Oi aika, kohtele meitä armollisesti

Juurihan vasta istuin autossa takapenkillä matkalla mökille, sylissäni my little ponyt ja mielessä suunnitelmat siitä, kenet niistä vien ekana uimaan.

Juurihan vasta juoksin koulusta kotiin heittäen repun selästä nurkkaan, jotta pääsisin kävelyttämään koiraamme.

Juurihan vasta matkustin ensimmäisen pitkän junamatkan siskoni luo hänen opiskelukaupunkiinsa monen sadan kilometrin päähän.

Juurihan vasta sain ensikosketuksen vauvoihin sylittelemällä rakasta, vastasyntynyttä kummipoikaani.

Juurihan vasta minun ja mieheni katseet kohtasivat ensi kertaa ja rakkauden huuma täytti sieluni salamannopeasti.

Juurihan vasta vanhempani painoivat oven kiinni perässään, ja jäin ypöyksin itkemään ensimmäiseen omaan asuntooni lattialle romahtaneena.

Juurihan vasta me miehen kanssa soittelimme keskellä yötä kolmen tunnin maratoneja 400 kilometriä välillämme, ikävä rintaa raastaen.

Juurihan vasta katsoin miestäni alttarilla silmiin ja tahdoin.

Juurihan vasta ponnistin tuskan, hien ja huudon saattelemana esikoisemme maailmaan.

Juurihan vasta huokaisin helpotuksesta katsellessani maisterin papereitani.

Juurihan vasta otin vastaan ensimmäisen vakituisen työpaikkani.

Juurihan vasta silitin isoa mahaani ja puhuin kuopuksellemme lempeästi kertoen hänelle maailman menosta.

Juurihan vasta kirjoitimme nimet ensimmäisiin talokauppakirjoihin.

Juurihan vasta katsoin hiljaa sisimpäni tuskasta kukkurallaan, kun isäni arkkua laskettiin hautaan.

Juurihan vasta meillä vietettiin viisi- ja kaksivuotissynttäreitä.

Oi aika, kohtele meitä armollisesti. Me lupaamme, että me kohtelemme sinua arvostaen.