No ne viime kuukaudet

Viime höpöttelykuulumispostauksesta vierähtikin jo yli kolme kuukautta, hups, joten nyt kokeillaan uudestaan, jospa minusta joku tuleva vuosi sitten kuoriutuu se tosibloggaaja kuulumispostausteni kanssa, haha. 

No, tosiasiassa: se, miksi minä en näitä muuten-vain-postauksia juurikaan kirjoittele, on se, että edelleen vierastan ajatusta, että te lukijat saisitte tietää tarkkaan, mitä me päivittäin/viikottain teemme, missä kuljemme ja missä tunnetilassa elän milloinkin. Se olisi tosi ahdistava ajatus. Instagram on minulla himpun verran enemmän päiväkirjamainen, mutta sinnekään en haluaisi levitellä jokaista munakokkelikuvaani, jokaista ystävän kanssa jaettua teehetkeä ja jokaista mustikkaretkeä tai hoplopkäyntiä.

No se munakokkelikuva

Siksi välillä (eli nyt) onkin kiva tehdä jotakin erilaista, ja kertoilla kuulumisia sieltä täältä ja hujan hajan kirjoitettuna. Ihan vain siksi, että blogi ei urautuisi reseptipostauksiin tai joihinkin teemapostauksiin, ne kun minulta parhaiten sujuvat. Ja vielä kun vajaa vuosi sitten linjasin poikienkin sairauskuulumiset (eli ne, joiden avulla tämä blogi eli täysin ekat vuodet!) suurimmaksi osaksi pois blogista, niin tehdään tästä postauksesta nyt erilaista sekalaista settiä myös poikien peruskuulumisten osalta!
Mitäs kaikkea viime kuukausina on siis tapahtunut ja mitä ollaan tehty? Noin niin kuin suurin piirtein.

Viikkotasolla arki on ollut hieman erilaista, sillä olen leikkinyt jonkin verran perhepäivähoitajaa hoitaen kahta ihanaa lasta omieni lisäksi. Vilinää, vilskettä ja mahtavia keskusteluja on siis sisältynyt viime kuukausiin entistäkin enemmän!

Ihanaa arkea

Olemme myös treffailleet aika ahkerasti eri ystäviä (lapsineen). Olen tajunnut, että kaikista onnellisimmillani olen todella silloin, kun ihanaa pientä elämää on meidän pikkukotimme täynnä. Ne päivät, kun minulla on ollut hoitolapset ja kummipoika veljensä kanssa hoidossa ja sen lisäksi vielä vieraita kylässä, tuntuu elämä rakastettavimmilta. Sellaisina päivinä, kun ei ole ollut hoitolapsia, ollaan sitten ajeltu vähän kauemmas ystäviä tapaamaan.

Ella´s kitschen lähetti meidän perheelle ihanan kesäpiristyksen! Kiitos! Näitä smoothieita voin todellakin kehaista, niin ulkonäön, käytettävyyden, maun kuin terveellisyydenkin puolesta, nam! Ja upposivat ne pieniinkin suihin todella mieluusti!

Muutamia kivoja isompiakin tapahtumia sisältyi viime kuukausiin. Kolme vuotta odottamamme pieni kahdenkeskinen ulkomaanmatkapyrähdys saatiin kuin saatiinkin tehtyä, vaikkakaan se ei sujunut aivan kuten romanttisissa komedioissa... Muutamat messutkin tuli keväällä käytyä. Lapsimessut olivat lasten mielestä parhaat, kevätmessut minun mielestä parhaat ja coffee festivalit miehen mielestä parhaat. Kylpyläreissu oli tietty myös vakio kevään kiva juttu.

Lapsimessujen parhaimmistoa lasten mielestä, heh. Sisähiekkalaatikko.

Toukokuussa vietimme Kaksplussan verkostobloggaajakollegoiden kanssa ihanaa päivää Helsingissä. Oli mahtavaa tavata vanhoja blogikavereita, joiden kanssa ei oltu nähty pitkään aikaan. Ja tietysti oli hauska tavata myös uusia bloggaajia.

Holiday Inn Helsinki City Centre tarjosi meille hienot tilat tapaamiseen.

Minun ruokani oli herrrrrkullista!

Missä bloggaajat, siellä kamerat.

