Se olen minä, todellinen Maman finlandaise. Tämän tajusin, kun luin Helena Liikanen-Rengerin kirjaa Maman finlandaise. Sain kirjan arvosteltavaksi Atena Kustannukselta, ja taas kerran voin kiittää rattoisista lukuhetkistä niin kustantajaa kuin kirjailijaakin! Tätä kirjaa oli niin huvittavaa, järkyttävää kuin silmiä avaavaakin lukea. Ainakin yksi asia tuli selväksi: minusta tuskin koskaan tulisi ranskalaista äitiä :-D
Tämä kirja on kirjoitettu helposti ja nopeasti luettavaksi. Kirjan kanssa aika kuluu rattoisasti, ja jos vaan olisi ollut hyvä tilaisuus, niin olisin hotkinut koko kirjan kerrallaan!
Kirjassa pääsee sukeltamaan ranskalaiseen kasvatustyyliin, joka on, sanoisinko: mielenkiintoinen sekä erilainen kuin Suomessa. Kirjailija on suomalainen, joka asuu Ranskassa miehensä ja lastensa kanssa, ja yrittää parhaansa mukaan ymmärtää ranskalaista tapaa kasvattaa lapsia. Kirja on siksi mielenkiintoinen, että se ei perustu oletuksiin ranskalaisesta kulttuurista, sillä se elää keskellä sitä! Kirjassa ikään kuin pääsee itsekin maistamaan ranskalaista kasvatuskulttuuria, ja mikäs se parempi lisäys, kuin vertailu omaan tuttuun suomalaiseen kulttuuriin.
Kirjan lukemisen jälkeen arvostan entistä enemmän monikulttuurisia perheitä ja heidän kulttuurien törmäyksistä syntyvien haasteiden voittamiskykyä. Vaikka välillä ehkä siitä ikuisesta auringonpaisteesta olisinkin kateellinen Ranskassa asuville, en todellakaan (tämän kirjan lukemisen jälkeen) ole kateellinen monesta muusta asiasta :-D Suuria ihmetyksen aiheita tuottivat minulle muun muassa ranskalaisten välinpitämättömyys talojen homeisuutta kohtaan, leikkipuiston prinsessavaatetus, sisällä olo sateella, lyhyt imetyskulttuuri sekä luunappien yms. hyväksyminen kasvatuskeinoina. Itse kun olemme todella tarkkoja homeasioiden kanssa, puen itsenikin leikkipuistoon mennessä jumppavaatteisiin, hypimme pihalla säällä kuin säällä, olen hyyyyyvin imetysmyönteinen enkä todellakaan hyväksy fyysistä kuritusta kasvatuskeinona.
Kaikenkaikkeaan oli kyllä kiva lukea pitkästä aikaa jotakin muuta kuin hyvin asiapitoista kirjallisuutta, tietokirjallisuutta, työdokkareita tai lasten satukirjoja (minä kun en ole kova romaanien haalija yleensä). Tämä kirja oli kiva, ja luulen, että muutkin kuin perheelliset voivat tästä kirjasta pitää!
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti