Onko sinunkin kehossasi kaikkia aakkosia tarpeeksi?

Tässä tulee ravintolisäpostaussarjan toinen osa! Ensimmäinen osa löytyy täältä (klik!) - siinä  käsittelimme perusasioita ravintolisistä ja suolistosta. Suosittelen aloittamaan lukemisen sieltä. Tämä toinen osa käsittelee myös tärkeää aihetta: vitamiineja!

Vitamiinien viidakko saattaa olla asiaan vihkiytymättömälle aika monimutkainen. Valmistajia tulee koko ajan lisää ja sitä mukaan myös uusia tuotteita. Äkkiseltään alkaa kuulostamaan hyvältä idealta ottaa vain monivitamiini, jossa on vähäsen kaikkea. Mutta onko se oikeasti hyvä idea?

Jotta vitamiineista olisi oikeasti jotain hyötyäkin, täytyy niiden olla aktiivisessa muodossa ja niiden täytyy myös imeytyä elimistöön. Vitamiinit on hyvä ottaa ruokailujen yhteydessä. Monet vitamiinit ja hivenaineet tavitsevat ruoansulatusetsyymejä ja kuljettajaproteiineja imeytyäkseen optimaalisesti.

Monivitamiineja on monenlaisia, mutta monessa on perustavanlaatuisia puutteita. Vitamiinit eivät ole oikeassa, aktiivisessa muodossa ja niiden annostus ei ole riittävä. Monivitamiineihin on yritetty mahduttaa mahdollisimman laaja kirjo eri vitamiineja, joita et välttämättä edes tarvitse! Jos haluat varmistua, että käytät oikeita vitamiineja ja riittäviä määriä, on hyvä aloittaa ensin laajalla vitamiini- ja hivenainemittauksella. Kaikki eivät tietenkään ole valmiita satsaamaan arvokkaisiin mittauksiin, ja sen vuoksi esittelemmekin seuraavaksi muutamia perusvitamiineja ja ravintolisiä, joita kannattaisi harkita käyttävän.

Vitamiinit jaetaan kahteen pääluokkaan, rasvaliukoisiin ja vesiliukoisiin. Rasvaliukoiset varastoituvat elimistöön, mutta vesiliukoiset vitamiinit poistuvat helpommin elimistöstä virtsan mukana. Rasvaliukoisia vitamiineja ovat A, D, E ja K-vitamiini. Vesiliukoisia ovat C- ja B-vitamiinit.

Me käytämme itse ravintolisinä kaikkia yllämainittuja paitsi E-vitamiinia. Nostan seuraavaksi muutamia tärppejä:

A-vitamiini. A-vitamiini tehtävänä on huolehtia näöstä, ihosta, luista ja vastustuskyvystä. Lapsilla A-vitamiini on normaalin kasvun ja kehityksen yksi tärkeä rakennusaine. A-vitamiinia on eläinperäistä aktiivista muotoa (retinoli) ja sen kasviperäistä esiastetta betakaroteenia. Lähes poikkeuksetta vitamiinivalmisteissa oleva A-vitamiini on inaktiivisessa beetakaroteeni muodossaan. Sen konversio elimistössä aktiivikseksi retinoliksi on heikohkoa. Parhaimpia retinolin lähteitä ruokavaliossa on (luomu)maksa. Jos siis syöt laadukasta maksa kerran tai kaksi viikossa, et luultavasti tarvitse A-vitamiinilisää. Kaikille muille se on välttämätön. Annostuksessa on yksilöllisiä eroja, siksi ei voi suositella one-size-fits-all -annostusta. Me käytämme Biomedin A-tippoja: lapsille annamme yhden tipan (750µg) ja itse otamme 2-4 tippaa päivittäin.

D-vitamiini. D-vitamiinin tärkeyttä on korostettu jo jonkin aikaa, mikä on hyvä. Mutta valitettavasti meille suomalaisille suositellaan aivan liian pieniä määriä sitä. Käytännössä D-vitamiinin liikasaannin vaara on hyvin pieni, varsinkin jos samanaikaisesti käyttää A- ja K-vitamiinia. Ne toimivat synergisesti elimistössä. D-vitamiini osallistuu ainakin 300 geenin aktivointiin elimistössä. Sillä on tärkeä rooli mm. hormonitoiminnan, vastustuskyvyn ja luuston kunnon ylläpitäjänä. D-vitamiini taso seerumissa tulisi olla mielellään yli 100 nmol/L. Tämän vitamiinitason määrittäminen verikokeella on ehkä tärkein asia, mitä voit tehdä, jos jotain terveysmarkkeria haluat verikokein seurata. Sopiva annostus löytyy seerumin tasoa seuraamalla. Annamme Biomedin D-tippoja kesäaikaan yhden lapsille (25µg) ja talvisin kaksi, itse otamme kaksinkertaisen annoksen.

