Ensimmäistä kertaa tämän kaksivuotisen blogiurani aikana minua vavisuttaa kirjoittamiskriisi. Kriisi koskee sekä kokonaisuudessaan tätä koko blogin olemassaoloa sekä spesifimmin myös blogin sisältämiä aiheita. Ehkä tämä kriisi päättyy johonkin muutokseen, ehkä ei.
Aloitin blogin kirjoittamisen siksi, koska tuntui, että kukaan, ei kukaaaaan pystynyt ymmärtämään arkeamme. Halusin ajatuksilleni kaatopaikan. Halusin työntää oman pienen vertaistukihuudahdukseni nettiin blogin muodossa, jos joku samanlaisesta arjesta kärsivä vaikka sattumalta löytäisi vuodatuksiini. Koska itse en ollut törmännyt yhteenkään refluksi-allergiablogiin, halusin sellaisen itse perustaa. Halusin myös auttaa lähimmäisiämme (sekä tietysti myös kaikkia meidän arkea vähänkään seuraavia, kaukaisempia tuttuja) ymmärtämään arkeamme paremmin.
Kaikkea tätä haluan vieläkin. Blogi tosissaan on refluksi-allergiablogi, mutta myönnän, että välillä olen hieman sivuutellut muitakin juttuja. Se, onko se ollut hyvä vai huono juttu, en tiedä. Nyt on kuitenkin sellainen mielensisäinen myrsky jatkon suhteen, että on pakko kysyä teiltä, mitä TE haluatte. Saan varmaan päälleni nyt karmeat epäsympaattinen ihminen- kurat, kun kerron, että ensimmäistä kertaa blogitekstieni aikana mietin, missä suhteessa kirjoitan tätä blogia itselleni ja missä suhteessa teille muille. Tähän asti kaikki tekstit ja aiheet ovat vaan syntyneet omalla painollaan ilman sen suurempia prosessointeja.
Mitä siis saisi olla?
Allergiaruokavalioon ja imetysdieettiin sopivia reseptejä ja vinkkejä?
 |
| Nämä ovat muuten jonkin sortin banaani-tattarilettuja - eivät broiskun fileitä. |
 |
| Tää on mun kotipesä. Edelleen nökötän täällä aika monta tuntia päivässä. T. Minimullistaja |
%2Bcopy.jpg) |
| PALJON olisi sanottavaa esimerkiksi uudesta Allergiaohjelmasta. Meillä kun nuo allergiat eivät tuppaa häviämään, vaikka kuinka kissanpissavedessä polskisi. |
Lohkoja meidän perusarjen pyörimisestä ja tekemisistä?
 |
| Missä piipaa-auto, siellä Pikkusankari. |
Äidin vinkkejä jaksamiseen ja siihen paljon puhuttuun omaan aikaan liittyviä juttuja?
 |
| Tervettä vai ei? En tiedä, mutta minä saan kiksejä. Ja en suinkaan riitelystä mieheni kanssa vaan riehumisesta valkoisen pitkän tangon kanssa. |
Vai pitäisikö kirjoitella jostain ihan muusta? :-)
Mielessäni siis pyörii paljon vaihtoehtoja: koko blogihommien hyvästely, samalla tavalla jatkaminen, blogin siirtäminen suljetuksi ja toisen (vähän eri asioihinkin keskittyvän) blogin perustaminen tämän rinnalle/sijaan. Nyt siis virtuaalilukijat: jos teitä vähänkään kiinnostaa, mihin suuntaan tämä blogi menee vai meneekö mihinkään, niin jättäkää jotain merkkiä jos jaksatte.
Ensinnäkin kiitos kaikesta siitä, mitä olet jakanut meidän lukijoiden kanssa! Olen saanut SINULTA ja TEILTÄ ihan mielettömästi vertaistukea ja lohtuakin <3
VastaaPoistaOlen jatkossa (toivottavasti jatkoa on) valmis lukemaan oikeastaan mitä tahansa, mikä sinua kiinnostaa ja mistä haluat kirjoittaa. Pidän tosi paljon kirjoitustyylistäsi ja ihan mielelläni lukisin myös elämäsi/elämänne muistakin ulottuvuuksista, kuin vain tarkkaan rajattua aihealuetta. Ilolla luen siis jatkossakin refluksi-, allergia- ja id-jutut mutta myös ihan mitkä tahansa muut jutut, jotka sinua kiinnostavat.
No voi kiitos <3
PoistaSamasta voisin kyllä sua kiittää: vertaistuesta ja lohdusta. Kiitos!
Apua,et saa ainakaan lopettaa!! Minä luen mielelläni kaikista edellämainituista..vaikka toki toivon että refluksin suhteen pääsisit kirjoittamaan iloisia ja valoisia tekstejä <3 Tämä on tärkeä paikka itselleni monella tapaa!
