Mennäänkö metsään?

Kuunteletko sinä mielellään lapsen tuskaista itkua koko yön? Katseletko sinä mielellään lasta lattialla kivuissa vääntelehtimässä? Onko sinusta mukavaa, kun lapsi kakoo ruuat ulos ruokapöydässä, pelkää syömistilanteita ja herää päiväunilta viiden minuutin välein kipuihinsa? Luulen, että vastaisit näihin kaikkiin kysymyksiin ”en” viimeistään siinä vaiheessa, jos pääsisit asumaan allergiaperheeseen viikoksi. Luulen myös, että allergiaperheen arkea seuratessa liittyisit nykyisen allergiaohjelman linjausten ihmettelijöiden piiriin.

Kaikissa medioissa paasataan siitä, miten nykyiset kotien liian kliiniset olosuhteet synnyttävät allergioita, miten vanhemmat ylireagoivat kaikkeen ja lapset nirsoilevat ihan turhan takia. Pitäisi vaan altistaa altistuksen perään, ja: mennä metsään! Näin alkaisivat allergiat vähenemään! Okei, välillä nämä jutut jo naurattavat, viihdyttävät ja hämmentävät, mutta ennen kaikkea nämä jutut itkettävät tätä kahden vaikeasti allergisen pojan äitiä. Tunnen surua, vihaa ja harmitusta. 

Meitä ei ymmärretä. Miksi, oi miksi me ihan muuten vain rajoittaisimme lastemme ruokavaliota? Kieltäisimme lehmämaidon, viljojen, pähkinöiden ja mausteiden lisäksi monia vihanneksia, hedelmiä ja lihoja? Miksi me raahaisimme hikipisarat varpaille tippuen säkillisiä eväitä mukanamme kaikkialle? Miksi me tahallaan rajoittaisimme lastemme ruokaisia iloja juhlissa, kavereiden luona ja tapahtumissa? Miksi me huvin vuoksi olisimme kana-bataatti-riisi -imetysdieetillä monta vuotta? Miksi me muuten vain ostaisimme monta kertaa kalliimpaa allergiaruokaa joka päiväksi joka ruuaksi? Miksi me huviksemme vain käyttäisimme lapsiamme erilaisissa vaihtoehtohoidoissa?

Ihan totta, luulevatko ihmiset, että lasten ruokavaliorajoitukset ovat sellaisia asioita, jotka voidaan tuosta noin vain yhteiskunnan ylemmällä taholla päättää lopettaa? Kielletään imetysdieetit ja poistetaan erikoisruokavaliot hoidoissa ja kouluissa - sillä sitä saadaankin terveempi lapsiväki, niinkö? Tämä asia ei koske pelkästään lapsia ja heidän hyvinvointiaan. Jos vauva tai pieni lapsi kärsii pahoista ruoka-aineallergioista, arki voi olla todella rankkaa vanhemmille. Tietysti rankkuus on suhteellista, mutta voisitko sinä vanhempana hyvin, jos heräisit kymmenen minuutin välein läpi yön heijaamaan kivuliasta lasta uudestaan uneen ja kävelisit päivittäin kolmen tunnin vaununukuttamislenkkejä, kun lapsi ei pysty oireiltaan nukkumaan? Jaksaisitko sinä siivota monet kymmenet oksennukset päivässä ja valmistaa muutaman tunnin päivässä erilaisia allergiaruokavalioaterioita ja vahdata joka sekunti, että kukaan ei laita mitään kiellettyä murusta suuhun?

Tässä on siis vahvasti kyse myös vanhempien hyvinvoinnista ja jaksamisesta. Luulisi yhteiskunnan päättäjiä kiinnostavan työikäisen väestön hyvinvointi tältäkin osalta! Tuntuu, että Suomessa lapsia ei arvosteta tarpeeksi. Heitä ja heidän vanhempiaan ei kuunnella tarpeeksi. Ei osata asettautua lasten asemaan. Samat kivut aikuisella ovat usein vakavasti otettavia ja johtavat asianmukaiseen hoitoon. Lapsilla taas samat kivut ovat ”vain ohimeneviä ”, ja pahimmassa tapauksessa ne sivuutetaan vanhempien psyykkisiin ongelmiin vedoten. Yhteiskunnan asioista päättävien pitäisi vakavasti miettiä, ovatko yhteensä parin prosentin allergiaruokavaliosta tulevat kustannukset oikeasti hyvä säästökohde? Kaikista allergian ja astman kustannuksista Suomessa koulujen ja päiväkotien allergiaruokavalio on 0,53%, pienten lasten lehmämaitoallergia 0,27% ja muut ruoka-allergian kustannukset 0,43%, kun esimerkiksi työtehon heikkeneminen nappaa 33,96%, työkyvyttömyyseläke 15,16% ja sairauspoissaolot 13,34% (Jantunen 2014 Allergian ja astman kustannukset Suomessa 2011 Sosiaali- ja terveysturvan selosteita).

Ollaanko uuden allergiaohjelman kanssa menossa oikeaan suuntaan, vai mennäänkö tässä nyt metsään ja aika pahastikin? Meidän perheessä ei ainakaan kaikista allergiaohjelmien linjauksien kehotuksista huolimatta lisätä metsään menoa. Meidän perheessä kun jo käydään päivittäin metsässä, kaadetaan kurkkuun kuravettä, nuollaan kengänpohjia ja tutkitaan koirankakkoja (kaikkea tätä usein ihan liiaksin), ja silti: meillä on kaksi allergista poikaa.