Luulen, että meidän on aika luovuttaa taistelu refluksipeikkoa kohtaan Pikkusankarin osalta. Vai miltä kuulostaa:
Pikkusankari on alkanut heräilemään öisin montakin kertaa (tätä ei ole tapahtunut piiiitkään aikaan).
Aamuisin Pikkusankari herää yhä aiemmin ja aiemmin, tänään klo 5:30 huutamaan ruokaa (parempina aikoina olemmehan saaneet nukkua jopa puoli kasiin asti!).
Suolisto-oireiden lisäksi Pikkusankarille on alkanut ilmaantua iho-oireita.
Pikkusankarin hengitys on alkanut taas haisemaan mädäntyneelle kalaämpärille. (Ja kyllä, suuhygienia on vallan mainio ja kolmivuotishammastarkastuksesta tuli kehut)
Isoa valkoista G:llä alkavaa pulloa on tarvittu noin kolme kertaa päivässä entisen nollan viiva yhden sijaan.
Pikkusankari on jatkuvasti kinuamassa maitoa ja muuta naposteltavaa.
Kädet, lelut, roskat, kepit, kävyt ja hiekka ovat koko ajan syvällä suussa. Matot ja sohvat saavat nuoleskelupuhdistuksen. Joo, hampaita muuten tekee vieläkin.
Isoa valkoista G:llä alkavaa pulloa on tarvittu noin kolme kertaa päivässä entisen nollan viiva yhden sijaan.
Pikkusankari on jatkuvasti kinuamassa maitoa ja muuta naposteltavaa.
Kädet, lelut, roskat, kepit, kävyt ja hiekka ovat koko ajan syvällä suussa. Matot ja sohvat saavat nuoleskelupuhdistuksen. Joo, hampaita muuten tekee vieläkin.
Lelut lentävät jo Minimullistajan päällekin (tähän asti heittäminen on kohdistunut lähinnä vain muualle kuin ihmisiin).
Minun vaatteet ovat saaneet uusia mielenkiintoisia kurkistusaukkoja, kun Pikkusankari on sylissä ollessaan purrut ne hajalle.
Mitään, siis mitään ei uskota. Kaikki tehdään päinvastoin kuin säännöt ovat. Aivan kaikkea uhmataan viimeiseen asti. Kaikkia kohtaan tehdään hallaa ja mikään (hienoimmista kasvatusoppaistakaan repäisty) keino ei tuota tulosta uskomisessa.
Vanhemmat ovat jo niin rasittuneita ja väsyneitä jatkuvaan kieltämiseen, vahtimiseen ja kränäämiseen, että miettivät perheneuvolaan soittoa kasvatusongelmissa sekä joutuivat yhtenä liian aikaisena aamuna laittamaan Pikkusankarin sohvalle katsomaan A. A. Milnen satuhahmoja hyppimässä telkkarissa ja painuivat itse vielä nukkumaan (no, antoihan Minumullistaja meidän sitten nukkuakin 10 minuuttia vielä, jes!).
Vanhemmat eivät uskalla liikkua Pikkusankarin kanssa juuri missään. Täystuho on taattu. Ja jos tämä meno jatkuu, omassa päättömyydessään Pikkusankari uhmaa jo omaa henkeään.
Että kai sitä on kohta sanottava Losecille taas tervetuloa lääkekaappiimme.
Mihin aikaa Pikkusankari menee nukkumaan? Kokeilkaa myöhäisempää nukkumisaikaa jos menee vaikka turhan aikaisin nukkumaan. Monet lapset nuukuvat paremmin jos saavat valvoa hieman myöhempään. Olisiko sittenkin Minimullistajan osalta tullut mustasukkaisuutta ja uhmaikä. Kuulostaa huomion haulta. Onhan Minimullistaja muuttanut monta asiaa.. Kyllä tämä varmaan rauhoittuu. Naama kukkiin varmaan sen vuoksi jos tunkee suuhunsa kaiken mahdollisen. Tämä on huomion hakua selkeästi. Ainahan kannattaa kokeilla ennekuin turvautuu lääkkeisiin, jos vain voi. Lääkkeethän eivät poista noita mustasuukkasuus oireita ja on nopeasti todettavissa kaiketi. Teillä on tullut ilmeisen aika Pikkusankarin kokeilla omia rajojaan. Mielekäs tekeminen poistaa varmaan osan noista ja riittävä huomio. Elokuviin olen turvautunut myös itse ei ne varmasti vahingoita yhtään ketään jos Pikkusankari nauttii siitä suokaa se hänelle ehkä nyt vähän useammin kuin ennen jos rauha säilyy. Voimia uuteen tilanteeseenne
VastaaPoistaMä yritän nyt kirjoittaa kieli keskellä suuta, ihan tosissaan. En tietenkään voi, tietämättä blogitekstejä syvemmin, tietää yhtään mistä on kyse mutta kerron nyt omasta kokemuksestani tuosta edellisenkin kommentoijan mainitsemasta mustasukkaisuudesta.