VastaaPoistaKiva tietää Outi, että paikkana tämä antaa jotain sulle <3
PoistaYmmärrän halusi muuttaa blogia ja sen 'sallin' mutta älä lopeta! :)
VastaaPoistaItselläkin on tietyt tarpeet allergioiden suhteen muuttunut lasten kasvaessa ja itsen tottuessa siihen arkeen. Uskon että sinullakin on käynyt ehkä niin? Ekan kanssa kaikki on aina uutta, tokan kanssa jo helpompaa, vaikka oireilu yms olisi erilaista. Meillä ollaan melko stabiilissa tilanteessa. Kutsun tätä jo 'normaaliksi'. Mutta... Kyllä puolituntematon edelleen ihmettelee että mitä ne pojat sitten oikein voi syödä, miten te selviätte yms.
No, ongelmia edessä kun esikoinen aloittaa syksyllä koulun.
Mutta lukijana jatkan mielelläni edelleen, vaikka kaikesta muustakin kirjoittelisit! :)
Rinttu, mä koen ehkä ainakin jotain samaa kuin sä. Nyt lähes koko meidän (suppeutunut, mutta kuitenkin) lähipiiri on infottu sen verran tarkkaan näistä meidän refluksi-allergia-kuvioista, että enää ei ole mulla tarvetta "paasata" niin usein täällä blogissakaan, vaan pikemminkin juuri kertoa kuulumisia. Itsekin välillä havahtuu, kun joku uusi tuttavuus kysyy, että miten ihmeessä te oikein jaksatte. Eli juuri niin kuin sinä sanoitkin!
PoistaKatsotaan, mihin päädyn blogin suhteen :-)
Tsemiä teille syksyn uusiin haasteisiin!
Kirjoita enemmän kivoista aiheista, mistä itse tykkäät tai reissuista mitä olette tehneet, kannanottoja tietenkin mukaan ja kaikkea mahdollista mitä mieleesi tulee. Kirjoitat siis useammin :)
VastaaPoistaJatkat siis refluksi-allergia elämän kirjoittamista samaan malliin, vuodatuksineen ym, haluamme kyllä tietää miten teillä menee sillä saralla - joten et voi ainakaan lopettaa! ;)
Itse päivitän blogia monta kertaa viikossa, milloin mistäkin VAIKKA Voiman allergia-refluksi hallitsee kyllä elämäämme edelleen. Säännöllisesti siis kirjoitan tilannekatsauksen siitä :)
Kiitti Annimari mielipiteestäsi! :-)
PoistaJoo, mun mielestä aikaa on juuri sille, mille haluaa aikaa antaa, joten täytyy nyt miettiä, kuinka tärkeä tämä blogi on mulle, että alanko vaikka tekemään just noin, että päivittelisin useammin vai teenkö muuta muutosta.
Aluksi kiitokset vertaistuesta. Muistan elävästi, kuinka uupuneena tulin kotiin itkien miljoonannen kerran epätoivoiselta nukutuslenkiltä miettien, mitä mussa ja vauvassa on vikana. Ja heti perään löysin blogisi, jossa pistävällä ja ihanan mustalla huumorilla olit kirjoittanut veivanneesi vaunuja samoja katuja itkien naapurien tuijottaessa ;). En koskaan unohda sitä tunnetta, kun tajusin etten ole yksin. Harvoin jaksan ja ehdin mitään kommentoida, lukijana säilyn kuitenkin niin kauan kuin jaksat jatkaa, oli sisältönä mitä tahansa. Eniten mukhun on kolahtaneet juuri sun mustalla huumorilla sävytetyt jutut, karmeille ajoille "nauraminen" kn on ainoa, mikä mu on pystyssä pitänyt. Kiitokset vielä kerran, päätimme sitten blogin suhteen mitä tahansa!
VastaaPoistaEn osaa sanoa muuta tähän sun kommenttiin, kuin että kiitos, että jaoit sun kokemuksen. Mulle tuli kyyneleet silmiin, kun muistin sun kommenttia lukiessani ne ihan järkyttävän itkuiset tunteja kestävät vaunulenkit ja huono äiti-olot, joita kukaan muu kuin vastaavanlaisessa tilanteessa ollut ei voi ymmärtää.
PoistaSulle monta sydäntä <3
En ole varma, olenko kommentoinut koskaan blogiisi. Monesti olen aikonut ja kommentin kirjoittanut, mutta aina on joku keskeyttänyt. Tiedät mistä puhun... Tämä on ollut minulle henkireikä ja pelastus monella tapaa! Meillä taistellaan myös allergisen refluksin kanssa ja täältä olen aina saanut vahvistusta sille, että en ole hullu enkä ole paska äiti vaan lapseni on "vain" allerginen ja oireilee refluksilla. Olen ammentanut täältä blogista paljon ihan tietoa mutta myös sitä vertaistukea ja nyt viimeisimpänä noita ruokavinkkejä, joita tässä muutaman ruoka-aineen ruokavaliossa ei koskaan ole liikaa. Monesti olen myös itkenyt, kun on tuntunut siltä, että joku kirjoittaa meidän elämää tänne blogiin. Videopätkät, joissa kuuluu kipuitkua, saa vieläkin veret seisahtamaan, ihon kananlihalle ja kyyneleet silmiin. Tuoreessa muistissa on vielä se uskomaton avuttomuuden tunne itkevän vauvan kanssa sekä fyysisenä kipuna ja oksetuksena tuntuva pohjaton väsymys. Joten KIITOS, kiitos ja vielä kerran kiitos. Älä lopeta! <3
VastaaPoistaPs. Tietysti toivon, että tämän asian tiimoilta sinulla ei tulevaisuudessa enää olisi juuri kirjoitettavaa ja että elämä alkaisi teilläkin helpottaa. :)
Ooooooh ja huh. <3 Onpa teidän kommenttien lukeminen tunteikasta... Vilpittömästi kiitän, että jaksoit kirjoittaa tuon kommentin, sillä parasta tässä kaikessa on juurikin se, että meillä, väsyneillä ja väärin ymmärretyillä äideillä on oikeasti virtuaalista vertaistukea. Yhteys säilyköön <3
PoistaLöysin blogisi vasta vähän aikaa sitten ja ensimmäistä kertaa kommentoin. Oli aika seisauttavaa lukea teidän arjesta... itsekin kahden maitoproteiiniallergisen ja refluksista kärsivän (vain kuopus tosin) lapsen äitinä kuvittelin ettei KUKAAN ikinä koe sellaisia tunteita ja elä sellaista arkea kuin me... olisinpa löytänyt tämän silloin esikoisen vauva-aikana, niin olisin ehkä tajunnut että minussa ei ole mitään vikaa - tuolloin ajattelin että olen maailman huonoin äiti kun en saa lastani rauhoitettua enkä osaa lukea itkun sävystä syytä harmitukseen. Kipuitku kun on aivan eri maailmasta kuin tavallisen vauvan harmitusitkut! Miten yöllä itkin vauvaa katsoessani kun en osannut mitenkään auttaa vaikka näki että toiseen sattui. :-( Tästä olisi niin paljon avauduttavaa, mutta sanonpahan nyt vaan, että tällaiset blogit antavat niin paljon vertaistuellisesti, ettet sitä ehkä käsitäkään. Kiitos ja toivon että jatkat, mutta itsellesi mieluisista asioista, omalla tahdilla. Hienoa on ylipäätänsä se, että olet ollut rohkea ja avannut sanaisen arkkusi - ei kukaan toinen kuin saman kokenut voi ymmärtää millaista on kokea "erilainen" vauva-arki silloin kun kuvioissa on allergioita ja refluksia. <3
PoistaKiitos kommentistasi anonyymi <3
PoistaMinäkin olen usein miettinyt, että jospa olisin jostain kuullut tämmöisestä arjesta ja refluksi-allergiaoireista silloin, kun Pikkusankari oli ihan vauva. Meillä vyyhti alkoi selviämään Pikkusankarin ollessa seitsenkuinen. Sitä ennen elin vahvasti juurikin tuossa huono äiti- luulossani. Nyt tosiaan toivon, että samoista oireista kärsivien vauvojen vanhemmat saisivat tietoutta entistä aiemmin jostain!
Aurinkoisia kevätpäiviä teille ja voimia arjen taisteluihin <3
Mulle kaikkein lohdullisinta on ollut lukea refluksiarki-vuodatusta juuri niin karmivana kuin se oikeasti on ja ennenkaikkea kuulla, että joku muukin kuin omani reagoi myös käyttäytymisellä pahaan oloonsa! Mutta voit toki laajentaa aihepiiriä jos siltä tuntuu. Kirjoitat todella hyvin, hauskasti ja kiinnostavasti ja luulen, että parhaat tekstit syntyvät enemmän omasta kirjoitustarpeestasi kuin lukijoiden toiveista. Toivottavasti kuitenkin jatkat kirjoittamista! SG
VastaaPoistaKiitti SG! Oon sun kanssasi samaa mieltä tuosta, että varmasti parhaat tekstit ovat juuri niistä aiheista, mistä minulla on TARVE kirjoittaa.
