Kaksi tuntia, jatkuva puheensorina, kattavat tilannekatsaukset, suuria pähkäilyjä ja ilon sekä helpotuksen kyyneleitä. Niistä oli taas meidän kontrollikäynti allergologimme the Gurun luona tehty. Parhaimmat palat Pikkusankarin osalta tarjoilen nyt teillekin, jos vain uusi teenjuoja-kehoni ne teille haluaa jakaa eikä nuupahda kesken tekstin läppärin päälle, sillä mukissani on meinaan jotain rauhoittavaa kamomillateetä. Jännää.
Kun käsittelimme Pikkusankarin tilannetta, the Guru mainitsi, että ensimmäistä kertaa ikinä näiden neljän vuoden aikana käsittelimme hymyssä suin häneen liittyviä asioita alusta loppuun asti. Silloin tajusin, että nyt todella on menossa pitempi parempi kausi! Itsenäiset suolistoallergiat ovat kadonneet, kiellettyjen ruokien listalla on ennätysvähän juttuja ja Pikkusankarin olo on suurimmaksi osaksi oikein hyvä ja oireeton/vähäoireinen. Mutta, toki, lääkkeitä on edelleen aivan liikaa, vaikka allergialääke saatiinkiin pudotettua pois eikä Gavisconia ole tarvittu montaakaan kertaa viime kuukausien aikana. Lääkkeiden vähennysyritykset aloitetaan Losecista, sitten kun aloitetaan. Oletamme, että Pikkusankarin refluksi olisi helpompi pitää kurissa ilman lääkkeitä (pelkällä ruokavaliolla) kuin astma. Ensin odotetaan kuitenkin kaikki tulevat mahdolliset osteopatiakäynnit ja katsotaan niiden vaste. Osteopatiastahan on kieltämättä ollut Pikkusankarille suuri apu! Ja näin arveli the Gurukin asian olevan.
Kuitenkin, jotakin selvittämätöntä Pikkusankarin olossa edelleen on... Tämän paremmankin kauden aikana viikossa on keskimäärin muutama päivä suuroireista aikaa. The Gurun kanssa mietimme kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja, ja nostimme taas SI-vaivat yhdeksi mahdollisuudeksi: voi siis olla, että Pikkusankarilla on näistä sairauksistakin riippumatonta aistiyliherkkyystaipumusta. Nämä aistiyliherkkyydet korostunevat (refluksi/astma)oireisina päivinä entisestään, ja sitten yhteisvaikutuksen kautta näkyvät erityisen huonona käytöksenä näinä päivinä.
Faktahan on, että Pikkusankarilla on edelleen refluksivaivaa, sillä muutamien refluksia pahentavien ruokien karsiminen on rauhoittanut häntä ja hän saattaa yölläkin tulla herättämään ja kertomaan, että närästää - toki tämä heräily on ollut harvempaa osteopatiakäyntien jälkeen. Fakta on myös se, että Seretiden antamisen unohtaminen aiheuttaa hullua käytöstä. Astmakin siellä siis varmasti on edelleen yhtenä ongelmana. MUTTA, sitten se oireilu, mikä on monituntista kreisihäröilyä ja järkyttävää tottelemattomuutta niinä muutamana päivänä viikossa - se on semmoista nyt, että Pikkusankari ei osaa kertoa, että hänellä on pipi tai hän kertoo sen olevan päässä ja silmissä (pää- ja silmäkipuahan me olemme jo muutaman vuoden ajan ihmetelty ja yritetty selvittääkin). Tämä sopisi siis tismalleen aistiyliherkkyysdiagnoosiin!