VastaaPoistaMeidän neljä vuotiaan käytös alkoi muuttua muutamassa viikossa vauvan syntymän jälkeen. Aikaisemmin melko kiltti tyttö alkoi tekemään tihutöitä mm. piirrellä mitä kummallisempiin paikkoihin ja sabotoimaan kaikkea vauvan hoitoon liittyvää, aina vaipanvaihdon, imetyksen tai vauvan nukuttamisen aikaan. Lisäksi hän alkoi selkeästi boikotoimaan kaikkea äidin kanssa tehtävää toimintaa, kuten aikaisemmin yhteinen harrastus leipominen ei kiinnostanutkaan enää jne.
Yritin antaa hänelle kaiken mahdollisen huomion mitä vain suinkin pystyin ja olo oli kertakaikkiaan sellainen, etten riitä kahdelle millään. Pahin aika on nyt onneksi ohi, tuossa neljän kuukauden korvilla tilanne alkoi helpottaa meillä. Nyt tuntuu jo siltä, kuin meitä olisi aina ollutkin neljä. Tässä nyt näin lyhykäisyydessään meidän kokemaa mustasukkaisuutta... Olin etukäteen jo miettinyt tuota mustasukkaisuutta ja miten pystyisin asiaa helpottamaan ja käymään isosiskon kanssa läpi mutta mitään sellaista en osannut odottaa, mitä se sitten todellisuudessa oli.
Tietysti te olettekin varmasti miettineet tätä mustasukkaisuusasiaa ja, kun Pikkusankari on saanut iho-oireitakin, niin toki siinä on muutakin oltava. Hurjan vaikea tilanne teillä taas tietää mikä johtuu mistäkin. Toivon, että tilanne olisi pian taas edes ennallaan!
Hurjasti voimia teille <3
Vastaan teille nyt tähän yhteisesti, kun kirjoitatte samasta aiheesta.
VastaaPoistaPikkusankarilla ei ole pysyvää rytmiä ollut ikinä. Ihan päikkäreistä on riippunut, milloin hän menee nukkumaan. Sanotaan, että iltaseiskan ja iltakympin välillä riippuen siitä, onko hän nukkunut päikkärit ja mihin aikaan ne sijoittuu ja kauanko kestää (ei siis nukahda päikkäreille muuta kuin joskus autoillessa otolliseen aikaan). Ja sitten aloitetaan iltatoimet, kun näyttää ensimmäisiä väsymyksen merkkejä - yleensä itsekin sanoo, että nyt on uniaika. Eli luulen, että tästä ei voi nykyinen käyttäytyminen johtua.
Tosi mielenkiintosta, miten mustasukkaisuus voi tehdä noinkin suuria muutoksia käyttäytymiseen, kuin mitä kuvaatte! Huh! Samaa olen minäkin yrittänyt parhaani mukaan, että annan kaiken mahdollisen huomion myös Pikkusankarille ja vietämme molemmat vanhemmat myös kahdenkeskistä aikaa hänen kanssaan yms. Toisaalta olisi siis tosi huojentavaa, jos tämä käyttäytyminen johtuisi vain mustasukkaisuudesta, mutta jotenkin tämä käyttäytyminen on iiiiihan samanlaista kuin aeimmin lääketauoilla, mutta nyt potenssiin kymmenen. Mutta aivan samat kuviot. Uhamahan Pikkusankarilla on ollut mukana jo melko kauan, mutta toki on saanut aina välillä erilaisia ja voimakkaampia piirteitä. Ja piirrettyjä tulee näytettyä aivan liian paljon nykyään (tästä koen jopa syyllisyyttä)...