PoistaKuules sinä lahjakas nainen, sinä teet juuri siltä miltä sisimmässäsi tuntuu. Asioilla on kumma tapa järjestyä ja mennä niin kuin niiden pitää. Minua on välillä harmittanut, kun olen profiloinut oman blogini niin voimakkaasti ruokapuolelle, mutta laiskuuksissani en toista jaksa perustaa. Itse vaadin joihinkin juttuihini "flow"n päälle ja sitten kirjoittaminen sujuu. Kirjoitin pieniä pakinoita koko neidin vauvavuoden ajan. Ne olivat sukulaisteni keskuudessa hyvin pidettyjä ja niitä oli helppo kirjoittaa. Ne ovat ehkä parhaita tekstejäni juurikin sen kirjoitusinspiraation myötä. Ehkä joskus jossain muodossa niitä julkaisen jossain. ;) Ymmärrän kovin hyvin, jos ei meinaa saada tekstiä aikaiseksi. Sitä ei saa väkisin puserrettua.
VastaaPoistaKerron nyt mitä minä olen saanut blogistasi:
1. Olen saanut paljon tietoa ja neuvoja.
2. Uskoa siihen, että mekin pärjäämme.
3. Olen huomannut, että minä en ole ainoa sarkastinen äiti, joku muukin käyttää mustaa huumoria selviytymiseen.
4. Olen osannut antaa itselleni luvan itkeä ja olen monesti kyyneleet silmissäni blogissasi vieraillut.
5. Olen huomannut, että vaikka Neiti on ainutlaatuinen, hänen ominaisuutensa voivat olla hämmästyttävän samanlaisia kuten esimerkiksi Pikku Sankarilla. He puhuvat samaa kieltä, kuten me äiditkin. Tulkitset lapsiasi samoin kuin minä.
6. Olen saanut täältä yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Meitä allergia-refluksivanhempia on paljon ja vain me voimme täysin ymmärtää toisiamme. Olen saanut ymmärtämystä, voimaa jaksaa tulevaisuuteen ja vahvistusta hermoilleni.
Kiitos, kumarrus ja halaus! Ehdottomasti toivon, että jatkat jossain muodossa, jossa pääsen lukemaan kuulumisianne.
Ooooo, kuusinkertainen kiitos sinulle Minna S. <3 Olitpa sinä nähnyt vaivaa, kun mietit mun blogia, ihana :-)
PoistaMä haluun muuten lukea sun pakinat!!
Luulenpa, ettet ole käsittänyt, miten paljon blogisi on antanut ja antaa meille muille samanlaisten asioiden kanssa painiskeleville. Tietoa, vertaistukea ja vaikka arki on välillä niin käsittämättömän järkyttävän rankkaa myös JAKSAMISTA ja USKOA parempaan huomiseen - kyllä tästä vielä jotenkin ja joskus selvitään.
VastaaPoistaYleensä luen blogiasi kyyneleet näppäimistölle valuen. Se, että jonkun elämä on kuin otos omasta, vaikkakaan en kenenkään toivoisi tällaista elävän, koskettaa niin paljon, että ne järjettömät väsymykset, pettymykset ja kaikenmaailman tunteet sitten tulvivat ihan kirjaimellisesti kyynelten muodossa ulos.
Tee blogisi suhteen juuri niin kuin oma sydämesi sanoo hyvä olevan. Vaikkakin löysin blogisi vasta hiljattain, olen niin äärettömän kiitollinen siitä, mitä se on minulle tähän mennessä jo antanut. KIITOS.
Voimia, voimia, voimia!
-ketta-
Ketta, kiitos näkökulmastasi ja tuhannet sydämet sinulle <3 <3
PoistaKaikki yllä olevat aiheet passaavat oikein hyvin. Tämä blogi on auttanut resepteineen mua paljon. Jos jotain haluat muuttaa niin muuta fontti mustaksi ja tausta valkoiseksi. ;-)
VastaaPoistaKiitti kommentista Timanttinen :-D
PoistaUlkonäkömuutoksia pitäisi kyllä tähän blogiin tehdä, että ehkäpä teen juuri ehdottamallasi tavalla. :-)
Hei!
VastaaPoistaOlen todellakin ihan koukussa sun ihanaan blogiin, josta saan vertaistukea ja hurjasti ruokainspiraatiota! Olen lukenut sitä muutaman päivän aikana imettäessä pinimmäistäni, sillä omalla ajallani ;) toivottavasti jaksat kirjoittaa vielä pitkään !
Voi kiva kuulla :-) Toivottavasti maito virtaa, vaikka lueskelisit mun itkunsekaisia paatostekstejäni siinä samalla :-D
Poista