Noshin esittelijä esitteli meille ihanuuksia ja arpoi onnekkaille lahjakortteja.

Minä olin yksi onnekas! Jes! En edes muista, milloin olisin viimeksi ostanut uuden vaatteen itselleni. Nyt ostin!

Tapaamisesta saimme käsiimme ihanat goodiebagit. Näistä tuotteista ehdoton suosikkini oli Lushin kuorinta-aine!

Laitilan sponssaamat piknikkijuomat lähtivät minun osaltani kotiin grillailujuomiksi.

Teattereissa, museoissa ja kaikenlaisissa muissakin lastentapahtumissa olemme käyneet tuttuun tapaan. Erityisesti pidimme taas siitä, että meidän paikkakunnallamme järjestettiin lasten teatterifestivaalit, joissa suurin osa esityksistä on ilmaisia. Katsoimme yhden viikonlopun aikana noin viisitoista esitystä! Vappuna, kun vietimme puuntekotalkoita Mummolassa, iski tajuntaamme se, että olimme unohtaneet erään todella odotetun, aeimmin varatun koko perheen teatterin, joka oltiin jo maksettu etukäteen (eikä ollut muuten mikään halpa lysti). Harmitti suunnattomasti! On tullut myös ravattua muutamat kerrat oman kaupungin museot läpi, sillä saimme niinkin huipun lahjan siskoni perheeltä jouluna, kuin museokortit! Niillä pääsee ilmaiseksi tosi moneen museoon kaikkialla Suomessa, ja ihan niin monta kertaa kuin vain lystää. Huikein kulttuurijuttu taisi olla se, että Pikkusankari, meidän kummipoika ja hänen veljensä jaksoivat istua täysin keskittyineinä puolitoista tuntia katsomassa Hannu ja Kerttu -balettia, jossa ei siis puhuttu mitään. Viimeisimmällä Helsinkireissulla koluttiin läpi ystävien ja rantaviivojen lisäksi Kiasma sekä Suomen kansallismuseo - suosittelen! Viimeisimmäksi käydyt museot taisivat meillä olla Kuopion Luonnontieteellinen museo sekä Konneveden Kotiseutumuseo. Kaikki ihanan erilaisia museoita!

Koko viimeisin vuosi (ja siis myös nämä viimeisimmät kuukaudet, joista nyt kirjoitan) meni vahvasti talokuvioissa. Sitten, kun asiat vihdoin selvisivät pari viikkoa sitten, alkoi töihinlähtöhaikeus nousta välillä mieleen todella vahvasti taas. Kääk. En haluaisi lähteä töihin, vaikka töissä mukavaa olikin sieltä lähtiessäni. Kiva juttu on toki se, että työkaverit ovat jo monesti kertoneet minua odotelleen, joten töihinpaluu tulee olemaan varmasti mahdollisimman mukava sen puolesta. 

Koska töihinlähtö häämöttääkin niin lähellä, olen pitänyt myös lapset tosi lähellä. Muutenkaan en oikein koskaan osaa antaa poikia "turhaan" hoitoon, ja nyt viime kuukausina se oli vielä vähemmän mielessä (toki harmi vain, niitä kyläänkysyäjiäkään ei ole kovin ollut). Pienen ulkomaanmatkan lisäksi piipahdimme kaksin kaverini kolmekymppisillä ja pari kertaa tunnin mittaisella urheilupyrähdyksellä (kiitos kroppaapolttelevan blogiyhteistyön...). Muuten koko perheen yhteinen arki täytti meidän kaikki päivät, aamut ja illat, vaikka kaksinjuhlittavaa olisikin ollut asuntokauppoja ja seitsemättä hääpäivää myöten.

Niin kuin monien muidenkin perheissä, niin myös meidän, haikeutta tunnettiin toukokuun lopussa, kun esikoinen päätti kerhouransa ja kun katsoimme monta harrastusloppunäytöstä itku silmässä. Onneksi kesälläkin riittää tekemistä, esikoinen pääsi päivämusiikkileirille, ja onhan meidän kotikaupungissa myös maauimala (kesän varma hitti).

Loppukesä töiden aloittamisen lisäksi sisältää parisen viikkoa mökkeilyä ja sen hartaasti odotetun muuton. Jes!