Tuli varmaan vähän huonoon saumaan tuo Pikkusankarin Losecin lopetus (vaikkakin tooooosi hiljalleen lopetettiin), hunajan loppuminen ja vieläpä parin viikon astmalääkkeen tauotus oskillometriaa varten. Samassa hässäkässähän tässä sitten syntyi pikkuveli ja pappa kuoli. Huoh. Ehkä ei nyt samantien sitten Losecia aloiteta. Joten täytyypä nyt ihan ensin katsoa, mitä astmalääkkeen palautus muuttaa ja mitä se, kun saadaan sitä ykköshunajaa hankittua hänelle. Ja tietty, yritetään vielä enemmän antaa hänelle huomiota, jos vaikka voisi osaltaa johtua siitäkin! Ai niin, Gavisconen annon jälkeen (sitä joudutaan siis antamaan nykyään maksimimäärä päivässä), tuo käyttäytyminen yleensä loppuu noin puoleksi tunniksi, joten...
Kiitos molemmille tsemppauksesta <3
Tokihan se mustasukkaisuuskin varmasti päätään nostaa, kun esikoinen tajuaa että ei sitä vauvaa voikaan palauttaa minnekään, että se on ja pysyy meidän kotona aina, ja etenkin että se vie äidin huomion aikalailla kokonaan... Se on jossain määrin luonnollista, mutta sanoisin, että te jos ketkä varmasti tunnette lapsenne ja osaatte ajatella sitä, mikä on häneltä "normaalia kiukuttelua" ja mikä ei.
VastaaPoistaMustasukkaisuus ei selitä haisevaa hengitystä. Mustasukkaisuus ei myöskään selitä iho-oireita, kyllä ne johtuu ihan allergioista tai ilman kuivuudesta (syksyllähän kesän jälkeen helposti voi iho olla kuiva, auttaisiko tiheämpi rasvailu?)
Itse palauttaisin kyllä lääkkeen käyttöön hetkeksi aikaa, ettei refluksitilanne pääse kärähtämään pahaksi ja ruokatorvi tulehtumaan...
Tsemppiä! Minä odottelen sitä tammikuuta, kun meidän esikoistytölle syntyy se pikkuveli. Saa nähdä mitä tuleman pitää..
SusannaT
Ja niin, unohdin sanoa, että aika monellahan ne oireet tosiaan palaavat tai pahenevat kun tapahtuu isoja muutoksia elämässä. Mikä olisikaan isompi muutos kuin uusi vauva..
VastaaPoistaSusannaT
Moikka Susanna!
PoistaNiinpä! Juuri tuota aspektia en ollutkaan miettinyt, että stressi (ja sitä kautta mustasukkaisuus) se todella saattaa olla taustavaikuttajana tässä refluksi(mallisten) oireiden ilmenemisessä nyt!
Minä täällä jo myös jännitän teidän puolestanne, että miten käy refluksiasioissa teidän uudella tulokkaalla... :-)
Halaus <3 Mä kommentoisin että ressi pahentaa oireilua joten siinä suhteessa kannattaa luovuttaa että nyt murehtimiset seis ja refluksin kimppuun täysin voimin! Miten manukarintamalla menee? Vahvempaa manukaa kuurina ja enemmän? :) Siliceaa päivällä raivoamiseen?
VastaaPoistaOliskohan hällä pikkuhiljaa allergiat helpottamassa, olen kuullut useamman tapauksen joissa suolioireinen muuttuu pikkuhiljaa iho-oireiden kautta allergiattomaksi. ;) Hitaasti ja varmasti ja toki joitain herkkyyksiä voi jäädä pidemmäksikin aikaa.
Kiitos <3
PoistaSe ekanmerkkinen Manuka (josta säkin vinkkasit) oli kyllä todella positiivisesti vaikuttava, mutta sitten tämä toisenmerkkinen on ollut vähän neutraali. Tai sitten yksinkertaisesti on ollut liikaa oireilua muuten samaan aikaan. Meillä kun oli samaan syssyyn isojen elämänmuutosten kanssa tauolla Losec, Aerius (epäilin, että tämä ei sovi Pikkusankarille) sekä Sere (oskillometrian takia). Tuota voisikin miettiä, että nyt ottais sitä vahvempaa Manukaa, jos sitä saa! Silicea loppui, ja ollaan taas turvauduttu Gavisconiin, mutta nyt ostetaan Siliä vauvaakin ajatellen uusi pullo!
Voi kumpa menisikin noin, että allergiat väistyisivät!! Ooooh! Mutta toisaalta, voi myös olla, että Aeriuksen tauon takia iho-oireet, jotka ovat olleet piilossa, puskivat päälle...