että te olette siellä, se riittää. Mutta ihanaa on myös se, että jätätte muitakin jälkiä kuin tilastolaskurin napauksen, vaikka sitä en ole aiemmin ääneen sanonutkaan. Jättäkää merkkinne aina, kuin vain suinkin jaksatte/haluatte/tarvitsette. Arvostan sitä. Sen lisäksi, että blogi on minun mieleni haiseva kaatopaikka, on kiva, jos se ainakin välillä  toimii myös vertaistuellisena kanavana.

Sitten herkkuihin. Minun ruokafilosofiani on semmoinen, että mielellään syön vain semmoista, mitä herkuksi voin kutsua. Pyrin siis nyt rajoitetullakin ruokavaliolla syömään mahdollisimman herkullista ruokaa. Ylipäätään en ymmärrä, miksi herkku käsitetään aina makeaksi, sokeriseksi, rasvaiseksi, syntiseksi ja epäterveelliseksi. Minun maailmani on erilainen. Minä kutsun esimerkiksi uunilohta herkuksi. Todelliseksi herkuksi! Nyt kuitenkin laitan tähän omia jälkkäriherkkujani, kun niitä on jonkin verran lähipiiristäkin kyselty.

Lueskelen ja pläräilen blogeja ja lehtiä säännöllisen epäsäännöllisesti. Joskus paljonkin, joskus tosi vähän. Silmäilen reseptejä, mutta koskaan en oikeastaan tee suoraan ohjeesta (en tajua miksi). En takaa, etteikö netistä löytyisi juuri samanlaista ohjetta. Ja todennäköisesti olen ottanut vaikutteita joistakin näkemistäni resepteistä, mutta valitettavasti nyt en osaa niitä tähän linkittää, kun en millään voi muistaa, milloin mihinkin olen törmännyt. Kaikki reseptit ovat gluteiinittomia ja viljattomia sekä maidottomia. Tähän postaukseen laitan muutaman munattoman reseptin, seuraavan postauksen herkut ovat munallisia. Ja tajusinpa juuri, että mihinkään reseptiin en ole lisännyt sokeria, sen verran paljon käytän hedelmiä makeutukseen.

Banaanijäde (maidoton, munaton, viljaton)

Laita banaaneja pakastimeen tunneiksi, ehkä yön yli. Ota sulamaan hetkeksi huoneenlämpöön. Laita kohmeiset banaanit tehosekoittimeen ja aja melko sileäksi. Pyörittele kauhalla pallot ja nauti marjojen kanssa.

Niin tämähän siis on jäätelöpallo, ei valunut epäonnistunut ruma kasa.

Banaani-päärynä-avocadokakku (maidoton, munaton, viljaton)

Voitele vuoka kookosöljyllä. Soseuta vuokaan haarukalla kaksi banaania. Lisää joukkoon noin puoli desiä kookosjauhoja ja kaksi ruokalusikallista sulatettua kookosöljyä. Painele pohja kiinteäksi ja tasaiseksi. 

Valmista täyte erilliseen astiaan. Soseuta sauvasekoittimella kaksi avocadoa, yksi päärynä (tai kaksi, jos ovat pieniä), vajaa puoli desiä sitruunamehua, yksi teelusikallinen psylliumia ja puoli desiä sulatettua kookosöljyä. Kaavi täyte pohjan päälle ja ripottele pinnalle kookoshiutaleita. Anna tekeytyä pari tuntia jääkaapissa. Jos haluat päästä maistelemaan kakkua jo aiemmin, niin työnnä hetkeksi pakastimeen.

Ja tästä kakusta riitti siis minun kahteen annokseen. Muilla kakku voi kestää hiukan kauemmin, mutta en lupaa mitään.

p.s. Blogisiskoni Minerva tarvitsisi apua! Minerva pyytäisi kaikkia teitä refluksi-allergiavanhempia, jotka suinkin vain jaksatte, kirjoittamaan hänelle sähköpostiin (jauhoton.taikina@gmail.com) arjesta ennen ja jälkeen diagnoosin. Minervalla on huippusuunnitelmat koskien refluksi-allergiatietouden levittämistä laajemmalle!

ja p.p.s. koskien allergiatietouden levittämistä. Uusi allergiaohjelma saa minut raivon valtaan. Meinasin kirjoittaa kunnon paasauksen kyseisestä aiheesta, mutta nyt minun ei tarvitse, sillä ystäväni Anu onkin jo kirjoittanut hienon maltillisesti mielipiteensä blogiinsa. Olen täysin samaa mieltä hänen kanssaan jokaisesta kohdasta. Lukekaa Anun kirjoitus, jos ette ole vielä lukeneet.