Nyt pitääkin tarkkailla, ovatko ne huonoimmat päivät seurausta aina tietynlaisista tapahtumista/vierailuista/käytännöistä/muusta. Myös ruoka-aineet saattavat vaikuttaa aistiyliherkkyyksiin (olematta siis allergiaa), sillä aivokemiaanhan niin ruokien vaikutus kuin aistiyliherkkyydetkin vaikuttavat. Siis aikamoinen vyyhti saattanee olla Pikkusankarimme jäljelle jääneiden oireilujen taustalla edelleen selvittämättä... Nyt tarkkailemme suuremmalla tietämyksellämme Pikkusankarin toimintaa, oloa ja käyttäytymistä, ja kevään puolella mahdollisesti konsultoimme neurologia. Riippuen siitä, miten Pikkusankarin tilanne muutenkin etenee, saatamme harkita ensi vuoden puolella myös gastroskopiaa sekä oskillometrian onnistumisen kokeilua,taas kerran...
Faktahan on, että Pikkusankarilla on edelleen refluksivaivaa, sillä muutamien refluksia pahentavien ruokien karsiminen on rauhoittanut häntä ja hän saattaa yölläkin tulla herättämään ja kertomaan, että närästää - toki tämä heräily on ollut harvempaa osteopatiakäyntien jälkeen. Fakta on myös se, että Seretiden antamisen unohtaminen aiheuttaa hullua käytöstä. Astmakin siellä siis varmasti on edelleen yhtenä ongelmana. MUTTA, sitten se oireilu, mikä on monituntista kreisihäröilyä ja järkyttävää tottelemattomuutta niinä muutamana päivänä viikossa - se on semmoista nyt, että Pikkusankari ei osaa kertoa, että hänellä on pipi tai hän kertoo sen olevan päässä ja silmissä (pää- ja silmäkipuahan me olemme jo muutaman vuoden ajan ihmetelty ja yritetty selvittääkin). Tämä sopisi siis tismalleen aistiyliherkkyysdiagnoosiin!
Nyt pitääkin tarkkailla, ovatko ne huonoimmat päivät seurausta aina tietynlaisista tapahtumista/vierailuista/käytännöistä/muusta. Myös ruoka-aineet saattavat vaikuttaa aistiyliherkkyyksiin (olematta siis allergiaa), sillä aivokemiaanhan niin ruokien vaikutus kuin aistiyliherkkyydetkin vaikuttavat. Siis aikamoinen vyyhti saattanee olla Pikkusankarimme jäljelle jääneiden oireilujen taustalla edelleen selvittämättä... Nyt tarkkailemme suuremmalla tietämyksellämme Pikkusankarin toimintaa, oloa ja käyttäytymistä, ja kevään puolella mahdollisesti konsultoimme neurologia. Riippuen siitä, miten Pikkusankarin tilanne muutenkin etenee, saatamme harkita ensi vuoden puolella myös gastroskopiaa sekä oskillometrian onnistumisen kokeilua,
Onneksi voisi jo sanoa ihan ilman ironiaa, että Pikkusankarin sairauskuviot ovat todella jo näinkin hyvässä tilassa tällä hetkellä! Minunkaan tyynyni ei viime viikkoina ole ollut öisin ihan niin kostea niistä surun ja lohduttomuuden kyyneleistä, joita vuodatan miettien, miten paljon pieni rakas poikani kärsiikään ja miten paha olo hänellä onkaan.
Voi toista kun ei halua, että kuvataan. Apua mun on pakko kirjoittaa tästä sulle kun jotenkin jäin pohtimaan tätä asiaa. Kohta varmaan on syytä miettiä kuinka kauan voit enää kirjoittaa noin avoimesti lapsen noin henkilökohtaisia asioita tänne. Ennen esikoulua ne on hyvä varmaan poistaa. En halua kun hyvää tällä asialla, mutta valitettavasti olen huomannut, että maailma on armoton ja lapsia tulee suojata tulevaisuudessa kaikelta joka voi estää sen ettei niitä tulevaisuudessa vain kiusata. Hienoa kuitekin, että teillä menee hieman paremmin pikkuhiljaa.
