Me olemme Minimullistajan aikana olleet pehmeämpiä kasvattajia kuin Pikkusankarin aikana (onneksi tulimme järkiimme!). Tämä on tarkoittanut muun muassa sitä, että olemme olleet hyvin sensitiivisiä sen suhteen, millaista tukea ja läsnäoloa Minimullistaja on tarvinnut niin nukuttamistilanteissa kuin öisinkin. En häpeä kertoa, että hän edelleen tarvitsee/haluaa aikuisen viereensä nukahtamistilanteessansa. Niin kuin aiemmin olen tainnut kirjoittaakin, niin tämä ei ole meille mikään ongelma, ja mielellään itsekin olemme hänen lähellään myös nukkumaan mentäessä. Tulee kyllä aika, jolloin hän ei tarvitse eikä halua meitä viereemme.
Eli, olemme siis sitä mieltä, että minkään sortin unikoulu ei ole meidän lapsia varten. Uskomme, että korkeintaan on hyvä lempeästi ohjata lapsia parempaan uneen, mutta emme todellakaan halua tehdä mitään pakolla emmekä niin, että meille vanhemmille tulisi toimistamme yhtään huono omatunto (kuten tapahtui, kun mietimme, miten toimimme Pikkusankarin kanssa).
Minimullistaja siis nukahtaa läsnäollessamme omaan sänkyynsä, ja nukkuukin illan sikeästi omassa sängyssään. No, yöllä (melkein joka yö) hän talsii aikuisten makkariin ja pujahtaa viereemme. Olemme sallineet tämän ja sopeutuneet tähän hyvin. Nyt on kuitenkin sen ongelman aika. Meinaan vauva. Mitä sitten tapahtuu meidän sängyssämme?
Tällaisessa tilanteessa emme ole aiemmin olleet, sillä Pikkusankari nukkui kolmevuotiaana omassa sängyssään, kun Minimullistaja syntyi. Enkä sano, että hän olisi tyytyväisenä nukkunut, sillä aikamoisen tappelun jälkeen hän siellä nukkui. Ja tämä on se kohta, jota emme halua toistaa. Olimme aivan liian tiukkoja hänelle. Ja oletimme hänen olevan isompi kuin hän olikaan. Miten nyt siis olisi hyvä toimia, kun vauva tulee taloon ja varmastikin siihen meidän väliimme perhepetiin?
Kaikki apu ja vinkit ovat nyt tarpeen! Miten teillä on toimittu tässä tilanteessa tai miten toimisitte? Vauvan tuloon on pari kuukautta, jos hän ajallaan syntyy. Onko jo nyt hyvä aika toimia jotenkin asian suhteen? Mihin asioihin vetoamme, jos ehdotamme Minimullistajalle omassa huoneessa pysymistä öisin (ja teemme toimia tämän eteen)? Vetoammeko hänen isouteen? Vauvan pienuuteen? Turvallisuuteen? Vai onko parempi antaa tilanteen hoitaa itsensä sitten vasta, kun vauva syntyy? Voiko Minimullistaja ihan itse haluta nukkua omassa sängyssään, vai päinvastoin, tarvinneekohan hän meidän läsnäoloaan entistä enemmän tuolloin, kun elämä mullistuu ja hänestä tulee isoveli?
Faktahan kuitenkin kai on, että ei ole hyvä, että me kaikki neljä nukumme samassa sängyssä. Joskus Pikkusankarin kanssa Mininmullistajan syntyessä kokeilimme patjaa sänkymme vieressä, mutta siitäkään ei tullut suurta helpotusta asiaan ainakaan Pikkusankarin tapauksessa. Vai käykö tässä kaiken jälkeen niin, että mies nukkuu vierashuoneessa Minimullistajan kanssa ja minä vauvan kanssa meidän sängyssä...? :-DD Apua, auttakaa!