E-vitamiini. E-vitamiini on tärkeä antioksidantti elimistössä. Useimmiten ihmiset saavat sitä riittävästi ravinnosta, mutta jos syöt äärimmäiset yksipuolisesti, vähärasvaista ja prosessoitua ruokaa, on mahdollista, että kärsii E-vitamiinin puutteesta. Pähkinät (mantelit) ja avokado ovat esimerkiksi hyviä lähteitä.

K-vitamiini. K-vitamiinista ei puhuta kovin paljon. Se on siitä huolimatta erittäin tärkeä vitamiini. K-vitamiini jaetaan kasviperäiseen K1 ja eläinperäiseen (poikkeuksena natto) K2 -muotoon. K1-vitamiinia on kaikessa vihreässä. Suoliston bakteerit muuttavat K1-vitamiinin sen aktiiviseen K2 muotoon, jos siis suolistofloorasta löytyvät tähän tarkoitukseen oikeat bakteerit. Tämä on yksi syy, miksi suositellaan syötävän ns. grassfed lihaa eli vapaasti niityllä ruohoa märehtineen eläimen lihaa. Märehtijän pötsissä K1 muuttuu K2:seksi. Siksi lihan ja maitotuotteiden alkuperällä on väliä. Olet sitä, mitä syömäsi eläin on syönyt! K-vitamiini osallistuu veren hyytymiseen ja monien hivenaineiden aineenvaihduntaan. Ilman riittävää K-vitamiinitasoa elimistössä ei esimerkiksi kalsiumaineenvaihdunta toimi kunnolla. Kalsium ei sitoudu luihin tehokkaasti ja osa jää verenkiertoon seilaamaan aiheuttaen verisuonten kalkkeutumista. Oletko koskaan miettinyt miksi Suomessa on niin paljon osteoporoosia vaikka täällä juodaan aivan tolkuttomasti maitoa?

B-vitamiinit. B-vitamiineihin kuuluvat tiamiini (B1-vitamiini), riboflaviini (B2-vitamiini), niasiini, biotiini, pantoteenihappo, pyridoksiini (B6-vitamiini), foolihappo ja kobalamiini (B12-vitamiini). B-ryhmän vitamiineilla on lukuisia tehtäviä elimistössä. Ne osallistuvat mm. makroravinteiden aineenvaihduntaan ja hermoston toimintaan. Yleisesti ottaen ihmiset saavat riittävästi B-vitamiineja ravinnosta, jos he syövät monipuolisesti (vihreitä) kasviksia ja lihaa. Tärkeimmät B-vitamiinit, joiden syömistä ravintolisänä kannattaa harkita, ovat foolihappo ja B-12. Foolihappo tulisi olla folaattimuodossa ja B-12 metyylikobalamiinina. B-12 tarvitsee imeytyäkseen niin sanotun sisäisen tekijän, jota muodostuu mahalaukussa. Jos sinulla on vatsahappojen epätasapainoa, refluksitauti ja/tai käytät happosalpaajia, voi olla, että B-12 vitamiinin imeytyminen on heikentynyt. Käytämme itse Biomedin B-complexia tai aktiivisia B-12 tippoja. Koska B-vitamiinit ovat vesiliukoisia, ei tarvitse olla huolissaan niiden liikasaannista. Me käytämme maltillisia annoksia, mutta hyvin imeytyvissä muodoissa.

C-vitamiini. C-vitamiini on myös olennainen vitamiini, jota ihmiskeho ei pysty valmistamaan itse toisin kuin lähes kaikki muut eläinkunnan lajit pystyvät. C-vitamiinilla on tärkeä rooli mm. sidekudosten muodotumisessa, vastustuskyvyssä ja antioksidanttina toimimisessa. Yleisesti suositeltu päiväannos 75mg on vain monille riittämätön. C-vitamiinin terapeuttiset vaikutukset alkavat yli 1000mg annoksilla. Suurilla päiväannoksilla (yli 4000mg) voidaan esim. lyhentää flunssan kestoa. Siinä vaiheessa, kun vatsa menee löysälle, on C-vitamiinin tarve tyydytetty hetkellisesti. Se on vesiliukoinen vitamiini, joten keho osaa säädellä sen imeytymistä/eritystä tarpeen mukaan.

Toivottavasti tästä aakkostekstistä oli jollekulle hyötyä :-) 

Yhteistyössä Biomedin (ja mieheni :-)) kanssa