Askel kohti tosibloggausta: pääsiäiskuulumisia

Tämä postaus jatkaa minun matkaani kohti tosibloggaajaidentiteettiä. Olenhan minä jo aikoinani tehnyt yhden päivän asu -postauksen ja muutaman päivä kanssani -postauksen, haha. Nyt olisi vuorossa höpöttelypostaus, siis sellainen, jossa en käsittele erityisesti mitään teemaa, poikien sairauskuulumisia enkä mitään reseptiä, vaan jaarittelen sitä sun tätä (huh, aika outoa minulle). Eivätkö sellaiset kuulukin tosibloggaajien blogeihin? :-D En oikein itsekään tiedä, mitä tähän nyt sitten kirjoittelisin, mutta kokeillaan, ja katsotaan, mitä tästä tulee. Aloitan opettelun varovasti, sillä tämä on minulle uusi aluevaltaus. 

Toivottavasti jokaisella on pääsiäinen mennyt kivasti! Me järjestimme eilen pääsiäislounaan (laajennetulle) perheellemme (niille, ketkä pojat lukevat meidän perheeseen kuuluvan :-)), ja se päivä menikin oikein kivasti lounasta valmistellessa, siitä nauttiessa ja siitä toipuessa :-D Kaikki muut tarjottavat onnistuivat täydellisesti, mutta minun muffineiden koristelut olivat... no, persoonallisia :-) 

Kuten jo instassakin taisin vuodattaa, että sokerileipuria minusta ei ainakaan ole lähiaikoina tulossa... Kun illalla talo tyhjeni ja mies lähti harrastuksiinsa, huomasin oman oloni olevan melko kamala. Vatsani reagoi edelleen (pitkän imetysdieetin jälkeen) esim. maitoproteiiniin ja gluteeniin välillä keljusti. Ruuan jälkeen kun tietenkin hypittiin, pompittiin ja jumpattiin siskon lasten kanssa (kuten joka vierailuun tietty kuuluu <3), niin olo ei ainakaan parantunut siitä. Illalla yritin keksiä Minimullistajan ja Pikkusankarin kanssa juttuja, joissa saisin levätä sohvalla... Luimme kirjoja, leikimme jalkatunnelia ja laitoin pojille ison vaahtokylvyn. 

Nämä loput pääsiäispäivät hujahtavat tekemisentäyteisesti. Olemme sopineet neljän eri ystävän kanssa treffit meille ja muualle, ja kaupungissamme on paljon tekemistä näin pääsiäisenä. Luvassa on ainakin tivoli, erilaisia lasten työpajoja sekä teatteri- ja musiikkiesityksiä. 

Tänään ystäväni kävi kylässä. Söimme lounasta ja yritimme päivitellä kuulumisia samalla, kun riehuimme lasten kanssa. Koska mies oli töissä, niin ystäväni (myös Pikkusankarin kummi) pääsi Pikkusankarin kanssa isommille lapsille tarkoitettuun teatteriesitykseen katsomaan Kiljusen herrasväkeä, kun minä jäin Minimullistajan kanssa kotiin. 

Mummolastakin on kaikunut kutsu viimeisen pääsiäispäivän päivälliselle. Toisin sanoen pääsiäiseemme sisältyy kaikkea sitä, mistä nautimme: hyvää ruokaa, perhettä ja ystäviä ja kivaa kulttuuria! Muuta emme oikein kaipaakaan :-) Tai no, okei, haaveissa olisi päästä vaikka vähän urheilemaan huomenna tai maanantaina. 

Sehän meni ihan kivasti. Se höpöttelypostaus. Vai mitä? Onko ihan nounou? Jätetäänkö tällaiset suosiolla pois tästä blogista jatkossakin? Vai voisiko tällaisia kirjoitella silloin tällöin?