VastaaPoistaMoi Anonyymi! Otit tosi tärkeän asia esille. Tätä minä olen pohtinut paljon ja joka kirjoitusta kirjoittaessani joudun miettimään, miten kerron ja mitä kerron. Kuvissa pidän "kasvottoman" linjan, mutta nämä asiat... On vaikea olla vertaistukiblogi, jos ei avaa tarpeeksi asioita, mutta toisaalta minua mietityttää kyllä, että mitä kaikkea haluan tuntemattomien/kaukaisten tuttujen lapsestani tietävän. Olen pohtinut kaikenlaisia vaihtoehtoja... mutta mikään niistä ei oikein tunnu omalta. Jään miettimään asiaa.
PoistaMeillä on toinen osteopatiakäynti takana ja taas helpotti muutaman päivän ajan. Ihan hassua, että minäkin olen alkanut miettiä noita SI-juttuja ja juuri etsin kirjaston hakukoneella paria kirjaa.
VastaaPoistaHyvä, että helpotti! Joko sitten taas paheni takaisin...?
PoistaOho, teilläkin mietinnässä samat jutut... Tulehan kertoilemaan (jos haluat), miten teillä se epäily etenee!
Minusta tuntuu, että tämä aika on juuri sellaista, että kaikelle ja kaikille pitää tehdä joku diagnoosi. Se on muoti juttu lehdissä. Se ei ole välttämättä hyvä juttu. Toki jos lapsi tarvitsee kuntotusta niin varhainen kuntoutus on aina hyväksi mutta yksityiset lääkäriasemat ja lääkärit antavat niitä rahan toivossa liian helposti myös hyvät lääkärit. No tämä on minun mielipiteeni. Olen itse enempi tälläinen jalat maassa vanhanajan kasvattaja. Osa vanhemmista on myös liian hysteerisiä kaikelle mitä lapsella on ja lääkärihän kuuntelee juuri sen mitä vanhemmat kertovat. Moni asia on ihan normaalia toisille vanhemmille ja toisille taas ihan epänormaalia. Olen seurannut oman ystävä perheeni touhua tämän asian osalta ja olen usein miettinyt, että miten ihmeessä vanhemmat kuvittelevat tämän heidän lapsen olevan adhd kun hän on vain normaali reipas energinen tyttö. Oma lapseni on monin kerroin vilkkaampi. Minusta pienenä ei tarvitse ihan kaikkea tutkia. Monet asiantuntijan ohjeet eivät lopulta edes hirveästi lapsen oloa helpota. Tärkein on rauhallinen vanhemmuus ja yhdessä olo perheenä ilman mitään vouhotusta. Lapsi kokee itsensä sairaammaksi jos siitä kokoajan puhutaan ja varmaan kohta käyttäytyy sen mukaan jotta saa huomioita. Tämä oli tälläinen tunteen purkaus kun selailin näitä kirjoituksia. Meitä on niin erilaisia vanhempia ja toivon mukaan kaikista lapsista kasvaa terveitä lopulta.
VastaaPoistaMoi Anonyymi, ja kiva, että päätit purkaa tunteita tänne. Minulla olisi paljon sanottavaa sinun kommenttiin, mutta aloitetaan nyt sillä, että otat ihan eka selvää minun näkökulmastani muotidiagnoosien suhteen (jo vuosi sitten kirjoitettu, mutta pätee edelleen): http://heimeillavalvotaan.blogspot.fi/2013/09/liian-muodikkaita.html. Kirjoittelen blogitekstiä tästä aiheesta lähipäivinä, joten jatketaan keskustelua sitten siellä vaikka :-)
PoistaJos itsellä on ihan normaaleja ja terveitä lapsia niin on vaikea ymmärtää, että jotkut lapset ihan oikeasti kärsivät sairauksista ja tarvitsevat niihin hoitoa. Ei ole normaalia, että vauva esim. Itkee koko ajan, raapii itsensä verille, oksentaa kertoja päivässä...siinä ei paljoa rauhallinen vanhemmuus riitä, vaan tarvitaan oikeata hoitoa osaavalta lääkäriltä. Isot sympatiat blogin kirjoittajalle, itse kahden allergia/ refluksilapsen äitinä tiedän hiukan mistä kirjoitat!
VastaaPoistaJuuri näin, kiitos Anonyymi :-)
Poista