Eräs ystäväperheemme kutsuu meitä lastenkulttuurin tukijaperheeksi. Huumorilla heitetty nimitys on ainakin puoliksi totta: syynäämme tarkkaan paikallislehdet lastenkulttuurimenoja metsästäen, olemme paikalla lähes kaikissa kotipaikkakuntamme lähettyvillä järjestettävissä tapahtumissa ja ajamme mielenkiintoisten aiheiden perässä vähän pidemmällekin. Aiheeseen liittyen olen kirjoittanut myös lahjaideologiastamme. Koen lapsille suunnatut kulttuurikokemukset tärkeinä, sillä olen nähnyt, miten paljon lapseni nauttivat näistä kokemuksista ja kuinka niitä muistellaan vielä vuosienkin päästä. Koska emme (harmi vain) matkaile paljon ulkomailla, kotimaan tapahtumat paikkaavat elämysnälkää kivasti. Joka viikolle järjestämme jotakin erilaista menoa: käyntejä lasten leffoissa, lastennäytelmissä teattereissa ja kesäteattereissa, museoissa, tiedekeskuksissa, satuoopperoissa, ruskaretkillä, taidefestivaaleilla, konserteissa, kotieläinpihoilla, sisäleikkipuistoissa, messuilla, kirjaston satutunneilla, kaupungin liikuntatoimen touhupäivillä, musiikkiopiston konserteissa jne. Hyvin todennäköisesti olemme siis aina siellä, mistä löytyy kasvomaalausta, ongintaa, paloautojen esittelyjä tai minkä tahansa paikan avoimia ovia :-D Nämä menot täydentävät kivasti harrastus- ja kerhoviikkoa. Vaihtelevat elämykset yhdessä koettuina ovat minun mielestäni yksi ihanimmista jutuista kotiäitiydessä.
Viime aikoina olemme käyneet paljon museoissa, ja nyt pienenpienenä blogiyhteistyönä vinkkaan Tampereen Mobiliasta (Tieliikenteen valtakunnallinen erikoismuseo) koska se yllätti mielenkiintoisuudellaan meidät. Kuinka monessa museossa saa aikaa kulumaan kolme tuntia? No, voihan tietenkin olla, että meidän pojat ovat keskimääräistä kiinnostuneempia paikalla olleista kulkuvälineistä, mutta uskallan väittää, että tämä museo kiinnostanee jokaista lasta (poikaa?) jossain määrin, sen verran tarkkaan meidänkin pojat syynäsivät kulkuvälineiden eri osia.
Kysyin lapsilta, mitä he haluaisivat kertoa tästä museosta ja mikä siellä oli parasta. (Pikkusankarin) vastaukset olivat tämän sisältöisiä:
Siellä sai tutustua vanhoihin autoihin. Oli kiva nähdä, minkälaisilla autoilla Mummon ja Papan lapsuudessa ja nuoruudessa ajettiin. Muutamaan autoon sai mennä sisällekin tutkimaan ja sieltä kuului vanhanaikaista musiikkia. Pääsin myös ajamaan tärisevää peltotyökonetta - se oli lemppari! Pikkuveli oli innoissaan kaikista motskareista. Ihmeteltiin vanhaa puhelinta, kun se oli aika erilainen kuin nykyään. Saatiin salapoliisitehtäviä museoon tullessa, mutta ei me sitten muistettu niitä tehdä kaikkia. Puolet tehtävistä löydettiin. Museokaupasta olisi äitin kyllä pitänyt ostaa niitä kaikkia kivoja juttuja meille! Ja pikkuveli ruinasi pullaa siitä kahvilasta, mutta ei äiti suostunut, kun oli jo ruoka-aika. Harmitti, kun ulkona oleva liikennepuisto ei ollut enää auki.
Eli Tampereen suunnilla liikkuvat - kannattaa käydä kyseinen museo kurkkaamassa, jos yhtään autotyyppejä teidän taloudestanne löytyy! Museo ei ole mitenkään erityisesti lapsille suunnattu, ja juuri sen takia yllätyimmekin visiitin suosiosta!
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti