"Syö nätisti. Älä murusta lattialle."
"Älä kaiva nenää."
"Näytäppä äidille, mitä löysit sieltä sohvalta."
"Alas pöydältä!"
"Älä rämppää ovea!"
"Ei ole kivaa, kun tönit toista."
"Nyt kannattaa miettiä, mitä teit."
"Yritä rauhoittua."
"Älä mene karkuun, kun puhun sinulle."
"Tule tänne. Tule. Tule. Tule nyt."
"Voisitko nyt rakas pukea."
"Lopeta, heti!"
"Anna se tänne!"
"Mitäs nyt kuuluu sanoa?"
"Eeeeeeeeiiiiiii!"
Kohta sen teen; nauhoitan nämä lauseet nauhurille ja pistän sitten nonstoppina soimaan joka päivä aamusta iltaan (olen laskenut, että lauseiden väliin ei saa jäädä montaakaan sekuntia aikaa). Sitten ei tarvitsisi jankuttaa joka minuutti samaa fraasikierrosta alusta. Voisi keskittyä vain pelastamaan henkiä niissä kaikista vaarallisimmissa tilanteissa. Aivoparkani! Nyt taas on tuntunut siltä, että päiviin ei kerta kaikkiaan mahdu mitään muuta kommunointia kuin tämäntyyliset jutut.
Mitä tapahtuisi jos et kokoajan komenna. Olen kokeillut. Tepsii..joskus.. Hakeeko lapsi huomioita tällä tavoin ja tekeekö entistä enemmän kaikkea... tekee tämä havaittu. Onko tylsää ja pitäisi saada ylimääräistä energiaa purettua. Niin tuttua kun en vain kaikkea jaksa aina keksiä.. Kokeilkaa yhdessä touhuamista ja jotain kivaa tekemistä, jossa keskipisteenä onkin vain hän. Tepsii... Olen itse todennut että ainainen jankuttaminen ei tehoa. Tämä on niin tuttua mitä kirjoitit. Energinen lapsi. Ja niitä riittää...mummoni sanoi näin, että terveen lapsen merkki ja fiksu ei tyhmä.
VastaaPoistaJep, kaikkea (sinun mainitsemia ja paljon muitakin) on kokeiltu täälläkin.
PoistaSilloin, kun Pikkusankarilla on oireita, niin hänen käyttäytymiseen ei tehoa käytännössä yhtään mikään muu kuin kaksin hänen kanssaan oleminen ja sataprosenttisesti häneen keskittyminen. Tämä vaan ei todellakaan ole mahdollista usein... Silloin, kun Pikkusankari on "normaaliuhmainen" (oireeton) nelivuotias, aika hienosti saan hassutteluilla, muun tekemisen keksimisillä ja sylittelyillä käytöksen paranemaan/uhman menemään ohi nopeasti enkä koe mitään ongelmaa arjessa hänen kanssaan.
Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet Pikkusankarilla oireisia ja lisäksi Minimullistaja on siinä iässä juuri nyt, kun hän kiipeilee ja löytää uusia paikkoja jatkuvasti ja räpeltää kaikkia mahdollisia tavaroita jokaikisestä laatikosta, joten on ollut sen takia hermot "hieman" kireähköinä tämän jatkuvanoloisen kieltämisen kanssa molempien lasten kanssa... Mutta toki - yritän kieltää vain "pakolliset" jutut. En todellakaan ole turhankieltäjä.
Lisävinkit uhmisten/oireilijoiden kanssa toimeentulemiseen eivät silti varmastikaan koskaan mene hukkaan, joten niitä todellakin saa antaa ja hyväksi koettuja jakaa täällä :-)
Toi vaihe on paha. Itse olen ulkona niin paljon kuin vain jaksan. Se on helpompaa. Siellä ei juuri mitään tarvitse kieltää.(kun menee niin kauas missä ei ole tietä, järveä tai ihmisiä tai muita lapsia lähellä.... tylsää mutta toimii... Pulkkaan vaan ja menoksi siinä saa hyvää liikuntaan itse kanssa.(Kun useita kertoja päivässä pukee ja riisu..huh) Ei se lumen ja lian syöminen maasta niin paha minusta ole kuin ne muruset lattialla. Meillä teipattiin kaikki ovet ja salvat ja pistorasiat. Karsittiin kaikki mahdollinen ja mahdoton ylimääräinen pois. Mikään ei saanut olla rauhassa. Pienet sormet ja näppärät jalat löytävät ihan kaiken....aina.. Kekseliästä uutta vuotta 2015 teille.
VastaaPoistaJoo meillä on tosiaan sen verran energinen tuo nelivuotias, että tuntuu, että kaksikaan pihailua ei joka päivä riitä :-D Onneksi on kerhot ja harrastukset! Meillä on varmaan myös nyt edessä se viimeinenkin kaappien/laatikostojen yms. päällisten tavaroiden karsinta. Tuohon lumensyöntiin liittyen on pakko linkata oma instagram: http://instagram.com/p/xRFVy_NDKF/?modal=true :-D
PoistaKiitos, jos tulevasta vuodesta tulisi myös unisempi, niin voisi aivot toteuttaa tuota kekseliäisyyttäkin paremmin :-)
Onnekasta uutta vuotta teille!
Unohdit lisätä muutaman (ainakin) meillä paljon kuullun. "Reippaasti nyt ettei myöhästytä!" Joskus mietin, että kuinkahan monta lisäkaloria kuluu, kun hoputan Neitiä, että ehdimme bussiin. "Ole nyt kiltti ja keskity siihen syömiseen." Huokaus, syöminen on niin hankalaa. Olen koko Neidin iän yrittänyt rohkaista häntä syömään ja maistelemaan, mutta silti se on vaikeaa. Asia on tietysti ymmärrettävä, kun hän on tullut koko ikänsä vähän väliä ruoasta kipeäksi.
VastaaPoistaPahoina oirepäivinä käytös on aivan erilaista, sen huomaa. Olen ennenkin sanonut, että se taitaa olla lapsen hätähuutoa omalla tavallaan. Ulkoilu auttaa purkamaan energiaa, jota ihmeesti riittää vaikkei öisin aina nukuttaisikaan. Huomiseksi lupaa tänne niin paljon pakkasta, että taitaa olla syytä rakentaa sisälle esterata ja keksiä paljon muutakin tekemistä.
Joo, noi sinun mainitsemat (ja todentotta monet muutkin vielä) voisi lisätä listaan!
PoistaMeilläkin Pikkusankari on aika nirso maistelija tietynnäköisten/nimisten ruokien suhteen :-/ Se on kyllä kurjaa.
Mä olen myös miettinyt tässä neljän ja puolen vuoden aikana molempien lasten kanssa, että miten ihmeessä he jaksavat kovasti touhuta välillä niiiiinkin lyhyillä unilla. Kyllähän se väsy näkyy esim. kränäherkkyytenä yms. molemmilla pojilla, mutta kyllä ulkonakin touhuaminen vaatii sen verran jaksamista, että sitä ihmettelen minäkin usein, että en minä jaksaisi lyhyillä unilla vapaaehtoisesti hyppiä ja pomppia kuin arojänis!
Kivaa pakkaspäivää teille :-) Me taidamme saada mukavat vieraat kylään, joten heidän kanssaan aikakin menee rattoisammin.