Viimeisen parin viikon ajan blogin nimi on ollut yhtä kuin yömme.
Pikkusankarilla on ollut nyt selvästi oireita: pipin valittamista, käytösoireita, nukuttamisvaikeuksia ja myös muutamia yöllisiä tuskahuutoheräilyjä, joiden jälkeen unimatti ei olekaan ihan heti kyläillyt. Näinä päivinä ja öinä Pikkusankari ruinaa niin särkylääkettä kuin Gavisconiakin. Pähkäilymme tuloksena mahdollisia syypäitä ovat lisääntynyt päärynän käyttö Pikkusankarin leivonnaisissa tai/ja Seretide- annosten vähentämisyritys. Pistimme siis taas päärynän kokonaan tauolle ja nostimme Seretiden kahteen annokseen.
Minulla on nyt ne viime raskaudestakin tutut painajaisviikot menossa. Sen lisäksi, että mielen tehtävä taitaa olla nyt raskauteen ja synnytykseen liittyvien asioiden kiivas läpikäyminen idin toimesta yön laahaavina tunteina, yöllisiä kauhunsekaisia painajaisia ja levottomuutta lisää muutama muukin tekijä. Yksi rakkaimmista ihmisistä taistelee hengestään, eikä kädestä pitäjän, kannustajan ja etujen valvojan rooli ole mikään kevyt homma raskaana olevalle tunteikkaalle ihmiselle. Mahdollisia unitunteja katkovat myös mukavat raskauspikkuvaivat kuten vartalon ihon kaamea kutina ja (nyt jo!) usein toistuvat vessareissut.
Silti, niin ärsyttävältä kuin se kuulostaakin, yritän pitää mielessä kiitollisuuden tästä hetkestä ja näistä öistä, sillä tämä saattaa olla vain pientä ivallista esimakua syksyn ja sitä seuraavien kahden vuoden valvomista ajatellen.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti